A.N: Pahoittelen hidasta julkaisutahtia, on ollut paljon muita ficcejä kirjoitettavana. En tiedä milloin seuraava osa ilmestyy, mutta tässä nyt ois ainakin luku 25. Lukemisen iloa!
Luku 25: Kohti Resemboolia
Rachel kohotti kulmakarvojaan. Resembool? Eikös se ollut-
"Siis Edin ja Alin kotipaikkaan?" hän kysyi. Roy nyökkäsi.
"Mitä me siellä teemme?" hän kysyi taas.
"Etkä lukenutkaan kirjaa?" Roy kysyi virnistäen. Rachel rypisti otsaansa.
"Tietysti luin, vastaa nyt vain siihen kysymykseen!" hän tuhahti. Roy nauroi ja vastasi: "Meidän pitää käydä hakemassa portin `avain´ sieltä."
Rachel irvisti.
"Tarkoitat siis…?"
"Jep, se on ainoa keino." Roy sanoi. Rachel nyrpisti nenäänsä.
"Ällöä", hän kommentoi.
"Lähdemme huomenna klo. 09:00. Herää ajoissa", Roy sanoi ja söi voileipänsä loppuun.
"Paraskin puhuja!" Rachel tuhahti ja lisäsi: "Painu sinä vain nukkumaan, että heräät kerrankin ajoissa."
Roy vain nauroi ja nousi pöydästä.
"Totta, hyvää yötä." hän sanoi.
"Hmm", Rachel vain mutisi, jo täysin omissa maailmoissaan.
"Kunhan hän ei vain tuohon nukahtaisi", Roy ajatteli lähtiessään keittiöstä.
Rachel huokaisi ja nojasi tuolinsa selkänojaa vasten. Jos tämä todella onnistuisi, niin Elricit olisivat pian taas Amestriksessa, pian taas hänen luonaan. Tämä ajatus sai hänet lopettamaan syömisen.
"Edillä ja Alilla on täällä koti ja ystäviä… mitä minä siis teen, kun he ovat täällä? He haluavat varmasti tavata ystäviään… ja nyt kun ajattelen, niin hehän halusivat alun perinkin minun vain avaavan portin. Mitä oikein teen sen jälkeen?" Rachel mietti. Hän vilkaisi puoliksi syötyä voileipäänsä. Yhtäkkiä se ei enää oikein maistunutkaan.
"Mietin asioita selvästi liikaa", Rachel tuumasi itsekseen. Hassua sinänsä, kun Edwardkin oli aina raivonnut hänelle, ettei hän ajatellut asioita tarpeeksi.
"Se pätkä saattoi ajatellakin, mutta ei kovin hyvin tuloksin." Rachel mumisi laimeasti virnistäen. Edwardin herjaaminen sai hänet aina ainakin vähän paremmalle tuulelle. Ja silloin kun Edward oli itsekin paikalla niin se toimi vielä paremmin.
Rachel huokaisi. Hän heitti loput voileivästään roskikseen ja meni nukkumaan.
XXXXX
"No niin Riza, antaa kuulua!" Rebecca intti häntä vastapäätä istuvalle ystävälleen.
"Eikö sinun kannattaisi jo pikkuhiljaa lähteä kotiin?" Riza kysyi tyynesti ja siemaisi teetä mukistaan. Kun Rebecca oli kuullut, että Riza lähti jonnekin Royn kanssa, hän oli marssinut tämän luo ja alkanut tivaamaan selitystä. Riza oli sanonut, että kyse oli työasioista ja että Armstrong ja Russelkin olivat tulossa, mutta ei siitä apua ollut. Rebecca tivasi yhä selitystä.
"En ole menossa minnekään ennen kuin kerrot!" Rebecca tuhahti kädet puuskassa.
"Rebecca, se on salaista. En voi kertoa enempää", Riza sanoi huokaisten.
Rebecca rypisti otsaansa, mutta virnisti sitten yhtäkkiä.
"Kysyn sitten Alexilta kun palaatte", hän sanoi virnistellen.
"Miten vaan", Riza sanoi huokaisten. Sitten hän kysyi: "Oletteko te muuten nyt yhdessä?"
"Jep", Rebecca sanoi ja lisäsi: "Sinunkin pitäisi yrittää löytää joku, ettet jää vanhaksi piiaksi koko loppuelämäksesi."
"Juu juu", Riza sanoi nauraen.
"No minä menen nyt, sillä joudun nousemaan aikaisin." Rebecca kertoi ja tepasteli ovelle.
"Nähdään", Riza sanoi ystävälleen hymyillen ennen kuin tämä lähti. Rizan pää kolahti pöytää vasten heti kun ovi sulkeutui.
"Heh, vai pitäisi minunkin löytää joku?" hän mutisi hiljaa. Roy oli ainoa, jota hän oli koskaan rakastanut. Ainoa, jonka kanssa hän oli koskaan suudellut ja ainoa, jonka kanssa hän oli seurustellut. Mutta se kaikki oli särkynyt heidän menetettyään Rachelin.
"Yritin unohtaa Royn… enkä vain rakkauttamme, vaan ihan kokonaan!" Riza ajatteli kyyneleet silmissään. Hän oli epätoivoisesti yrittänyt unohtaa Royn, ja sotaan meneminen oli yksi keinoista, joita hän käytti unohtamiseen. Mutta Roykin oli ilmeisesti saanut saman idean, sillä sodassa he kohtasivat jälleen. Vaikka he pysyivätkin vain ystävinä, niin Rizan tunteet Royta kohtaan eivät kadonneet. Ja tuskin tulisivat koskaan katoamaankaan.
Riza huokaisi ja nosti päänsä pöydältä. Hän nousi pöydänäärestä ja meni makuuhuoneeseensa, jossa Hayate makasi hänen vuoteensa vierellä. Se nosti päätään kuullessaan emäntänsä saapuvan. Riza käveli vuoteensa viereen ja nosti Hayaten syliinsä. Hän istuutui vuoteelleen ja katsoi koiraansa silmiin. Hayaten silmät olivat yön mustat, aivan kuin Royn ja Rachelin hiukset. Riza räpytti silmiään ja pudisti päätään. Hänen oli lakattava ajattelemasta noin. Hän laski Hayaten lattialle ja lysähti makaamaan vuoteelleen. Hän ei jaksanut vaihtaa vaatteitaan, vaan nukahti saman tien.
XXXXX
Roy nousi ja vilkaisi kelloa. 08:30. Tunti aikaa ennen kuin piti olla asemalla, vaikka junakin lähti vasta kymmeneltä.
"Tosin Rachel on varmasti jo hereillä… mokomakin aamuvirkku." Roy tuumi samalla kun pukeutui. Keittiöön mennessään Roy kuuli kolinaa Rachelin huoneesta.
"Mitä ihmettä hän oikein puuhaa?" Roy tuumi ja kääntyi Rachelin huoneen suuntaan. Ovelle päästyään hän painoi korvansa sitä vasten.
"Enää ei kuulu mitään. Mitähän hän-" Royn ajatukset keskeytyivät, kun valtava nyrkki tuli oven läpi ja löi häntä vatsaan.
"Mitä hittoa!" Roy huusi lattialta toivuttuaan shokista. Pian Rachel tuli ovensuulle katsomaan, mitä oikein oli tapahtunut.
"Hupsista", hän totesi nähdessään Royn lattialla. Roy rypisti otsaansa. Vai vielä hupsista?
"Mitä hemmettiä sinä oikein puuhaat!" Roy kysyi vihaisena noustessaan lattialta. Rachel virnisti ja sanoi: "Älä kiroile."
Roy läimäytti otsaansa; pilkka osui omaan nilkkaan.
"Mitä ihmettä sinä oikein edes puuhaat?" hän kysyi aihetta vaihtaen. Ja totta kai häntä myös kiinnosti tietää, että mistä hyvästä hän oli juuri saanut selkäänsä.
Rachel pyöritteli silmiään.
"Olen viimeaikoina vain lukenut alkemiatekstejä. Ajattelin tehdä hieman käytännön harjoittelua", hän sanoi. Roy vilkaisi Rachelin ohi tämän huoneeseen.
"Mikä sotku", hän ajatteli nähdessään sekaisen huoneen.
"Eipä taida olla kovin hyviä tuloksia", Roy totesi ääneen.
"Iho umpeen!" Rachel ärähti saaden Royn nauramaan.
"Yritä siivota tämä sotku edes jotenkin sillä välillä, kun teen aamiaista." Roy sanoi ja lähti keittiötä kohti. Rachel ei sanonut mitään, mutta näytti Roylle kieltä tämän käännettyä selkänsä.
XXXXX
"Seis siihen paikkaan Alex!" Olivier huusi huomatessaan veljensä lähtevän. Alex pysähtyi ovensuulle.
"Mitä nyt, arvon sisar?" hän kysyi kääntäen päätään.
"Kuulin, että menet johonkin Mustangin kanssa. Mitä te oikein suunnittelette?" Olivier kysyi kädet puuskassa. Hän ei luottanut `hyödyttömään pelkuriveljeensä´, mutta Royhin hän luotti vielä vähemmän.
"Se on salaista, arvon sisar. En voi kertoa", Alex sanoi ja lähti sulkien oven perässään. Olivier rypisti otsaansa ja tömisteli yläkertaan jupisten: "Penteleen Mustang, mitä lie suunnittelee."
XXXXX
"Kuinka kauan olet poissa?" Winry kysyi töihin lähtevältä mieheltään. Russell kohautti olkapäitään.
"En tiedä, mutta tulen takaisin heti, kun pääsen." hän vastasi.
"Oletko menossa jonnekin, isi?" Sarah, joka tuli Fletcherin kanssa alas portaita, kysyi.
"Kyllä kulta, minulle tuli äkillinen työmatka." Russell kertoi hymyillen tyttärelleen. Fletcher katsoi yllättyneenä veljeään.
"Yleensähän sinä kerrot matkoista etukäteen", hän sanoi hämmentyneenä.
"Joo, mutta sain itsekin tietää tästä vasta eilen. Mustangin per-"
"-honen!" Russell korjasi Winryn astuttuaan hänen varpailleen. Sarah kallisti ymmällään päätään, muttei sanonut mitään.
"Kun se kerran tuli noin lyhyellä varoitusajalla, niin etkö voisi kieltäytyä?" Winry kysyi. Russell pudisti päätään.
"Mistä tahansa muusta kieltäytyisinkin, mutta tämän minä haluan tehdä." hän sanoi. Winry kohotti kulmakarvaansa.
"Se onkin uutta", hän sanoi. Russell hymyili ja suukotti vaimoaan.
"Nähdään pian", hän sanoi ja lähti. Sarah juoksi portaat alas ovelle vilkuttamaan isälleen äitinsä kanssa. Kun Russell oli kadonnut näkyvistä, Winry kääntyi ympäri ja lähti sanaakaan sanomatta keittiöön. Fletcher vilkaisi Winryn perään. Hän ajatteli tietävänsä, mikä tällä oli.
"Sarah, mene hetkeksi leikkimään." hän sanoi veljentyttärelleen. Sarah kallisti päätään, mutta hyppelehti kuitenkin kiltisti olohuoneeseen. Fletcher puolestaan meni keittiöön Winryn luokse.
"Winry?" hän kysyi epävarmana nähdessään Winryn itkemässä pöydänääressä.
"-sia"
"Mitä?" Fletcher kysyi, kun ei ollut kuullut kunnolla mitä Winry sanoi.
"Russell ja Ed ovat niin samanlaisia", Winry toisti, tällä kertaa lujempaa. Fletcher hymyili hieman.
"Kenraali Mustang sanoi kerran aivan samoin", hän totesi. Winry käänsi katseensa Fletcheriin, todeten: "Hän ei aavistakaan kuinka oikeassa hän on."
Winry, joka oli Edin lapsuuden ystävä. Winry, joka oli Russelin vaimo, uskoi tietävänsä tämän parhaiten. He molemmat saivat hänet toisinaan niin huolestuneeksi, mutta hän myös rakasti molempia. Tietysti eri tavalla, mutta silti.
"Et sinä veljeä menetä", Fletcher kertoi ikään kuin lukien Winryn ajatukset. Winry hymyili.
"En niin", hän myönsi "Sillä hän ei ole idiootti niin kuin Elricin tollot."
XXXXX
Armstrong oli ensimmäinen asemalla. Hänen jälkeensä paikalle saapui Riza ja melkein heti perässä Russell.
"Entä itse kenraali?" Armstrong kysyi Rizalta.
"Ei ole vielä saapunut", Riza vastasi. Tällä kertaa hän ei pelännyt, että Roy myöhästyisi. Hän oli nimittäin varma, että Rachel raahaisi hänet ulos talosta vaikka väkisin.
"Entä se alkemisti, joka löysi keinon hakea veljekset takaisin?" Russell kysyi. Hänelle ja Armstrongille oli kerrottu Rachelista vain sen verran, ettei se missään tapauksessa herättäisi mitään epäilyksiä.
"Saapuu kenraalin seurassa", Riza vastasi, toivoen ettei Russell kysyisi syytä. Vaikka Russell olisikin halunnut kysyä jotain, hän ei olisi ehtinyt, koska juuri silloin Roy saapui asemalle Rachel kintereillään.
"Kenraali Mustang" Armstrong sanoi, tehden tervehdyksen Rizan ja Russelin kanssa. Roy teki samoin, tarkistaen samalla, että kaikki olivat siviilivaatteissa. He eivät halunneet herättää tarpeetonta huomiota.
"Kerrankin ajoissa" Russell jupisi, ansaiten halveksuvan katseen Rizalta.
"Majuri Tringham taisi juuri sanoa haluavansa käydä ostamassa liput" Roy sanoi virnistäen kuultuaan Russelin kommentin.
"Pahoittelen kenraali, mutta en sanonut. Onko korvissanne kenties jotain vialla?" Russell kysyi. Riza pudisti päätään näiden kahden miehen mulkoillessa toisiaan jäisesti.
"Ei ole, majuri. Onko sinun ymmärryskykysi täysin kohdallaan?" Roy vastasi, virnistäen voitonvarmana.
"En haluaisi keskeyttää" Rachel aloitti Armstrongia osoittaen "Mutta sillä välin kun te kaksi käyttäydyitte kuin viisivuotiaat niin tuo korsto kävi ostamassa liput."
Russell ja Roy katsoivat Armstrongia, joka tosiaan piti kädessään lippuja. Roy yskäisi, sanoen: "Hyvää työtä, eversti Armstrong."
"Kiitän, kenraali" Armstrong sanoi, saaden Rachelin pyörittelemään silmiään. Hän ei millään ymmärtänyt miksi Roy ja muut edes vaivautuivat olemaan niin muodollisia, kun he selvästi vain nälvivät toisiaan. Tai ainakin Roy ja pienempi blondi, isommasta hän ei ottanut selkoa eikä uskonut haluavansakaan.
"Eli siis neljä aikuistenlippua ja yksi lastenlippu?" Russell kysyi, ottaen liput Armstrongilta. Rachel mulkaisi Russelia vihaisesti ymmärtäen mitä tämä tarkoitti, mutta Royn ja Edin kanssa asumisen ansiosta hän oli oppinut aukomaan päätään takaisin samalla mitalla takaisin.
"En tiennytkään, että tarvitset lastenlipun" hän sanoi Russelille, joka puolestaan käänsi katseensa ärtyneenä häneen.
"Se on sinua varten" hän sanoi. Ennen kuin Rachel ehti sanoa mitään takaisin, Riza meni väliin sanoen: "Älkää aloittako; emme tulleet tänne riitelemään. Ja kenraali, suosittelen, että pidätte kommenttinne omana tietonanne."
Lopettaessaan puhumisen Riza vilkaisi Royta, joka nyökkäsi hermostuneesti.
"Se on tossun alla" Rachel kuiskasi Russelille, joka tirskahti ajattelematta. Riza mulkaisi kyseistä kaksikkoa, saaden Rachelin katsomaan viattomasti muualle.
"Nämä ovat kylläkin kaikki aikuistenlippuja" Armstrong sanoi, ottaen liput takaisin Russelilta.
"Hiukan myöhässä hei" muut neljä ajattelivat.
"No, nyt tässä ei kai auta muu kuin odottaa junaa" Roy sanoi huokaisten. Russell avasi suunsa kommentoidakseen Royn sanoja, mutta hiljeni kun huomasi Rizan katsovan häntä terävästi.
Juna saapui aikataulussa ja viisikko pääsikin nopeasti istumaan paikoilleen.
"Kuinka kauan matka Keskuksesta Resembooliin kestää?" Roy kysyi Rizalta, joka istui hänen vieressään. Rizan viereisen ikkunapaikan oli vienyt Rachel, jota vastapäätä istui Russell ja hänen vieressään melkein koko penkin vievä Armstrong.
"Monta tuntia" hän vastasi yksinkertaisesti, saaden Royn huokaisemaan.
"Onko Resemboolissa siis jokin keino saada Elricin veljekset takaisin?" Armstrong kysyi hiljaa varmistaakseen, ettei heitä kuultu, sillä oli aina parempi pelata varmanpäälle.
"Tavallaan" Roy vastasi "Haemme sieltä "totuudenportin" avaimen."
Russell ja Armstrong katsoivat toisiaan ja sitten Royta, miettien mitä Roy mahtoi tarkoittaa. Molemmat heistä olivat kyllä kuulleet Edwardilta totuudenportista, mutta he eivät kuitenkaan ymmärtäneet mitä Roy tarkoitti avaimella. Rachel pyöritteli silmiään, napaten Royn laukun tämän jalkojen juurelta.
"Mitäs etsit?" Roy kysyi eteenpäin nojaten jotta hän näkisi mitä Rachel aikoi ottaa hänen laukustaan. Rachel ei vastannut vaan jatkoi laukun penkomista vetäen hetkenpäästä sieltä ulos kirjan. Hän ojensi sen Russelille, joka katsoi sitä hieman hämillään.
"Vuosi, jonka vietin Saksassa" Russell luki hämillään kirjan kannesta, näyttäen sitä Armstrongille.
"Ai tuo" Roy sanoi tajuten vihdoin mitä hänen tyttärensä oli etsinyt "Siitä löytyi keino avata portti ja saada Elricit takaisin"
Russell alkoi selata kirjaa kun Roy sanoi: "Keino löytyy aika lopusta; kannattaa aloittaa sieltä. Minäkään en vaivautunut lukemaan koko kirjaa"
"Laiskuri" Rachel mutisi saaden Royn huomion.
"Väitätkö muka itse lukeneesi ihan koko kirjan?" hän kysyi. Kun hänen tyttärensä ei vastannut, hän vain totesi: "No sitähän minäkin"
"Ainakin minä älysin ottaa sen mukaan…" Rachel jupisi Royta ärsyttäen. Roy oli taas aikeissa sanoa jotain, mutta vaikeni Rizan kääntäessä katseensa häneen ja sanoessa jäisesti: "Kenraali"
"Tossun alla tosiaan" Russell ajatteli vilkaisten pomoaan ja tämän assistenttia. Hän huokaisi, tästä tulisi vielä pitkä matka.
A.N: Ja siinähän se. Nyt ois kyl tosi mukava saada kommenttia kun päivitän tätä pitkästä aikaa. Ois meinaan kiva tietää että oonko kehittynyt kirjoittajana sitten ensimmäisten osien.