Ikäraja: K+

Genre: yleinen, ystävyys, huumori, romantiikka

Maininta: Amerikka, mikrovaltiot, Liechtenstein, Latvia, Australia, Uusi-Seelanti

Jommankumman syntymäpäivillä (On one of their birthdays)

Molossia ei viettänyt syntymäpäiviä. Osittain se johtui tavasta, jolla Amerikka vietti syntymäpäiviä: näyttävästi ja suurella volyymilla. Silti hän osallistui niihin aina ja hän piti grillaamisesta ja ilotulitus oli nättiä, mutta muuten… Molossia selasi seinäkalenteriaan nostaen heinäkuun esiin. Päivämäärä oli selkeästi ympyröity, koska sitä ei kestänyt kuunnella kukaan, jos juhlat jätti välistä. Molossia muisti vieläkin sen vuoden, kun hän oli ehtinyt tulla vasta aivan juhlien lopussa, kun jäljellä oli enää sipsien muruja kulhojen pohjalla ja sitä pahaa olutta jota kukaan ei juonut jos jäljellä oli mitä tahansa muuta. Amerikka oli itkenyt ja ulvonut tuntikausia, koska oli luullut Molossian unohtaneen.

Molossia huokaisi ja päästi kalenterin sivut putoamaan alas. Reilun kuukauden päästä. Hän oli ostanut lahjankin jo valmiiksi, hänen ei tarvinnut murehtia mistään. Silti hänen katseensa käväisi keittiönkaapissa, jossa hän tiesi särkylääkkeiden olevan. Kuin hänen päätään särkisi jo etukäteen.

Molossia päätti mennä takapihalle lemmikkinsä seuraan, kun etuovelta kuului tunnistettava koputus. Hitaasti, empien, hän käveli ovelle pysähtyen peilin eteen sotkemaan hiuksensa pahemmin ja nappaamaan aurinkolasit peilin alla olevan lipaston päältä. Hän työnsi lasit silmilleen ja otti tylyn ilmeen ennen kuin avasi oven.

"Hyvää syntymäpäivää!" Hutt River huudahti ensimmäisiksi sanoikseen.

Molossia tuijotti Hutt Riveriä ja kakkurasiaa, jonka Hutt River oli nostanut kasvojensa tasolle. "Se on huomenna" Molossia totesi monotonisella äänellä.

"Tiedän. Mutta arvelin, että silloin olisit valmiiksi äkäinen ja varuillasi ja todennäköisesti ampuisit haulikolla kenet hyvänsä joka uskaltaisi astua jalallaan pihallesi, joten…" Hutt River kohautti olkiaan.

Molossia ei liikkunut pois oven edestä.

"Öö, pääsenkö sisään?" Hutt River kysyi.

"Minä en pidä kakuista" Molossia jatkoi samalla äänellä kuin aiemmin. Ikään kuin se olisi kynnyskysymys.

"Tiedän. Siksi en hommannutkaan sitä. Päästä minut nyt sisään, ole niin kiva" Hutt River vetosi. Kun Molossia ei vieläkään liikkunut, Hutt River yksinkertaisesti irrotti hänen kätensä ovenkahvalta ja pujahti sisään.

"Missä Vuhku on?" hän kysyi katseltuaan ympärilleen.

"Takapihalla."

"Minä kutsun sen sisälle. Sen täytyy päästä osallistumaan, koska se on toinen vieraasi" Hutt River käveli omine lupineen takaovelle. Vuhku odotti aivan oven takana, sitä ei tarvinnut edes kutsua. Valtava koira löntysti sisälle häntäänsä heiluttaen ja päästäen tunnusomaista erikoista ääntään. Hutt River käveli koiralle jutellen Molossian olohuoneeseen ja istui sohvalle kuin olisi kotonaan. "Jos mitenkään pääsisit sieltä eteisestä…?"

Molossia sulki etuoven ja raahusti jurosti paikalle. Hän istahti raskaasti nojatuoliin sohvapöydän toiselle puolen, vinosti vastapäätä Hutt Riveriä. Hutt River ei ollut huomaavinaan hänen jöröä asennettaan.

"Selvä, oletko valmis? Koska minä hommasin –" Hutt River veti koristenauhan kakkurasian ympäriltä auki ja nosti pahvisen kannen pois " – hampurilaisia ja keksejä! Ja puruluun. Missään niissä ei ole sipulia" hän lisäsi. (Molossiaan ei saanut tuoda sipulia. Muita kiellettyjä tuotavia olivat muun muassa huumausaineet ja mursut.)

Molossia tuijotti.

"Tämä on sinulle, se hoitaa hampaita" Hutt River kumartui ojentamaan kakkurasiasta puruluun Vuhkulle. Koira otti sen hampaisiinsa ja oli viedä pois. Hutt River ei kuitenkaan päästänyt siitä irti vaan nyki sen lempeästi takaisin. "Odota, niin minä avaan sen sinulle." Hän pyyhki koirankuolan viittansa liepeeseen ja repäisi pussin auki ojentaen luun uudelleen. "Olepa hyvä."

Molossia ei kyennyt vieläkään tekemään muuta kuin tuijottamaan.

"Eikö ollut hyvä syntymäpäivä'kakku'?" Hutt River kääntyi kysymään.

"Minä käyn hakemassa juomista" Molossia nousi ylös. Hänen piti päästä hetkeksi pois, koska ei tiennyt mitä ajatella tai sanoa. Hän oli… yllättynyt ainakin, se oli varma, ja hämillään, luultavasti. Hän ei ollut viettänyt syntymäpäiviä moneen vuoteen. Hän toi mukanaan tölkit olutta ja ojensi toisen Hutt Riverille.

Toisin kuin australialaiset yleensä, Hutt River ei juurikaan juonut olutta. Yleisesti ottaen hän joi alkoholia todella vähän ja silloinkin jotain hienostunutta. Tai sitten hän tilasi jonkin älyttömän värikkään ja makea näköisen drinkin, josta hän joi noin kaksi siemausta ja leikki loppuillan pienellä sateenvarjolla tai muulla ylimääräisellä koristeella, mikä oli Molossiasta sekä naurettavaa että rahan tuhlausta. Tosin jälkimmäistä alkoholin juominen kai pohjimmiltaan oli muutenkin.

Hänen olisi pitänyt tuoda lasi. Ja jotain ihan muuta juotavaa. Hänellä oli luultavasti limsaa alakaapin perällä. Hutt River kuitenkin huitaisi kädellään, kun Molossia ehdotti sitä.

"Minä pärjään kyllä" hän ilmoitti sihauttaen oluttölkin auki kaukana itsestään siltä varalta, että se vaahtoaisi. Hän irvisti hörpättyään ensimmäisen siemauksen. "Syödäänkö?"

Molossia kurottui ottamaan hampurilaisen ja Hutt River noudatti hänen esimerkkiään.

Se oli outoa, syntymäpäivän viettäminen. Se kuitenkin menetteli, kun he olivat kaksin ja Hutt River jutteli niitä näitä eikä minkään tarvinnut olla syntymäpäivämäisesti.

"Minulla on sinulle lahja" Hutt River sanoi yllättäen ja kaivoi jostain viittansa taskusta pienen lahjapaperiin käärityn paketin ja laski sen pöydälle Molossian eteen. Se melkein ahdisti Molossiaa.

"Mutta minä en antanut sinulle mitään" hän mumisi kiusaantuneena. Hutt Riverin syntymäpäivä oli ollut melkein kuukausi aiemmin. Se oli ollut kotoisa tilaisuus, jossa oli ollut paljon karkkia, koska Hutt River oli kutsunut kaikki mikrovaltiot Liechtensteinin, Latvian, Australian ja Uuden-Seelannin lisäksi. Molossia oli melkein pitänyt olostaan. Tai siis oli.

"Tiedän. En odottanutkaan sellaista. Sinä olet tylsä etkä vietä syntymäpäiviä. Mutta oli todella kivaa, että kävit kuitenkin."

Molossia hymähti. "Avaanko minä sen nyt?"

"Jos haluat" Hutt River totesi huolettomasti ja siemaisi oluttaan. Hän irvisti uudelleen. "Minä olen pahoillani, mutta tämä on kamalaa." Hutt River nousi ylös ja lähti kiikuttamaan tölkkiään keittiön tiskipöydälle.

Hän viipyi kauan. Molossia pujotti narun pois ja (odotettuaan vielä hetken) repi käärepaperin auki. Molossia tuijotti lahjaansa ääneti.

Hutt River nojasi ovenpieleen ja katseli häntä. Sitten hän harppasi askeleen taaksepäin ja käveli hitaasti mutta äänekkäästi takaisin oluttölkki edelleen kädessään.

"Mistä sinä tiesit?" Molossia kohotti katseensa ylös.

"Sinä puhuit siitä kerran."

Molossia muisti sen. Hän oli puhunut siitä yhden ainoan kerran.

"Mistä sinä löysit sen?"

Hutt River levitti käsiään "Jostain se osui silmiini. Tiedäthän, kun olin shoppailemassa."

Molossia katsoi lahjaansa uudelleen. "Kiitos."

Hutt River hymyili. Juuri tämän takia hän oli tullut viettämään syntymäpäivää. Vain nähdäkseen tuon ilmeen, joka Molossialla nyt oli. Se oli niin vilpitön, melkein harras, aidosti ilahtunut, avoin ja voi sihveli hän oli komea mies.

Dum Spiro Spero. While I Breathe, I Hope.

Hutt River tajusi ja myönsi sen nyt. Hän oli rakastunut.

Kirjoittajan kommentti:

"Dum Spiro Spero. While I Breathe, I Hope" on oikean mikrovaltio Hutt Riverin motto. Halusin ehdottomasti käyttää heidän mottojaan näissä tarinoissa, koska mielestäni ne sopivat näille Hetalia-hahmoille niin hyvin. Hutt Riverin motto esimerkiksi kuulostaa minusta hyvin optimistiselta ja samalla siinä on jotain hyvin pitkämielisen kärsivällistä - aivan pienestä ei luovuteta, vaan jaksetaan katsoa vielä huomiseen ja ylihuomiseen. Mielestäni Hetalian Hutt River on sellainen.

Molossian motto tulee myöhemmin.

Hutt Riverin perustamispäivä on huhtikuun 21., Molossian toukokuun 26. ja Amerikan itsenäisyyspäivä on heinäkuun 4.