Ei ihan lempilukuni, mutta tärkeä kuitenkin.
KOlKOLKOLKOL
"Ja sinä sanoit että sinulla on hyvä tuuri siinä… pelissä?" Alexander kysyi Tinolta pieni hymynkaarre huulillaan. He olivat siirtyneet kunnon ravintolan puolelle jonne alaikäisiltä oli pääsy kielletty, joten he saivat Gilbertin, Felixin ja Toriksen pysymään kauempana. Nämä olivat kapinoineet ratkaisua istumalla pöydän ääreen ravintolan ulkopuolelle, josta heillä oli selvä näköyhteys opettajiinsa. He eivät tosin kuulleet sinne mitään eivätkä opettajat välittäneet heistä pätkääkään.
"Poistat sen siitä videokamerasta," Tino sanoi viitaten esitykseensä ja osoitti Elizabetan kameraa.
"Jos saan poistaa oman esitykseni," Elizabeta sanoi ja oli jo käynnistämässä kyseisen laitteen.
"Kukaan ei poista esitystään," Danny protestoi ja nappasi kameran itselleen. "Jos poistaa jotain tuollaista, sitä tulee katumaan lopun elämäänsä. Ette olleet ainoat, joiden laulut olivat noloja, mutta ajatelkaa kun näitä katselee häissään tai joskus nelikymppisenä."
Dannyllä oli hyvä pointti. Joten he päättivät säilyttää kappaleet, vaikka Tino vähän kiristelikin hampaitaan. Myös Kiku murjotti hieman, vaikka eri syystä kuin Tino. Hän tivasi yhä Heraclesilta, miksi tämä ei ollut tullut auttamaan häntä, vaikka Kiku oli selvästi sitä tarvinnut jouduttuaan niiden tyttöjen kynsiin. Varsin epä-Kikumaista käytöstä, mutta hän oli saanut pieniä traumoja. Heracles sanoi nukahtaneensa eikä ollut tiennyt mitä oli tapahtunut. Lopulta karaoke päätettiin unohtaa ja he keskittyivät selaamaan ruokalistoja. Kaikki päättivät ottaa merellisen annoksen ja pitää pienet katkarapukestit.
"Tässä alkaa jo tuntea itsensä naiseksi…" Tino valitti hetken päästä. Hän ei muistanut miten katkaravut kuorittiin, joten Berwald parhaillaan kuori hänelle yhtä malliksi. Tino tutkaili prosessia, joka vaikutti tarpeeksi yksinkertaiselta. Pyrstö pois, pää pois ja päälikuori pois. Helppoa.
"Sinä taas maksoit minun osuuteni ja vielä kuorit katkarapuni," hän huokaisi.
"Älä nyt Tino, ei tilanteesi ole vielä niin paha," Eduard lohdutti.
"Aivan," Danny sanoi kuorittuaan taidokkaasti jälleen yhden katkaravun. Hän oli aina pitänyt merellisistä herkuista ja käytti paljon katkarapuja voileivissään. Ja pakastetut ja valmiiksi kuoritut katkaravut eivät vain tuntuneet niin oikeilta. "Vaikka toisaalta jos tilannettasi nyt oikein kunnolla syynää, niin onhan se vähän epämiehinen. Ei mitenkään huomattavasti. Ja ettehän te kaksi kuin asu yhdessä, ole samassa sviitissä yhdessä, laula rakkauslauluja yhdessä, omaa pakkomielteet toisiinne," Danny luetteli. "Katsele toisianne kun luulette, ettei kukaan muu huomaa, Berwald elättää sinua parhaillaan ja kuorii katkarapusi… Oikeastaan, kyllä te kaksi olette pari." Elizabeta, joka oli siirtynyt tällä välin salaattiin, pudotti haarukkansa käsistään ja se kilahti äänekkäästi lautasta vasten. Kaikkien katseet siirtyivät häneen. Elizabetan silmät olivat laajenneet ja hän katsoi vuoroin Tinoa ja Berwaldia.
"Oh, my, God," hän henkäisi hiljaa ymmärryksen levitessä hänen ruumiiseensa. Danny pyöräytti silmiään. "Sinä olet tämän porukan yaoi fanityttö, etkä ole huomannut?"
Elizabeta peitti suunsa kämmenellään ja inisi hiljaa yrittäen peittää kiljahduksensa. Elizabetan vieressä istuva Isak huomasi ystävänsä hengittävän turhankin nopeasti, ja yritti hillitä tätä. "Hengitä sisään ja ulos, sisään ja ulos…"
"Tino ja Berwald!" Elizabeta viimein kiljaisi heilutellen käsiään niin villisti, että Isak päätti perääntyä hiukan. "Luoja, niinhän se on! Tino on Berwaldin mies!"
Tino pudisteli päätään, sillä heillä ei ollut sellaista suhdetta. Samoin Berwald.
"Ei," hän sanoi. "Hän ån vaimåni."
"Mitä!" Tino huudahti Berwaldin yllättävälle repliikille. "Ä-älä vitsaile tuolla tavalla…"
"V'tsaile?"
Muu pöytä nauroi Tinon hämmentyneelle (=hätääntyneelle) ilmeelle.
"Aika hyvä Berwald, aika hyvä," Danny naureskeli. "Tino, rauhoitu ja syö rapu."
Tino päätteli viimein koko jutun oikeasti olleen vain vitsi. Berwald ei vain ollut vaikuttanut vitsailevan ja se oli hämännyt häntä. "Hah-hah-hah, todella hauskaa…" tätä peliä voi pelata kaksinkin. "Mutta miksi minä olen se "vaimo"?"
Berwald kohotti toista kulmaansa kuin kysyäkseen "kysytkö sinä tosissasi miksi sinä olisit "vaimo"?".
"Kumpi lauloi naisen osuuden mysterietissä?" Tino kysyi haastavasti. Berwald kohotti toisenkin kulmansa. Tino katseli ympärilleen nähden ystäviensä pudistelevan päitään, katsoen häntä Berwaldin lailla kulma koholla tai lähes säälivästi.
"Valitan Tino, se ei muuta mitään," Elizabeta sanoi. Tino heitti kätensä ilmaan antautumisen merkiksi ja nappasi viimein Berwaldin hänelle kuoriman katkaravun ja söi sen.
Minä alan hieman huolestua sinusta Tino, Eduard ajatteli.
KoLkOlKoLkOlKol
"Niinku älyttömän törkeetä toi niinku tollanen feidaus!" Felix valitti viitaten opettajiston pakoon. Toris ymmärsi opettajiensa päätöstä, he olivat tulleet viettämään risteilyä kaveriporukkansa kanssa, eivätkä varmasti kaivanneet oppilaitaan kuuntelemaan juttujaan. Myös Matthew ymmärsi sen. Gilbert ei. Myös hän valitti "törkeästä feidauksesta" yhdessä Felixin kanssa. Heillä oli sentään näköyhteys opettajiinsa, vaikka he eivät voineet kuulla mitään. Matthew pudisteli päätään. Hän ei ollut ennen juuri huomioinut Torista, sillä Toris ei huomannut häntä lähes lainkaan. Mutta hän oli varma, että tulisi hyvin toimeen Toriksen kanssa. Olisi mukavaa, jos hänellä olisi edes yksi järkevä ystävä. Mutta ei, hänet huomasivat vain järjettömät henkilöt. Hänellä oli uskomattoman huono tuuri. Ehkä hän voisi vielä yrittää, ehkä jos hän tällä reissulla ystävystyisi Toriksen kanssa, tämä ei enää unohtaisi häntä. Se oli hyvä idea, mutta hän oli vain niin ujo. Miten hän muka onnistuisi siinä?
Matthew alkoi kuulla outoa ääntä joka tuli lähemmäksi. Matthew oli aika varma, että oli kuullut sitä ääntä aikaisemminkin tämän risteilyn aikana, mutta hän ei ollut koskaan saanut aiheuttajaa kiinni. Ääni toi mieleen pallot, jotain sellaista boing ääntä. Matthew oli juuri kysymässä muilta, tiesivätkö he mikä äänen aiheutti, kun hän huomasi Gilbertin katseen nauliintuneet johonkin. Matthew seurasi katsetta aina erääseen nuoreen naiseen asti. Naiseen, jolla oli aika huomattavat… etu-ulokkeet.
Tissit.
Rinnat.
Kyllä te tiedätte.
Gilbert vislasi arvostavasti yhdessä monen muun kanssa.
Olihan siinä nyt vislaamisen aihetta, Matthew ajatteli. Hänellä itsellään ne tosin eivät herättäneet minkäänlaisia seksuaalisia tunteita. Eivätkä juuri muutkaan naiselliset piirteet. Myös Felix katseli naista ilman erityistä seksuaalista viehtymystä, mutta mielenkiinnolla kuitenkin. Matthew tiesi, että Felix oli homo – vaikka sen tajuamiseen ei erityistä neroa vaadittukaan – tämän kertoman perusteella. Myös Felix tiesi Matthewin seksuaalisesta suuntautumisestaan. Matthew oli katunut, että oli koskaan maininnut asiasta Felixille, mutta tämä oli osoittautunut yllättävän luotettavaksi eikä ollut kertonut kenellekään. Ainakaan niin että Matthew tietäisi. Ehkä Felix olikin kertonut asiasta kaikille, mutta kukaan ei vain muistanut ketä tarkoitettiin.
"Hei, kutsutaan hänet istumaan meidän kanssamme," Gilbert sanoi innoissaan ajatuksestaan. Toris punastui jo ajatuksesta, eivät he niin voisi tehdä. Nainen oli varmasti yli – tai juuri – kaksikymmentä.
"Ei, Gilbert," Matthew sanoi. Hän oli vähän samalla kannalla Toriksen kanssa. Felix, ihme kyllä, kannatti ajatusta. "Koska toi voi niinku olla ihan sika kiva. Emmä tiiä, mut mulla on vaan niinku sellanen tunne. Hyvä tyyppi- tutka niinku hälyttää."
"Miten ajattelitte saada hänet istumaan meidän kanssamme, kun eivät saa nuo muutkaan," Matthew sanoi ja viittoi heidän taakseen yrittäen torjua ajatusta.
"Koska teillä on tässä niinkin mahtava heppu, kuin minä," Gilbert sanoi.
"Eli miten," Matthew kysyi. Hän ei olisi kysymyksen esitettyään missään nimessä uskonut, että Gilbert vain huikkaisi naiselle "hei, tuletko juttelemaan meidän kanssamme?". Joten Matthew katsoi ystäväänsä varsin järkyttyneenä ja Gilbert vain iski hänelle silmää.
"Näin."
Jälleen yksi miesporukka? Miksi he eivät jättäneet häntä rauhaan? Katyusha, kyseinen nainen ajatteli turhautuneena. Hän oli kuitenkin liian kiltti ja kohtelias vain kävelemään heidän ohitseen sanomatta mitään, joten hän katsahti äänen suuntaan hymyillen vaivaantuneesti. Ja sitten hieman huvittuneesti huomattuaan miten nuoria nämä pojat olivat. Korkeintaan 17 tai 18-vuotiaita, jos sitäkään. 16?
"Valitan pojat, minä en sekaannu lapsiin," hän sanoi kiitollisena hyvästä syystä kieltäytyä. Tarkemmin tarkasteltuna ryhmä oli varsin mielenkiintoisen näköinen. Yksi heistä näytti olevan albiino. Luultavasti hän oli myös se, joka oli huikannut hänelle. Ainakaan se ei ollut tuo tyttö… Ei odota, kyllä hän oli sittenkin poika. Eikä se luultavasti ollut kumpikaan noista helakasti punastelevista pojista. Blondi oli söpö, mutta hautasi kasvonsa käsiinsä heidän katseensa kohdattua. Tummaverikkö ei näyttänyt tietävän minne oikein katsoisi.
Mutta oli aivan sama kuinka mielenkiintoiselta porukka vaikuttikin, Katyushan tulisi jatkaa matkaa. Ties mitä ihmiset sanoisivat hänestä jos hän jäisi. Albiinopoika murjotti. Luultavasti enemmänkin siksi, että Katyusha oli sanonut heitä lapsiksi kuin siksi, että hän oli kieltäytynyt.
"Lapsiin?" albiino sanoi loukkaantuneesti. Ah, Katyusha oli ollut oikeassa. Koska hän ei halunnut heidän jäävän murehtimaan lapsiasiaa, hän päätti selittää vielä vähän lisää.
"Tarkoitin alaikäisiin. Enkä sitä paitsi ole kiinnostunut miehistä," hän sanoi ja ajatteli viimeinkin lähteä. Yleensä hänen lesbokorttinsa toimi ja hänet jätettiin rauhaan. Mutta nyt transvestiittipoika otti tilanteen haltuunsa, nousi seisomaan ja tarttui Katyushaa kädestä.
"Hei, kuule, sun on niinku ihan pakko jäädä juttelee meidän kanssa!" tämä sanoi. Katyusha kohotti kulmiaan tapahtumien yllättävälle käänteelle.
"Mulla on niinku sellanen tunne, et sä oot TOSI hyvä tyyppi, eikä tää mun raydar niinku koskaan petä!" hamepoika sanoi ja veti Katyushan istumaan. "Äläkä niinku yhtään huolehdi siitä "mies" asiasta, niinku ainut heteromies täs pöydäs on niinku toi Gilbert tossa, eikä se, niinku, enää sua yrittää iskee."
Kaksi muuta "homopoikaa" katsoivat ystäväänsä vihaisesti.
"Älä kuuntele Felixiä," porukan tummaverikkö sanoi yhä punastellen. Katyusha naurahti, mutta ei yrittänyt lähteä pois. Hän ei jaksanut ystäviensä seuraa juuri nyt ja kai tämä voitti yksinään kuljeskelun. Varsinkin kun kaikkialla lähes kaikki miehet kuolasivat hänen peräänsä ja ehdottelivat asioita ja vislasivat. Hänellä ei ollut kovin hyvää kuvaa miehistä eivätkä ne kiinnostaneet häntä juuri sen takia. Kaipa tässä porukassa oli potentiaalia.
"Niinku ihan oikeesti Gilbert, älä yritä niinku mitää ku sä, niinku, vaan pilaat kaiken," hamepoika – Felix ilmeisesti – sanoi albiinolle – Gilbertille? - joka tuijotti yhä hänen rintojaan. Katyusha päätti, että hän ei juuri pitänyt tästä albiinosta.
"Umm, voisitko kenties… lopettaa tuon tuijottamisen?" hän sanoi. Albiino hätkähti ja katsoi hänen silmiinsä. Ja hätkähti uudestaan.
"Hei, anteeksi, oikeasti, ei sinun nyt tarvitse alkaa itkemään," albiino sanoi hätääntyneenä. Katyusha katseli häntä kummastuneena hetken, kunnes tajusi, että tosiaan, hänen poskelleen valui yksinäinen kyynel. Hän ei ollut edes tajunnut. Eikä hän tiennyt miksi hän itki, mutta sitä tapahtui hänelle usein. Kyyneleitä vain tuli hänen silmiinsä pienimmistäkin asioista.
"Ei, anteeksi, ei tässä mitään, en tiedä mistä nämä kyyneleet tulivat," hän sanoi lohduttavasti, pyyhki silmiään kuiviksi ja yritti hymyillä rauhoittavasti panikoivalle albiinolle ynnä muulle seurueelle.
"Ei sun niinku tarvii mitään anteeks pyytää. Kuhan sä, niinku, oot ihan kunnos," Felix sanoi ja ojensi hänelle pitsikoristeisen nenäliinan. Katyusha hymyili tälle ja otti sen vastaan. Kenellä enää nykyään oli näitä kunnon liinoja? Hän pyyhki silmänsä ja antoi sen takaisin Felixille. Katyusha päätti pitävänsä hänestä, vaikka poika niin oudolta vaikuttikin.
Sitten hän vilkaisi seurueen kahta muuta jäsentä joiden nimiä hän ei vielä tiennyt. Gilbert ja Felix olivat jo tulleet selviksi. Molemmat näyttivät sen verran hätääntyneiltä että hänen piti vielä hetki vakuuttaa, ettei hänellä ollut mitään hätää.
"En ole tainnut saada nimiänne," Katyusha sanoi hetken päästä. Sitten hän tajusi, ettei ollut kertonut omaansakaan.
"Minä olen Katyusha," hän sanoi ja ojensi kätensä silmälasipäiselle blondille. Tämä punastui hennosti ja tarttui hänen käteensä.
"Matthew," hän sanoi ja irrotti otteensa. Sitten tummaverikkö kätteli häntä vuorostaan.
"Toris."
Kohteliaisuussyistä hän kävi läpi vielä Gilbertin ja Felixin. Ja jo hetken päästä hän oli iloinen, että oli jäänyt juttelemaan heidän kanssaan. He olivat oikein mukavaa ja piristävää seuraa.
…
"Hei Elizabeta, mikä sinulla on?" Eduard kysyi ystävättäreltään joka tuntui kiemurtelevan paikallaan.
"Tuo tilanne epäilyttää minua," Elizabeta vastasi viitaten Gilbertin porukkaan. Nainen, jonka he olivat tavanneet aikaisemmin päivällä, istui heidän kanssaan.
"Ei tuo nyt niin epäilyttävää ole," Danny sanoi ja haukkasi palan katkaravustaan. "Heillä näyttää vain olleen erittäin hyvä tuuri."
Hyvän tovin päästä:
"Ai sinä olet Ukrainasta?" Gilbert kysyi yllättyneenä. Katyusha nyökkäsi.
"Ja minulla on sisko joka on Valko-venäjältä," Katyusha jatkoi. "Olen itse asiassa hänen huoltajansa. Hänellä on ikävä kyllä ollut vähän hankalaa asettua Suomeen."
"Ukrainasta ja Valko-venäjältä? Kuulostaa ihan joltain, mitä voisi tapahtua meidän kaupungissamme," Gilbert naurahti ja otti siemauksen juomastaan joita Katyusha oli kiltisti tuonut heille.
"Sitten varmaan elämme samanlaisissa kaupungeissa. Sillä kaupunki, jossa asun, on täynnä ihmisiä ympäri maailmaa," Katyusha sanoi. Oli ollut hieman vastuutonta tuoda juomia alaikäisille, mutta hei, tämä oli risteily.
Toris näytti hetken kovin mietteliäältä. Sitten hän kysyi: "Onko sisaresi nimi kenties Natalia? Pitkät hopeiset hiukset, aina rusetti päässään?"
Katyusha näytti hämmästyneeltä. "Kyllä, tunnetko hänet?"
"En tunne, mutta tiedän. Hän on meidän koulussamme," Toris sanoi. Myös Felixin hehkulamppu tuntui syttyvän.
"Ai se Natalia? Se niinku vähän hulluhko ja vihasen olonen kolmosluokkalainen? Niinku se josta sä niinku mainitsit silloin joskus, et se, niinku, on tosi söpö eikä niinku nii hullu ku toiset sanoo?"
Toris punastui ja halusi lyödä ystäväänsä mutta tyytyi tuijottamaan häntä murhaavasti. Katyusha näytti siltä, ettei osannut päättää kumpi häiritsi häntä enemmän: se, että hänen sisarensa maine oli "hullu ja vihainen kolmosluokkalainen" vai Toriksen kiinnostus hänen sisartaan kohtaan.
"Wow Toris, ai sinä olet kiinnostunut niinkin paljon nuoremmista," Gilbert sanoi virnistäen. Toris punastui vielä vähän lisää.
"En sanonut niin!"
"No se kuitenkin selvisi rivien välistä. Aika sairasta," Gilbert sanoi.
"Jos nyt noin hypoteettisesti ajateltaisiin että "olisin kiinnostunut" ei meillä ole ikäeroa kuin 5 vuotta," Toris puolustautui. "Varmasti ainakin saman verran kuin sinulla ja Katyushalla, olisiko se ollut sairasta? Huomioikaa etten vieläkään ole sanonut olevani millään tavalla kiinnostunut Nataliasta."
"Pyydän, ei puhuta tästä enää," Katyusha sanoi. Ja koska muut huomasivat hänen silmiensä jälleen kostuvan huolestuttavasti, kaikki suostuivat tähän heti.
"Mutta me siis oletettavasti asumme samassa kaupungissa?" Matthew kysyi hiljaa, sillä se oli ensimmäinen aihe jonka hän sai päähänsä. Katyusha hymyili hänelle. Vaikka hän ei miehistä ollutkaan kiinnostunut, oli tässä Matthewissa jotain... mielenkiintoista. Hän ei ollut ihan varma miten kuvailisi tunnettaan.
"Siltä vaikuttaa, jos te kerran käytte Yhtenäiskoulu Hetaliaa," Katyusha sanoi ja siemaisi hänkin juomaansa.
"Ihanaa, mehän voidaan niinku olla helposti yhteydes jos me niinku asutaan aika lähel! Koska sä oot niinku tosi hyvää seuraa! Et, niinku ois tosi kiva tavata sua myöhemminkin!" Felix sanoi innoissaan. Katyusha hymyili Felixille liikuttuneena.
"Kiitos, minulle ei ole sanottu mitään noin mukavaa aikoihin," hän sanoi ja tunsi uusien kyyneleiden taas tulevan silmiinsä. "Minä tosiaan tarvitsisin uusia ystäviä, nämä nykyiset eivät oikein…" hän ei tiennyt miten enää jatkaa. Ja nyt yksi kyynel jo vierähti hänen poskelleen.
"E-en tiedä… He eivät tunnut välittävän minusta lainkaan. I-ihan kuin olisin vain väline miesten saamiseksi, he käyttävät minua vain hyväkseen. Kukaan ei lainkaan välitä minun tunteistani ja nyt he kaikki ovat jossain nuoleskelemassa saaliitaan jättäen minut yksin," Katyusha avautui. Hän ei tiennyt miksi hän kertoi tämän kaiken pojille jotka oli tavannut varsin äskettäin. Mutta hänen olonsa helpottui kyllä vähän.
"No ne on sit, niinku, ihan ääliöitä, eikä tollaset niinku oo oikeita ystäviä," Felix sanoi ja kaivoi nenäliinan takaisin esiin. Tällä kertaa hän itse kuivasi Katyushan kyyneleet.
"Ja sä, niinku ihan varmasti ansaitset niinku parempaa."
Katyushan alahuuli värisi uhkaavasti, joten Felix päätti halata tätä. Ja viittoi ryhmän muutkin jäsenet tekemään samoin. Kaikki loivat Gilbertiin varoittavan katseen, mutta edes Gilbert ei ollut niin tunteeton että olisi yrittänyt jotain säädytöntä Katyushan ollessa tällaisessa tilassa. Joten, nyt Katyusha oli ryhmähalauksen keskellä. Hänen värisevä alahuulensa vaihtui hymyyn, sitten naurahduksiin ja hän itsekin yritti halata heitä parhaansa mukaan.
"Kiitos."
"Katyusha?" kysyi muulle ryhmälle tuntematon naisääni. He kohottivat katseensa ja näkivät lähellään kauniin tummaverikön. Mutta he huomasivat nopeasti, että hänestä tekivät kauniin vain hiukset, meikki ja vaatteet.
Nainen alkoi nauraa. "Olethan se sinä. Wau, aika hyvin lepakolta. Siis saada neljä nuorta poikaa iskettyä. Mähän olen oikein ylpeä sinusta Katyusha," nainen sanoi. "Ehkä me vielä joskus saadaan sinusta hetero. Ja sitten pääset tuosta outoudestasi."
Kaikki neljä poikaa katsoivat naista vihaisesti. Vaikka Toris ja Gilbert tunsivat itsensä ihan heteroiksi, eivät he sietäneet ilkeitä puheita toisesta vain tämän seksuaalisen suuntautumisen takia. Sitten nainen huomasi Felixin hameen.
"Ai oli tässä sittenkin yksi tyttö, häntäkö olit iskemässä?" nainen näytti vähän pettyneeltä.
"Sulla ei nyt niinku oo kauheen hyvä asenne Katyushaa kohtaan," Felix sanoi vihaisesti. Naisen silmät laajenivat hänen tajutessaan, että kyseessä oli sittenkin poika.
"Älkää ny vaan sanoko että te olette kaikki jotain friikkejä?" nainen kysyi.
"Venla, et viitsisi," Katyusha sanoi ja huokaisi. Venla alkoi jälleen nauraa.
"Älkää katsoko minua niin vihaisesti, minä vain vitsailen!" Venla sanoi. "En minä olisi Katyushan ystävä, jos en olisi sujut homoseksuaalisuuden kanssa. Se on ihan ok, ihan ok!" Venla nosti kätensä pystyyn puolustuksekseen. "Tulin vain etsimään Katyushaa koska tarvitsisin vähän apua."
Katyusha huokaisi. Etsimään uutta miestä? Oliko Venla jo menettänyt kiinnostuksensa edelliseen?
Felix tarrasi Katyushan käteen suojelevasti.
"No, Katyusha on nyt niinku vähän kiireinen, et, valitan," hän sanoi. Katyusha oli iloinen että hänellä oli tukea, häntä ei paljoa kiinnostanut lähteä auttamaan Venlaa.
"Joo, no, huomasin, ei tämä mikään ihan pakollinen juttu ole. Että ei se mitään," Venla sanoi ja huiskautti kättään. "Pitäkää hauskaa."
Venla kääntyi lähteäkseen, mutta jokin mielenkiintoinen osui hänen silmäänsä.
"Hei, Katyusha! Se sinun tyttöystäväsi tulee tännepäin!" Venla huikkasi ja seurasi katseellaan heitä lähestyvää tummaverikköä. Gilbertin, Toriksen, Matthewin ja Felixin silmät suurenivat tajutessaan ketä tarkoitettiin ja Katyusha päätti kuolla häpeästä siihen paikkaan, sillä kyseinen nainen näytti siltä, että oli kuullut mitä Venla sanoi.
"Mitä täällä tapahtuu?" hämmentynyt Elizabeta kysyi tultuaan heidän kohdalleen.
KOLKOLKOLKOLKOL
*Terävä hengenveto* taitaa olla ensimmäinen törkeä cliffhanger. (Valitan englanninkielistä ilmaisua, mutta en oikein keksinyt viisasta suomenkielistä vastinetta. Ainahan olisi voinut yrittää "jäimme todellisen jännitysnäytelmän äärelle!" tai "Jäämme jännittämään jatkoa!")
Venla ei ole täysin ilkeä paskiainen, hän vain kuvittelee olevansa parhaan ystävän asemassa ja voivansa sanoa vitsillä kaikkea vähän ilkeää. Aiheet vain ovat Katyushalle liian herkkiä sellaiseen.
Tämä tarina on täynnä seksuaalivähemmistöjä ynnä muita :D En ole vielä kenestäkään päättänyt tehdä täysin heteroa. Homoseksuaaleja, transvestiitti, biseksuaaleja, Franciksen ja Arthurin serkussuhde… Näihin teemoihin sukelletaan vielä syvemmälle.
Elizabeta, Elizabeta, Elizabeta… Et ollut huomannut mitään? Missä olivat silmäsi? Ja lisää draamaa hänenkin suhteisiinsa. Niitä kun *köh* ei tarpeeksi ollutkaan.
Kirppu: Itseänikin vähän säälitti molempien tilanne. Hyvä että pidit rokkimakkarasta, itsekin siihen ihastuin kovasti löydettyäni sen. Selailin vain karaokelistaa ja PAM, rokkimakkara.
Zonnebloem: pelkäsin vähän että menee liiankin kohdilleen ja homma menee ihan epärealistiseksi. Yritän jatkaa hyväksi todettua linjaa, katsotaan onnistunko.
Tekopopu: voin hyvin samaistua. Hidasta on… Ja itsekin olen aina ihan pihalla :D
Pippuri-chan: Tiedän, vaarallinen kappale O_o Äläkä usko Isakia, usko kavereitasi ja minua kun me sanomme, että katso Pasilaa. Ja naurua ei pidä yrittää hillitä! Hyvä että nauratti.
SorellaItaliano: Jes, mäkin tykkään uusista kappaleista ;) Ja nauru pidentää ikää ja silleen ^^
Mukana: Anteeksi ;_; Hyvä kuitenkin että se korvasi tarpeeksi ^^ Ja tässä on jo jatkoa. Ja on se kumma kun ihmiset eivät ymmärrä, että netti on täynnä niin hauskoja asioita, että naurattaa. Minuakin hulluna pitävät.
o0RiDa0o: Hyvä että keskiviikkoaamuasi sain parannettua. Ja ei, Felix ei voi. Mutta hyvin moni niinku voi. Et niinku muistakaa niinku kaikki et sitä niinku sanaa kannattaa aina niinku välttää. Koska mulla on niinku paljon tuttuja, jotka niinku laittaa sen niinku ihan joka niinku väliin. Ja se on niinku raivostuttavaa :D. Ja mistä sitä tietää vaikka Antonio siellä olisi ollutkin ;)
Liibooboo: Haha, sopihan se täydellisesti. Ja mistä sitä tietää, voiko Gilbertin kommenteille vain sanoa PÖH O_o *le gasp* Vähän jäi Heracles pois juu. Mutta kun seurue on noin iso, en kaikille saa mahdutettua ruutuaikaa. Vaikka olisi häntä pitänyt kyllä huomioida joo. Ja ai että rakastaako Lovino Antoniota? En usko, ei ainakaan vielä. Se on surullinen totuus, eiväthän he tuskin tunne toisiaan.
Vilma. N: Se on jännää joo :DD Älä kuole. Kiitän ja kumarran jälleen lukemisesta ja kommentoinnista ^^
Ja vielä kaikille yhteinen suurkiitos :))