Ikäraja: K+

Genre: yleinen, ystävyys, huumori (...romantiikka?)

Varoitukset: ihmisnimet

Muut hahmot/maininta: Ranska, Unkari, Islanti, Tony (alien), Italiat, Monaco, Wy, Itävalta

Silmiin tuijottelua (Gazing each others eyes)

"Minkä väriset silmät sinulla oikein on?"

Kysymys yllätti Hutt Riverin ja hän räpäytti silmiään. Hitto. Molossia halusi, että hän pitäisi ne avoinna ja aloillaan.

Molossia oli miettinyt asiaa siitä lähtien, kun he olivat Vargasien juhlissa pelanneet sitä lapsellisen typerää leikkiä, jossa ensin tungettiin suu täyteen vaahtokarkkeja, käännyttiin sitten vieressä istuvaa pelaajaa päin ja sanottiin toista syvälle silmiin katsoen 'minä rakastan sinua'. Pelistä putosi pois, jos nauroi kesken lauseen, ei saanut sitä sanottua tai ei onnistunut pitämään pokkaansa toisen tunnustaessa.

Hän ei ollut halunnut pelata mitään niin idioottimaista peliä – oikeasti, kuka täysissä järjissään oleva haluaisi pelata sitä? - mutta Ranska oli vetänyt hänet ja Islannin mukaan, eivätkä he olleet päässeet pakoon.

Ja vastauksena Molossian kysymykseen kuka peliä haluaisi pelata: ilmeisen moni. Tosin valtaosa porukasta alkoi olla humalassa siinä vaiheessa, joten siihen nähden se ei ollut mikään ihme. Molossia oli ajatellut teeskennellä naurua päästäkseen mahdollisimman pian pois, mutta Islanti ennätti häntä ennen. Islanti päästettiin, vaikka Ranska mekasti, että nauru oli selvästi ollut teeskennelty. Hän hiljeni vasta kun sovittiin yhteisesti, että naurun tai muun pokan menetyksen oli oltava aito, ennen kuin pelistä joutui ulos. Molossia oli huokaissut raskaasti.

Molossia ei olisi myöntänyt sitä ikinä, mutta pelin seuraaminen sivusta oli melkoisen hauskaa. Ranska oli tietenkin aivan elementissään, ei hän turhaan ollut rakkauden maa. Hän tunnusti ja otti tunnustuksia vastaan tuosta vaan eikä edes näyttänyt niin typerältä kuin muut suu täynnä vaahtokarkkeja. Mutta sitten hänen vastaansa tuli Tony ja jo pelkästään se vaahtokarkkien määrä, minkä harmaa avaruusolento oli ahtanut sisäänsä, oli syössyt Ranskan tyystin pois tasapainosta.

Unkari puolestaan oli saanut Tonyn putoamaan seuraavalla kierroksella. Unkari oli ollut yllättävän hyvä pelaaja: hän oli saanut Itävallan punastumaan ensimmäisellä kierroksella niin täydellisen kokonaisvaltaisesti, ettei heistä kukaan ollut varmaan nähnyt vastaavaa aiemmin. (Myös Itävalta oli ollut yksi niistä, jotka Ranska oli kiskonut mukaan.) Lopulta Molossia oli katkaissut Unkarin voittoputken. Vaikka Molossia ei välittänyt pelistä, hän huomasi pärjäävänsä, koska monet hämmentyivät nähdessään hänet ilman aurinkolaseja. Hän ei ollut ihan varma, oliko niin käynyt Unkarin kanssa, mutta kun hän tunnusti toista kertaa naiselle, tämä oli painunut yllättäen kumaraan polviaan vasten ja vinkaissut ruskean kihararyöpyn alta ettei kestä.

Vaahtokarkit alkoivat muuttua ällöttäviksi. Juuri kukaan ei enää kyennyt laittamaan niitä suuhun niin paljon kuin alussa, koska ne olivat niin makeita. Molossia oli juuri ajatellut nousta pois vedoten vessahätään, kun joku kosketti hänen hartiaansa. Hän kääntyi ja tajusi vasta silloin piirin pienentyneen niin paljon, että Hutt River istui hänen vieressään. Oli Hutt Riverin vuoro tunnustaa. Ja hän tunnusti. Molossia ei reagoinut mitenkään. Hän hädin tuskin kuuli.

Hutt Riverin silmät olivat… hämmentävän väriset. Hän ei ollut huomannut sitä aiemmin, hänellä ei koskaan ollut syytä tai tarvetta katsoa niitä niin tarkkaan, minkä lisäksi joko Hutt Riverin asenne tai vaikuttavat kulmakarvat veivät yleensä kaiken huomion. Molossia olisi halunnut uuden tilaisuuden katsoa niihin päästäkseen määrittelemään värin tarkasti, mutta Hutt River oli joutunut nousemaan paikaltaan melko pian oman vuoronsa jälkeen, koska Wy voi huonosti.

Pelin voitti ilmeisesti Monaco. Molossia oli jo pudonnut silloin eikä ollut jäänyt katsomaan sitä loppuun. Hän oli laskenut aurinkolasit silmilleen ja mennyt vessaan niin kuin oli suunnitellut.

Kysymys Hutt Riverin silmien väristä jäi kuitenkin vaivaamaan häntä. Hän oli koettanut saada asiaan selvyyttä tarkkailemalla ja vilkuilemalla salaa, mutta oli tajunnut pian, ettei siitä tullut mitään. Häntä turhautti. Hänen piti päästä katsomaan Hutt Riveriä kunnolla silmiin, mutta sellaista tilannetta ei vain näyttänyt tulevan. Siksi hän kysyi suoraan.

Se ei vaikuttanut olevan hyvä taktiikka. Hutt River kiusaantui selkeästi ja nosti kämmenensä kasvojensa sivulle. Ele oli tarkoituksellinen; se piilotti hänen silmänsä. "Miten niin? Mikä kysymys tuo oikein on?"

"Miten niin 'miten niin'?" Molossia kysyi vastaan ärtyneenä. "Ties vaikka missä pitää kertoa silmien väri, virallisissa lomakkeissa ja netin helvetin hölynpöly persoonallisuustesteissä! Mitä sinä vastaat niihin?"

"Yksikään virallinen kaavake ei ole koskaan kysynyt sitä" Hutt River vastasi varmalla äänellä pitäen kasvonsa poispäin käännettynä. "Enkä minä tee netin persoonallisuustestejä."

Molossia oli sata varma, että jälkimmäinen oli valetta. Hutt River vaikutti juuri niiltä, jotka elivät netin tyhjänpäiväisiä testejä varten. Hän murahti.

"No, etkö sinä voi kertoa muuten vaan?" hän yritti.

"Miksi?"

Molossia puri hampaitaan yhteen. Hänen teki mieli kääntää Hutt River hartioista ympäri ja ravistaa häntä. Sen sijaan hän sanoi "Paskat. Antaa, helvetti, olla." Hän käännähti kannoillaan ja marssi pois.

Hutt River ei tullut hänen peräänsä.

Illalla hän kuitenkin soitti.

"No?" Molossia vastasi äkeänä.

Linjan toisessa päässä oli hiljaista. Molossia otti puhelimen korvaltaan nähdäkseen oliko puhelu katkennut. Hän painoi sen takaisin korvalleen ehtien juuri kuulla, kun Hutt River sanoi: "…teeksi. Oletko sinä vielä vihainen?"

"En minä ole vihainen" Molossia murahti äänensävyllä, joka muistutti melko paljon vihaista. "Minä en vain ymmärrä miksi sinä et vastaa niin yksinkertaiseen kysymykseen."

"Minä ajattelin, että sinä aioit nauraa kulmakarvoilleni" Hutt River tunnusti hiljaa.

Molossia seisoi ääneti jääkaapin edessä maitopurkki kädessään. "Ja miksi helvetissä minä niin tekisin?" hän kysyi tyrkäten jääkaapin oven kiinni.

Hutt River huokaisi. "Yleensä kaikki tekevät niin."

Molossia ei tiennyt mitä sanoa siihen. Kaikeksi onneksi hänen ei ilmeisesti tarvinnut sanoa mitään, sillä Hutt River jatkoi.

"Minä seison nyt peilin edessä ja yritän katsoa, mutta minä en oikein tiedä. Vihre – vihreähköt? –vihrehköivät? Se ei taida olla sana lainkaan?"

Molossia päätti olla kommentoimatta siihen mitään. Hutt River kuulosti selkeästi ahdistuneelta ja vaikealta. Sitten hän päättikin päinvastoin. "Voi se olla. Minä ajattelin, ettei niille ole olemassa valmista sanaa, joten ehkä ne ovat sellaiset… vihrehköivät?"

Hutt River repesi nauramaan. "Hirveä sana! Aivan liian vaikea sanoa!"

"No jaa" Molossia ainoastaan totesi. Hän kaatoi maitoa lasiin hymyillen aavistuksen toisella suupielellä. Laskettuaan maitopurkin pöydälle hän kysyi "Voinko minä tarkistaa asian joku kerta? Että onko sävy todella tarpeeksi vihrehköivä?"

Hutt River koetti saada naurunsa pysymään kurissa. "Saat."

Molossia hymyili kokonaisen hymyn.