Ikäraja: T

Genre: yleinen, ystävyys, huumori, romantiikka

Varoitukset: ihmisnimet

Maininta: Seborga, Suomi

Kirjoittajan kommentti:

Molossialle ja Hutt Riverille ei ole annettu virallisia ihmisnimiä, joten selailin mitä nimiä muut ovat käyttäneet. Tykkäsin Ray Jonesista Molossian nimenä ja taidan käyttää sitä jatkossakin, jos sitä joskus tarvitsen. Hutt Riverille en vielä keksinyt nimeä, mutta ajattelin, että hän voisi käyttää Riveriä tai Riversiä silloin kun tarvitsisi pikaisesti jonkin ihmisnimeksi käyvän, koska se on pätevä nimi maailmalla.

Treffeillä (On date)

Tämä oli viimeinen kerta, kun Molossia suostuisi sokkotreffeille. Vielä tarkemmin: Seborgan järjestämille sokkotreffeille.

Eloisa italialaiskaveri osasi puhua kaikenikäiset naiset pyörryksiin, flirttaili huonoimpana päivänäänkin veljiään taidokkaammin ja löysi itselleen naisseuraa, joka ei ollut ainoastaan kaunista, vaan myös mieluisaa, hauskaa ja älykästä. Tuo kaikki mielessään Molossia oli kohtuullisen harkinnan jälkeen suostunut Seborgan ehdotukseen. Hän oli kehunut naista niin paljon, että Molossia oli päättänyt tehdä poikkeuksen ja raahautua ihmisten ilmoille, kerrankin. Jos nainen ei olisikaan niin ihmeellinen, Molossia oli ajatellut, niin ainakin hän pääsisi syömään hyvää ruokaa.

Hah.

Ruoka oli pahaa. Ja nainen oli… kummallinen. Kaunis, mutta… kummallinen. Hän oli luultavasti nähnyt Amélien sata kertaa, niin kuin Suomen kertoma vitsi kuului. Molossia ei ollut nähnyt kyseistä elokuvaa, mutta hän oli aina ajatellut lausahduksen tarkoittavan, että kuka hyvänsä, joka jaksoi katsoa jonkin elokuvan sata kertaa, oli ehkä hieman… kummallinen.

Jos hän ei olisi tuntenut Seborgaa niin hyvin, hän olisi luullut, että tämä oli järjestänyt hänet tahallaan huonoille treffeille. Mutta Seborga ei ollut inhottava. Molossia uskoi aidosti, että Seborgalle oli vain sattunut virhearvio. Nainen oli kaunis. Ja ensimmäiset viisi-kymmenen minuuttia olivat olleet miellyttävät, mutta sitten…

Molossia halusi pois.

Kun nainen meni käymään vessassa – ehkäseoliharhautus ehkähänkääneiviihtynytjaolinytlähdössäpois voikunseolisiniin! – Molossia otti puhelimensa esiin ja lähetti ennalta sovitun merkin. Sujauttaessaan puhelimensa takaisin taskuun hän toivoi, ettei tilanne olisi mennyt tähän. Mutta – Molossia nyökäytti päätään naiselle, joka oli palaamassa pöytään hymyillen – hän oli toisaalta hyvin tyytyväinen, että hän oli tullut sopineeksi tästä.

Molossian puhelin soi. Hän oli säätänyt sen äänettömälle ennen treffien alkua, mutta oli pistänyt äänet uudelleen päälle samalla kun oli laittanut viestin. Molossia pahoitteli, otti puhelimen esiin muka mykistääkseen sen, vilkaisi nimeä ja pahoiteltuaan uudelleen vastasi puheluun.

Hutt River kiljui täysiä hänen korvaansa. Molossian oli pakko pitää puhelinta kauempana. Hutt River huusi ja kiroili niin, että luultavasti ravintolan toisella puolella syövät asiakkaatkin kuulivat hänet siinä missä Molossia, hänen deittinsä ja lähipöydissä istujat.

"Luojan kiitos, minä sain sinut viimein kiinni! Minä olen soittanut varmaan miljoona kertaa! Missä sinä olet?"

"Uh, River, mitä on sattunut?" Molossia kysyi tukalasti käyttäen Hutt Riveristä hänen suosimaansa ihmisnimeä.

"Missä sinä olet?" Hutt River kysyi uudelleen, omituisen kiihkeästi ja painokkaasti.

Molossia kertoi. Niin oli luultavasti parasta. Tämä oli ollut Hutt Riverin idea. Varmastikin hän tiesi mitä teki. Molossia toivoi niin mielessään toistamiseen, kun puhelu yllättäen katkesi jättäen Molossian ikävään paikkaan keksimään hataria selityksiä seuralaiselleen.

Hänen oli täytynyt olla jossain lähistöllä, koska äkkiä hän oli heidän pöytänsä edessä käsivarret levällään ja huusi suureen teatteriääneen "Kulta-aa!"

Hämillään Molossia kompuroi ylös tuolistaan. Se oli luultavasti virhe, sillä Hutt River halasi häntä välittömästi. Lujaa, ja oudosti hihkuen. Molossia pälyili ympärilleen hermostuneena ja entistä enemmän hämillään. Hän näki treffikumppaninsa nousseen takajaloilleen. Kuvainnollisesti. Todellisuudessa hän istui yhä paikallaan eikä hymy ollut kadonnut hänen kasvoiltaan, vaikka hänen ilmeensä oli muuttunut kireämmäksi.

"Ray, mitä tämä on?"

Hutt River irrottautui halauksesta kietoen kätensä Molossian hartialle. Molossia ei voinut olla vilkaisematta käsivartta, Hutt Riveriä ja naista, jonka kanssa hänen olisi pitänyt olla ulkona ja jonka kasvoille alkoi ilmestyä ensimmäiset merkit kiukkuisista juonteista.

"Tiedätkö, on tosi hyvä, että olet uskaltanut lähteä ulos tapaamaan ihmisiä. Niinhän tohtorikin suositteli" Hutt River lausui iloisena katsoen Molossiasta naiseen ja takaisin. "Mutta sinun olisi pitänyt kertoa minulle, että lähdit. Nyt mureke paloi uuniin, kun minä murehdin missä sinä olet."

"Anteeksi?" Molossia kokeili. Hänellä ei ollut aavistustakaan mitä täällä tapahtui.

"Ray, mitä tämä on?" nainen toisti uudelleen kiristellen hampaitaan.

"Voi minua! Minä olen River. Sinun täytyy olla Rayn uusi ystävä. Hän on puhunut sinusta paljon" Hutt River ojensi kätensä naista kohti kätelläkseen.

"Enpä usko" nainen vastasi hyisesti. Hän ei tarttunut käteen.

Hutt River kääntyi katsomaan Molossiaa kulmat yllätyksestä korkealla. "Kenestä sinä sitten olet minulle puhunut, kulta?"

Molossia aikoi sano "Öö", mutta nainen ennätti sihahtamaan kitkerästi ennen häntä "Varman jostain toisesta sutturasta." Hän nousi ylös. "Saako kysyä, että kuka sinä oikein olet, kun tulet pilaamaan kesken kaiken toisten ihmisten treffit?"

Hutt River heilautti päänsä ylös ja naurahti. Se ei ollut hänen oikea naurunsa, Molossia tunnisti, se oli naurun paranneltu teatteriversio. "Minä olen hänen poikaystävänsä! Kulta –" Hutt River kääntyi ja Molossia aivot ehtivät lähettää yhden hätäisen varoitusmerkin ennen kuin Hutt River suuteli häntä.

"Tämä ilta oli tässä!" nainen julisti tempaisten käsilaukkunsa tuolinsa selkänojalta. "Äläkä kehtaa soita minulle uudestaan!" Hän myrskysi ulos ravintolasta.

Koko ravintola tuijotti heitä. Hutt River käännähti tarjoilijan puoleen. "Saisimmeko laskun?"

-…-…-...-

Hutt River ei ollut varma kumpaa vaihetta hän pelkäsi enemmän: sitä, kun Molossia oli täysin äänetön vai sitä, kun hän huusi hänelle täysiä. Onneksi he olivat jälkimmäisen alkaessa jo ulkona. Molossia oli lopettanut vasta äsken ja Hutt River oli päässyt selittämään ja pyytelemään anteeksi. Hän saisi tehdä kumpaakin varmaan koko loppuillan.

"Sinä vakoilit minun treffejäni?" Molossia kysyi, kun Hutt Riverin sanat upposivat hänen päähänsä kunnolla.

Hutt River räpäytti silmiään. "No, kun sanot sen noin… mutta se, mitä minä tarkoitin, oli vain varmistaa, että kaikki menee hyvin! Jos teillä olisi todella synkannut, minä olisin lähtenyt pois. Minä olin vaan huolissani, koska sinä et juuri koskaan käy ulkona."

"Mitä minun ulkona käymiseni tai käymättömyyteni sinulle kuuluu?" Molossia haastoi.

"Ei mitään" Hutt River sanoi hiljaa katse maahan painettuna. "Anteeksi."

He kävelivät vaiti. Se antoi Molossialle aikaa jäähtyä ja ajatella. Lopulta hän päätti hiljaisuuden murahtamalla "Kiitos".

Hutt River kohotti katseensa ylös. "Ai, mistä?"

"Siitä, että pelastit minut huonoilta treffeiltä. En usko, että hän oli paloittelijasurmaaja, niin kuin ennustit, mutta selkeästi hänestä eroon pääsemiseksi tarvittiin äärimmäistä taktiikkaa."

"Se ei ehkä välttämättä ollut aivan loppuun asti harkittu taktiikka…" Hutt River myönsi hitaasti. Sitten hänen aavistuksenomainen hymynsä sammui vakavamman sävyn tieltä. "Molossia?"

"Hm?"

"Eihän se ollut ensimmäinen kerta, kun…?"

Molossian viisto katse suuntautui häneen painavana. "Mitä? Ei tietenkään. Tollo." Hän huitaisi kädellään Hutt Riverin takaraivoa. Ei lujaa, sen verran vain että hiukset pelmahtivat epäjärjestykseen.

Hutt River silitti ne kiireesti takaisin kuntoon.

"Saat tarjota minulle oluen joku kerta. Kierroksen oikeastaan" Molossia sanoi.

"Minä maksoin juuri sinun ravintolalaskusi" Hutt River huomautti.

"Silti."

Hutt River huokaisi. "Toki. Ymmärrän."

"Hyvä" Molossia totesi lyhyesti. "Aloitetaan nyt" hän sanoi ja harppasi Hutt Riverin edelle kohti edessä häämöttävää baaria.

"Häh? Nyt?" Hutt Riverin ääni kuului taempaa.

Molossia astui baarin ovesta sisään. Hän oli valehdellut äsken. Tai kenties tulkinnut kysymyksen väärin, hän ei ollut varma. Hän oli suudellut ennen. Mutta ei miestä. Hän tiennyt kumpaa Hutt River oli kysynyt eikä sitä oliko sillä väliä.

Oliko sillä?

Kirjoittajan kommentti 2:

Tämä tarina on vähän klisee (anteeksi!), mutta en halunnut kirjoittaa tarinaa, jossa Hutt River ja Molossia menisivät treffeille keskenään, koska a) se olisi ollut liian ilmiselvä vaihtoehto tuohon otsikkoon, b) en tuntenut hahmoja eivätkä hekään tunteneet toisiaan siinä vaiheessa niin hyvin, että olisin saanut kirjoitettua sitä mitenkään luontevaksi c) treffit ovat minusta todella kiusallisia tilanteita. En vain olisi saanut sitä menemään oikein.

Sitä paitsi minusta tuntui, että tämä tilanne tarvittiin näille hahmoille, jotta he pääsisivät jossain vaiheessa siihen pisteeseen, jossa he tajuavat pitävänsä toisistaan enemmänkin. Mielestäni ennen sitä pitää olla hämmennys. Ja tässä sitä oli.