Kirjoittajan huomautus: Tämä luku on kirjoitettu täysin yleisestä näkökulmasta, joten Laine-sanin ajatuksia ei tulla kuulemaan tässä luvussa. Tämä luku on tavallaan tärkeä -luvun tapahtumilla on tärkeitä yhteyksiä tulevaisuuden tapahtumien kanssa. Joten kannattaa olla tarkkaavainen! Tässä luvussa Izusu alias Rin astuu lopultakin näyttämölle...Kannattaa muuten olla tarkkaavainen mitä hän ja Shigure puhuvat: tässä kohtaa en ollut niin suorasukainen...Kuitenkin, toivon että pidätte tästä luvusta! Kiitos paljon ihmisille jotka ovat kommentoineet ja laittaneet suosikkeihinsa tämän ficin. ^^ Toivon että nautitte jatkossakin tästä ficistä! ;)

~*~Halauksen voima~*~

~XXV~

"Hei Yun-yun, olisiko hetki aikaa?" Kakeru kysyi Yukilta, juuri kun tämä oli lähdössä Laine-sanin kanssa.

"Tuota…" Yuki aloitti kun tyttö hänen vierellään sanoi iloisesti: "Ei hätää! Olen jo iso tyttö. Nähdään huomenna, Yuki ja Kakeru! Hei-hei!"

Tämän sanottuaan hän katosi ovesta ulos, jättäen kaksi poikaa kahdestaan. Ravistaen päätään Yuki kääntyi Kakeruun, joka näytti yllättävän vakavalta. Hämmentyneenä harmaahiuksinen poika katsoi varapuheenjohtajaa, joka nojasi rennosti pöydän pieleen. Oli hyvin harvinaista, että Kakeru oli näinkin vakava.

"Mistä haluaisit puhua Kakeru?" Yuki kysyi, kun Kakeru laittoi käsivartensa puuskaan.

Yuki rypisti nyt otsaansa. Hänestä tuntui, mitä Kakeru tulisikaan sanomaan seuraavaksi, hän ei tulisi pitämään siitä.

"Luovuta Laine-sanin suhteen. Et voi saada häntä", Kakeru sanoi hiljaa, katsoen toista silmiin. Yuki hätkähti hieman Kakerun suorista sanoista, katsoen tätä nyt kaventunein silmin.

"Mitä oikein tarkoitat?" Yuki kysyi jäisesti, kun Kakeru huokaisi. Tummahiusinen poika katsoi lattiaan tovin, ennen kuin hän nosti hieman surullisen katseensa Yukiin.

"Ihan sitä mitä sanoin. Sori Yun-yun, mutta asia on nyt niin että se tyttö ei tule kiinnostumaan sinusta", Kakeru selitti, Yukin katsoessa häntä jäisesti. Koulun "hurmuriprinssi" näytti tällä hetkellä hyvinkin vaaralliselta, hänen odottaessaan lisäselityksiä. Kakeru huokaisi, aprikoiden miten selittää asia ystävälleen niin, ettei tämä rikkoisi heidän ystävyyttään. Kakerulta oli vielä näkemättä Yukin tuhmat nakuvideotkin!

"Kuule, mitä hän merkitsee sinulle?" Kakeru kysyi lopulta. Yuki rypisti nyt otsaansa, pohtien Kakerun kysymystä. Hän oli esittänyt samaisen kysymyksen aikanaan Honda Tohrusta, mutta tällä kertaa…

"Kakeru, kiitos huolenpidostasi, mutta selviän kyllä", Yuki vastasi, päästäen yhden tekohymyistään, kun hän kumarsi hieman hänen suuntaansa. Kakeru katsoi hämillään ja hieman surullisena ystäväänsä, joka nyt lähti pois.

Huokaisten, tummahiuksinen nuorukainen katseli ylös kattoon, kun hän kuuli yllätyksekseen oven käyvän. Hieman kiinnostuneena Kakeru käänsi katseensa tulijaan, vain nähden Machin. Hän päästi sisarelleen alakuloisen, tietäväisen hymyn.

òõó

Shigure katsoi tylsistyneesti atk:n näyttöä, kun yllättäen kuului paperioven avaus ja sulkemisääni. Eläinradan koira kohotti nyt katseensa keskeneräisestä työstään, vain nähdäkseen mustahiuksisen nuoren naisen.

"Oh, Rin! Mikä suo tämän kunnian että tulit näinkin pian katsomaan minua?" Shigure kysyi virnistellen tytöltä.

"Gure-nii…" Rin sanoi, astuen lähemmäksi vanhempaa miestä ja sitten pysähtyen. "Mitä oikein kuvittelet tekeväsi?"

Shigure räpytteli nyt hämmentyneenä silmiään.

"Tässä yritän kirjoittaa uutta kirjaani…" hän aloitti kun mustahiuksinen nainen käveli nyt aivan lähelle, katsoen myrskyisästi häntä. Rinin silmät salamoivat suuttumusta, katkeruutta ja vihaa, mikä ei todellakaan kaunistanut häntä, vaikka hän olikin hyvin seksikkään näköinen, pukeutuessaan nahkaan ja hyvin avonaisiin vaatteisiin.

"Tiedät mitä tarkoitan! Ketä se tyttö oikein on?!" Rin sähähti nyt, silmät loimuten raivosta.

Shigure päästi pienen, julman hymyn huulilleen kun hän vastasi: "Tohru-kuniako tarkoitat?"

"En häntä! Sitä toista tyttöä!" Rin huudahti, muttei niin kovaa että muut talon asukkaat olisivat kuulleet.

"Voi Rin…Laine-kun on jo nuori nainen…" Shigure totesi virnistellen kun Rin kumartui lähellä hänen kasvojaan.

"Luuletko tosiaan että voit salata hänet häneltä?" Rin sähisi kun Shigure virnisti.

"Olenko sanonut että salailisin häntä?" Shigure vastasi kysymyksellä, Rinin tuhahtaessa.

"Gure-nii…mihin tarvitset häntä? Sinullahan on jo se Tohru. Ja älä vain yritä jotain sontaa. En ole tyhmä", Rin sanoi jäisesti, Shiguren nojatessa tuoliinsa leppoisasti.

"Et olekaan Rin. Ja itse asiassa en mihinkään. Tohru-kun pärjää vallanmainiosti…" Shigure hymähti, Rinin katsoessa nyt häntä hämmästyneenä ja hieman varautuneesti.

"Miksi sitten siedät sitä tyttöä, Gure-nii? Tiedät, mitä tapahtuu jos hän saa tietää hänestä…Hänen muistinsa pyyhitään varmuuden vuoksi…" Rin puhui nyt hiljaa, Shiguren päästäessä pienen naurahduksen. "Mikä naurattaa?"

"Voi, ei mikään. Kuulostaa vain ihan siltä kuin säälisit Laine-kunia, vaikka et tunnekaan häntä! Puhumattakaan siitä, että Haa-kun näyttäisi viihtyvän varsin hyvin hänen seurassaan…" Shigure selitti merkitsevällä äänellä pitkähiuksiselle nuorelle naiselle. Rin vain tuhahti ja kysyi sitten: "Joko tiedät miten kirous murretaan?"

"Näytänkö mieheltä joka kertoisi noin vain tietonsa?" Shigure kysyi virnistäen, kun Rin kääntyi kannoillaan, aikomuksenaan lähteä. "Rin, jos et ole varuillasi, menetät Haa-kunin."

Rin kääntyi nyt hivenen Shigureen, katsoen tummilla silmillään miestä.

"Minua ei kiinnosta mitä Haru pelleilee", Rin napautti, avaten paperioven ulos.

"Luulin että olitte rakastavaisia…" Shigure kuiskasi, huomaten miten Rinin hartiat jäykistyivät. Näytti hetken siltä, kuin Rin olisi jähmettynyt paikoilleen, ennen kuin hän kääntyi Shigureen.

"Gure-nii, asiat muuttuvat ja ihmiset myös", hän totesi napakasti, ennen kuin hän astui ulos ovesta, vetäen sen raivokkaasti kiinni. Shigure katsoi miten paperiovi hetken aikaa huojui, mutta pysyi pystyssä. Tummahiuksinen mies päästi huokauksen.

"Rin, Rin, Rin. Tahtosi murtaa kirous alkaa jo lähennellä pakkomiellettä. Se ei todellakaan sovi noin nuorelle ihmiselle…mutta toisaalta, jokaisen meistä täytyy oppia kantapään kautta eräitä asioita. Kuten se, että kannattaa pitää kiinni tärkeistä asioista…" Shigure mumisi itsekseen, mutta päästi sitten pienen, surullisen hymyn. "…tai ne menettävät lopullisesti."