Tämä sisältää nyt vähän viittauksia miesten väliseen rakkauteen, mutta valitettavasti taitaa olla juonen kannalta olennainen tai ainakin selittävä. Eli pahoittelen, yritä kestää, Hippi.

Kahdeskymmenesviides luku
jossa selviää yllättäviä asioita päähenkilöistämme

Shunsui käveli pitkin linnan käytäviä hyräillen juomalaulua. Sattumalta hän kulki raollaan olevan oven ohi. Raosta kuului Ukitaken ääni ja mies pysähtyi siihen paikkaan. Ukitaken puheeseen vastasi Roy. Shunsuin mielenkiinto heräsi ja mies ajatteli liittyvänsä mukaan jutteluun.
"Se ei kannattaisi", ääni miehen takaa kehotti. Shunsui kääntyi katsomaan olkansa yli laskematta kättään oven kahvalta. Lotta hymyili, mutta näytti samalla vakavalta.
"Sanohan pentuseni, miten pystyt ilmestymään ilman mitään hyvää selitystä?" Shunsui kysyi, laski kätensä kahvalta ja nojautui tytön puoleen.
"Liittyykö se jotenkin kykyysi…"
"Ei, ei liity. Se on salaisuus", Lotta vastasi virnistäen. "Mutta voin paljastaa, että se on vähän niin kuin loikkimista."
"Loikkimista?"
"Tule mukaan niin selitän tarkemmin", tyttö vastasi ja veti Shunsuin mukaansa.

Mitä Shunsuilta jäi kuulematta?

Ukitake lämmitti käsiään kuuman teekupin ympärillä. Pöydän vastakkaisella puolella istui Roy hörppien omasta kahvikupistaan.
"Sinä pidät hänestä", Roy sanoi yhden kulauksen välissä.
"Kenestä?" Ukitake näytti hämmästyneeltä.
"Ystävästäsi. Shunsuiko on hänen nimensä?"
"Totta kai minä pidän ystävästäni. Miksen pitäisi?" Ukitake vastasi hymyillen. Roy vilkaisi valkohiuksista miestä.
"Ei siinä mielessä. Rakastat häntä, eikö totta?" alkemianopettaja totesi ja pyöritti lusikkaa kupissaan niin, että kahvi alkoi pyörteillä. Ukitake painoi katseensa kupin pohjaan.
"Onko se niin selvää?" kuolemanjumala mutisi.
"Ei, mutta kun näkee tarpeeksi rakastuneita katseita toimistossaan niin osaa tunnistaa sellaiset", Roy vastasi kulauttaen kahvinsa loppuun.
"Toimistossa?"
"Kotipuolessa olen töissä armeijassa. Oikeastaan pyöritän siellä enemmän papereita kuin alokkaita."
"Miksi sitten olet täällä?"
"Huijaan johtoa. Väitän tekeväni tutkimusta maan itäosissa ja sanon, ettei kannata edes yrittää ottaa yhteyttä mitenkään." Ukitake näytti samalla huvittuneelta että järkyttyneeltä.
"Vaihdetaan aihetta, minkälainen sää on ulkona? En ole käynyt siellä päiväkausiin ja välttelen katsomasta ulos."
"Miksi?"
"Ne kuopat häiritsevät."
"Miten niin?"
"Minä kaivoin ne."
"Sinä olet siis se iso musta pystykorvainen koira?"
"Älä kerro Edille. Pidän liiaksi rapsutuksista."

Shunsui löysi itsensä Tylypahkan pihamaalta yhdessä Lotan kanssa. Tyttö silmäili arvioivasti pihamaata.
"Saa kelvata. Halusit siis tietää loikkimisesta?" Shunsui nyökkäsi ja istui lumiselle kivelle.
"No siis. Koulussamme opetetaan erilaisia asioita. Yksi niistä on loikkiminen. Se taas on tapa liikkua nopeasti ja kevyesti", tyttö selitti.
"Onko se vähän niin kuin flash stepit?"
"Minulla ei ole mitään havaintoa mistä puhut."
"Ei se mitään. Välillä en tiedä itsekkään mistä puhun."
"Miten vaan, mutta nyt näytän havaintoesityksen loikkimisesta, niin typerältäkin kuin se saattaa kuulostaa", Lotta totesi kohauttaen hartioitaan. Hän otti muutaman askeleen eteenpäin ja ilman minkäänlaista varoitusta loikkasi ilmaan. Tyttö liisi pari metriä ilmassa ja laskeutui kevyesti lumelle. Shunsui kohotti kulmiaan Lotan kääntyessä ympäri.
"Tein sen hidastettuna. Harjoiteltuna tahti on paljon nopeampi ja vaatii enemmän Voimaa", Lotta kertoi ja käveli takaisin miehen luokse.
"Olet yllättävä tapaus, pikkuneiti", Shunsui hymyili ja taputti tyttöä päälaelle.
"Niin olen. Oikea jokeri korttipakassa. Osaatko miekkailla?"
"Osaan."
"Onko sinulla miekkasi mukanasi?"
"Miekat. Onhan nuo."
"Saanko sinusta harjoitusvastustajan? Siitä on pitkä aika kun olen saanut toisen kaksoismiekkojen käyttäjän vastaani."

Teräksen kalske kantautui pihamaalta myös teehetkeä viettävien ihmisten korviin. Roy nosti katseensa kahvikupista ja mies käveli – ilmeisen vastentahtoisesti kuitenkin – ikkunan luokse. Mies vilkaisi olan yli.
"Ukitake, sinun on ehkä parasta tulla katsomaan tätä…" Roy ehdotti ja siirtyi syrjään ikkunalta. Kuolemanjumala käveli ikkunan luokse ja katsoi ulos. Ja oli tiputtaa kuppinsa.
"Voi… himpulat!" mies sähähti, iski teekuppinsa ikkunalaudalle ja kiiruhti pois huoneesta.
"Himpulat?" Roy kysyi tyhjältä huoneelta.

Ukitaken juostessa käytävää pitkin vastaan tuli Ulla. Sen suurempia selittämättä mies nappasi tyttöä niskasta kiinni ja veti mukaansa.
"Ystäväsi on pinteessä", mies kommentoi ja kiukku paistoi äänestä.
"Ai? Mitä Lotta on saanut aikaan? Onko hän tehnyt jotain susien kanssa?"
"Ei, mutta hän saa kuulla kunniansa Shunsuin kanssa."
"Jaa, minä luulin, että se on oikeasti jotain vakavaa."

"Ne miekat alas!" Ukitake ärähti päästyään Shunsuin ja Lotan lähelle. Molemmat pysähtyivät paikoilleen. Shunsui suojasi toisella miekalla Lotan yrittäessä selvästi päästä läpi hakien samalla toisella miekalla suojausta Lotan puolustuksessa. Miekkailijat vilkaisivat toisiaan ja päästivät aseensa putoamaan lumeen ja peruuttivat askeleita.
"Miekat tänne", Ukitake käski ja kuuliaisesti Lotta ja Shunsui toivat miekkansa miehen jalkojen juureen onnistuen näyttämään koiranpennuilta. Koiranpentuilme katosi pian, sillä Shunsui kaivoi neljännestä ulottuvuudesta esiin pullon riisiviinaa ja kaksi kuppia, joista toisen ojensi Lotalle. Molemmat istahtivat tyytyväisinä lumelle ja Shunsui kaatoi laakeisiin kuppeihin tilkan alkoholia.
"Kampai!" "Pohjanmaan kautta!"
"Ette rupea juomaan tässä!" Ulla rupesi valittamaan parivaljakolle.
"Puhuvatko he meille?"
"En tiedä. Parasta vain ignoorata heidät.
"Ignoorata?"
"Jättää huomioitta."
"Aaa… Mielenkiintoinen sana."
"Lainasanat ovat mielenkiintoisia."
"Me olemme edelleen tässä!" Ukitake kivahti. Shunsui näytteli huomaavansa vasta nyt ystävänsä ja ojensi tälle tyhjästä ilmestyneen kolmannen kupin.
"Aa! Juu, ota sinäkin. Me tässä harjoittelimme Lotan kanssa – " Lotta heilautti hyväntuulisesti kättään " – ja nyt pidämme taukoa. Haluatko liittyä seuraan? Entä sinä Ulla?"
"Kiitos ei", Ukitake tuhahti ja kiristeli hampaitaan. "Hän on sitä paitsi alaikäinen!"
"Itse asiassa en ole", Lotta huomautti siemaistessaan viinaa. Ulla kaatoi kupin Lotan kädestä saaden tytön kivahtamaan loukkaantuneena.
"Ei sinulle siltikään. Ei ainakaan ilman aikuisen valvontaa."
"Hän on aikuinen", Lotta vastasi osoittaen Shunsuita.
"Ei tarpeeksi", Ukitake tuhahti. "Mikä… himpula meni sinuun kun aloititte tuon teidän 'harjoituksenne'?" Lotta aloitti hyräilemään lastenohjelman tunnuslaulua.
"Mitään ei olisi sattunut. Minä tiedän missä rajani kulkee, enkä käyttänyt täysiä voimiani."
"Totta. Inhottaa kun huomaa, ettei joku ota minua tosissaan."
"Ei sen väliä! Hän on silti lapsi."
"Hän on täysi-ikäinen."
"SINUUN VERRATTUNA HÄN ON EDELLEEN SYLILAPSI SENKIN PUOLIKUOLLUT NAISTENNAURATTAJA" Ukitake karjui Shunsuille. Purkaus aiheutti miehelle rajun yskänpuuskan. Ukitake torjui Shunsui tarjoaman avun rajulla käden huitaisulla ja poistui yskien paikalta. Ulla loi sättivän katseen Lottaan ja kiiruhti Ukitaken perään.
"Mitä minä olen tehnyt?" Lotta kysyi hämmästyneenä ottaessaan pudonneen kupin käteensä.
"Sen kysymyksen tahdon esittää itsestänikin", Shunsui myönsi ja täytti kupit uudestaan.

"Mihin Lotta on kadonnut?" Ron kysyi Ullalta. Ichigo yritti opettaa Renjiä pelaamaan korttia, mutta se ei oikein tuottanut tulosta. Ulla kohautti olkapäitään.
"Jaa'a, kaiketi juoksentelee metsässä susien kanssa", tyttö vastasi ja tökki yksinäistä munakoisoa.
"Sinä et oikein käsitä tätä", Ichigo tuhahti Renjin yrittäessä taas lyödä pataässää pöytään.
"En! Tämä on yhtä käsittämätöntä kuin…"
"Kenpachi/Ukitake?" Lotta kysyi. Ulla aloitti hysteeriseen kikatukseen Renjin ja Ichigon aukoessa järkyttyneenä suitansa. Lotta nappasi pöydältä muutaman keksin ja virnisteli poikien järkytykselle.
"Mitä sinä horiset?" Ichigo sai kysyttyä. Renji näytti kuolevalta kalalta hyperventiloidessaan.
"Aaa… Siinä paha missä mainitaan, nähdään", Lotta nosti kätensä tervehdykseen ja katosi nopeasti paikalta. Ukitake käveli sisään saliin, istui penkille ja iski päänsä pöytään. Nuoremmat kuolemanjumalat vetäytyivät säikähtäneinä taaemmas. Ukitake heilautti kättänsä todistaakseen olevansa kunnossa. Samalla nuoremmat kuolemanjumalat tuijottivat kapteenia epäilevästi. Mies ilmeisesti vaistosi tuijotuksen ja nosti päänsä pöydästä.
"Mitä?"

"Me… tässä, tuota noin…" Renji änkytti painaen katseensa lattiaan. Ichigo potkaisi miestä pöydän alla sääreen huomatessaan Ullan muodostavan sanoja "Älkää myrkyttäkö muiden ihmisten mieliä enempää".
"Mitä?" 13. divisioonan kapteeni tivasi.
"Että siellä on erittäin kaunis talvinen sää ja Ichigosta kuolema on kutkuttava asia ja hän haluaisi tietää siitä enemmän", Renji selitteli. Koko lause oli vähän liian filosofinen Renjin suuhun. Ukitake katsoi Renjiä arvioivasti ja löi päänsä uudestaan pöytään.
"Kuoliko hän?" joku oppilaista kysyi. Ichigo heilautti kättään.
"Ei, hän on jo kuollut", poika vastasi. Renji vaikutti muistavan jotain, sillä hän kääntyi Ichigon puoleen.
"Ichigo, miten muuten selititkään täällä olosi?"
"Väitän olevani vaihto-oppilaana."
"Entä miten ruumiillesi…"
"Kon pitää siitä huolen Uraharan luona. Joka on sinänsä huolestuttavaa, koska molemmat ovat perverssejä."
"Hetkinen!" Hermione kivahti ja suorastaan hyökkäsi Ichigon kimppuun.
"Sinä siis väität, ettet ole kuollut, mutta olet silti täällä 'turistikummituksena'?" tyttö kysyi upottaen kyntensä pojan käsivarteen.
"Kurosakilla on vain suurempi sielunenergia ja siksi hän on kuolemanjumala ilman kuolemaa. Ja sitten jos otamme huomioon sen mitä Kuchiki sai aikaan… Se on hankala selittää ja se vaatii paljon aikaa, enkä minä ole sillä tuulella, että jaksan selittää mitään. Hakekaa minulle teetä", Ukitake puhisi pöytää vasten. Ichigo ja Renji nousivat ylös – vaikutti siltä, että he halusivat karata tilanteesta – ja kiiruhtivat etsimään tietä keittiöön.

Pöydän ylle laskeutui hiljaisuus. Siihen saattoi vaikuttaa valkohiuksisen – yleensä hyväntuulisen – miehen nojaaminen pöytään. Eikä sekään helpottanut hiljaisuutta, että sama tyyppi huokaili erittäin raskaasti ja vaikutti murjottavan. Ulla näytti kadonneen.
"Kukaan muuten huomannut, että Renjillä on jokin… öh… oire punastua aina vähän väliä lähellä Ichigoa?" Ron kysyi. Ukitake puuskahti.
"Sen näkee jo kaukaa. Abarai on korviaan myöten siirapissa Kurosakiin", mies totesi kohottamatta päätään pöydästä.
"Mutta he molemmat ovat miehiä!" Harry huomautti ja värähti ajatuksesta. Jätetään arvoitukseksi oliko se inhosta vai jostain todella omituisesta ajatuksesta.
"Ei sen väliä. Amor hyökkää yleensä kulman takaa ilman mitään ennakkovaroitusta ja nykypäivinä sillä on konekivääri jousen sijasta", Ukitake tuhahti.
"Tuota… Ukitake, oletko sinä koskaan…"
"Siitä aiheesta ei keskustella."

Hiljaisuus laskeutui taas pöydän ympärille.
"Onko kukaan miettinyt paria itselleen joulutansseihin?" Hermione kysyi. Pojat pudistelivat päätään.
"Vai niin. Olette kyllä aika säälittäviä. Minulla on jo", tyttö totesi ja hymyili erittäin kissamaisesti kehräten tyytyväisyydestä (villalankaa).

Nuoremmat kuolemanjumalat kävelivät käytäviä pitkin etsien reittiä keittiöön. Oppilaat eivät tuntuneet tietävän asiasta mitään ja oikeista kummituksista ei oikein ollut apua. Ne vain katosivat saman tein kun Renji tai Ichigo ilmestyi näkyviin. He kuitenkin törmäsivät onnekseen Weasleyn kaksosiin.
"Ai keittiöön? Helppo homma kuomat, käymme siellä yhtenään. Ensiksi menkää tästä – " siitä alkoi pitkä selostus portaikkoon ja tasanteelle missä oli hedelmäasetelmaa esittävä taulu.
"— ja kutittakaa päärynää. Se muuttuu kahvaksi ja sitä kautta pääsette keittiöön." Kuolemanjumalat kiittivät neuvoista ja lähtivät hakemaan kohdetta.

He löysivät etsimisen jälkeen kaivatun maalauksen ja päärynän. Sattumalta yksinäinen munakoiso leijui heidän ohitseen.
"Oikeasti, kuka keksii näitä omituisia vihannesvitsejä?" Ichigo marmatti Renjin kutittaessa päärynää. Päärynää kikatti ja kiemurteli ja muuttui lopulta kahvaksi.
"Tuostako pitäisi muka mennä. Kahva?" Renji ihmetteli ja tutkiskeli kahvaksi muuttunutta päärynää. Ichigo pyöräytti silmiään ja veti salaoven auki.
"Ja sinä väität olevasi kuudennen divisioonan luutnantti?" poika totesi sarkastisesti. Renji punastui vaisusti ja seurasi poikaa sisälle keittiöön.

Keittiössä heitä vastassa oli kummallinen väkijoukko. Joitain pieniä, isokorvaisia ja varsin rumia otuksia oli pukeutunut kummallisesti ja hyöri liesien ympärillä. Yhdessä nurkasta löytyi oviaukko, josta näkyi pyykinpesussa olevia olentoja. Kuolemanjumalat tuijottivat hämmästyneenä joukkiota. Lopulta olennot huomasivat ja suorastaan tungeksivat heitä kohti. Ichigo loikkasi pelästyneenä Renjin vahvoille käsivarsille. Renji kuitenkin horjahti ja istui tarjotulle tuolille.
"Mitä herroille saisi olla?" yksi olennoista kysyi tarjoten samalla keksejä. Renji nappasi yhden keksin itselleen. Ichigo pudisti päätänsä kieltäytymisen merkiksi.
"Mitä ihmettä te oikein olette?" poika kuitenkin kysyi vapauttaen kätensä Renjin kaulan ympäriltä.
"Tämän linnan kotitonttuja!" keksejä tarjonnut olento vastasi. Muut sen kaltaiset nyökyttelivät yhtenä miehenä.
"Me vastaamme siitä, että ihmiset saavat täällä syödäkseen, eikä likaa jää nurkkiin. Meillä on hieno työ!" ja taas joukko nyökytteli yhtenä miehenä.
"Minulle tulee näistä mieleen Hanatarou…" Renji mutisi keksiä mutustellessaan. Ichigo mulkaisi istuinalustaansa.
"Te siis toimitatte ruokaa. Osaatteko valmistaa vihreää teetä?"
"Osaamme! Haluaako herra heti?"
"Ei itselleni. Se vihreä tee pitäisi viedä mahdollisimman nopeasti miehelle, jolla on pitkät valkeat hiukset."
"Tiedämme vain naisen, joka vastaa kuvaukseen."
"Hän on kyllä mies."
"Ooh, vai niin. Minkälaisena tämä vihreä tee pitäisi toimittaa?" Ichigo vilkaisi istuinalustaansa tässä vaiheessa saadakseen apua toista keksiä syövältä Renjiltä, mutta sitä ei tullut.
"Tuota… Perinteiseen japanilaiseen tapaan?"
"Hoituu!" ja olento katosi mukanaan kaksi muuta kotitonttua mukanaan.
"Nämä keksit ovat hyviä. Ottaisit sinäkin Ichigo", Renji kehotti. Ichigo tyytyi vain mulkaisemaan Renjiä.

Myöhemmin illalla, oikeastaan jo yön puolella, joukko oli kerääntynyt rohkelikkojen oleskelutilaan. Ichigo nojasi puolitorkuksissa Renjin selkään. Ulla ja Lotta olivat vallanneet sohvat itselleen ja lukivat parasta aikaa paksuja kirjoja. Hostit pyörivät ympäriinsä touhottaen tulevista tansseista. Ed tuijotti haikeana liekkeihin takassa Harryn, Hermionen ja Ronin puhuessa keskenään. Ron yritti parhaansa mukaan ottaa selville kuka oli pyytänyt Hermionea tansseihin ja tyttö väisteli taitavasti kysymyksiä.

"Ed, mikä on?" Hermione kysyi yllättäen saaden koko joukon siirtämään huomionsa kultahiuksiseen poikaan. Ed hymyili puolittain.
"Taitaa vaivata koti-ikävä", poika vastasi ja huokaisi syvään. "Olen kyllä juossut ympäri maata, mutta tämä on ensimmäinen kerta kun olen toisaalla."
"Ai? Mistä tulet? Saksasta?"
"Amestriksesta."
"Ei sellaista maata ole olemassa", Hermione sähähti.
"Yllättävän hyvin siinä tapauksessa minä olen siellä matkustanut junalla ja tullut tunnetuksi", Ed vastasi myrkyllisesti.
"Eli sinä siis tulet toisesta ulottuvuudesta, jossa on maa nimeltä Amestris?" Harry ehdotti.
"Tämä alkaa kuulostaa huonolta sci-filtä", Renji kommentoi. Lotta heitti miestä tennispallolla.
"Älä pilkkaa sitä, mistä et tiedä mitään. Tai usutan Ullan kimppuusi", tyttö uhkasi.
"Et pysty siihen."
"Kokeillaanko? Kymmenestä kaljuunasta vetoa! Ulla…"
"Nyt riitti! Ei tappelua näin myöhään!"
"Ha! Minähän sanoin! Haluan rahani."
"Ei tuo ole kunnon usuttamista."
"Jos Minä sanon että on, niin se myös on."
"Narttu."
"Kas! Jätkähän ei ole yhtä tyhmä miltä päälle päin näyttää. Tunnistaa jopa sukupuolet!"

Pidemmälle kiistakumppanit eivät päässeet, sillä vierailijoiden makuuhuoneesta ryntäsi ulos yöpukuun sonnustautunut Haruhi. Kyseinen yöpuku näytti narutopilta, joka oli vain venytetty ja lisätty hieman röyhelöitä. Haruhi heittäytyi Tamakin syliin katsellen pelokkaana makuuhuoneeseen. Muut peittelivät silmiään ajatellessaan, että olivat nähneet jotain liian henkilökohtaista. Lotta ja Ulla katsoivat laiskasti tapahtumaa ja palasivat kirjojensa ääreen Lotan mutistessa "miksi kaiken on oltava vaaleanpunaista tyttöjen vaatteissa…?"
"Siellä on jokin kummallinen olento, joka näyttää yllättävän rumalta ja haluaa puhua minun kanssani lakanoiden vaihdosta!" Haruhi kertoi säikähtäneellä äänellä. Renji laski kättänsä hieman silmiensä edestä.
"Ai, ne on niitä kotitonttuja. Ei niitä pidä pelätä, lopulta", Renji kertoi ja punastui muistaessaan, mitä keittiössä oli tapahtunut.
"Anteeksi henkilökohtainen kysymys, mutta oletko sinä transu vai tyttö, ihan oikeasti?" Ron sai kysytyksi. Harry näytti säikähtäneeltä ystävänsä ronskista kielenkäytöstä.
"Parempi paljastaa suoraan", Kyoya totesi ja kohotti lasejaan nenällään.
"Haruhi on tyttö, ainakin biologisesti, emme sitten keskustele poikamaisesta käytöksestä. Mutta lupaamme aiheuttaa ikävän lopun teille, jos tämä pääsee yleiseen tietoon." Haruhi tuhahti.
"En sentään ole muotibi kuten se ranskalaisten ottelija. Asiakkaat väittävät, että hän on puoliveela ja suorastaan iskee mihin tahansa vähänkin hyvännäköiseen."
"Hän on puoliveela", Harry huomautti ja naureskeli yksityiselle takaumalle.

"Tietääkö kukaan missä Juu on?" Shunsui kysyin. Mies oli ilmestynyt ilman mitään varoitusta keskellä huonetta säikäyttäen väen – taas vaihteeksi lukuun ottamatta kahta ah-niin-ylivoimaisia suomalaisia. Muiden tuijottaessa kuolemanjumalaa Lotta nosti katseensa kirjasta ja näytti mietteliäältä.
"Jaa'a, kaiketi kirjastossa ja… Ulla, mitä kello on?"
"Jotain kaksitoista. En minä jaksa katsoa."
"… ja nukahtanut. Hyviä kantohetkiä, Ukitake varmasti pitää siitä", Lotta jatkoi väläyttäen susimaisen virnistyksen Shunsuille. Mies katsoi tyttö arvioivasti, kunnes kohautti olkiaan välipitämättömänä ja oli törmätä sisälle astuvaan Royhin.
"Rauhallisesti poika, ei elämässä mikään kiire ole", Shunsui myhäili. Mustang tuijotti miestä hämmästyneenä.
"Poika?"
"Minun iässäni kaikki 'keski-ikäiset' ovat nuoria sällejä", kuolemanjumalan nauru kuului käytävästä.
"R… Mustang, mitä helvettiä sinä täällä teet?" Ed kysyi muka kiukkuisena. Mustang muisti taas missä oli ja ojensi pojalle kirjeen.
"Al lähetti sinulle kirjeen Rizan kautta", alkemianopettaja kertoi. Hermione koki jälleen tarpeen hyökätä viattomien ihmisten kimppuun.
"Jos kerta Ed on kotoisin toisesta ulottuvuudesta ja te näytätte tulevan hyvin toimeen, mutta te, professori Mustang näytätte tuntevan linnan kuin omat taskunne, muttette siltikään…" tyttö yritti kertoa koko ajatustaan selkeänä päätelmäketjuna. Hän epäonnistui siinä.
"Yrität siis kysyä, että mitä tämä oikein tarkoittaa? Hyvä on. Mutta on harvinaista, että annan näin suoria vastauksia, kuten Ed saattaa tietää, joten saatte luvan nauttia siitä", Mustang sanoi.
"Minä olen kotoisin tästä maailmasta. Ed, älä auo suutasi tuolla tavalla. Näytät hölmömmältä kuin oikeasti olet. Mutta kyllä, minä asun Amestriksessa täysipäiväisesti ja työskentelen… Tai ei mitään, se ei ole tärkeä tieto", Mustang piti tässä kohdin tauon, jossa kuuntelijat saisivat sisäistää tiedot.
"Minulla on kysymys", Ulla tiedotti kohottaen katseensa kirjasta.
"Miksi opetetaan käyttämään suojausta kun kerran A-mättö on keksitty?"
"Tuo nyt ei kyllä liittynyt mitenkään aiheeseen, mutta se on hyvä kysymys", Renji mutisi ja vilkaisi nukkuvaa Ichigoa.
"Entä miksi meidän ympärillämme on alkanut näkyä munakoisoja parsojen sijasta?"
Roy yskäisi nyrkkiinsä saaden huomion takaisin itseensä.
"Niin, siis. Kävin kouluni Tylypahkassa, olin rohkelikko, Kyllä Harry, minä tunsin isäsi, kuten myös kummisetäsi ja heidän ystävänsä. Muuta kysyttävää? Ei, hyvä. Siispä menen nukkumaan. Hyviä illanjatkoja."
"Odota!" Hermione hihkaisi pysäyttäen Mustangin matkan saman tien.
"Oletteko tekin animaagi?"
"En, mistä te sellaista saatte päähänne?"
"No kun…"
"Lapset ja liian vilkas mielikuvitus, che." Ja niin Mustang poistui oleskelutilasta.

"Mitä uutta olemme oppineet toisistamme tänään?" Harry kysyi arasti.
"Sen, että Haruhi on oikeasti tyttö."
"Ja Fleur on muotibi."
"Minä selitin loikkimisen."
"Mitä se on?"
"En selitä toistamiseen, huomaa imperfekti."
"Professori Mustang on kahden maan kansalainen."
"Ed on Amestriksesta, joka on jossain."
"Renji on… Tai ei mitään."
"Mitä olen?"
"Erittäin suuri ananas, teehee!"
"Hienoa! Ensin parsa, sitten munakoiso ja nyt ananas!"
"Ichigo ei ole kuollut, vaikka onkin kuolemanjumala."
"Ukitake on pihkassa Shunsuihin."
"Tuo kuulostaa pelottavan siirappiselta ja koulutyttömäiseltä."
"Mutta Shunsui ei tiedä asiasta mitään…"
"Pitäisikö meidän auttaa asiassa jotenkin?"
"Te tapatte itsenne sillä menolla."
"Pitäisikö meidänkin paljastaa itsestämme jotain? Harry, saat toimia suurena paljastuksenamme."
"Miksi minä?"
"Koska olet ainoa, josta on oikeasti jotain jännittävää kerrottavaa."
"Ei se silti oikeuta mitään."
"Harry on ainoa henkilö maailmassa, joka on selvinnyt tappokirouksesta hengissä."
"Wanha! Toisaalta, hyvä saada tietää, ettemme ole porukan ainoat yli-ihmiset."

------

A/N: Siinä oli. Olette nyt puolivälissä ficciä. Koira tuli kait selitettyä? Hippi taitaa jo kaipailla juonta takaisin, noin fillereihin kohdistuvasta kritiikistä päätelleen? Elvytämme sitä seuraavat 3 kappaletta, jotka saatte nippuna ... köh köh ... heti kun muistan päivittää.

Perustelen nyt fillereitä ja muita. Nehän johtuvat minun ja Ladyn arpomalla valitusta kappalemäärästä. "50 olisi kiva." "Okei, 50 sitten." Sen jälkeen piti kehittää kaikenlaista materiaalia niihin väleihin, joissa juonta ei voi jatkaa moneen kappaleeseen. Toisaalta alunperinkin halusimme päästä heittämään niin monta kliséetä pöytään kuin mahdollista. Tämän takia luvassa on esim. karaokea ja itsemurhia. Meillä oli kuitenkin aika selvä kappalejako koko ficin matkalle siinä 10 kappaleen tienoilla, eli emme ole tehneet tätä "nyt olisi varmaan paras laittaa filleri"-tyylillä. Joskus pitkittäminen on kyllä vaikeaa... Esim. loppu kolmannen koetuksen alusta hautausmaalta lähtöön kattaa muistaakseni 5 kappaletta. Eli näin. Nähdään taas seuraavissa kappaleissa.