Heipä hei! Tässä on Akai Suishou-fanfictionini uusi luku. Ryhdyn suunnittelemaan seuraavaa lukua. Nähdään seuraavassa luvussa.
XXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXX
(Natsuhiboshi)
"Huomenna on kulunut tasan viikko siitä, kun taistelimme Zabuza vastaan. Ehkä taistelemme Zabuzaa ja hänen avustajaansa vastaan huomenna", Natsuki mietti ja katsoi edessään olevaa puuta. Hän oli heittänyt monia shurikenejä kyseiseen puuhun, ja shurikenit olivat juuttuneet kyseisen puun runkoon.
Aurinko oli noussut pari tuntia sitten, joten Natsuki oli tullut metsään harjoittelemaan. Tuuli kevyesti, ja metsässä oli hiljaista, ja rauhallista.
Natsuki katseli ympärilleen, kunnes hän näki vasemmalla puolellaan olevan pensaikon, jossa kasvoi valkoisia cameliaita. Natsuki poimi yhden camealian oikealla kädellään ja katsoi sitä.
"Isosisko piti cameliaista. Kerran, kun minä ja isosisko olimme illalla puutarhassa harjoittelun jälkeen, isosisko lauloi minulle erään laulun. Miten Kyseinen laulu menikään?" Natsuki mietti. Lopulta hän muisti kyseisen laulun sanat, ja alkoi laulaa kyseistä laulua:
"Natsuhiboshi, naze akai?
Yuube kanashii yume wo mita.
Naite hanashita.
Akai minua yo.
Natsuhiboshi, naze mayou?
Kieta warashi wo sagashiteru
Dakara kanashii yume wo miru
Natsuhiboshi, naze akai?
Yuube kanashii yume wo mita.
Naite hanashita.
Akai minua yo
Natsuhiboshi, naze mayou?
Kieta warashi wo sagashiteru
Dakara kanashii yumewo miru".
"Kaunis laulu", Joku sanoi Natsukin edestä, ja Natsuki katsoi eteenpäin nähdäkseen 15-vuotiaan tytön. Tytöllä oli pitkät, mustat hiukset ja mustat silmät ja vaalea iho. Hän oli hieman Natsukia pidempi. Hänellä oli yllään vaaleanpunainen hihaton kimono, jonka vaaleanpunaiset reunat oli koristeltu pienillä luumuvärisillä pyörre-kuvioilla. Kimonon helma yletti hänen nilkkoihinsa asti. Hänen vyötärönsä ympärillä oli yksinkertainen valkoinen obi, joka oli sidottu rusettisolmulle, ja hänellä oli jaloissaan vaaleanruskeita sandaaleja, joissa oli tummat hihnat. Hänellä oli kaulassaan musta kaulanauha. Hän oli laiha ja kaunis. Hän piti oikeassa kädessään ruskeaa koria, jossa oli yrttejä.
"Kiitos. Isosiskoni lauloi sen minulle, kun olin pieni. Huomenta", Natsuki punastui hieman. Hän hermostui vähän, sillä tytön ääni kuulosti jostain syystä tutulta, vaikka Natsuki ei ollut varma siitä, miksi tytön ääni kuulosti tutulta sillä tämä oli ensimmäinen kerta kun hän näki edessään seisovan tytön. Tyttö seisoi noin 8 metrin päässä Natsukista, kunnes käveli lähemmäs.
"Huomenta. En arvannut, että täällä olisi joku muukin tähän aikaan. Ajattelin, että minä olen aamuvirkku", Tummahiuksinen teini sanoi. Hän katsoi punahiuksisen tytön Hitai-atea. "Hän on se tyttö, joka pystyy käyttämään Shoutonia".
"Onko kasvoillani jotain?" Natsuki kysyi, kun tummahiuksinen tyttö tuijotti häntä. Natsuki hermostui hieman enemmän. Hän ei ollut koskaan pitänyt siitä, että häntä tuijotettiin, mikä johtui siitä, että monet Konohan asukkaat olivat usein katsoneet häntä ilkeällä tavalla.
"Ei. Anteeksi, että tuijotin sinua", Tummahiuksinen tyttö sanoi. "Koska sinulla on Hitai-ate, taidat olla kunoichi".
"Kyllä. Olen kunoichi. Aion vahvistua, sillä siskonikin oli vahva kunoichi", Natsuki sanoi. "Tuota, olemmeko tavanneet aiemmin? Äänesi kuulosti jostain syystä tutulta. Anteeksi, jos käyttäydyin äsken liian tuttavallisesti".
"Ei haittaa. En muista tavanneeni sinua aiemmin", Tummahiuksinen teini sanoi.
"Selvä. Taisin erehtyä. Miksi olet täällä näin varhain?" Natsuki kysyi, kunnes hän näki tummahiuksisen tytön korissa olevat yrtit. Natsuki tiesi, että yrteistä voitiin valmistaa lääkesalvoja ja lääkkeitä. "Oletko kasviparantaja?"
"En, mutta tunnen yrtit varsin hyvin. Tulin poimimaan lääkeyrttejä auttaakseni tuntemaani henkilöä", Tummahiuksinen teini sanoi.
"Onko joku loukkaantunut?" Natsuki kysyi.
"Eräs henkilö, joka on huolehtinut minusta lapsesta asti, loukkaantui vähän aikaa sitten. Hän menettää malttinsa helposti, joten hän saattaa syöksyä suoraan toimintaan miettimättä seurauksia. Sellaisen käytöksen takia voi loukkaantua, kuten mainitsemani henkilö loukkaantui", Tummahiukseinen teini sanoi. "Tuntemani henkilö loukkaantui pari päivää sitten, joten tulin keräämään lääkeyrttejä valmistaakseni niistä parantavaa salvaa, jolla voin parantaa hänen haavojaan. Taidat pitää cameliaista. Camealiat ovat kauniita".
"Totta. Voinko auttaa sinua poimimaan yrttejä? En haluaisi rehennellä taidoillani, mutta minäkin tunnen yrtit varsin hyvin," Natsuki sanoi.
"Se olisi kilttiä, mutta löysin jo tarvitsemani yrtit. Miksi tulit tänne näin aikaisin?" Tummahiuksinen teini kysyi.
"Tulin tänne harjoittelemaan vahvistuakseni", Natsuki sanoi.
"Miksi haluat vahvistua?" Tummahiuksinen teini kysyi.
"Jotta kyläni asukkaat hyväksyisivät minut sellaisena kuin olen", Natsuki sanoi. "Minulla on tosi vähän ystäviä, ja olen hieman yksinäinen. Sanoit aiemmin, että tulit tänne keräämään lääkeyrttejä valmistaaksesi niistä lääkettä tuntemallesi henkilölle. Eikö sinullakaan ole paljon ystäviä?"
"Ei oikeastaan. Ja jos minulta kysytään, näytät jo vahvalta", Tummahiuksinen teini sanoi.
"Todellako? Kiitos, mutta haluan vahvistua eräiden päämäärieni takia", Natsuki sanoi.
"Haluatko vahvistua jonkun tietyn henkilön takia, vai omien tavoitteidesi takia?" Tummahiuksinen teini kysyi.
"Siskoni antoi minulle tämän kaulakorun vuosia sitten. Hän kuoli, kun olin 6-vuotias. Kun menetin siskoni olin tosi surullinen. Aloin harjoitella taitojani entistäkin ahkerammin, ja tutkia siskoani koskevia asioita selvittääkseni, miksi joku murhasi siskoni. Halusin tietää, mitä tapahtui sinä yönä, kun siskoni murhattiin. Myöhemmin ystävystyin kyläni Ninja-akatemiassa opettavan Umino Irukan kanssa. Sitten pääsin Genin-tiimiin, ja alan jo tulla toimeen tiimitoverieni kanssa, vaikka eräs tiimitoverini onkin hiljainen ja sulkeutunut. En mielelläni lavertele muiden ihmisten asioista, mutta kyseisellä tiimitoverillanikin on ollut vaikea menneisyys. Kyläni johtaja, Sandaime Hokage on aina ollut minulle tosi kiltti, ja eräänlainen isoisä-hahmo. Ehkä minä haluan vahvistua, jotta mainitsemani henkilöt olisivat ylpeitä minusta. Toisin sanoen, uskon taistelevani minulle tärkeiden henkilöiden takia, ja selvittääkseni mitä siskolleni tapahtui vuosia sitten", Natsuki sanoi. Hänestä tuntui hyvältä puhua jonkun kanssa, vaikka hän ei tuntenutkaan keskustelutoveriaan kunnolla.
"Hyvä. Uskon että vahvistut suojelemalla sinulle tärkeitä ihmisiä", Tummahiuksinen teini sanoi. "Olen pahoillani siitä, mitä siskollesi tapahtui".
"Kiitos, että kuuntelit minua. Onko sinulla sisaruksia?" Natsuki kysyi.
"Ei. Olen ainoa lapsi", Tummahiuksinen teini sanoi.
"Anteeksi, että kysyin henkilökohtaisia asioitasi. Tuota, olet tosi kaunis", Natsuki sanoi vaihtaen puheenaihetta.
"Kiitos, mutta olen poika. Uskon, että sinusta tulee vahva", Tummahiuksinen teini sanoi.
"Mitä?!" Natsuki kysyi hermostuneena ja punastui nolostuneena. Hän oli luullut edessään olevaa poikaa tytöksi. "Anteeksi, mutta luulin sinua tytöksi kauniin ulkonäkösi takia".
"Ei se mitään. Et ole ensimmäinen, joka on luullut minua tytöksi nähtyään minut tällaisessa asussa. Annan sinulle yhden varoituksen. Gatōn alaisuudessa työskentelevät miehet tuskin tuntevat sanaa kohteliaisuus, joten ole varovainen jos kohtaat Gatōn alaisia. Gatōn alaisuudessa työskenteleville miehille ei voi kääntää selkäänsä", Tummanhiuksinen teini sanoi.
"Tiedän mistä puhut. Läheisen kylän asukkailla on vaikeuksia Gatōn tekojen takia. Haluaisin auttaa läheisen kylän asukkaita", Natsuki sanoi.
"Vaikutat kiltiltä tytöltä", Tummahiuksinen teini sanoi.
"Kiitos. Ovatko Gatōn alaiset tehneet sinulle jotain ikävää?" Natsuki kysyi.
"Eivät, mutta olen nähnyt omin silmin, että Gatōn alaiset ovat todellisia raakalaisia", Tummahiuksinen teini sanoi.
"Totta. Minusta tuntuu siltä, että Gatō käyttää pelkoa hallitakseen muista ihmisiä. Käyttääköhän Gatō pelkoa hallitakseen jopa alaisiaan?" Natsuki kysyi.
"En pitäisi tuota ajatusta mahdottomana, kun ottaa huomioon sen, miten Gatō kohtelee tämän maan asukkaita", Tummahiuksinen poika sanoi.
"Kiitos, että kuuntelit minua, ja uskot kykyihini", Natsuki sanoi.
"Ole hyvä. Näkemiin", Tummahiuksinen teini sanoi ja lähti metsästä.
"Näkemiin", Natsuki sanoi.
Sasuke käveli metsässä, kunnes hän näki Natsukin seisovan eräällä metsäaukealla.
"Täälläkö sinä olitkin?" Sasuke kysyi käveltyään Natsukin eteen.
"En voi sille mitään. Aina kun minua jännittää, herään varhain. Miksi sinä olet täällä tähän aikaan aamusta?" Natsuki kysyi.
"Kyllästyin Sakuran käytökseen, joten lähdin pienelle kävelylle. Olet näemmä harjoitellut", Sasuke totesi nähtyään läheisen puun runkoon juuttuneet kunait.
"Minun on oltava valmis siltä varalta, jos Zabuza ja hänen avustajansa yrittävät huomenna hyökätä Tazuna-sanin ja hänen työtoveriensa kimppuun", Natsuki sanoi.
"Totta. Huomenna en aio jäädä sivustakatsojan rooliin, joten Sakura saa huolehtia Tazunan turvallisuudesta", Sasuke sanoi.
"Toisin sanoen, haluat taistella huomenna Zabuzan avustajaa vastaan. Minäkin aion huomenna taistella Zabuzan avustajaa vastaan", Natsuki sanoi. "Kakashi-sensei on taitojensa ansiosta samalla Ninja-tasolla kuin Zabuza, joten Kakashi-sensein ja Zabuzan väliseen taisteluun ei ehkä kannata puuttua".
"Olet tainnut jo huomata, että Kakashi pystyy liikkumaan kunnolla", Sasuke sanoi, kun hän ja Natsuki lähtivät kävelemään kohti Tazunan kotia.
Natsuki nyökkäsi.