Luku 20: Ostoksilla
Rachel heräsi. Hän vilkaisi pöydällä olevaa kelloa. Se näytti 6:05.
"Ugh, olisin ihan hyvin voinut vielä nukkua!" Rachel mumisi. Hän nousi vuoteestaan ja petasi sen huolimattomasti. Hän ei ollut pikkutarkka, ainakaan näissä asioissa.
"Voisin käydä suihkussa, kun kerran on aikaa." Rachel tuumi ja lähti kylpyhuoneeseen.
XXXXX
Suihkusta tultuaan Rachel oli pukenut ja katsonut kelloa, joka näytti 6: 38.
"Taisin taas olla suihkussa liian kauan. No, mitäs tuosta. Onkohan se Royn vätys jo herännyt?" hän mietti. Rachel päätti tarkistaa asian. Hän poistui vierashuoneesta, joka oli kylläkin nyt hänen huoneensa, ja meni keittiöön. Roy ei ollut siellä.
"Hän on varmaan olohuoneessa tai sitten hän nukkuu vielä", Rachel tuumasi. Hän meni olohuoneen ovelle ja kurkisti sisään. Royta ei näkynyt.
"Hän taitaa nukkua vielä. Tuskin hän näin aikaisin työhuoneessaankaan on." Rachel ajatteli. Royn koti oli iso ja siinä oli kaksi kerrosta, joten jos aikoisi etsiä koko talon läpi, siinä menisi aikaa. Ja kaikkein todennäköisintähän oli, että hän nukkui vielä.
Rachel meni olohuoneeseen ja alkoi katsella kirjahyllyä. Hän oli eilenkin lukenut odottaessaan Royn heräävän, joten miksei tänäänkin. Suurin osa Royn kirjoista käsitteli joko alkemiaa tai Amestrisin historiaa, mutta hyllyssä oli myös muutamia novelli kokoelmia. Rachel valitsi kuitenkin alkemiaa käsittelevän kirjan, koska novellit olivat hänestä tylsiä. Hän oli kuitenkin vielä hidas lukija, sillä eihän siitä mitenkään hirveästi aikaa ollut, kun hän oli oppinut lukemaan.
XXXXX
Rachel luki niin keskittyneesti, ettei hän huomannut, kun Roy tuli olohuoneeseen.
"Mitä sinä luet?" Rachel havahtui vasta Royn kysyttyä tämän.
"Pelkkää alkemiaa käsittelevää kirjaa, kun ei ollut muuta tekemistä." Rachel vastasi nopeasti. Hän oli melko varma, ettei Roy suuttuisi, mutta eihän sitä koskaan voinut tietää.
"Vai niin. No, tule kohta keittiöön, sillä minulla ei mene aamiaisen laitossa kauan." Roy sanoi ja poistui olohuoneesta.
"Onneksi hän ei sentään suuttunut", Rachel ajatteli. Edward nimittäin oli aina suuttunut, kun Rachel oli kähveltänyt kirjoja hänen hyllystään. Hän luki aukeaman loppuun, laittoi merkin kirjan väliin ja laittoi sitten kirjan takaisin hyllyyn. Sitten hän meni keittiöön.
XXXXX
"Tulit juuri sopivasti, Rachel. Aamiainen on valmis." Roy sanoi hymyillen. Hän oli paistanut munia ja pekonia.
"Perinteinen aamiainen", Rachel ajatteli. Hän otti lautasen ja haki siihen syötävää. Sitten hän meni istumaan pöydän ääreen. Hetkenpäästä Roykin laittoi lautasensa täytenä pöydälle ja alkoi syömään.
"Tiedätkö, milloin Riza hakee sinut?" Roy kysyi aloittaakseen keskustelun. Rachel vain kohautti olkiaan. Hän ei todellakaan ollut juttutuulella, varsinkaan aamuisin.
"Se siitä yrityksestä aloittaa keskustelu", Roy ajatteli ja pohti, mistä muusta he voisivat puhua. Hän ei kuitenkaan keksinyt mitään, joten hän päätti antaa asian olla.
XXXXX
Syötyään Roy vilkaisi kelloa ja totesi, että hänen oli aika lähteä töihin.
"Pärjäätkö sinä varmasti?" hän kysyi Rachelilta. Rachel pyöritteli silmiään.
"Totta kai pärjään, en ole viisi -vuotias!" hän tiuskaisi ja jatkoi: "Sitä paitsi tuskin sen Rizankaan tuloon kauan enää menee."
Roy nyökkäsi hymyillen ja sanoi: "Selvä", sillä olihan Rachel oikeassa. Kyllä hän pärjäisi ja Riza tulisi varmasti pian.
"Nähdään illalla", Roy sanoi ja poistui talosta. Vähän ajan päästä Rachelkin sai syötyä ja laittoi astiansa lavuaariin. Hän katsoi siellä olevia astioita ja totesi: "No minähän en ainakaan tiskaa!" hän meni olohuoneeseen ja päätti Rizaa odotellessaan lukea kirjaa, jonka hän oli aiemmin aloittanut. Hän otti sen hyllystä ja meni sohvalle lukemaan.
XXXXX
Riza käveli eteenpäin kadulla Hayate kintereillään. Hän olisi kohta Royn luona.
"Mikäli Roy ei nukkunut pommiin, niin hän on jo töissä. Haen siis vain Rachelin hänen taloltaan ja sitten voimme lähteä ostoksille." Riza listasi mielessään. Hän katsahti taivaalle. Oli upea ilma.
"Tuskin Rachel tänään sentään on huonolla tuulella", Riza ajatteli toiveikkaasti. Hän pääsi Royn talolle ja koputti oveen. Hän odotti vähänaikaa, mutta kukaan ei tullut avaamaan. Hän koputti uudestaan, mutta kukaan ei vieläkään avannut ovea.
"Outoa… eivät kai he molemmat sentään ole pommiin nukkuneet?" Riza ajatteli ja koitti ovea. Se aukesi ja Riza meni sisään.
Riza katsoi eteistä. Royn vaatteita ei näkynyt.
"Roy on lähtenyt töihin ja jättänyt oven auki. Eikö Rachel kuullut kun koputin?" Riza ajatteli. Hän laittoi takkinsa naulakkoon ja meni peremmälle taloon. Hayatekin oli tullut sisään, mutta jostain syystä se pysyi visusti oven edessä. Se ei koskaan tykännyt tulla kenraalin taloon.
Riza meni ensin tarkistamaan keittiön. Siellä Rachel ei ainakaan ollut.
"Selvä. Seuraavaksi olohuone", Riza totesi. Hän meni olohuoneeseen ja näki Rachelin lukevan sohvalla.
"Rachel?" hän kysyi ovensuulta. Rachel nosti katseensa kirjasta ja käänsi sen ovelle. Hän huomasi Rizan tulleen, joten sanaakaan sanomatta hän laittoi kirjan väliin merkin ja sen takaisin hyllyyn.
"Etkö sinä kuullut, kun koputin?" Riza kysyi. Rachel pudisti päätään.
"Ei tänne kaikkea kuule", hän sanoi. Rachel oli oikeassa, joten Riza päätti vaihtaa puheenaihetta.
"Menemmekö?" hän kysyi. Rachel nyökkäsi ja he molemmat lähtivät eteiseen, josta he ottivat takkinsa. Riza huomasi eteisen lipaston päällä avaimen ja sen alla olevan lapun. Riza nosti avainta ja otti lapun. Hän luki siinä olevan tekstin mielessään.
Tulette varmaan ostoksilta ennen kuin ehdin kotiin, joten ottakaa avain.
Hauskaa ostosreissua, terveisin Roy.
"Vai sellaista", Riza ajatteli. Rachel huomasi lapun Rizan kädessä ja kysyi: "Mikä se on?"
"Pieni viesti Roylta", Riza vastasi ja ojensi lapun Rachelille. Rachel luki sen ja laittoi sen sitten takaisin lipaston päälle.
"No mennäänkö?" hän kysyi.
"Mennään", Riza sanoi. Heti kun hän avasi oven, niin Rachel kellahti lattialle. Syynä oli hänen päälleen hypännyt Black Hayate. Riza katsoi Hayatea ja lattialla makaavaa Rachelia. Rachel ei hänen käsittääkseen ollut mikään maailman aurinkoisin ihminen, ja päälle hyppäävää koira tuskin auttoi asiaa.
Rachel säikähti Hayaten osuessa häneen. Ensin hän ei edes nähnyt sitä, vaan hän vain tunsi, että jokin oli kaatanut hänet. Shokista toivuttuaan Rachel katsoi hänen päällään olevaa Hayatea. Hayaten mustat nappisilmät tuijottivat Rachelin punaruskeisiin silmiin.
"Vuf!" Hayate haukahti ja alkoi murista Rachelille.
"Ha-!"
"Miten söpö!" Rachel huusi ja halasi Hayatea. Rachel oli eläinrakas, mutta eläimet eivät koskaan oikein pitäneet hänestä. Hayate säikähti ja alkoi uikuttaa.
"Hayate, ei saa hyppiä!" Riza sätti vinkuvaa koiraansa. Hayate hyppäsi irti Rachelin otteesta ja piiloutui Rizan taakse. Riza katsoi Rachelia ja sitten takanaan piilottelevaa Hayatea. Hayate ei yleensä säikkynyt kuin eversti Armstrongia, mutta häntähän nyt säikkyivät kaikki. Ja jostain syystä Hayate säikkyi toisinaan Rebeccaakin. Ihmisiä, joista Hayate ei pitänyt riitti ihan jonoksi asti, ja jonon kärjessä oli Roy. Ehkä sillä oli jotain tekemistä asian kanssa.
Rachel nousi lattialta ja vilkaisi Hayatea, joka alkoi murista.
"Lopeta, Hayate!" Riza komensi. Hayate vaikeni, mutta katsoi yhä Rachelia vihaisesti.
"Menemmekö me vai emme?" Rachel kysyi. Riza nyökkäsi ja he menivät ulos. Riza lukitsi oven ja he lähtivät kävelemään. Hayate murisi aina silloin tällöin Rachelille, mutta muuten he kävelivät täysin hiljaa.
XXXXX
"Aina tässä käy näin, kun majuri jää vapaalle." Breda mumisi vilkaistessaan puhelimessa lörpöttelevää Royta.
"Ei nyt ihan niinkään, kenraali nimittäin puhuu kenraalimajuri Armstrongin kanssa." Falman sanoi ja pinosi papereita.
"Jääkuningattaren? Joko hän palasi Brigssiin?" Havoc kysyi. Falman pudisti päätään.
"Ei, vaan hän on kuumeessa. Kenraali ei siltikään saa häneltä hetkeäkään rauhaa, sillä kenraalimajuri kertoo hänelle kaiken tarvittavan puhelimitse." hän kertoi.
"Vai on jääkuningatar kuumeessa? Luulin, ettei sitä naista lannista mikään!" Havoc totesi ja sytytti tupakkansa. Koko toimisto alkoi nauramaan, mukaan lukien puhelimessa oleva Roy, ja hän sai siitä hyvästä saarnan Olivierilta.
XXXXX
Riza ja Rachel olivat aloittaneet ostoskierroksen. Riza sai tietää, ettei Rachel ollut mikään kirkkaiden värien ystävä, punaista ja keltaista lukuun ottamatta. Rachelin asuvalinnat olivat aika poikamaisia, ja hameitakaan hän ei valinnut kuin yhden. Tosin ei Rizakaan ole koskaan ollut mikään suuri hameiden ystävä.
"Odotatko tässä, kun käyn maksamassa nämä?" Riza kysyi. Rachel nyökkäsi ja nojasi seinää vasten.
"Mitäköhän Ed ja muut nyt puuhaavat?" hän ajatteli. Hänen katseensa osui vahingossa ohikulkevaan Roseen. Hän katsoi varovasti ikkunasta tuota naista, joka näytti aivan hänen ystävältään Noahilta.
"Yhdennäköisyys on niin huomattava… mistäköhän se mahtaa johtua?" Rachel pohti.
"Vuf!" Rachel säikähti kuullessaan Hayaten haukahtavan hänen jalkojensa juuressa. Hän meni kyykkyyn ja yritti silittää Hayatea, mutta tämä peruutti estäen Rachelin silitysyrityksen.
"Pöh, ei sitten, hölmö koira!" Rachel tuhahti Hayatelle. Hayate alkoi murista. Rachel nielaisi ja nousi pystyyn. Hän peruutti hieman ja Hayate tuli muristen häntä kohti.
"Istu, paikka, kiltti hauva!" Rachel mutisi Hayatelle samalla, kun peruutti pois päin tästä. Hayate murisi yhä kävellessään Rachelia kohti.
"Loistavaa, nyt se sekosi!" Rachel ajatteli sarkastisesti katsoessaan häntä kohti tulevaa Hayatea.
"Hayate!" Riza huusi ja nosti koiransa syliinsä. Hayate murisi Rachelille yhä.
"Mitäköhän hänellä on Rachelia vastaan?" Riza mietti.
"Tsh, hullu koira!" Rachel tuhahti. Hayate haukahti pari kertaa vihaisesti.
"Hayate!" Riza nuhteli koiraansa. Hayate vaikeni, muttei irrottanut tuimaa katsettaan Rachelista.
"Tekeekö se noin useinkin?" Rachel kysyi. Riza pudisti päätään.
"Ei kovin usein. Hayate ei vain pidä joistain ihmisistä." hän sanoi.
"Hullu koira", Rachel mutisi ja sai Hayaten taas aloittamaan murisemisen. Rachel astui pari askelta taaksepäin. Riza huomasi tämän ja sanoi: "Ei huolta, ei Hayate mitään tee."
"Ei tuosta hullusta rakista tiedä", Rachel mumisi. Hän teki sen kuitenkin tarpeeksi hiljaa, ettei Riza kuullut häntä.
"Kello on jo sen verran, että voisimme mennä lounaalle." Riza totesi.
"Mennään vaan", Rachel sanoi. Riza laski Hayaten maahan ja he lähtivät kävelemään lähintä kahvilaa kohti.
XXXXX
"Hätsiuh!" kaikui Olivierin aivastus Armstrongien kartanossa. Eversti Armstrong, etunimeltään Alex, katsahti huolestuneena kipeän sisarensa suuntaan.
"Oletteko kunnossa, sisar hyvä?" hän kysyi. Olivier mulkaisi veljeään ja sanoi: "Tietysti. Olen vain vilustunut."
"Brigsissä olet terve kuin pukki, mutta täällä vilustut. Mielenkiintoista", Alex tuumi. Hän ehti väistää juuri ajoissa Olivierin heittäessä maljakon häntä kohti. Se osui seinään ja särkyi.
"Häivy!" hän huusi. Alex poistui huoneesta mutisten jotain käytöstavoista.
XXXXX
Riza ja Rachel olivat löytäneet kahvilan ja menneet syömään. Kumpikaan ei joko keksinyt mitään sanottavaa tai sitten he eivät vain vaivautuneet puhumaan. Hayate istui kiltisti Rizan tuolin vieressä. Rachel söi hiljaa lounastaan. Royn kanssa oli vaikea puhua, mutta Rizan kanssa vielä vaikeampi. Hän ei vain yksinkertaisesti keksinyt mitään puhuttavaa.
Riza söi lounastaan samalla miettien, mitä he voisivat tehdä lounaan jälkeen. Heidän ei tarvinnut mennä enää ostoksille, sillä Rachelilla oli jo mielestään tarpeeksi vaatteita.
"Voisimme mennä kirjastoon, sillä Rachel varmaan haluaisi etsiä taas keinoa saada Elricit ja sen ystävänsä Amestrisiin." Riza ajatteli. Hän oli juuri aikeissa ehdottaa Rachelille, että he menisivät kirjastoon, kun Hayate nousi pystyyn ja alkoi haukkua.
"Mitä nyt, Hayate?" Riza kysyi koiraltaan. Hayate haukkui ja katsoi tuimasti oven suuntaan. Ovi avautui ja Russell tuli sisään. Riza läimäytti otsaansa. Russelilla oli yllään armeijan vaatteet, joten hän oli mitä todennäköisemmin Royn asialla. Hän huomasi Rizan välittömästi ja tuli tämän pöydän luo.
"Aikooko Roy vaivata minua vapaapäivänäkin vai onkohan jotain sattunut?" Riza mietti.
"Majuri Hawkeye!" Russell sanoi tehden armeijan tervehdyksen. Riza nousi seisomaan ja teki myös armeijan tervehdyksen.
"Mitä asia koskee, ruohoalkemisti?" hän kysyi.
"Kenraali Mustang lähetti minut kysymään, että mihin laitoit ne paperit, joita käsittelitte viime viikolla." Russell kertoi. Virallisesti ottaen hän oli eversti Armstrongin alainen, mutta silti hän myös työskenteli paljon Roylle.
Riza huokaisi.
"Niinpä tietysti", hän mutisi. Rachel kohotti kulmakarvaansa.
"Hukkasiko se idiootti Roy jotain?" hän kysyi ja otti haukun voileivästään. Russell katsoi hetken Rachelia ja kysyi sitten Rizalta: "Pikkusiskosiko?" Rachel alkoi nauramaan ja oli samalla vähällä tukehtua leipäänsä. Riza vilkaisi Rachelia ja kysyi: "Oletko kunnossa?"
Hetkenpäästä Rachel sai nieltyä leivän kunnolla ja sanoi: "Joo."
"Mitä hauskaa siinä muka oli, kun kysyin ovatko he sisaruksia?" Russell mietti.
"Ole hyvä ja kerro kenraalille, että hänen kaipaamansa paperit ovat hänen omalla pöydällään kaiken sen sotkun alla." Riza kertoi Russelille. Hän päätti ohittaa tämän esittämän kysymyksen, koska hän ei oikein tiennyt miten vastata. Totuutta hän ei ainakaan kertoisi. Russell huokaisi.
"Niinpä tietysti, sen valtavan sotkun alla…" hän mutisi ja jatkoi: "Kiitän, majuri! Minun on nyt palattava töihin." hän ja Riza tekivät armeijan tervehdyksen yhtä aikaa ja Russell poistui kahvilasta.
"Mitäs tuo nyt oli?" Rachel kysyi äidiltään Russelin lähdettyä. Riza katsoi kumissaan Rachelia.
"Mikä niin?" hän kysyi.
"Et vastannut sen tyypin kysymykseen", Rachel vastasi. Riza huokaisi. Nyt hän tiesi mistä Rachel puhui. Hän istui takaisin alas ja sanoi: "Katsoin parhaaksi olla vastaamatta." Rachel kohotti kulmakarvaansa kysyvästi, joka sai Rizan selittämään: "Kukaan ei tiedä, että minulla ja Roylla on tytär. Sinua ei ole väestörekisterissäkään, joten on parempi, että pidämme asian toistaiseksi salassa."
Rachel vaikeni tämän kuultuaan. Rizahan oli täysin oikeassa, joten hänellä ei ollut siihen enää mitään lisättävää. He eivät enää puhuneet enempää, vaan söivät lounaansa loppuun.
XXXXX
Edward istui syntetigrammin edessä hievahtamatta. Hän ei koskaan poistunut siitä enempää kuin oli pakko. Hän oli kyhännyt sen eteen Alphonsen kanssa pienen sateensuojan sateisten päivien varalle. Hän poistui syntetigrammin edestä vai nukkumaan ja "asioille". Ja silloinkin kun hän nukkui, niin joku toinen, Alphonse tai Noah, oli vahdissa. Muuten Edward ei suostunut poistumaan syntetigrammin edestä.
He olivat pystyttäneet teltan vähän matkan päähän syntetigrammista. Kun heiltä loppui ruoka, niin Alphonse ja Noah kävivät ostamassa lisää. Sellaista heidän elämänsä oli nämä muutamat päivät olleet.
XXXXX
Rachel selasi taas yhtä alkemiaa käsittelevää kirjaa. Ostoksien jälkeen Riza oli mennyt hänen kanssaan kirjastoon ja nyt he molemmat etsivät jotain, joka voisi auttaa portin avaamisessa. Riza tosin ei ollut alkemisti, joten ei hänestä paljoa apua ollut. Rachel oli viemässä yhtä kirjaa takaisin hyllyyn, kun hän yhtäkkiä törmäsi johonkin. Tai tarkemmin sanottuna johonkuhun.
"Auts!" Rachel parkaisi ja piteli otsaansa. Se oli osunut kirjapinoon, jota nainen, johon hän oli törmännyt, kantoi. Nainen oli kaatunut lattialle ja pudottanut kaikki kirjansa.
"Anteeksi kamalasti, tämä oli minun vikani, kun en katsonut eteeni!" nainen sanoi nopeasti ja alkoi keräämään pudottamiaan kirjoja. Rachel katsoi naista. Hän oli se sama henkilö, joka oli aiemmin huomauttanut Rachelia kirjojen levälleen jätöstä.
"Kukas se kirjoja pudottelee, vaikka itse huomauttelee niiden levälleen jätöstä?" Rachel huomautti ilkikurisesti ja pisti hänellä olleen kirjan takaisin hyllyyn. Nainen nosti katseensa Racheliin ja tokaisi: "Ei se syy kokonaan minun ollut, sillä törmäsin sinuun. Ja sitä paitsi se oli vahinko."
"Miten vaan", Rachel sanoi silmiään pyöritellen. Hän vilkaisi yhtä kirjaa, jonka nainen oli pudottanut. Se oli alkemiaa käsittelevä kirja. Kun hän katsoi tarkemmin, niin hän huomasi, että kaikki kirjat, jotka nainen oli pudottanut, käsittelivät alkemiaa.
"Onko tuo nörtti alkemisti?" Rachel ajatteli ja poimi yhden lattialla olevista kirjoista. Hän selasi sitä ja ajatteli samalla: "Aloittelijoiden alkemiaa." Hän pudotti sen ja otti lattialta uuden. Se puolestaan käsitteli vaikeaa alkemiaa, jota Rachelkään ei oikein ymmärtänyt. Hän vilkaisi yhä kirjoja poimivaa naista.
"Jos hän olisi alkemisti, niin miksi hänellä olisi sekä aloittelijan että kokeneemman alkemistin kirjoja?" Rachel pohti. Lisäksi häntä mietitytti, että voisiko tuollainen nörtti todella olla alkemisti.
"Toisaalta ainoat alkemistit, jotka itseni lisäksi tunnen, ovat Ed, Al ja se torvi Roy. Ehkä suurin osa heistä onkin nörttejä." Rachel pohti. Hän päätti kuitenkin varmistaa asian naiselta itseltään.
"Hei kuules", hän aloitti saaden naisen huomion. "Oletko sinä alkemisti?"
"En nyt sentään", nainen sanoi hymyillen. Rachel kohotti kulmakarvaansa ikään kuin selitystä vaatien.
"Pomoni käski viedä hänelle alkemiaa käsitteleviä kirjoja. Hän sanoi, että kaikki käyvät." nainen selitti. Sitten hänen mieleensä tuli myös kysymys: "Entä oletko sinä alkemisti?"
"Olen, tosin en ole vielä kovinkaan hyvä." Rachel vastasi samalla ajatellen: "Ed nauraisi silmät päästään jos kuulisi minun myöntävän, etten ole kovinkaan hyvä alkemisti."
"No harjoitushan tekee mestarin!" nainen sanoi hymyillen. Hän sai viimeisenkin kirjan poimittua ja nousi ylös lattialta.
"Minun täytyy nyt mennä. Jatka sinä vain harjoittelua!" nainen sanoi iloisesti ja lähti tiehensä. Rachel vilkutti naiselle ja ajatteli: "No ehkei hän olekaan samanlainen jäkättäjä kuin luulin." Rachel otti hyllystä pari uutta kirjaa ja meni lukemaan niitä.
XXXXX
Rizan ja Rachelin lähtiessä kirjastosta oli jo myöhä. Ja kuten arvata voi, he vetivät taas vesiperän.
"Mahtaakohan tästä koskaan tulla mitään?" Rachel ajatteli kävellessään Rizan kanssa kotiin.
"Riza! Rachel!" kulman takaa juokseva Roy huusi. Riza ja Rachel pysähtyivät siksi aikaa, että Roy pääsi heidän luokseen.
"Vastako pääsit töistä?" Riza kysyi. Yleensä Roy pääsi hieman aiemmin.
"En sentään. Kävin Hughesin haudalla", Roy vastasi. Rachelia ei kiinnostanut kuunnella ja hän jatkoi matkaa. Riza ja Roy huomasivat tämän ja menivät nopeasti hänen peräänsä.
"Löysittekö sopivia vaatteita?" Roy kysyi. Rachel vain nyökkäsi.
"No missä ostoskassit sitten ovat?" Roy kysyi. Tämän kuultuaan Riza pysähtyi kuin seinään. Kysymys herätti Rachelin huomion. Hän vilkaisi takanaan olevaa Rizaa. Tämän käsissä ei ollut ostoskasseja.
"Älä vain sano, että unohdit kassit kirjastoon", Rachel sanoi vakavana. Riza pysyi hiljaa, joten Roy ja Rachel tulkitsivat sen myöntävänä vastauksena. Rachel pudisti päätään.
"Voi hemmetin hemmetti!" hän kirosi. Roy vilkaisi Rachelia katseella, joka sanoi "älä kiroile."
"Käyn hakemassa ne. Kyllä armeijan upseeri sisälle pääsee." Riza sanoi.
"Olkoon. Annatko kotini avaimen?" Roy kysyi. Riza nyökkäsi. Hän kaivoi avaimen taskustaan ja ojensi sen Roylle.
"Kiitos. Me menemme jo edeltä, mikäli se sopii sinulle." Roy sanoi. Riza nyökkäsi ja lähti kävelemään takaisin kirjastoon päin.
"Kaikkea sitä sattuukin", Rachel totesi, kun hän ja Roy alkoivat kävellä takaisin kotiin.
A.N: Ja tätäkin lukua kirjotin yli kuukauden.