Luku 41: Apujoukot
"Olisit voinut varoittaa, että aiot kaasuttaa meidät" Videl, joka oli hiljattain herännyt Rankon kanssa, Shani oli vielä tajuton, sanoi Bulmalle. Vanhempi nainen kuitenkin vain heristi hänelle sormeaan sanoen: "Silloinhan vihollisetkin olisivat saaneet tietää; en voinut ottaa sitä riskiä." Kääntyen takaisin monitoriensa puoleen hän jatkoi vielä: "Olkaa vaan tyytyväisiä, että pelastin teidät pinteestä. Tajuatteko, kuinka painavia te kaikki olette normaalille ihmiselle, kun teidät pitää siirtää kiireessä?"
"Eiköhän Bulma ole fyysisesti keskivertoihmistä heikompi" Videl ajatteli, mutta ei ollut niin tyhmä, että olisi sanonut sitä ääneen. Lisäksi hän mietti, miksei Bulma ollut herättänyt heitä saman tien, vaan oli raahannut heidät pois ennen kuin antoi heidän hengittää kehittämäänsä savua, joka auttoi heidät hereille "Gohan taisi kerran sanoa, ettei aina tiedä, onko Bulma nero vai typerys. Ehkä se ei vain käynyt hänen mielessään."
"Kuinka kauan aiomme vain istuskella tässä?" Ranko kysyi "Tarvitsemme suunnitelman, sillä kun he heräävät-"
"He tuskin pystyvät liikkumaan" Bulma keskeytti virnistäen "Kiinnitin heihin kaikkiin painot, jotka vastaavat useampaa kymmentä tonnia kappaleelta. Vaikka joku pääsisikin liikkeelle, niin nopeasti tai helposti se ei tapahtuisi. Siinä osassa alusta on myös yhä kaasua, joten he ovat untenmailla hyvän tovin ja heidän herätessäänkin se pitää heidät jonkin aikaa sekavina."
Seurasi vaikuttunut hiljaisuus. Videl oli aina tiennyt, että Bulma oli nero keksintöjensä kanssa, mutta hän ei olisi aavistanut tämän pystyvän soveltamaan niitä näin hyvin tositilanteessa.
"…Olet hyvin valmistautunut" hän sai lopulta sanotuksi "Mutta et mitenkään voinut saada tuota kaikkea tehtyä parissa viikossa. Mitä varten oikein kehitit moisia?"
Bulma tuhahti kädet puuskassa ennen kuin sanoi: "Onhan se nyt selvää, ettei tälle planeetalle ikinä saada pysyvää rauhaa! Aina on joku avaruusolento uhittelemassa, joten parempi varautua etukäteen kuin yrittää kuumeisesti keksiä ratkaisuja tositilanteessa!"
"…Mitäpä tuohon lisäämään" Videl ajatteli, nauraen hermostuneena.
"Nyt ymmärrän sentään jotenkin, miten Vegeta päätyi valitsemaan ihmisen kumppanikseen" Ranko ajatteli "Fyysinen voima ei ole kaikki kaikessa, ja sitä tällä naisella ei ole, mutta hänen älynsä korvaa sen leikiten." Käyden mielessään läpi heidän omia joukkojaan, hän huokaisi "Meillä taas on äitiä ja taktikko Carlaita lukuun ottamatta joukko pelkkää muskelia."
XXXXX
Päihitettyään juuri senhetkisen vastustajansa Nolia katsoi, miten Goku ja Randa pärjäsivät Freezoja vastaan. Taistelut näyttivät varsin tasaväkisiltä, joten kumpi tahansa saattoi voittaa molemmissa tapauksissa. Kuitenkin jos he muut pääsisivät eroon Freezan joukoista, he voisivat siirtyä kaksikon avuksi ja saada varmemman voiton. Vihollinenkin tosin ajatteli varmaan samaa, joten he kaikki taistelivat myös aikaa vastaan. Vastapuolesta piti päästä eroon nopeasti ja tehokkaasti, jos halusi mennä avuksi.
Nolia oli liian keskittynyt suunnitelmiinsa eikä huomannut häntä takaapäin lähestyvää vihollista. Harvinaista kyllä, kyseisellä miehellä oli mukanaan miekka, ja hän olisi saanut siististi teloitettua Nolian sillä, jos Gotenks ei juuri silloin olisi palannut taisteluun ja mennyt väliin.
"Keskity omiin vastustajiisi!" Gotenks tuhahti vanhalle naiselle, siirtyen saman tien avittamaan maassa olevaa Yamchaa. Mies ei ollut enää taistelukunnossa ja jos häntä ei pian siirrettäisi turvallisempaan paikkaan, hän tuskin enää edes eläisi kauan.
"Ja juuri kun pääsin palaamaan taisteluun… onko kukaan muu sellaisessa tilanteessa, että voisi viedä hänet syrjään puolestani?" Gotenks vilkuili ympärilleen yrittäen löytää jonkun toisen, joka voisi auttaa, mieluiten jonkun heikoimmista, ettei heidän taisteluvahvuutensa kärsisi. Kuririnilla ja 18:sta oli selkeästi kädet täynnä, ja Piccoloa ei näkynyt… mutta Tienin nuorimies näki, joten hän saisi kelvata. Nostaen Yamchan olalleen saiyalainen lähti liikkeelle ja saavutti Tienin pian, potkaisten samalla tämän vastustajan kanveesiin. Hän tyrkkäsi Yamchan kohti Tieniä, huikaten: "Katso hänen peräänsä!"
Tien ei olisi ehtinyt protestoida, vaikka olisi halunnutkin, sillä Gotenks ampaisi matkoihinsa saman tien. Mies ei kuitenkaan voinut olla vihainen, sillä hän ymmärsi kyllä, miksi tämä oli näin tehnyt. Hänestä olisi taistelussa vähemmän hyötyä kuin nuorukaisesta.
"No, se ja saiyalaisten taistelunhimo" hän ajatteli. Heittäen Yamchan käden harteilleen hän mietti, minne mies kannattaisi viedä. Olisi varmaan parempi, jos tämä olisi jossain, missä hän voisi pitää tätä silmällä, mutta se tarkoittaisi, että Yamchan olisi pysyttävä lähellä taistelua. Se olisi vaarallista.
"Pärjään kyllä yksinkin" Yamcha sanoi yllättäen, tullen tajuihinsa "Keskity sinä vain taisteluun."
"Epäilen vahvasti; et pysty edes seisomaan omillasi" Tien sanoi takaisin "Vien sinut syrjemmälle, halusit sitä tai et."
"Heitän sut kohta kalliota päin-"
"Heittäisit jos pystyisit" Tien naurahti "Sitä tosin mietin, mahtaisitko pystyä siihen edes täysissä voimissasi?"
"Suorastaan kerjäät selkääsi" Yamcha tuhahti, mutta nauroi itsekin. Ero hänen ja Tienin voimissa ei ollut sitä, mitä se oli ollut heidän nuoruudessaan, mutta kyllä hän tiesi olevansa yhä se heikompi "Ja taidan olla meidän puolen heikoin muutenkin."
"Väistäkää!" se oli Piccolo; molemmat heistä tunnistivat äänen heti. Kääntäen päänsä, he näkivät heitä kohti tulevan valtavan energiakeskittymän. Aikaa reagoida ei ollut kuin hetki, aivan pieni hetki, ja Tien valmistautui viskaamaan Yamchan sivuun, pois hyökkäyksen tieltä. Ennen sen osumista hänen ja Chaozin katseet kohtasivat.
"Tien!"
XXXXX
Panilla oli ongelma. Hän oli mennyt Linnean luokse heti tämän mentyä tajuttomaksi ja saanut vietyä naisen syrjemmälle, mutta useampi vihollinen oli huomannut hänen puuhansa. Nyt hänen takanaan oli tajuton Linnea ja edessä neljä vihollista, joista ainakin yksi oli varmasti häntä vahvempi ja vaikkei olisikaan, niin heillä oli ylivoima.
"Missä äiti on?" Pan mietti katsellen ympärilleen. Toki hän tiesi olevansa äitiään vahvempi, mutta juuri sillä hetkellä se tieto pääsi karkaamaan pienen lapsen mielestä. Ystäviäänkin hän etsi, mutta Marronilla oli tosi kiire, sen hän pystyi aistimaan, ja Bra oli kauempana auttamassa niitä muita tyttöjä. Hänen piti pärjätä omillaan, jos Linnea ei pian heräisi… päättäen kokeilla onneaan, Pan potkaisi naista vaivihkaa, toivoen herättävänsä tämän. Ei toiminut.
"Ka… me…" nelikko kääntyi vasemmalle ääntä kohti, ja Pankin katsoi, nähden Mutenroshin. Milloin hän oli paikalle tullut?
"Ha… me…" Mutenroshi huomasi, ettei vihollinen edes yrittänyt paeta paikalta tai, mikä vielä oudompaa, pysäyttää häntä. He olivat tosin nuoria, tai näin hän ainakin luuli, joten he olivat varmaan häneen verrattuna varsin kokemattomia. Kokenut taistelija tietäisi olla aliarvioimatta vastustajaansa, kun taas nämä tyypit tuntuivat vain pitävän häntä pilkkanaan. Ja parempi niin; tämä teki heidän kimppuunsa käymisestä paljon helpompaa.
"HA!" nelikossa taisi olla yksi muita fiksumpi, sillä yksi heistä meni pois tieltä viime hetkellä. Tai ehkä hän ei ollut sen fiksumpi kuin muutkaan, mutta sattui vain olemaan nopein ja ehti pois alta tajuttuaan vaaran viimetipassa. Niin tai näin, isku osui kolmeen neljästä. Se oli ihan hyvä saavutus… nyt piti vain toivoa, että se myös tehosi.
Pöly ei ollut vielä hälvennyt, ja hyvä niin. Kääntyen Panin ja Linnean puoleen, Mutenroshi sanoi nopeasti: "Vie hänet syrjään, piiloon viholliselta."
Tyttöä ei tarvinnut kahdesti käskeä. Kokeneempi taistelija olisi painunut tiehensä viimeistään silloin, kun Mutenroshi iski, mutta Pan ei vielä osannut reagoida niin nopeasti, ei tositilanteessa. Sillä ei kuitenkaan ollut väliä, mitä oli jäänyt tekemättä vaan sillä, mitä hän nyt tekisi. Suurimmasta vaarasta päästyään hän pystyi myös ajattelemaan selkeämmin ja keksi, mitä tehdä. Hän ei pystynyt tuntemaan äitinsä energiaa, joten tämä oli varmasti siinä evakuointialuksesta, josta he olivat isän kanssa puhuneet. Pan ei tiennyt missä se oli, mutta hetken mietittyään hän muisti, missä Videl oli suunnilleen ollut ennen kuin hänen energiansa katosi. Evakuointialuksen oli siis oltava jossain siellä, ja se olisi nyt paras paikka Linnealle. Tietäen nyt oikean suunnan, hän lähti liikkeelle.
XXXXX
"Hemmetti" Gohan kirosi raahatessaan veristä Yamchaa syrjemmälle Chaozin kanssa. Hän oli huomannut mitä tapahtui vasta, kun Chaoz oli huutanut, eikä ollut reagoinut tarpeeksi nopeasti oman taistelunsa takia. Tien oli jäänyt suoraan iskun alle, eikä hänestä jäänyt jälkeäkään. Yamchan, jonka Tien oli viime hetkellä saanut sivummalle, hän onnistui juuri ja juuri pelastamaan seuraavan hyökkäyksen tieltä, mutta mies oli menettänyt vasemman jalkansa jo ensimmäisen kohdalla. Jos jotain ei tehtäisi pian, mies kuolisi verenhukkaan.
"Pa-palatkaa taisteluun" Yamcha, joka oli hädin tuskin tajuissaan, sanoi "En… tämän vamman kanssa selviä, en tässä tilanteessa. Älkää… tu-tuhlatko aikaanne."
"Älä puhu typeriä!" Gohan huusi heti "Emme jätä sinua kuolemaan!"
Yamcha kääntyi Chaozin puoleen, mutta tämä oli samaa mieltä Gohanin kanssa.
"Tienin uhraus ei saa mennä hukkaan" hän sanoi. Yamcha oli aikeissa protestoida, mutta näki kaksikon takaa lähestyvän uhan "Varokaa!"
Gohan reagoi nopeasti, työntäen Yamchan Chaozia kohti ennen kuin torjui purppuran värisen vihollisen heihin kohdistaman iskun. Tyyppi näytti hieman namekilaiselta, mutta väri paljasti, ettei näin ollut. Aivan niin kuin tämäkin tyyppi, paikalla oli monia, joiden lajista Gohanilla ei ollut tietoa. Se ei ollut hyvä, sellaiset vastustajat olivat aina turhan arvaamattomia. Juuri nyt paras tapa hoitaa tilanne oli kuitenkin iskeä heti täysillä, jotta tyypistä päästäisiin nopeasti eroon. Keskittäen voimansa, Gohan iski oikealla kädellään täydellä voimalla vastustajansa keskivartaloon. Yksi isku tosiaan riitti vihollisesta eroon pääsemiseen; vastustaja oli heikko. Oli kai luullut heitä helpoksi ja hajamieliseksi saaliiksi. Väärin luultu.
"Tienin uhrauksesta on haittaa, jos se saa teidät herpaantumaan taistelusta!" Yamcha ärähti, voihkaisten liikuttaessaan vahingossa jalkaansa. Hammasta purren hän kuitenkin jatkoi: "Ja minä, niin kuin tekin, kuolen varmasti, jos häviämme" hän yski verta "Joten alkakaa laputtaa siitä!"
"Emme takuulla!"
XXXXX
Randa seurasi Gohanin ja kahden muun liikkeitä sivusilmällä sen verran, minkä omalta taistelultaan ehti. Hän tiesi, että pystyisi pelastamaan ihmismiehen hallussaan olevalla senzu -pavulla, mutta asian tiellä oli kaksi ongelmaa. Ensinnäkin Freeza, vai oliko tämä hänen klooninsa, jota vastaan Randa taisteli. Yksin hän ei pääsisi mokoman ohi ja tarpeeksi kauas, jotta voisi antaa pavun ja jos joku tulisi hänen avukseen, Freezaa varmasti kiinnostaisi taistelua enemmän se, miksi hän perääntyi yhtäkkiä. Freeza tekisi kaikkensa tullakseen hänen peräänsä, tai ainakin kiinnittäisi usean alaisensa huomion häneen. Mahdollisuus saada papu perille oli toki olemassa, mutta se oli hyvin pieni, tuskin riskin arvoinen.
Toinen ongelma oli, että Randa ei halunnut tehdä sitä. Ei siksi, että hän välttämättä haluaisi säästää pavun itselleen, vaikka käyttäisikin sen heti tarpeen vaatiessa, mutta hän halusi, että se menisi jollekin, josta varmasti olisi heille hyötyä. Ja vaikka tuo jalkansa menettänyt mies oli ihmiseksi vahva, hän ei ollut tarpeeksi vahva ansaitsemaan naisen kunnioitusta. Sitä paitsi, jos he eivät voittaisi, mies kuolisi joka tapauksessa.
"PALATKAA NYT HEMMETTI TAISTELUUN!" huuto sai niin Randan kuin muidenkin huomion. Hän katsoi puolikuolleen miehen nousevan pystyyn viimeisillä voimillaan, sännäten matkoihinsa ennen kuin hänen luonaan ollut yllättynyt kaksikko ehti reagoida. Nopeudella, johon Randa, tai varmaan kukaan muukaan, ei uskonut miehen pystyvän tuossa tilassa, hän syöksyi lähintä vihollista päin ja tarrasi kiinni. Randa ei ehtinyt miettiä, mitä miehellä oli mielessä, kun Gohan jo huusi: "Älä tee sitä!"
Tämä siis tajusi, mistä oli kyse. Ja pian näytti miehen kohdekin tajuavan, kun tämä yritti kiskoa itsensä irti. Ihminen kuitenkin piti vakaasti kiinni, aina siihen hetkeen, kun sai toteutettua suunnitelmansa protestoivista ja häntä kohti tulevista tovereistaan huolimatta.
Mies räjäytti itsensä.
XXXXX
Linnea kirosi tajuttuaan, että tuli tajuihinsa evakuointialuksessa. Ja kirosi lisää huomatessaan, että Rankokin oli siellä. Kaksi vahvinta oli siis poistunut taistelusta, ja Shani siihen vielä päälle. Nyt siis vain Videl ja lapset… ja apuun tullut Mutenroshi, mutta kuulemansa perusteella Linnea ei pistäisi hirveästi toivoa mieheen. Toisaalta, oli tämä ainakin Videliä vahvempi ja planeetan omia lapsia paljon kokeneempi. Ja miehen iän huomioiden se piti varmaan paikkansa myös muiden, taisteluihin tottuneiden lasten kohdalta. Ei hänestä haittaakaan olisi. Siitä huolimatta heidän tilanteensa ei näyttänyt hyvältä.
"Minun täytyy mennä takaisin" hän sanoi ja nousi pystyyn "Ennen kuin ne mokomat tuhoavat koko alueen tai iskevät tänne sattumalta."
"Tuossa kunnossa?" Ranko kysyi, mutta vaikeni Linnean vastatessa: "Onko parempia ideoita?" hetken hiljaisuuden jälkeen poika kuitenkin totesi: "Jos sinä menet, niin menen minäkin."
"Tuossa kunnossa?" Linnea toisti takaisin. Hetken he tuijottivat toisiaan, kunnes päättivät mitään sanomatta, että molemmat menisivät. Heidän suunnatessaan ovelle Shani sanoi: "Sitten minäkin-"
"Pysyt täällä" Linnea keskeytti "Pidät silmällä tätä paikkaa ja tulet auttamaan jäljelle jääneiden siivoamisessa taistelun loppumetreillä. Onko selvä?"
Shanin teki mieli sanoa, että ei ollut, mutta tuo komentava äänensävy ei oikein jättänyt tilaa vastaväitteille. Ja koska Ranko ei ollut sanonut mitään, hän oli varmaan samaa mieltä Linnean kanssa.
"Joo…"
XXXXX
Goku oli raivoissaan ja tiesi, että se vaikutti suoraan hänen taisteluunsa. Tietynlainen viha motivoi taistelemaan paremmin, mutta liian kova raivo vain esti ajattelemasta selkeästi. Kyllähän hän sen tiesi, mutta ei silti onnistunut rauhoittumaan. Ja sen vuoksi Freeza oli päästä niskan päälle. Ja olisi päässytkin, elleivät Lil ja Vegeta olisi puuttuneet peliin päästessään karkuun omilta vastustajiltaan. Niin hanakasti kuin Goku oli ollutkin sitä vastaan, hän oli toistaiseksi jättänyt Freezan kaksikon vastuulle, jotta saisi päänsä selvitettyä. Ja hän selvittäisi sitä taistelemalla heikompia vihollisia vastaan, joiden kanssa ei tarvinnut taktikoida pää kylmänä.
XXXXX
"Tästä ei nyt oikein tule mitään" Linnea myönsi seistessään selkä selkää vasten Rankon kanssa vihollisten ympäröimänä "Ellei sinulla satu olemaan jotain valttikorttia käyttämättä?"
"Ei varsinaisesti" Ranko sanoi huumoriton virne kasvoillaan "Mutta jos tässä kuollaan joka tapauksessa, voisimme räjäyttää itsemme ja toivoa vievämme monta vihollista mukanamme samalla."
"…Ei sattuisi olemaan mitään vähemmän itsetuhoista ideaa?" Linnea kysyi. Tekniikka ei ollut hänelle täysin vieras ja hän uskoi pystyvänsä siihen, jos oikeasti haluaisi, mutta mieluiten välttäisi sitä viimeiseen saakka.
Ranko oli aikeissa vastata totuudenmukaisesti, että ei, mutta jokin kaukana taivaalla sai hänen huomionsa eikä vienyt kauaakaan, ennen kuin hän tajusi, mistä oli kyse.
"Itseasiassa on" hän sanoi. Linnea katsoi häntä olkansa yli, mutta pojan katse oli keskittynyt taivaalle. Ennen kuin hän ehti kysyä mitään, tämä nykäisi häntä olkapäästä ja kaatoi maahan samalla kun huusi: "Pää alas!"
Linnea ei ehtinyt heti tajuta, miksi, mutta ei ollut niin tyhmä, että olisi päätään nostanut. Ja hyvä niin; ne viholliset, jotka olivat olleet liian hitaita seuraamaan Rankon esimerkkiä, eli suurin osa heistä, kaatui parissa silmänräpäyksessä verisinä maahan. Linnea huomasi pojan katsovan ylös suoraan heidän yläpuolelleen ja teki itse samoin, huomaten Raditzin ja Cäfin selkä selkää vasten kädet ojennettuina. Kaksikko ei ollut vain päässyt paikalle nopeasti, vaan myös iskenyt samanlaisella vauhdilla. Hyökkäyksen Linnea vielä ymmärsi, mutta miten he pääsivät paikalle niin nopeasti ja huomaamattomasti?
"Turha sitä nyt on miettiä" hän päätti, virnistäen Cäfille "Olet myöhässä, kakara."
