~*~Halauksen voima~*~

~XIV~

Katson hermostuneena Kyoa, joka tuijottaa takaisin silmäänsä räpäyttämättä. Mikä tuijotuskisa tämä oikein on?!

Ensin Haru johti minut Shiguren luokse ja sitten katosi jonnekin Shiguren kanssa! Jättäen minut kahden Kyon kanssa! Aaaah! En kestä!

"Joten…tulit sitten Harun kanssa taas…" Kyo sanoo hitaasti. Kohotan kulmakarvaani. Entä sitten? Sainko eilisen takia porttikiellon vai mitä?

"Jotenkin outoa…miettien Harua…" Kyo jatkaa, nyt katsoen ulos ikkunasta. Missähän Yuki ja Tohru ovat? Ovatkohan he…treffeillä? Mutta jotenkin he eivät tunnu oikein parilta…Äh. Tämä menee jo vaikeaksi.

"Kuinka niin?" kysyn Kyolta joka kääntää nyt katseensa minuun. Hänen silmänsä ovat kuin kaksi, tulista kekälettä. Tulta ja tappuraa, mutta myös vihaa, joka tuntuu jotenkin ikivanhalta.

"Haru ei yleensä hyysää muita kuin omia sukulaisiaan", hän napauttaa. Rypistän kulmiani. Oliko tuo hyvä vai huono juttu? Ota nyt tuostakin selvää.

"No, yleensä se onkin niin ajatuksissaan, että ihme jos se edes tajuaa mistään mitään, mitä tapahtuu ympärillä…" Kyo jatkaa kun tunnen miten ärtymys pistää sisälläni. Ei tuollainen puhe sovi!

"Ainakin Haru ajattelee…" sanon hiljaa kun Kyo katsoo minua oudosti.

Katson varmaan häntä kuin pieni lapsi. Ainakin olo on sellainen, noiden palavien silmien alla. Mutta en silti suostu kuuntelemaan tuollaista puhetta Harusta! Varsinkin kun hän ei ole edes paikalla suojelemassa kunniaansa!

Juuri silloin Shigure ja Haru ilmestyvät huoneeseen, Shiguren näyttäessä hieman hämmästyneeltä.

"Oh! Kyonchi~! Menit sitten päästämään Yukin ja Tohru-kunin treffeille!" hän sanoo virnuillen kun Kyo räjähtää (kuvaannollisesti).

"Eivät ne ole treffeillä!" hän kiljuu kun Shigure vain heiluttaa kättään laiskasti, kun Haru istuu viereeni, antaen puhelimen. Katson hämilläni häntä, Shiguren ja Kyon toraillessa keskenään.

"Sensei antoi minun lainata sitä. Yleensä hän käyttää sitä vain työasioissa, mutta hän suostui tekemään poikkeuksen, kun kysyin", Haru selittää. Hiljaa, yhdistelen asioita ja sitten tajuan kuka sensei oikein on.

Katson nyt Shigurea, joka näyttäisi nauttivan joka hetkestä kun hän kiusaa Kyota. Päästän pienen hymyn huulilleni. Shigure taitaa olla ihan hyvä tyyppi…vaikka hänessä on sitä pirullisuutta mitä äidissänikin on. Pitää kuitenkin muistaa olla varovainen; on ihan eri asia jos omissa sukulaisissa on tuota, kuin vieraissa. Katson nyt takaisin Haruun, hymyillen hänelle leveästi. Tajuan, että Haru on juuri tehnyt minulle ison palveluksen.

"Kiitos. Vaikka tämä on aivan liikaa…" sanon hiljaa kun Haru vain katsoo minua passiivisesti. Silti huomaan ilon pilkahduksen hänen silmissään.

Nousen hitaasti ylös ja menen sitten Shiguren luokse. Kosketan hänen kättään kevyesti, mikä saa miehen katsomaan minua. Hänen katseensa on hivenen kummeksuva ja outo, kun hän katselee nyt minua.

"Kiitos Shigure-san", sanon hänelle nöyrästi, miehen vain hymyillessä minulle. Tämän jälkeen kävelen kuistille, näppäillen ensin suunta numeron, ja sen jälkeen oikean numeron. Toivottavasti he ovat hereillä!

Kuulen miten takanani Sohmat tuntuvat hiljenevän, aivan kuin odottaen mitä kohta tapahtuu. Puraisen huultani, kuunnellen miten sydämeni pamppailee hiljaa rinnassani.

"Laineella?" kuulen miten ääni vastaa toisessa päässä. Kyyneleet herahtavat silmiini onnesta.

"Äiti…"

òõó

"Hei-…! Oh! Laine-sa-…!" Tohru aloittaa iloisesti kun Kyo lyö häntä pehmeästi päähän, mikä saa tytön katson häntä ihmeissään. Yuki sen sijaan katsoo myrkyllisesti oranssipäätä.

"Hyst! Se on ollu puhelimessa jo jonkin aikaa", Kyo sanoo, Tohrun ja Yukin molempien katsoessa häntä kummastuneena.

"Eikö Laine-sanilla ole puhelinta?" Tohru kysyy hiljaa, kun Kyo lyö kätensä otsaan.

"No tietty on!" Kyo tuhahtaa kun Yukin ilme kirkastuu, mutta sitten muuttuu epäileväiseksi.

"Shiguren puhelin. Sillä voi soittaa halvasti ulkomaille…mutta miten ihmeessä Laine-sanille tuli edes tuo mieleen? Puhumattakaan, miksi Shigure suostui?" Yuki kysyy kun hän huomaa yllättäen Harun, istumassa olohuoneen lattialla, katsellen puhelimessa puhuvan tytön suuntaan.

"Älä vaan sano…" Yuki aloittaa kun Kyo vain nyökkää.

"Huh? Mitä?" Tohru kysyy kun Kyo selittää: "Haru kysyi. Mäntti."

Yuki kävelee nopeasti Harun viereen, katsoen tuimasti nuorempaansa, kun hän kuiskaa ärtyneesti tälle: "Haru! Mitä menit lupaamaan Shigurelle?!"

Haru katsoo tylsistyneesti Yukia kun Shigure yllättäen saapuu olohuoneeseen.

"Kuka sanoi että Haa-kun lupasi minulle mitään?" Shigure kysyy viattomasti kun Yuki mulkoilee serkkuaan.

"Yuki, anna olla", Haru vastaa, nykien Yukin hihaa.

Yuki katsoo alas Haruun, joka nyt osoittaa tyttöä joka puhuu puhelimessa. Hän huomaa miten Tohru on kävellyt hiljaa hänen luokseen, kuunnellen hänen puhettaan, vaikka ei hän siitä ymmärräkään mitään.

Eläinradan rotta katsoo hiljaa, miten Laine huomaa Tohrun ja tervehtii tätä iloisesti, jatkaen sitten puheluaan, nauraen lumoavasti. Vaikka kieli mitä hän käyttää, kuulostaakin hitaammalta kuin heidän ja jotenkin kankeammalta, Yuki tajuaa yllättyneenä miten lumoavaa on kuulla miten hän puhuu oikeasti.

Tuntuu kuin hänen äänensä pääsisi vasta nyt oikeuksiinsa, kun hän puhuu omaa äidinkieltään. Yuki tajuaa hämillään. Se on paljon nopeampi, varmempi, iloisempi ja miellyttävämpi. Ei arka tai hieman pelokas…Vai, onko kyse sitten vain siitä, että hän puhuu perheelleen? Perheenhän kanssa on aina helpompi puhua…ainakin jos ei ole Sohma.

Yuki katsoo nyt hitaasti Harua joka kääntää katseensa toiseen, päästäen pienen hymyn, nyökäyttäen päätään. Eläinradan rotta huokaisee, ravistaen päätään kun hän kävelee käytävään missä Kyo seisoo. Yuki katsoo kissaa hieman kummeksuen.

"Se tyttö…Siitä tulee olemaan vain harmia", Kyo kuiskaa.

"Kuinka niin? Olit alussa Honda-saniakin vastaan, mutta loppujen lopuksi hyväksyit hänetkin. Ehkä on vain hyvä että tutustumme muihin ihmisiin…" Yuki vastaa kun Kyo kohottaa kulmakarvaansa.

"Milloin sinusta tuli noin avoin muita kohtaan? Älä unohda; Tohru ehkä hyväksyttiin, mutta helvetti irtoaa jos hän saa tietää tästä…" Kyo kuiskaa kun Yuki värähtää.

"Meidän täytyy katsoa Harun perään…" Yuki vain vastaa hiljaa kun Kyo rypistää otsaansa. "Jos tätä rataa jatkuu, Haru saa vielä Akiton vihat niskaansa, puhumattakaan Rinin…"

"Täh? Mutta Haru ja Rin-…" Kyo aloittaa kun Haru yllättäen astuu käytävään, katse salamoiden.

"Kerjäätkö verta nenästäsi kissimirri?" Haru kysyy jäisesti kun Yuki tarttuu Kyon käteen sanoen Harulle: "Haru, ei nyt. Ja sinunkin täytyy myöntää, että olet ollut enemmän ja vähemmän Musta viimeaikoina. Mitä tapahtui? Erositko Rinistä?"

"Mitä luulet?!" Haru sanoo vihaisesti, yrittäen pidätellä raivoaan. Yuki katsoo hiljaa serkkuaan, purren alahuultaan, kun Kyo työntää hänen kätensä pois, astuen kohti Harua. Kyon katse on vaativa ja ankara.

"No, mistä me se tiedettäisiin! Ethän sä ikinä kerro mitään, kakara!" Kyo huutaa Harulle, jonka silmät leimuavat nyt vihasta.

"Oho! On kissimirrillä otsaa! Otellaan, niin katsotaan kuka oikein on kakara!" Haru haastaa Kyon, joka on jo aikeissa lyödä tätä kun Yuki asettuu heidän väliinsä.

"Nyt riittää! Haru, mistä on kyse? Ja typerä katti! Älä anna Harun provosoida!" Yuki sähähtää Kyolle, jonka silmät muuttuvat viiruiksi.

"Se helvetin muija jätti mut", Haru sanoo yllättäen hyvinkin suoraan. Yuki tuijottaa Harua, kuin puulla päähän lyöty.

"Mutta…kai siihen oli syy…" Yuki aloittaa kun Haru tarttuu hänen leuastaan.

"No oli sillä; 'Haluan suojella sua, blaadi, blaa, blaa!' Jos se viittis edes vähän nenääsä pidemmälle ajatella, niin se tajuis et mä en oo enää mikään kakara!" Haru sanoi ravoissaan, kun Yuki vain katsoi serkkuaan avuttomana.

Oli niin sanotusti yleisesti tiedossa että Hatsuharun ja Isuzun suhde oli muuttunut myrskyisäksi erinäisten tapausten vuoksi, mutta nyt syy oli vihdoinkin tullut esille. Yuki oli kyllä tiennyt tämän ja jopa ymmärsi Rinin kannan, mutta oli samaa mieltä Harun kanssa; Haru oli kasvanut ja voisi auttaa Riniä…vaikka tämä ei perustanutkaan avuntarjouksista.

"Haru…vaikka Rin käänsikin selkäsi sinulle, hän silti välittää sinusta…" Yuki sanoi hiljaa kun Haru päästi hänestä, astuen taaksepäin.

"Mä en jaksa. Hitto!" Haru sanoi, lyöden seinää ärsyyntyneenä.

"Älä pure tota vihaas seiniin!" Kyo tiuskaisi Harulle, joka mulkoili heitä.

"Haru, Kyo on oikeassa. Ikävä kyllä. Et saa purkaa vihaasi muihin ihmisiin. Varsinkin Laine-saniin", Yuki myötäilee Kyo, Harun tuijottaessa heitä ihmeissään, mutta eniten vihaisesti.

"Oletteko te ihan idiootteja? Mitä väliä yhdellä tytöllä oikein on? Eihän se edes tajua yhtään mistään mitään!" Haru sanoo ärtyneenä, kun yllättäen kuuluu terävä henkäys.

Kaikki kolme poikaa käänsivät katseensa yhtä aikaa ovelle, missä seisoivat molemmat Tohru ja Laine-san. Vaihto-oppilas tyttö oli laittanut kätensä suun eteen, näyttäen todella vihaiselta, mutta eniten loukkaantuneelta.

"La-Laine-san…" Yuki aloitti kun tyttö kääntyi kannoillaan, Tohrun seuratessa häntä nopeasti.