A/N: Long time no see! Tällaista tällä kertaa. Tässä pikkuficissä ei Naruto valitettavasti esiinny, mutta koska se sopii kokoelmaan ja on tavallaan jatkoa edelliselle, päätin julkaista sen tässä kokoelmassa :)
Opettajia ja oppilaita
Minato huokaisi syvään kävellessään työhuoneettaan kohti. Jos hän olisi nuorena poikana tiennyt, että kylän johtamisen huonoihin puoliin kuului kroonisten selkäkipujen ja loputtoman rakkauskirjeiden tulvan lisäksi myös kylän nuorten neitojen suojeleminen kaiken maailman pervoilta, hän olisi varmasti miettinyt pestin vastaanottamista kahdesti.
Päästyään toimistonsa ovelle mies avasi sen ja – pervoista puheen ollen – yllättyi nähdessään Jiraiyan istuvan työpöytänsä takana. Mies ei ollut huomaavinaankaan häntä, vaan varsin itsetyytyväisen näköisenä kirjoitti jotain kynä sauhuten kirjaseen, jonka Minato tunnisti opettajansa surullisen kuuluisaksi inspiraatiovihkoksi.
Se vihko oli kaiken pahan alku ja juuri. Sen jälkeen, kun Jiraiya oli solminut kustannussopimuksen aikuisille suunnattua kirjallisuutta julkaisevan kustantamon kanssa, Minaton arki oli ollut vaihtelevaa draamaa. Milloin hänen senseinsä oli tirkistelemässä tyttöjä kylpylässä, milloin ahdistelemassa näitä kylän yöelämässä, milloin varastamassa Minaton roskakorista arkaluontoisia viestejä ja kuvia, joita hänen ihailijansa olivat hokagelleen lähettäneet…
Ja keneltä Jiraiyan uhrit tulivat pyytämään apua? Minatolta tietenkin! Mutta mitä Minato pystyi asialle tekemään? Huomautettuaan opettajaansa tämän epäsopivasta käytöksestä useammin kuin kerran – ja tuloksetta – Minato oli suutuspäissään komentanut tämän etsimään inspiraatiota Konohan porttien ulkopuolelta. Minato oli totta kai katunut sanojaan heti ja pyytänyt käytöstään anteeksi, mutta Jiraiya lähti kuin lähtikin kylästä joksikin aikaa.
Mutta nyt mies näytti kuitenkin palanneen.
Jiraiya hymähti tyytyväisesti, laski kynänsä, risti kätensä pöydälle ja katsoi Minatoa pirullisesti hymyillen.
Minato kohotti toista kulmaansa. Hän ei ollut enää aikoihin ollut Jiraiyalle vihainen, mutta miehen leveästä virneestä päätellen hän tulisi pian olemaan. "…Niin?"
Jiraiyan hymy vain leveni.
"Oliko sinulla jotain asiaa?" Minato kysyi ja oli lisäämässä Kai tongit jo roskikseni? mutta piti kielensä kurissa. Jiraiyaa ei ollut näkynyt pariin kuukauteen, joten lämpimämpi vastaanotto olisi varmasti paikallaan. "Missä olet ollut?" Minato kysyi ja taikoi kasvoilleen ystävällisen hymyn.
"Kävin Naruton kanssa ramenilla", mies totesi, eikä Minato osannut sanoa oliko se vastaus hänen kysymykseensä vai syy Jiraiyan leveään virneeseen.
Minato kurtisti otsaansa. "Ja?"
"Poika kertoi kummallisesta ulinasta, joka oli eräänä yönä kantautunut huoneestanne." Minaton kasvoja alkoi kuumottaa. Ei kai Naruto ollut mennyt kertomaan siitä Jiraiyalle?! "Mutta sehän olikin ollut vain isukki lähetyssaarnaaja-asennossa vaimonsa pääl-!" mies räjähti nauramaan, mutta ilo jäi lyhytikäiseksi.
Minato käveli miehen eteen ja nappasi tämän inspiraatiovihkon pöydältä aika kovakouraisesti (näyttäen siltä kuin aikoisi repiä sen kappaleiksi). "Minato! Et ota sitä!" Jiraiya huudahti, nousi tuolilta ja yritti saada vihkon takaisin itselleen, mutta Minato väisti miehen surkean yrityksen helposti.
"Ja nyt ulos", Minato katsoi opettajaansa kylmästi ja osoitti ovea.