A/N: Emme omista muuta kuin kotitekoiset Team Edward t-paidat.

BELLA

Nukuimme yön pareittain. Emmett ja Rosalie nukkuivat Emmettin huoneessa kellarkerroksessa, Alice ja Jasper nukkuivat vierashuoneessa ja minä ja Edward Edwardin sängyssä. Elle kiipesi viereemme keskellä yötä, koska oli nähnyt painajaista, jossa oli jäänyt jumiin pullon hengeksi.

Seuraavana aamuna aamiaisen jälkeen menimme uimaan, kuten Edward oli Ellelle luvannut. Me tytöt vaihdoimme uima-asuihimme Alicen huoneessa. Alice oli ostanut minulle ja Ellelle uudet uimapuvut. Ellen uimapuku oli vaaleanvioletti ja siinä oli vyötäröllä tummanvioletti tyllihameen näköinen osa. Minun taas oli valkoinen 50-luvun tyylinen kokouimapuku, jossa oli vyötäröosassa rypytystä. Kiitin Alicea ainakin sata kertaa, koska en millään olisi tuntenut itseäni itsevarmaksi, aikuiseksi naiseksi bikineissä, kun Edward ei ollut nähnyt minua vielä edes alusvaatteissani. Alicella oli päällään mustat bikinit, joissa oli shortsimalliset housut ja valkoinen vyö sekä niskalenkillinen yläosa. Rosaliella taas oli pinkki bikinien yläosa ja farkkushortsit. Hän oli sanonut voivansa tulla mukaan, mutta istuisi sohvalla ja katselisi meidän muiden uivan.

Kävelimme portaat alas. Alice ja Rosalie menivät edeltä minun ja Ellen tullessa perässä.

- Bella, miksei Rose-täti tule uimaan? Elle kysyi.

- Koska Rose-täti ei saa vielä uida. Hän oli sairaalassa ja hän ei vielä saa mennä veteen, sanoin Ellelle.

- Enkö minäkään saa mennä veteen, koska olin sairaalassa? Elle kysyi kauhuissaan.

- Tottakai saat, kultaseni. Rose-täti oli eri jutun takia sairaalassa kuin sinä, sanoin rauhallisesti. Kävelimme kylpylään (ei sitä muuksikaan voinut sanoa) ja Edward odotti meitä siellä. Hänellä oli jalassaan viininpunaiset shortsit eikä muuta. Annoin silmieni vaeltaa hänen alla olevasta laattalattiasta ylös hänen silmiinsä. Hän iski minulle silmää. Punastuin. Elle juoksi Edwardin syliin ja halasi tätä.

- En ole koskaan päässyt oikeasti uimaan! Minua jännittää tosi paljon, Elle huudahti Edwardin korvaan.

- Mennään yhdessä, mutta ensin laitetaan sinulle kellukkeet, Edward sanoi. He laittoivat Ellelle käsikellukkeet ja menivät veteen yhdessä. Edward piti Ellestä tiukasti kiinni koko ajan.

Huomasin vasta nyt Jasperin ja Emmettin. Emmett oli jo vedessä. Hänellä oli näköjään taas pienet uimahousut, jotka hänen mielestään toivat hyvin esiin hänen lihaksensa, mutta olivat minusta vain kamalat. Häpesin häntä aina, kun hän piti niitä. Rosalie tosin näytti olevan eri mieltä, koska hän vilkuili Emmettin ja hänen uimahousujensa suuntaan vähän väliä. Jasperilla oli mustat shortsit ja he menivät Alicen kanssa yhdessä veteen. Minäkin päätin mennä altaaseen, mutta en ollut varma loukkaantuisiko Rosalie minun jättäessä hänet yksin.

- Mene vaan. Kyllä minä pärjään, Rosalie sanoi minulle sohvalta. Hänellä oli pino muotilehtiä edessään pöydällä, mutta tällä hetkellä hän luki jotain autolehteä. Naurahdin ja laskeuduin portaita pitkin altaaseen. Vesi oli juuri sopivan lämpöistä. Se ei ollut liian kylmää, muttei liian lämmintäkään. Uin Edwardin ja Ellen luo. He supittelivat jotain keskenään.

- Mitäs täällä supitellaan? kysyin päästessäni heidän viereensä. Edward kietaisi toisen kätensä vyötäröni ympärille.

- Meillä on salaisuus, Elle kikatti. Hän näytti niin onnelliselta Edwardin kanssa. Ja Edward näytti niin onnelliselta saadessaan pidellä Elleä. Minä taas olin onnellinen vain katsellessani heitä. Olisi ihanaa, kun asiat voisivat pysyä näin aina, mutta se oli vain haave, joka ei koskaan tapahtuisi. Sunnuntai-iltana Ellen pitäisi palata takaisin sairaalaan. Ja sieltä hän palaisi takaisin orpokotiin. Tunsin kyyneleen valuvan poskelleni ajatellessani tätä kaikkea. Edward pyyhki sen peukalollaan pois kastellen samalla poskeni kokonaan.

- Mikä hätänä? hän kuiskasi korvaani niin, ettei Elle kuullut.

- Jutellaan myöhemmin, kuiskasin takaisin ja suutelin häntä nopeasti. Edward näytti vielä huolestuneemmalta sen jälkeen.

- Älä huoli, ei se ole mitään kauheaa. Rakastan sinua, kuiskasin uudelleen ja suutelin Edwardin kaulaa. Se sai hänen ilmeensä kirkastumaan hieman.

- Niin minäkin sinua, Edward kuiskasi.

Uimme monta tuntia. Kävimme lämmittelemässä höyrysaunassa välillä ja palasimme aina takaisin altaaseen.

Kun kaikilla alkoi olla nälkä, päätimme vetäytyä pois kylpylästä. Kävin nopeasti vaihtamassa vaatteeni ja sitaisin märät hiukseni ponnarille.

Juoksin keittiöön paljain jaloin ja aloin tehdä ruokaa. Tein kookoskanaa ja jasmiiniriisiä, koska tiesin kaikkien pitävän siitä. Jälkiruoaksi olin tehnyt jo eilen illalla muiden mentyä nukkumaan pekaanipähkinäpiirakkaa, koska Elle oli sanonut haluavansa maistaa sitä. Muut tulivat suihkunraikkaina keittiöön, kun ruoka oli katettuna pöytään. He istuivat alas ja alkoivat syödä. Minua hieman hävetti hiukseni, jotka olivat edelleen kostealla ponnarilla.

Alice oli valinnut Ellelle päälle sinivalkoraidallisen neulemekon, jossa oli lyhyet hihat ja huppu. Hänellä oli myös siniset sukkahousut ja sininen paksu panta. Ilmeisesti Alice halusi aina laittaa Ellelle jotain päähän, koska tällä oli niin lyhyet hiukset, ettei niitä saanut laitettua mitenkään. Elle näytti tosi suloiselta. Edward taas oli vaihtanut päälleen mustat collegehousut ja valkoisen t-paidan. Katsoin omia farkkujani ja Edwardin mustaa t-paitaa, jonka olin vetäissyt päälleni kiireessä.

- Näytät kauniilta, Edward kuiskasi korvaani, kun istuin hänen viereensä.

- Niin varmaan, tuhahdin ja otin ruokaa lautaselleni. Elle söi taas kuin viimeistä päivää. Eikö hänelle muka tarjoiltu ruokaa orpokodissa tarpeeksi?

- Systeri, tämä on tosi hyvää, Emmett sanoi suu täynnä ruokaa ja Elle kikatti.

- Kiitos. Syö ensi kerralla suu tyhjäksi. Elle-kulta, ei ole mikään kiire. Voit syödä ihan rauhassa, sanoin ja aloin itsekin syödä.

- Anteeksi, Elle sanoi hieman allapäin ja jatkoi syömistä hieman hitaampaan tahtiin.

Kun olimme kaikki syöneet ja siivonneet pöydän, Alice meni laittamaan Elleä päiväunille. Kävelin Edwardin makuuhuoneeseen mennäkseni suihkuun.

- Haluatko seuraa? Edward kysyi tullessaan huoneeseen ja lukitessaan oven.

- Oletko varma? kysyin epävarmasti.

- Haluanko nähdä sinut ilman vaatteita? Kyllä, Edward sanoi ja astui lähemmäs minua. Hän kietoi sormensa paidan helman ympärille ja suuteli minua intohimoisesti. Tunsin hänen nostavan paitaa ylöspäin ja hän katkaisi suudelman vain siksi aikaa, kun hivutti paidan pääni yli. Kun paita oli mytyssä lattialla, hänen huulensa palasivat omilleni ja hänen kätensä hapuilivat paljaalla selälläni.

- Edward, huokaisin hänen huuliaan vasten.

- Ei rintaliivejä? Yritätkö tappaa minut? hän kysyi. Seisoin Edwardia vasten pelkissä farkuissani yrittäen piilotella itseäni.

- Minulla ei ollut aikaa etsiä sellaisia päälleni, sanoin. Edward alkoi ottaa omaa paitaansa pois ja se oli merkkini karata. Juoksin kylpyhuoneeseen, heitin farkkuni ja alushousuni lattialle ja menin suihkuun. Hetken kuluttua tunsin Edwardin painavan alastoman vartalonsa kiinni minuun takaapäin. Minua hermostutti tosi paljon. En ollut koskaan ollut kenenkään edessä alasti.

- Bella, rentoudu. En minä pure, Edward naurahti. Se sai minut rentoutumaan hieman, mutta kun tunsin hänen kätensä rinnoillani ja hänen erektionsa painautuvan selkääni vasten, oli vaikeaa pysyä rentona. Edward liikutti käsiään hellästi ja sai minut voihkimaan. Hänen kätensä tuntuivat taivaallisilta.

- Bella, olet niin kaunis. Ja tunnut tosi hyvältä. Aivan kuin sinut olisi tehty minulle, Edward kuiskasi korvaani. Joskus minustakin tuntui siltä. Edward oli niin täydellinen minulle.

- Voi Edward, voihkaisin ja painoin poskeni hänen olkapäätään vasten. Huuleni olivat hänen kaulallaan ja pian hän painoi päänsä kumaraan ja alkoi suudella odottavia huuliani. Pysyimme näin kauan. Tuntui kuin olisi kulunut tunteja ennen kuin Edward alkoi hieroa shampoota hiuksiini ja pesi vartaloni suihkugeelillä. Tein hänelle samoin ja lopulta astuimme ulos suihkusta. Edward kietoi pyyhkeen ympärilleni ja kuivasi itsensä omalla pyyhkeellään.

- Äh, sanoin tajutessani, että kaikki vaatteeni olivat Ellen huoneessa. Ja Elle nukkui siellä, joten minun pitäisi olla tosi hiljaa.

- Mitä nyt? Edward kysyi.

- Kaikki vaatteeni ovat toisella puolella taloa, sanoin. Edward otti kiinni kädestäni ja johdatti minut vaatehuoneeseen.

- Pyysin Alicea tuomaan ne tänne. Tällä tavoin voit olla yötä luonani useamminkin, Edward hymyili vinosti ja avasi lipaston laatikon, joka oli täynnä kokoisiani vaatteita.

- Kiitos, sanoin hymyillen ja hyppäsin hänen kaulaansa. Edward kietoi kätensä ympärilleni ja halasi minua. Painoin suukon hänen poskelleen. Edward otti itselleen vaatteet ja lähti makuuhuoneeseen sulkien oven perässään. Hän todella oli herrasmies. Hän antoi minulle yksityisyyttä pukea päälleni rauhassa, kun en ollut vielä itsevarma hänen seurassaan alasti.

Puin päälleni mustat alusvaatteet, mustat legginsit, mustat sukat ja harmaan kietaisumekon, joka oli avoin edestä napaan saakka. Puin alle mustan topin. Kaulaani laitoin värikkäät napeista tehdyt helmet, jotka olivat laatikossa. Katsoin makuuhuoneeseen, mutta Edwardia ei näkynyt siellä. Kävelin kylpyhuoneeseen ja harjasin sekä kuivasin hiukseni. Kun hiukseni olivat kuivat ja pehmeillä laineilla, kävelin olohuoneeseen missä Edward, Rosalie ja Emmett nauroivat keskenään jollekin. Edward oli pukenut aiemmat vaatteensa takaisin päälleen.

- Edward, näyttäisitkö minulle ullakon? Haluaisin käydä siellä, sanoin Edwardille. Halusin oppia tuntemaan Edwardin ja tunteakseni Edwardin, minun olisi tunnettava hänen talonsa.

- Tulen ihan kohta, Edward sanoi sohvalta. Heillä oli Emmettin ja Rosalien kanssa selvästi jokin juttu kesken. Kävelin vierashuoneen ovelle ja koputin hellästi.

- Sisään, Alice huusi hiljaa. Raotin ovea ja työnsin pääni sisään. Alice ja Jasper makasivat sängyllä käsi kädessä.

- Menemme Edwardin kanssa käymään ullakolla. Viitsisittekö kuunnella Elleä sillä aikaa, jos hän vaikka sattuu herämään? kysyin. Alice vain nyökkäsi ja suljin oven. Kävelin ullakolle johtavien portaiden luokse ja Edward jo odotti minua siellä.

- Oletko aivan varma, että haluat käydä siellä? Siellä on aika pölyistä, Edward kysyi minulta. Nyökkäsin ja otin kiinni hänen kädestään. Kiipesimme portaat ylös yhdessä. Perillä Edward avasi oven ja astuimme sisään. Ullakko oli yksi iso huone, painottaen sanaa iso. Huoneen reunoilla oli tavaroita pinoissa. Siellä oli vanhoja kirjoja, lipastoja, yöpöytiä, vaatekaappeja ja kaikkea mahdollista. Kävelin yhden tavarakasan luo ja vetäisin sitä peittävän lakanan pois. Lakanan alta paljastui vanha kehto, keinutuoli, jossa oli vauvankoppa samassa ja syöttötuoli.

- Vau, henkäisin kuljettaessani sormiani kehdon reunoja pitkin. Olin hulluna kaikkiin vanhoihin huonekaluihin. Ja nämä todella olivat vanhoja. Ne olivat luultavasti jostain 1900-luvun alusta.

- Pidätkö siitä? Edward kysyi hiljaa.

- Se on ihana. Nämä kaikki ovat, sanoin hymyillen.

- Ehkä meidän lapsemme nukkuu siinä jonain päivänä, Edward kuiskasi korvaani ja painoi suukon poskelleni. Katsoin häntä ja tunsin silmieni kostuvan.

- Tarkoitatko sitä todella? kysyin.

- Tottakai. En kai minä muuten sellaista sanoisi, Edward sanoi ja halasi minua. Halasin häntä. Aloimme yhdessä käydä läpi tavaroita, joita ullakolle oli vuosien saatossa kertynyt.

- Tiesitkö, että täällä olisi tosi paljon lisätilaa, kun tekisit täällä vähän remonttia? sanoin Edwardille katsellessani vanhoja kirjoja, joita ullakolla oli pinoittain. Edward kävi läpi tavaroita takanani.

- Mihin minä tarvitsen lisätilaa? Minulla on sitä jo nyt ihan liikaa. Voin tietysti harkita asiaa uudelleen, jos suostut muuttamaan luokseni, Edward sanoi selvästikin hymyillen.

- Mitä? kysyin järkyttyneenä ja käännyin katsomaan häntä. Edward oli laittamassa jotain taskuunsa ja vetäisi käden pois juuri, kun käännyin. Hän virnisti minulle vinosti ja iski silmää.

- Kuulit kyllä, Edward vain sanoi ja liikkui kauemmas minusta selaamaan muita tavaroita. Jätin asian siihen ja jatkoin kirjojen selaamista.

- Voi luoja! huusin hetken kuluttua. Edward oli vierelläni sekunnissa.

- Mikä hätänä? hän kysyi huolestuneena. Näytin hänelle kahta kirjaa.

- Täällä on ensimmäiset painokset sekä Ylpeydestä ja ennakkoluulosta että Humisevasta harjusta. Tiedätkö sinä minkä arvoisia nämä ovat? sanoin järkyttyneenä.

- En. Luuletko, ettei minulla ole jo muutenkin rahaa? Edward naurahti.

- Ylpeyden ja ennakkoluulon ensipainos myytiin huutokaupassa jokin aika sitten yli 100 000 dollarilla. Ei minulle niinkään ole väliä hinnalla, tämä on pala historiaa. Tiesitkö, että Rose rakastaa Ylpeyttä ja ennakkoluuloa? sanoin heiluttaen kirjaa kädessäni.

- Anna se sitten hänelle, Edward sanoi kohauttaen olkiaan ja jatkaen tavaroiden läpi käymistä. Katsoin hänen selkäänsä järkyttyneenä.

- Hyvä on, sanoin vain.

- Ja voit hyvin pitää itse Humisevan harjun. Tiedän sinun rakastavan sitä, Edward sanoi.

- Kiitos, sanoin ja jatkoin kirjojen selausta. Joukossa oli monta klassikkoa. Pian kuulimme Alicen huutavan, että Elle oli hereillä.

- Jatka sinä vain täällä. Minä menen alas, Edward sanoi ja painoi suukon otsalleni. Pian hänen lähtönsä jälkeen Alice saapui paikalle.

- Kelpaako seura? Edward ajatteli, että saattaisit tarvita apua, Alice sanoi iloisesti.

- Seura kelpaa aina. En tosin tee mitään erikoista. Katselen vain ympärilleni, sanoin ja siirryin seuraavan tavarakasan luokse. Kasassa oli vanhoja ompelukirjoja. Viitoin Alicen lähemmäs ja hän alkoi selata kirjoja innoissaan istuen vanhan matkalaukun päälle.

- Täällä on kyllä vaikka mitä, Alice sanoi innoissaan. Kävelin vanhan vaatekaapin luo ja avasin ovet. Kaappi oli täynnä vanhoja naisten mekkoja. Mekot olivat ihania. Joukossa oli myös hääpuku. Nostin hengarin tangolta. Alice oli edelleen uppoutunut lukemaan kirjoja, joten hän ei huomannut mitään. Otin kietaisumekkoni ja kaulakoruni pois. Vedin mekon päälleni ja kävelin vanhan kokovartalopeilin eteen. Mekossa oli lyhyet ja väljät pitsihihat, avoin selkä ja pitkä pitsilaahus. Kaula-aukko oli suora ja korkealla mikä oli hyvä, koska selkä oli jo paljaana. Vyötäröllä kulki tiukka nauha. Mekko oli kaunis eikä sellaisia enää valmistettu. Kaikki hääpuvut, joita mainostettin, olivat nykymuodin mukaisia.

- Vau Bella! Sehän on kuin sinulle luotu, Alice sanoi yhtäkkiä. Säikähdin hänen ääntään ja melkein kompastuin mekon helmaan, joka oli minulle hieman liian pitkä. Alice tuli seisomaan taakseni hymyillen.

- Tiedätkö kenen se on? kysyin katsellen mekkoa peilistä.

- Se oli isoisoisoäitini. Hänen nimensä oli Ella. Hei, Ella ja Bella. Sen täytyy tarkoittaa jotain, Alice sanoi innoissaan.

- Luuletko, että voisin pitää tätä, kun menen Edwardin kanssa naimisiin? Tai siis, JOS menen, sanoin ennen kuin sain estettyä sanani. Ne vain lipsahtivat suustani.

- Tottakai voit, KUN menette naimisiin. Se voisi olla sinun jotain vanhaasi. Voin viedä sen meille säilytykseen. Sitä pitää kuitenkin hieman lyhentää ja se näyttää olevan vyötärönkin kohdalta hieman löysä. Luota minuun, Bella. Siitä tulee ihana, Alice höpötti, kun riisuin mekon. Alice otti vanhan matkalaukun, jonka päällä oli aiemmin istunut ja taitteli mekon sen sisään. Puin oman mekkoni ja kaulakorun takaisin päälleni ja päätin, että olin viettänyt jo tarpeeksi aikaa ullakolla. Tulisin jonain päivänä Edwardin avuksi siivoamaan sen.

Kävelimme Alicen kanssa alas ja Alice heitti matkalaukun vierashuoneen sängyn alle. Odotin häntä vierashuoneen ovella ja kävelimme yhdessä olohuoneeseen missä muut pelasivat Kimbleä. Edward ja Elle näyttivät pelaavan samoilla nappuloilla joukkueena. Elle istui Edwardin sylissä. Istahdin heidän viereensä. Edward otti käteni omaansa. Alice meni istumaan Jasperin viereen. Peli loppui pian. Elle ja Edward voittivat, mutta toiset taisivat antaa Ellen voittaa.

- Minulla olisi asiaa sinulle, Elle. Tottakai kaikki muutkin voivat kuulla sen samalla, Edward sanoi hetken kuluttua.

- Kerro jo, Elle sanoi innoissaan.

- Tiedän, miten kovasti haluaisit oman perheen ja tuota, nyt se on mahdollista. Olen tehnyt adoptiopaperit valmiiksi ja sinä voit muuttaa luokseni, Elle-kulta, Edward sanoi Ellelle.

- Tuleeko meistä oikea perhe? Elle kysyi varovasti katsoen ensin minua ja sitten Edwardia.

- Kyllä, Edward sanoi ja Elle alkoi kiljua. Hän halasi Edwardia ja Edward kietoi toisen kätensä tämän ympärille. Vetäisin oman käteni pois Edwardin kädestä. Miten hän pystyi jättämään asian kertomatta minulle? Hän tiesi koko ajan eikä kertonut minulle. Luulin, että olimme pari. Tai ainakin jotain sinne päin. Tottakai oli ihana uutinen, että Elle muuttaisi Edwardin luokse. En vain ollut varma olisinko valmis äidiksi. Oma äitini ei ollut mikään mallivanhempi. Edward katsoi minua ymmällään, kun nousin sohvalta ylös. Olin vihainen ja hermostunut, joten tein mitä osasin. Menin tiskaamaan.

- Elle, nyt kun minusta kerran tulee sinun tätisi, voisimme tutustua paremmin toisiimme. Lähdettäisiinkö jäätelölle? Emmett, tuletko mukaan? kuulin Rosalien sanovan sohvalla. Tiskasin jo valmiiksi puhtaita astioita.

- Jasper, muistin juuri, että meidän täytyy käydä ostoksilla sitä yhtä juttua varten. Tule, Alice sanoi. Katsoin hetken kuluttua olohuoneeseen ja kaikki muut paitsi Edward olivat kadonneet. Edward tuli hämmentyneen näköisenä keittiöön, missä minä kuivasin astioita, joita olin juuri pessyt. Kuulin ulko-oven sulkeutuvan ja tiesin meidän olevan kahden.

- Bella-kulta, Edward aloitti, mutta keskeytin hänet pian.

- Älä! Miten sinä kehtasit olla kertomatta minulle? huusin hänelle.

- Minä.., Edward sanoi pää painoksissa, mutta keskeytin hänet taas.

- Koko ajan uskottelit, että Elle on menossa takaisin orpokotiin. Annoit minun kärsiä rakastuessani Elleen ja luullessani menettäväni hänet. Miten sinä kehtasit, Edward? Luuletko, että olet ainut, joka rakastaa sitä pientä tyttöä? huusin niin kovaa kuin pystyin. Tunsin kyyneleiden valuvan poskilleni. Edward yritti pyyhkiä ne pois, mutta peräännyin ennen kuin hänen peukalonsa koski poskeani. Edward näytti murtuneelta, mutta olin liian vihainen välittääkseni siitä.

- Anteeksi, Edward sanoi hiljaa.

- En halua nähdä sinua juuri nyt, sanoin ja kävelin vierashuoneeseen. Paiskasin oven kiinni hieman liian kovaa. Kaaduin sängylle vihaisena. Tiesin Edwardin ravaavan edestakaisin keittiössä. Niin hän aina teki hermostuneena.

Makasin sängyllä ja hetken kuluttua jostain alkoi kuulua musiikkia. Edward soitti pianoa. Laulu oli surullinen ja vihainen. Rakastin Edwardin kykyä soittaa pianoa ja yleensä se sai minut sulamaan, mutta nyt olin niin vihainen, ettei mikään auttanut. Tiesin, ettei hän yrittänyt lepytellä minua vaan purki vain tunteitaan pianoon. Kuuntelin musiikkia hetken, mutta sitten mahani alkoi kurnia. Muillakin olisi varmasti nälkä, kun he palaisivat retkiltään.

Menin keittiöön tietäen saavani kokata rauhassa, koska Edward soitti pianoa. Tein pizzaa, koska en jaksanut alkaa suunnittelemaan mitään hienoa. Kun se oli valmista, kuulin Rosalien ja Emmettin palaavan Ellen kanssa. Pyyhin poskeni nopeasti ja yritin näyttää siltä, että minulla oli tekemistä. Tosiasiassa kaikki oli valmista, koska olin jo kattanut pöydän ja tiskannut. Rosalie käveli ensimmäisenä keittiöön ja tuli luokseni heti minut nähtyään. Hän otti kiinni kädestäni ja raahasi minut vessaan.

- Emmett, hellalla on pizzaa! Rosalie huusi matkalla. Kuulin molempien Emmettin ja Ellen kiljaisevan iloisesti kuullessaan sen. Rosalie sulki oven perässämme ja työnsi minut istumaan pöntön päälle.

- Bella, olet ihan hajalla! Et voi näyttäytyä tuon näköisenä Ellen edessä, Rosalie sanoi ja halasi minua.

- En vain ymmärrä miksi hän ei kertonut minulle, sanoin ja aloin nyyhkyttää.

- Sillä ei ole nyt väliä. Nyt lopetat itkemisen ja esität, että kaikki on hyvin. Elle on ihan rakastunut teihin molempiin. Hän ajattelee, että olette kuin Jasmine ja Aladdin. Se tyttö palvoo sinua. Joten pese naamasi kylmällä vedellä ja tule keittiöön, kun olet valmis, Rosalie sanoi ja jätti minut yksin vessaan. Kuulin, kuinka hän rupatteli Ellelle jotain. Pesin naamani kuten Rosalie oli käskenyt ja hetken kuluttua astuin keittiöön hymyillen tekohymyä, jonka olin opetellut suojamekanismikseni kouluaikoina. Kun kiusaajat luulivat, etten välittänyt heistä, he jättivät minut enimmäkseen rauhaan. Huomasin Edwardin nojaavan keittiön saarekkeeseen. Jäin seisomaan toiselle puolelle ruokapöytää.

- Katso nyt, Elle. Eivät he ole vihaisia kenellekään, Emmett sanoi hymyillen.

- Mutta Eddie pitää aina Bellaa kädestä. Ja pussaa tämän otsaa, Elle sanoi. Tiesin, että minun pitäisi laittaa show pystyyn Elleä varten. Kävelin Edwardin luo, annoin hänen vetää itseni lähelleen ja tunsin hänen huulet otsallani.

- Olen yhä vihainen, kuiskasin Edwardin korvaan.

- Tiedän, Edward kuiskasi takaisin. Hän otti käteni omaansa ja istui yhdelle jakkaroista. Istuin viereiselle jakkaralle ja katselimme kuinka Elle mätti pizzaa suuhunsa melkein samanlaisella vauhdilla kuin Emmett. Kuulin vatsani kurnivan, koska en edelleenkään ollut syönyt mitään. Edward ilmeisesti kuuli sen myös, koska hän otti takaansa lautasellisen pizzaa ja antoi sen minulle. Nyökkäsin hänelle hymyillen ja melkein unohdin olevani vihainen hänelle. Söin pizzapalani ja kun olin lopettanut, Edward otti lautaseni ja laittoi sen saarekkeelle taakseen. Elle juoksi syötyään luoksemme ja kiipesi Edwardin syliin.

- Voimmeko antaa yllätyksemme Bellalle nyt? Elle kysyi Edwardilta.

- Tottakai, Edward hymyili ja irrotti käteni omastaan. He kävelivät Ellen kanssa eteiseen ja palasivat hetken kuluttua pienen vaaleanvihreän laatikon kanssa. Laatikko oli Tiffanylta. Elle antoi laatikon innoissaan minulle. Vedin valkoisen nauhan laatikon ympäriltä auki ja avasin kannen. Sisällä oli rannekoru, jossa riippui sydän. Sydämeen oli kaiverrettu Ellen nimi. Otin rannekorun käteeni ja huomasin, että sydämen toiselle puolelle oli kaiverrettu Edwardin nimi. Tunsin kyyneleen valuvan poskelleni ja tällä kertaa annoin Edwardin pyyhkiä sen peukalollaan pois.

- Etkö pidä siitä? Elle kysyi hieman loukkaantuneen näköisenä.

- Voi, Elle. Se on ihana, hymyilin laskeutuessani jakkaralta alas ja halatessani Elleä.

- Minullakin on sellainen. Siinä on sinun ja Eddien nimet, Elle kertoi innoissaan. Katsoin Edwardia ja hän vain hymyili. Tunsin vihani pistävän rinnassani. En ollut vieläkään valmis antamaan Edwardille anteeksi.

Alice ja Jasper palasivat jonkun ajan kuluttua ja pelasimme vielä pari peliä. Kun Elle alkoi haukottelemaan, Edward vei hänet nukkumaan. Muutkin vetäytyivät yöpuulle. Minun oli tarkoitus nukkua Edwardin vieressä, mutta en ollut varma pystyisinkö siihen. Edward tuli huoneeseen, kun olin jo peiton alla. Hän kiipesi toiselle puolelle sänkyä, muttei sanonut mitään. Makasin hetken hiljaa, mutta sitten nousin ylös, koska en millään saisi unta.

- Bella? Edward kysyi hiljaa.

- En saa unta. Nuku vaan. Menen hetkeksi keittiöön. Tulen nukkumaan myöhemmin, sanoin ja kävelin ulos makuuhuoneesta. Keittiössä käteni alkoivat automaattisesti tehdä muffinssitaikinaa. En edes ajatellut muffinsseja, taikina vain syntyi kuin itsestään. Kun käsilläni ei ollut enää tekemistä, ne alkoivat tehdä toista taikinaa. Ja kolmatta.

A/N: Kuka muu olisi vihainen Edwardille?