Jutustelua
Arlong ja Enel olivat matkanneet jo muutaman päivän ja alkoivat olla jotakuinkin puolivälissä matkalla kotiinsa. He istuivat laivansa kannella ja pelasivat uutta peliään.
"Tiedätkös mitä mietin?" Enel kysäisi ja pureskeli hajamielisesti kultakolikkoa. Arlong nosti katseensa pelistä ja siirsi sen kumppaniinsa, luoden samalla vilkaisun tämän pahoinpitelemään kolikkoon.
"En osaa lukea ajatuksia, joten tuskin tiedän. Kerrotko?" Arlong vastasi. Enel hymähti, siirsi kolikon pois suustaan ja heilutti sitä Fairy Vearthin suuntaan.
"Voisikohan Fairy Vearthin asuttaa tuomalla sinne väkeä kotoamme?" Enel kysyi ja siirsi myös katseensa kuun suuntaan. Arlong nosti toista kulmakarvaansa ja otti itsekin kultakolikon käteen.
"Enpä usko. Maa ei vaikuttanut kauhean hedelmälliseltä, joten sitä ei voisi viljellä ja väki kuolisi nälkään, ellei joku sitten seilaisi edestakaisin Fairy Vearthin ja maan välillä kuljettaen ruokaa. Eikä tuolla ollut vettäkään, mikä tekisi järjestelystä tosi kehnon", Arlong vastasi ja puraisi kädessään olevaa kolikkoa tehden siihen reiän.
"Sitä paitsi… kenet sinä luulisit saavasi sinne?" Arlong jatkoi, repäisten samalla rispaantuneen paitansa helmasta lankaa ja alkaen näpertää sillä.
"Ehkä sinä saisit omaa väkeäsi? Kun ihmisiä sinä sinne tuskin haluaisit", Enel vastasi silmäänsä iskien, jolloin Arlong naurahti.
"Jaa-a, sinut olisi silti pakko ottaa mukaan, koska en saisi laivaa liikkeelle ilman sinua. Tässä, tein sinulle korun", Arlong sanoi ja ojensi rei'itetyn kolikon, jonka läpi oli pujottanut omasta paidastaan ketjusilmukoidun narun.
"Niinpä. Kiitos", Enel vastasi hymyillen ja otti korun vastaan.