Heipä hei! Tässä on Akai Suishou-fanfictionin uusi luku. Ryhdyn suunnittelemaan seuraavaa lukua. Nähdään seuraavassa luvussa.
XXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXX
(Natsuki no kettei)
Natsuki käveli Sakuran ja Tazunan kanssa kohti Tazunan kotia.
Aurinko oli laskemassa.
Sasuke oli metsässä harjoittelemassa chakran hallintaa ja Kakashi varmisti, että Tazunan perhe oli turvassa sillä välin, kun hänen oppilaansa eivät olleet Tazunan talossa.
Kakashi oli jäänyt Tazunan kotiin huolehtimaan Tazunan perheestä siltä varalta, jos Gatō lähettäisi joitain alaisiaan hyökkäämään Tazunan perheen kimppuun sillä välin, kun Tazuna oli rakentamassa siltaansa.
"Silta on nyt pidempi kuin silloin, kun saavuimme tänne. Kukaan ei yrittänyt hyökätä Tazuna-sanin ja hänen työtoveriensa kimppuun tämän päivän aikana. Eräs työntekijä kuitenkin lopetti sillan rakentamisen, koska sanoi pelkäävänsä Gatōn alaisten hyökkäävän hänen kimppuunsa", Natsuki mietti. Hän katseli kylää, jonka tiellä hän käveli Sakuran ja Tazunan kanssa.
Kylän talot olivat aika huonossa kunnossa. Kylän talojen ulkoseinät olivat ruskeat, ja katot olivat harmaat. Kylän asukkaat sen sijaan näyttivät tosi hermostuneilta. Vaikutti siltä, kuin he olisivat pelänneet jonkun Gatōn alaisen hyökkäävän heidän kimppuunsa minä hetkenä hyvänsä. Kyläläisillä oli yllään likaisia vaatteita, jotka näyttivät hieman rikkinäisiltä. Jotkut kylän asukkaat näyttivät jopa hieman sairailta. Kylässä asuvat lapset olivat jokaisen talon ja kaupan lähellä kerjäämässä ruokaa, ja heilläkin oli yllään likaiset ja rikkinäiset vaatteet.
"Onko tämän kylän asukkaiden nykyinen tilanne Gatōn tekosia?" Natsuki kysyi Tazunalta.
Sakurakaan ei vaikuttanut pitävän näkemästään.
"Kyllä on", Tazuna sanoi.
"Tämän maan asukkaat ovat selvästi joutuneet kärsimään Gatōn tekojen takia. Gatō ei taida ajatella mitään muuta kuin itseään. Tämän kylän asukkaita katsellessani ymmärrän varsin hyvin, että Gatō on valmis aiheuttamaan muille kärsimystä voidakseen jatkaa salkuljetus-puuhiaan", Natsuki sanoi. "Gatōn täytyy olla tosi häikäilemätön kohdellakseen muita ihmisiä tällä tavalla".
"En olisi itse osannut sanoa paremmin", Tazuna sanoi.
"Tosi surullista. Gatō kohtelee tämän maan asukkaita kuin koiria. Ymmärrän varsin hyvin, millaista on olla rotusyrjinnän kohde, sillä jotkut Konohan asukkaat ovat olleet minulle ilkeitä ja teeskennelleet, etteivät huomaa minua. Minun pitää tehdä jotain auttaakseni tämän maan asukkaita", Natsuki ajatteli katsoen kylän asukkaita.
Yllättäen pieni, 8-vuotias tyttö juoksi Natsukin eteen. Hänellä oli ruskettunut iho ja ruskeat silmät ja ruskeat hiukset. Hänellä oli yllään ruskea, repaleinen mekko, ja hänellä oli jaloissaan ruskeat sandaalit.
"Antaisitko ruokaa?" Tyttö kysyi Natsukilta.
Natsuki otti reppunsa selästään, ja työnsi oikean kätensä ruppuunsa, ja kaivoi repustaan esiin muovipussin, jossa oli kolme sämpylää. Hän oli pakannut oikeassa kädessään pitämänsä sämpyläpussin, ja sen sisällä olevat sämpylät reppuunsa eväiksi sinä päivänä, kun hän, ja hänen ryhmänsä olivat lähteneet Konohasta suojellakseen Tazunaa.
"Tuo tyttö tarvitsee näitä sämpylöitä enemmän, kuin minä", Natsuki ajatteli ja kumartui tytön eteen ja antoi sämpyläpussin tytölle, joka katsoi pussin sisällä olevia sämpylöitä tosi kiitollisena.
"Ole hyvä. Voisimpa auttaa sinua ja tämän kylän muitakin asukkaita enemmän", Natsuki sanoi, kun tyttö tarttui sämpyläpussiin molemmilla käsillään.
"Kiitos, oneesan. Olen Amaya. Kuka sinä olet?" Amaya kysyi.
"Olen Uzumaki Natsuki. Tulin ryhmäni kanssa suojelemaan Tazuna-sania", Natsuki sanoi ja irrotti otteensa sämpyläpussista. "Amaya-chan, varo Gatōn alaisia".
"Kiitos neuvosta, Natsuki-oneesan. Olet tosi kiltti", Amaya sanoi ja juoksi kadun oikealla puolella olevan talon eteen. Talon oviaukon edessä istui nainen, jolla oli yllään samanlaiset vaatteet, kuin Amayalla. Hän oli sitonut pitkät, ruskeat hiuksensa poninhännälle vaaleanruskealla kuminauhalla. Hän näytti 30-vuotiaalta. Hänellä oli ruskeat silmät ja hän oli pitkä ja laiha. Amaya avasi pussin ja otti sieltä yhden sämpylän oikealla kädellään ja antoi sen edessään istuvalle naiselle. Nainen otti sämpylän oikealla kädellään ja hymyili Amayalle.
Natsuki nousi täyteen pituuteensa ja katsoi Amayaa ja naista, jonka hän arveli olevan Amayan äiti. Hän oli liikuttunut siitä, että Amaya oli sanonut häntä kiltiksi ja itki hieman pukien reppunsa selkäänsä.
"Olit tosi antelias", Tazuna sanoi. Hän ja Sakura olivat nähneet Natsukin antavan repussaan olleen sämpyläpussin Amayalle.
"Tazuna-san, haluaisin auttaa tämän kylän asukkaita. Miksi kukaan tämän maan asukas ei vastusta Gatōa?" Natsuki kysyi.
"Koska Gatō käski alaistensa teloittaa erään miehen koko kylän edessä, sillä kyseinen mies oli vastustanut Gatōa. Kyseinen tapaus oli Gatōn omien sanojen mukaan esimerkki siitä, mitä häntä vastustaville ihmisille tehdään. Sen päivän jälkeen kukaan ei ole uskaltanut vastustaa Gatōa. Kyseisen päivän tapahtumilla oli syvä vaikutus Inariin", Tazuna sanoi.
"Anteeksi, mutta kuka Gatōa vastustanut mies oli?" Natsuki kysyi ja Sakurakin näytti uteliaalta.
"Hän oli Kaiza. Hänen nimensä oli tunnettu täällä. Kaizaa pidettiin täällä sankarina, sillä kun täällä riehunut tulva tuhosi erään täällä olevan padon, tämä kylä oli vähällä tuhoutua, mutta Kaiza pelasti kaikki kyläläiset. Kaiza pelasti jopa Inarin silloin, kun hän ja Inari tapasivat ensimmäisen kerran. Kaiza opetti Inarille kaikenlaista. Kaiza oli Inarille kuin isä, ja Inarin ja Kaizan ystävyys johti lopulta Kaizan ja Tsunamin avioliittoon. Valitettavasti Gatōn tultua sana rohkeus katosi täältä. Kaiza yritti vastustaa Gatōa, mutta Gatō määräsi alaisensa teloittamaan Kaizan koko kylän edessä esimerkiksi siitä, mitä Gatō määrää alaisensa tekemään Gatōa vastustaville ihmisille", Tazuna sanoi.
"Kamalaa", Sakura sanoi järkyttyneenä. Hänen selässään juoksi kylmiä väreitä.
"Toisin sanoen, Gatō käyttää pelkoa hallitakseen ihmisiä. Käyttääköhän Gatō pelkoa hallitakseen jopa omia alaisiaan? Tazuna-san, kertomasi perusteella Kaiza vaikutti mieheltä, joka välitti Inarista tosi paljon eikä haluaisi Inarin olevan surullinen", Natsuki sanoi oman mielipiteensä.
"Aivan. Siksi haluan rakentaa siltani valmiiksi. Siltani on ainoa keino vapauttaa Nami no Kuni Gatōn tyranniasta. Ja haluan, että lapsenlapseni on taas onnellinen", Tazuna sanoi.
(Flashbakc)
"Natsuki, älä itke", Yumi lohdutti Natsukia. Yumilla oli pitkät, punaiset hiukset ja siniset silmät. Hänen ihonsa oli vaalea. Hän oli pitkä ja laiha. Hän oli 14-vuotias. Hänellä oli yllään vaaleansininen, pitkähihainen pusero. Hänellä oli jaloissaan mustat housut.
6-vuotias Natsuki istui Yumin sylissä ja itki. Natsukilla oli yllään vaaleansininen kesämekko, ja hänen hiuksensa oli kammattu kahdelle saparolle kahdella, vaaleansinisellä hiuslenkeillä.
Natsuki ja Yumi olivat Natsukin huoneessa, ja Yumi istui Natsukin sängyllä.
"Isosisko, suurin osa tämän kylän asukkaista vihaa minua, vaikka en ole tehnyt heille mitään. Miksi he vihaavat minua?" Natsuki kysyi.
"En ole oikea ihminen vastaamaan tuohon kysymykseen. Sinä et kuitenkaan ole yksin, sillä sinulla on minut, Sandaime Hokage-sama ja Iruka-sensei sekä Shisui ja Itachi ja Sasuke", Yumi sanoi. "Natsuki, jos yrität tosissasi saada tämän kylän asukkaat hyväksymään sinut, he saattavat hyväksyä sinut jossain vaiheessa. Muista tämä, vaikka tilanne olisi kuinka epätoivoinen, älä koskaan unohda todellista itseäsi", Yumi sanoi.
"Selvä. Kiitos", Natsuki sanoi.
(End of the flashback)
"Inari-kun on menettänyt läheisen ihmisen, kuten Sasuke ja minäkin", Natsuki mietti. "Inari-kun on ehkä menettänyt uskonsa rohkeuteen. Minä taas en ole lupunut toivosta saada kyläni asukkaat hyväksymään minut sellaisena kuin olen. En luopunut kyseistä tavoitteesta senkään jälkeen, kun isosiskoni kuoli".
"Tazuna-san, rakentamasi silta on tämän maan asukkaiden ainoa toivo vapautua Gatōōn tyranniasta, joten aion auttaa sinua saavuttamaan tavoitteesi", Natsuki sanoi ja kosketti kaulakoruaan oikealla etusormellaan. Hän tarkoitti jokaista sanaa.
"On ilo kuulla tuollaista puhetta, mutta olkaa varovaisia, jotta ette itse joudu vaaraan auttaessanne minua päämääräni saavuttamisessa", Tazuna sanoi. Hän ja tytöt jatkoivat matkaa kohti Tazunan kotia.
"Aion auttaa tämän maan asukkaita. Siksi pidän huolen siitä, ettei kukaan estä Tazuna-sania rakentamasta siltaansa valmiiksi", Natsuki mietti. "Aion osoittaa Inari-kunille, ja tämän maan muillekin asukkaille sen, että ei saa luovuttaa".
Natsuki ei aikonut jäädä toimettomaksi sivustakatsojaksi. Hän aikoi auttaa Nami no Kunin asukkaita.