~*~Halauksen voima~*~

~XXXV~

Napu. Napu. Napu. Enter. Ja errori.

"Äh! Mikä nyt meni pieleen?!" huudahdin epäuskoisesti. Typerä rakkine!

"Hm? Eikö sinun olisi pitänyt painaa tästä…ups", Yuki sanoi, kadottaen nyt kokomaan tekstini. Katsoin järkyttyneenä Yukia.

"Siihen kului kaksi tuntia. Kaksi, kokonaista tuntia!" kiljuin hänelle ärtyneesti, nousten ylös tuoliltani. Yuki yritti epätoivoisesti piiloutua kirjansa taakse, kun mulkoilin häntä paheksuvasti.

"Mitä kuulenkaan? Rakastavaisten ensiriita?" Shiguren ääni kuului yllättäen ovensuusta. Molemmat minä ja Yuki mulkaisimme häntä.

"Shigure, voisitko olla ystävällinen ja mennä jonnekin muualle?" Yuki kysyi kohteliaasti. Vaikka hänen rakkaudentunnustuksestaan oli kulunutkin jo jonkin aikaa, hän oli silti aika herkkä kaikelle mikä liittyi rakkauteen ja varsin tällaisille asioille mitkä liittyivät minuun ja häneen.

Pakko myöntää; ymmärsin häntä. Ja yritinkin tukahduttaa tällaiset aiheet heti alkuunsa, jos niitä oli horisontissa. Aina välillä kuitenkin niitä pääsi pinnalle…

Katsoin huolestuneena Yukia, joka päästi minulle rohkaisevan hymyn. Shigure sen sijaan katseli meitä nyt enemmän kuin kiinnostuneena.

"Joten, mikä suo tämän kunnian että olette linnoittautuneet huoneeseeni, ilman lupaani?" Shigure kysyi, nojaten laiskasti ovenkarmiin. Vilkaisin Yukia.

"Koulussa atk-ryhmä päätti pitää yllättäen tänään tunnin, joten emme voineet käyttää koneita siellä…" Yuki selitti, kun kohautin olkapäitäni.

"Sitä paitsi, olette tehneet jo sen käsikirjoituksen", sanoin kun Shigure päästi yllättyneen henkäyksen. Hymähtäen, otin valmiin käsikirjoituksen esille, ravistin sitä Shiguren nenän edessä virnistäen.

"Hyvä on, hyvä on! Luovutan. Saatte käyttää tietokonettani…" Shigure sanoi tylsistyneenä, kääntyen kannoillaan. Yuki vilkaisi minua kummeksuen kun huokaisin.

"Laine-kun, mistä oikein löysitte tuon…" hän kysyi kun hymähtäen laskin pinkan pöydälle.

"Se on vain pino kopiopaperia. En minä oikeasti löytänyt Shiguren käsikirjoitusta…mutta arvelin että hänellä on jo se valmiina…koska", nyökytin päätäni nyt hänen kalenterinsa suuntaan, missä oli merkattuja kohtia ja yksi oli merkattu jo ylihuomiselle. "hänen kalenterissaan lukee "Micchan". Luulisin. Olen edelleen aika huono lukemaan mitään japaniksi…"

"Kyllä siinä lukee", Yuki sanoi hymyillen minulle kun käännyimme takaisin tietokoneen ääreen. Huokaisten raavin päätäni.

"Yuki…" aloitin äänellä, joka läheni ruinausta.

Minä ja Yuki olimme tulleet paljon läheisimmiksi viimeaikoina, erinäisistä syistä. Eikä nyt kannattanut unohtaa sitä, että Tohru ja Kyo olivat viettäneet viimeaikoina hyvinkin paljon aikaa yhdessä…

"Meidän pitää saada tämä artikkeli kuntoon, Laine-kun…" Yuki sanoi pahoitellen.

Että inhosinkin työtäni oppilaskunnassa! Minun piti oikeasti tehdäkin siellä jotain! Homma ei ehkä olisikaan ollut niin paha, mutta jouduin tekemään artikkelin japaniksi…ja tietokone oli meitä vastaan. Huokaisin, kun aloin selata tiedostoja, etsien kadonnutta artikkeliani, kun ovikello soi. En edes kääntynyt tai mitään kun kuulin pirteän naisäänen huutavan: "Kyo~kun!"

"Hmmm?" sanoin, vilkaisten Yukia joka huokaisi.

"Anteeksi…" hän sanoin, poistuen huoneesta. Katselin hämilläni hänen peräänsä kun kuulin miten Yuki meni tervehtimään vierasta. Uteliaana, kävelin oviaukkoon huomaten Yukin seurassa ruskeahiuksisen ja innostuneen nuoren naisen, jota Yuki yritti rauhoitella. Mahtoikohan hänkin olla Sohma…?

Juuri silloin Tohru ilmestyi yläkerrasta, hymyillen iloisesti. Hänen hymynsä vain leveni kun hän näki naisen.

"Kagura-san!" Tohru huusi innoissaan ja riensi tervehtimään naista.

"Ah! Tohru-kun!" Kagura sanoi, halaten tätä. "Mukava nähdä! Onko Kyo-kun kotona?"

"Oih! On hän!" Tohru sanoi iloissaan, kun vetäydyin takaisin huoneeseen. Jokin oli nyt pielessä, ajattelin, kun nojasin seinään.

Mietteliäänä, istuuduin takaisin tuolille ja katselin Shiguren sotkuista huonetta. Pystyin helposti kuulemaan taustalta miten muut puhuivat, mutta mitä, sitä en kuullut. Olin ymmärtänyt että jos haluaisin auttaa, minun pitäisi selvittää pohjia myöten mistä oikein oli kyse tässä kirouksessa. Ainoa pieni ongelma vain oli se, että en ollut mikään Sherlock Holmes. Se olisi kieltämättä auttanut paljon, jos sattumoisin olisin ollut. Mutta enpä ollut.

Tympääntyneenä, kävelin Shiguren kalenterin luokse, selaten sitä. Erilaisia päiviä oli merkattu punakynällä ja joihinkin oli kirjoitettu tekstiä. Mikä kiinnitti eniten huomiotani, oli merkkaus uudenvuoden päivälle. Se oli oikein korostettu ja siihen oli kirjoitettu "pidot". Rypistäen otsaani, mietin Tohrun kertomusta kahdestatoista…eivätkös eläimet olleet menneet siinä kertomuksessa joihinkin pitoihin, minkä Jumala oli järjestänyt? Tarkoitti tämä, että perinne jatkui vielä?

"Aiotko merkata syntymäpäiväsi, Laine-kun?" Shiguren ääni kysyi yllättäen takaani, pehmeästi, mutta pystyin helposti kuulemaan vaarallisen särmän hänen lauseessaan. Nopeasti, paniikissa käännyin Shigureen, joka katsoi minua hymyillen. Hänen silmänsä olivat nyt hivenen viiruina ja aivan mustat. Muisto minun ja opettajan keskustelusta välähti mielessäni.

"Ole varovainen Sohmien kanssa. Jotkut heistä eivät ole niin…kilttejä, miltä näyttävät. Varsinkin jotkut elämäntapa taiteilijat…"

Taiteilija on aika laajakäsite, itse asiassa. Ja Shigure sopi aivan mainiosti tuohon käsitteeseen, ja varsinkin "elämäntapa taiteilija" käsitteeseen.

Nostin väkisin hymyn huulilleni, kun katselin Shigurea, joka nojasi rennosti ovenpieleen.

"Nääh…katselin vain", sanoin yrittäen päästä Shiguren ohitse, kun hän blokkasi tieni. Vilkaisin häntä niin sanotusti viattomasti. Tunsin miten aloin hikoilla.

Järkeni kiljui minua nyt toimimaan varovasti ja lähtemään mahdollisimman pian pois. Mutta Shigure oli edessäni ja tiesin, ettei työntäminen auttaisi. Peruutin hieman taaksepäin, hänen katsoessa minua arvioivasti. Tunsin miten paniikki alkoi hitaasti nousta sisälläni.

"No, löytyikö mitään mielenkiintoista?" hän kysyi hymähtäen, kun hän asteli lähemmäs minua.

Peruutin taaksepäin, pitäen katseeni hänessä. Jos en olisi varuillani, jotain pahaa saattaisi käydä. Päästin pienen kiljahduksen kun osuin seinään, katsoen nyt Shigurea joka kumartui minuun päin, hymyillen nyt tavalla josta en pitänyt.

"No?" hän kysyi hiljaa, tuijottaen minua, kun ravistin päätäni. Jollei Shigure pian menisi syrjään, tönäisisin häntä! Jopa silläkin uhalla että muistoni vietäisiin!

"Hmm…harmi", Shigure sanoi, työntyen nyt lähemmäs kasvojani. "Sillä olisi tavallaan harmi jos olisit löytänyt…"

Katsoin miten Shigure päästi virnistyksen huulilleen. Olin tiennyt että Shiguressa oli muutakin kuin vain se pelle, jota hän yleensä esitti, mutta vasta nyt aloin tajuta mihin hän todella pystyisi, jos tahtoisi. Katsoin ärtyneesti häntä, hänen vain tuijottaessaan minua. Kuin haluten sanoa "siitä vain. Työnnä minua. Anna mennä!"

Ilkimys. Puristin käteni nyrkkiin. Vai likaista peliä hän halusi pelata?

"Miksi?" kysyin, jatkaen viattomasti: "Mitä? Pelkäätkö että löydän jonkin likaisen salaisuutesi?"

Shigure tuhahti nyt, siirtyen hivenen sivummalle. Katselin edelleen häntä valppaana, kun hän huokaisten kysyi: "Milloinkas sinun opiskelu-aikasi loppuu täällä?"

Hämilläni, etenin hitaasti kohti ovea, katsellen Shigurea. Enkö joutuisikaan ristikuulusteluun?

"Ei ihan vielä…" sanoin kun pysähdyin Shiguren päästäessä huokauksen. Tämän jälkeen hän vilkaisi minua laiskasti.

"Ehdottaisin että tekisit liikkeesi, ennen kuin on liian myöhäistä", hän totesi. Neuvoiko hän minua?! Vai yrittikö hän saada minut ansaan?

"En tajua mistä puhut", sanoin hiljaa, kun nyt otin harppauksen ovelle ja päästin pienen hymyn huulilleni. Shiguren silmät kapenivat taas, mutta hän ei ehtinyt sanoa mitään kun olin jo astunut käytävään.

Käytävässä päästin pienen "oh" äänen, kun huomasin lattialla pienen villisian ja sen ympärillä Sohmia. Vilkaisin nopeasti Sohmia, huomaten miten Yuki kohteliaasti, mutta varmasti hätisteli postinkantajaa ulos, Tohrun näyttäessä kauhistuneelta. Kyo sen sijaan…no, näytti harmistuneelta.

"Varoisit vähän!" Kyo sähisi kun villisian silmissä pilkahti yhtäkkiä raivokas katse ja se alkoi…mäiskiä Kyoa. Katsoin lamaantuneena tätä kaikkea, kun Tohru aneli villisikaa, "Kagura-sania", lopettamaan. Puraisin huultani. Jos en pian tekisi jotain…

"Yuki!" sanoin äänekkäästi, mikä sai villisian lopettamaan (Kyon onneksi) ja Tohrun kääntymään minuun päin.

"La-Laine-san!" Tohru änkytti, Yukin rientäessä nopeasti luokseni.

"Tuota…kiva villisika…" sanoin, tuntien itseni idiootiksi. Mutta minun oli hieman pakko leikkiä idioottia, tai muistini hämärrettäisiin!

"Ni-niin! Tuota…tuota…öh…" Tohru sanoi kun Shigure ilmestyi myös, nyt jo ahtaaseen käytävään.

"Oh! Kagura näköjään sitten jätti villisian jälkeensä…" Shigure sanoi virnistellen. Yritin pitää irvistykseni aisoissa kun käännyin Yukiin.

"Kuule! Kirjoitan sen jutun kotona Englanniksi, ok?" kysyin, miettien ehtisinkö livistää, ennen kuin Kagura muuttuisi…

"Tuota…" Yuki aloitti kun väläytin hymyn, kävellen ovensuuntaan.

"Ei hätää! Kyllä se siitä ja meillähän on pian se kauhea koerupeamakin, joten sen vuoksi minun täytyy nyt kiirehtiä! Puhumattakaan siitä, että minun pitää meilata kotiin ja tiedäthän sinä, siistiä taloa, ynnä muuta, ynnä muuta", lörpöttelin kun avasin oven lähteäkseni.

"Laine-san!" Tohru sanoi, mikä sai minut pysähtymään hetkeksi. "Yrittäkää parhaanne!"

Käänsin katseeni hitaasti nyt Tohruun, päästäen lempeän hymyn huulilleni. Tohru näytti niin itsevarmalta.

Mihin Sohmat minua oikein tarvitsisivat? Tohru varmasti osaisi auttaa. Mutta, kun katsoin Sohmia ja Tohrua… Nyökkäsin päätäni.

"Yritetään", sanoin, astuen ovesta ulos ja sulkien sen. Vain kuullakseni Kyon kiljuntaa miten Kaguran pitäisi pukeutua. Hymähtäen, lähdin kävelemään pitkin tietä, nähden postinjakajan.

"Tulitteko…tulitteko te sieltä Sohmilta juuri?" hän kysyi heikosti, kun hymähtäen kohautin olkapäitäni, jatkaen matkaani.

Kuitenkin, tunsin postinjakajan oudon katseen selässäni.