Ikäraja: T

Genre: ystävyys, romantiikka

Varoitukset: kirosanoja

Muut hahmot/maininta: Seborga/ Italiat, Saksa

Jäätelöä syömässä (Eating ice-cream)

Seborga oli luultavasti odottanut tilaisuutta koko ajan, sillä heti kun Molossia oli poistunut pöydästä mennäkseen vessaan, hän kääntyi Hutt Riverin puoleen ja kysyi "Milloin sinä aiot kertoa hänelle?"

He olivat kolmistaan italialaisessa jäätelöbaarissa. He kaikki pitivät jäätelöstä ja koska oli Seborgan vuoro valita, paikka oli ollut itsestään selvästi ja ehdottomasti italialainen jäätelöbaari. Hän oli nirso jäätelönsä suhteen ja yritti yhä saada Molossiaa vakuuttuneeksi italialaisen jäätelön ylemmyydestä muihin verrattuna. Tosin Seborga oli pian valmis julistamaan virallisesti, ettei Molossialla ollut makuaistia, koska hän ei huomannut eroa.

Hutt River käännähti katsomaan Seborgaa kummissaan, mutta tajusi heti mitä hän oli tarkoittanut, kun hän näki ystävänsä kasvot ja tietävät vihreät silmät. Hutt River kääntyi takaisin jäätelöönsä päin ja tuijotti edessä olevaa seinää.

"En koskaan. Ei se kannata."

"Niinkö? Millä perusteella?" Seborga kallisti kämmeneen nojaavaa päätään ja katseli häntä edelleen. Hutt River ei katsonut häneen, mutta hän tunsi Seborgan hiljaisen tuijotuksen.

"Koska hän ei ajattele samoin."

"Miksi ei? Oletko kysynyt?"

Hutt River teki jotain hyvin epätavanomaista. Hän vaikeni tyystin. Seborga huokaisi ja suoristautui istumaan käsiään venytellen. Hän oli veikannut Hutt River olevan se helpompi ja avoimempi tapaus. Siksi hän oli aloittanut hänen kanssaan. Mutta ilmeisesti vastassa olisi kaksi kovapäätä. Tilanne muistutti hieman Italian ja Saksan tilannetta aikanaan, paitsi että kovapäisiä enemmän he olivat olleet pöljiä. Mutta ei Roomaakaan päivässä rakennettu. Seborga mietti juuri kannattaisiko hänen jatkaa aiheesta vai antaa olla, kun Molossia palasi takaisin pöytään.

"Yksi lavuaareista oli rikki" Molossia kertoi heille istuessaan paikalleen.

"Mitä? Minä käyn heti sanomassa siitä." Seborga nousi pöydästä. Hän tunsi paikan omistajan, tietenkin, siksi he olivat saaneet ilmaiset annokset. Tämä oli yksi Seborgan, kuin myös muidenkin italialaisveljesten, lempipaikoista - lavuaarit eivät saisi olla rikki tai pian asiakkaat saisivat aivan väärän kuvan.

Molossia vilkaisi Hutt Riveriä. "Mistä te oikein puhuitte, kun olin poissa?"

"…mistään."

"Ai, että sinä olet muuten vaan epätavallisen hiljaa?" Molossia kysyi kohottaen kulmakarvojaan. Eikä ainoastaan hiljaa, Hutt River ei syönyt jäätelöäänkään, vaan antoi sen sulaa ja valua yli lasimaljan laitojen, vaikka yleensä hän oli heistä toiseksi nopein syömään.

"En ole."

"Just" Molossia totesi kun hiljaisuus venyi. Mihin Seborga oikein jäi? Molossia kurkotti kaulaansa nähdäkseen jäätelötiskin paremmin baarin etuosassa. Joitain asiakkaita, mutta ei jälkeäkään Seborgasta. Menikö hän itse korjaamaan lavuaarin? Jospa hänessä oli Super Marion tavoin putkimiehen vikaa? Molossia virnisti sisäänpäin omalle vitsilleen.

Molossia kääntyi Hutt Riveriin päin "Puhuiko hän taas näteistä tytöistä? Se voi olla varmaan tukalaa kuultavaa, jos –"

Lause jäi kesken ja Hutt River mietti mielessään, että mitä helvettiä? Kaikkiko tänään vihjailivat samaa? Jos siis Molossia oli tarkoittanut sitä, mitä hän luuli tämän tarkoittaneen.

Hänen ilmeensä näytti todennäköisesti hänen ajatuksensa hyvin selvästi, koska Molossia koetti paikkailla "Sori, en minä tarkoittanut, että –"

"Kyllä, minä olen. Muita kysymyksiä?"

Molossia meni hämilleen eikä sanonut mitään. Hetkellisesti hän ei muistanut lainkaan miten puhutaan.

"Ei hätiä mitiä, en aio iskeä sinua" Hutt River lisäsi itse, koska niin piti aina lisätä, koska se se oli aina kaikkien suurin pelko. Hutt Riveriä ärsytti sillä hetkellä jostain syystä niin suunnattomasti, että hänen teki mieli käskeä kaikkia vetämään käteen. Hänen pitäisi lähteä ennen kuin todella purkaisi vihansa johonkuhun viattomaan sivulliseen.

"Harmi."

Täh?

Molossia muuttui kirkuvan punaiseksi. Hutt River ei edes tiennyt, että ihmisen oli mahdollista muuttua noin punaiseksi.

Seborga palasi pöytään. "Täällähän näyttää menevän hyvin" hän totesi istuutuessaan ja kahmaistessaan jäätelöannoksensa lähemmäs. "Milloin te menette ulos?"