Ikäraja: K+
Genre: ystävyys, huumori, romantiikka
Muut hahmot/maininta: Amerikka/ Australia, Wy
Kirjoittajan kommentti:
Päätin tämän otsikon kanssa, että pelkkä kosinta riittää.
Ja koska halusin nähdä tilanteen molemmin päin, tein kaksi versiota.
Minulla oli hauskaa.
Mutta koska versioista on kaksi ja halusin pitää molemmat yhtä mahdollisina vaihtoehtoina, tämä tarina jää irralliseksi. En voinut viitata siihen muissa tarinoissa, koska kumpikin versio yhtä aikaa on ja ei ole olemassa. Tapahtui ja ei tapahtunut.
Naimisiin? (Getting married)
Versio 1: Hutt River kosii
"Mene minun kanssani naimisiin…"
Molossia huokaisi. Hutt Riverillä oli kuumetta 39 astetta ja hän oli puhunut illan mittaan vaikka mitä outoa. Yhdessä vaiheessa hän oli halunnut yksisarvisen. Heti. Hän oli ollut niin kiihdyksissään, ettei Molossia keksinyt muuta kuin soittaa Wylle ja pyytää, että hän kävisi hakemassa Hutt Riverin kigurumi-asun Hutt Riverin talolta. Hän ei ollut päästänyt Wytä sisälle, vaan oli ottanut puvun etuoven raosta ja kiittänyt. Hän ei halunnut Wyn saavan tartuntaa. Kun Molossia oli antanut yksisarviskigurumin Hutt Riverille, Hutt River oli rutistanut sitä lujasti ja alkanut itkeä. Vasta kun hän oli nukahtanut pidellen pukua edelleen lujasti kainalossaan, Molossia uskalsi veikata tehneensä oikein (vaikkei hänellä ollut edelleenkään aavistusta, miksi Hutt River tarvitsi puvun).
He olivat Australian talossa, koska Australia oli pyytänyt Hutt Riveriä huolehtimaan koaloistaan sillä aikaa, kun hän oli pakottavalla matkalla. Hutt River oli tullut ja pärjännyt kaksi päivää, mutta toisen päivän iltana hän oli sairastunut ja sinnitellyt aamuun asti ennen kuin oli soittanut Wylle ja Seborgalle. Seborga ei ollut päässyt lähtemään ja oli soittanut Molossialle.
Molossia vilkuili ympärilleen nähdäkseen merkkejä hoidettavista eläimistä. Australian oman lemmikkikoalan lisäksi hänellä oli yleensä vähintään yksi tai kaksi muuta luonnosta löytynyttä loukkaantunutta koalaa, jotka hän hoiti terveeksi ja palautti luontoon. Wy oli antanut Molossialle niistä pikakurssin puhelimitse ja onneksi otukset nukkuivat 20 tuntia päivässä eivätkä siis tarvinneet Molossian apua järin paljon. Ne eivät tarvinneet edes vettä. Käytännössä riitti, että hän kävi tarkistamassa niiden olevan tallella ja että niillä oli riittävästi eukalyptuksen lehtiä ruokana. Ensin mainittua tehtävää vaikeutti hieman se, että Australia oli rakentanut talonsa koalaystävälliseksi ja ne saattoivat olla missä vaan. Wy oli kuitenkin osannut antaa hänelle muutaman vinkin niiden lempipaikoista, mistä oli ollut paljon hyötyä. Hän oli tytölle isosti velkaa.
"Molossia?"
"No?"
"Missä koalat ovat?"
"Nukkumassa" Molossia vastasi. Hän toivoi, että ne olivat. Varsinkin Australian lemmikki saisi pysytellä jossain muualla. Molossiasta se oli ilkeä piru, hän ei ollut ikinä pitänyt siitä, ja hänellä oli inhottava tunne että se oli molemminpuolista.
"Molossia?"
"No?"
"Menitkö sinä minun kanssani naimisiin äsken?"
"…En."
"Menetkö nyt?" Hutt River kysyi.
Molossia huokaisi. "Rupea nukkumaan, saa…mantai soikoon. Nuku, Hutt River, nuku" hän komensi.
"Okei" Hutt River vastasi ja nukahti.
Molossia räpäytti silmiään aurinkolasiensa takana. Se oli nopeaa.
-…-…-...-
Molossian ajantaju oli hämärtänyt eikä hän ollut enää varma oliko ollut Hutt Riverin kanssa kaksi vai kolme päivää, mutta viimeinkin miehen katse oli kirkas ja hän kykeni istumaan ja syömään omin voimin.
"Minä olin varmaan tosi rasittava. Puhuinko minä sekavia?" Hutt River kysyi huolissaan. Hänen olonsa oli inhottavan tahmainen. Hän ei edes halunnut tietää kuinka kamalalta näytti.
"No…" Molossia sanoi hitaasti.
"Voi ei" Hutt River painoi otsansa kämmeneen jo valmiiksi. "Mitä minä tein? Tai sanoin?"
Molossia oli hiljaa. Hän voisi olla toistamatta sanat. Kuumehoureet olivat kuumehoureita. Sitten hän huomasi kuitenkin avaavansa suunsa ja aloittavansa yhtä hitaasti kuin äsken.
"No… Sinä pyysit minua naimisiin."
"Eikä!"
"Useamman kerran. Mutta minä arvelin, ettet sinä ollut vakavissasi."
"Luoja!" Hutt River hautasi kasvonsa molempien käsiensä taakse.
"Sinä kysyit myös paljon koalojen perään. Ne ovat muuten kaikki kunnossa" Molossia lisäsi.
"Luoja…" Hutt River toisti.
Tuli hiljaista. Hutt River toivoi voivansa kadota olemattomiin.
"Sinun on varmaan parempi käydä suihkussa" Molossia totesi viimein.
"Anteeksi" Hutt River mutisi, otti kädet kasvoiltaan ja katsoi Molossiaa suoraan silmiin. "Oikeasti, anteeksi."
Molossia laski aurinkolasinsa otsalta takaisin nenälleen tokaisten lyhyesti "Sinä olit kipeä."
"Niin."
Tuli uudelleen hiljaista.
"Mene sinne suihkuun" Molossia komensi.
"Joo. Molossia? Kiitos."
Molossia ainoastaan murahti.
Naimisiin? (Getting married)
Versio 2: Molossia kosii
"Mene minun kanssani naimisiin" Molossia krohisi käheällä, heikolla äänellä.
Hutt Riverin käsi pysähtyi. Hän oli juuri ollut pyyhkimässä Molossian hikistä otsaa kuivaksi. Molossian käsi kohosi vapisten ja tarttui Hutt Riveriä ranteesta. Jestas, hän oli kuuma! Kuumetta oli ollut 39,2 astetta kun se oli viimeksi mitattu puoli tuntia sitten. Hutt Riveriä huolestutti, ettei se laskisi lainkaan.
"Menetkö?" Molossia kysyi katsoen kuumeisin silmin Hutt Riveriä silmiin.
Naimisiin, huh? Hutt River siirsi pyyhkeen vapaaseen käteensä ja jatkoi Molossian otsan pyyhkimistä. "Enpä tiedä. Voi olla, että sinä kadut huomenna sitoumuksia, jotka teet tänään."
Molossia huokaisi, hengitys oli lämmin ja imelä.
"Kysy sitä huomenna uudelleen, okei, kamu?" Hutt River lisäsi rupattelevaan sävyyn, irrotti Molossia käden ranteestaan ja pisti pyyhkeen sivuun. "Ota juomista." Hutt River piti pilliä niin että Molossia sai juotua ja laittoi juomamukin takaisin olohuoneen pöydälle. Molossia oli nukahtanut siinä vaiheessa kun hän kääntyi takaisin.
Hutt River nousi sohvan laidalta ja käveli keittiöön. Vuhku käveli hänen perässään ja hän jutteli sille. "Selvä. Syödään iltapalaa. Missähän sinun ruokasi ovat?" Hän joutui etsimään melkoisen tovin ja oli soittaa Amerikalle Molossian puhelimella, kun hän löysi koirannappuloita muoviämpärin sisältä, jota Vuhku oli vahtinut koko sen ajan, kun hän oli pyörinyt ympäriinsä.
Kaadettuaan koiralle nappuloita kulhoon hän oli mennyt jääkaapille tehdäkseen itselleen voileivän. Harmi, ettei hän ollut ottanut Vegemiteä mukaan. Syödessään leipäänsä, jolle oli pilkkonut tomaatin, hän mietti miten hyvä oli, että hän oli päättänyt tulla tänään käymään.
Hän oli seurannut Molossiaa sivusilmällä mikrovaltioiden kokouksessa toissa päivänä ja pannut merkille, että hän vaikutti jotenkin nuutuneelta. Kun hän oli tullut tänään, kukaan ei ollut tullut avaamaan ovea, mutta Vuhkua oli kävellyt hänen luokseen ja näyttänyt siltä, että tarvitsi apua. Hutt River oli seurannut koiraa avoimena olevalle takaovelle ja löytänyt Molossia uikuttamasta olohuoneen lattialta. Se oli ollut surkea näky.
Hutt River kävi penkomassa Molossian kaappeja sen verran, että kartoitti mitä lääkkeitä hänellä oli talossa ja haki sen jälkeen Molossian puhelimen. Hän soitti Amerikalle.
"Dude! Molossia! Miten menee? Mihin tarvitset sankaria?"
Vau, vastasiko Amerikka puhelimeen aina noin?
"Öö, hei, Amerikka-dude" Hutt River vastasi aavistuksen epävarmasti, "Hutt River tässä. Tuota, Molossia on sairastunut ja minä –
"Mitä?!" Amerikka huudahti. "Sairastunut?!"
"Kyllä. Voisitko -?"
"Minä tulen sinne!"
"Ei, kun kuule, kamu –"
"Olen jo tulossa!" Puhelu katkesi.
Hutt River soitti uudelleen ja selitti suuresti ponnistellen ja äärimmäisen kärsivällisesti, että hän halusi Amerikan käyvän apteekissa ja kaupassa ennen kuin tulisi. Viesti meni ilmeisen perille päätellen siitä millaiset määrät Amerikka toi kaikkea. Molossian ei varmaan tarvitsisi ostaa vitamiineja, kurkkupastilleja tai särkylääkettä seuraavaan viiteen vuoteen. Tai kenties kymmeneen.
He auttoivat Molossian yhdessä sänkyyn ja Amerikka lupasi järjestää paikalle jonkun hoitamaan ja vahtimaan häntä 24/7. Hutt River jäi paikalle kunnes tuo joku todella saapui ennen kuin uskalsi lähteä. Amerikka hakkasi häntä hartiaan ja kehui sankariksi. Hutt River virnisti heikosti.
-…-…-...-
Hutt River yllättyi, kun Molossia tuli käymään hänen luonaan parannuttuaan. Hän oli aavistanut Molossian tulevan kiittämään jotenkin kömpelöön ja tylyyn tyyliinsä, mutta hän oli veikannut, että se olisi tapahtunut vasta seuraavassa mikrovaltioiden kokouksessa. Pian hän kuitenkin tajusi, miksi Molossia oli tullut käymään: häntä hävetti.
Siksi, kun Molossia kysyi oliko hän tehnyt tai sanonut mitään muuta noloa sen lisäksi että oli lyyhistynyt oman olohuoneensa lattialle ja joutunut toisten hoivattavaksi (ja vieläpä Amerikan, kaikista maailman ihmisistä!), Hutt River ei ollut sanonut mitään kosinnasta. Kuumehoureet olivat kuumehoureita. Ei muuta.
Hutt River ojensi kätensä ja taputti Molossiaa hartiaan. "Ei hätiä mitiä, kamu. Et sinä sanonut mitään. Nukuit vaan kuin tukki."
Molossia nyökkäsi. "Minusta tuntuu kuin minun pitäisi kysyä sinulta jotain" Molossia mutisi puoliääneen otsa rypyssä, "mutta en muista mitä."
Hutt Riverin sydän teki jotain outoa, mikä sattui. "Ei se varmaan mitään ole. Kysyt sen joskus myöhemmin, jos muistat."
"Hm" Molossia totesi ja pudisti sitten päätään. "Joka tapauksessa, minä jään sinulle palveluksen velkaa."
Hutt River ainoastaan nyökkäsi ja hymyili.
Kirjoittajan kommentti 2:
Koalojen hoitaminen vaatii varmasti oikeassa elämässä enemmän kuin mitä tässä ficissä. Ne kyllä nukkuvat suurimman osan päivästä ja saavat tarvitsemansa veden yleensä ravinnostaan, mutta silti. (Tämä on "älä kokeile kotona"-varoitushetki).