Tyhjyyttä
Arlong oli kerännyt kaikki Maximin kappaleet riviin aluksen liepeille ja yritti parhaansa mukaan ottaa tolkkua siitä, mikä pala kuuluisi mihinkin päin alusta. Hän vei palat aina sinne, mihin nämä tuntuivat sopivan, jotta voisi sitten tämän asian hoidettuaan alkaa kiinnittää niitä itse alukseen. Tähän mennessä hän oli saanut vain muutaman palan paikan selvitettyä, mutta jostainhan sitä piti alkaa.
"Hmm… tuo näyttää etäisesti keulapalalta…" Arlong mutisi tarkastellessaan erästä isohkoa palaa eri kulmista. Kyllä, hän oli melko varma, että se kuuluisi keulaan. Haimies nosti palan päänsä päälle ja tepasteli sen kanssa Maximin keulan luokse. Keula oli kärsinyt pahimmat vauriot, sillä se oli ollut se osa, joka oli iskeytynyt Fairy Vearthin pintaan ensimmäisenä. Arlong tarkasteli edessään olevaa alusta ja nyökkäsi. Kyllä, ehdottomasti tuosta kohdasta puuttuva pala. Hän laski palasen maahan ja palasi sitten takaisin muiden luokse.
"Miten sujuu?" kuului Enelin ääni oikealta, jolloin Arlong kääntyi katsomaan sinne. Sähköukko käveli verkkain askelin häntä kohti ja vilkaisi ensin alusta ja sen jälkeen Arlongin edessä olevaa kasaa.
"Olen kerännyt kaikki palat jo kasaan ja nyt vähän katselen minne ne kuuluisi sijoittaa", Arlong vastasi ja vilkaisi itsekin alusta. Eri asia sitten millä hän ne saisi takaisin kiinni…
"Eli paremmin sinulla menee kuin minulla, en nimittäin ole löytänyt mitään merkkiä elämästä tai mistään muustakaan täältä", Enel vastasi ja hänen kasvoilleen tuli murjottava ilme. Hän ei selvästikään pitänyt asianlaidasta. Arlong ei ollut yllättynyt. Luulisi, että jos täällä asukkaita olisikin, niin he olisivat jo tulleet heidän luokseen.
"Eli sitä suuremmalla syyllä meidän täytyy saada Maxim kuntoon, nimittäin joudumme palaamaan takaisin jos emme löydä täältä mitään, eikös?" Arlong sanoi, jolloin Enel nyökkäsi hieman masentuneen oloisena.
"Niinpä kai…"