Ikäraja: K+

Genre: huumori, romantiikka, seurustelu

Kirjoittajan kommentti:

Sainpas heidät treffeille!

Hölmöä (Doing something ridiculous)

Molossia ei voinut olla nauramatta. Se oli ollut niin typerää.

"Älä hirnu siinä!" Hutt River pihahti harmissaan ja vilkaisi lipunmyyjään. "Mistä minä olisin voinut tietää?"

Molossia laski kätensä tiskille ja taipui kumaraan. Hänen mahaansa sattui, mutta hän ei voinut lakata nauramasta.

"Lopeta!" Hutt River pyysi. "Meitä tuijotetaan!"

Se oli totta. Ja se oli kiusallista. Lipunmyyjä koetti yskäistä kohteliaasti. "Joten, mitä tehdään? Haluatteko ostaa liput tähän näytökseen?" Jono heidän takanaan kasvoi ja ihmiset liikkuivat levottomina heidän takanaan.

"K-k-kyllä" Molossia onnistui sanomaan. "Kaksi. Minä maksan."

"Ei käy" Hutt River kääntyi tiskin puoleen, valitsi heille paikat ja maksoi liput. Siinä vaiheessa, kun hän sai liput käteensä ja lipunmyyjä toivotti heille hyvää elokuvahetkeä ja vinkkasi herkkutiskiä jos he halusivat jotain naposteltavaa, Molossia oli saanut itsensä sen verran kasaan, että pystyi taas seisomaan suorassa. Hän käveli Hutt Riverin perässä hekotellen yhä satunnaisesti. Hutt River istahti leveälle, matalalle penkille aulaan pahvisen aidonkokoisen toimintasankarin viereen koettaen painautua puoliksi piiloon sen taakse.

"Kauanko me etsimme sitä lippua?" Molossia kysyi istuen hänen viereensä. Hutt River ei suostunut vastaamaan. "Ja sitten se olikin tyhjä!" Molossia alkoi nauraa uudestaan.

"Ei se ollut noin hauskaa! Se ei ollut hauskaa ollenkaan! Milloin elokuvalippusysteemistä on tullut näin hankala?" Hutt River tuskaili.

"Sinä et taida käydä usein elokuvissa?" Molossia kysyi koettaen hillitä itsensä uudelleen. Hän otti aurinkolasit silmiltään ja pyyhki silmistään nauramisen nostattamaa vettä.

Hutt River mutisi jotain epäselvää. Hän ei käynyt elokuvissa usein, mutta hän oli saanut lippuja lahjaksi ja oli luullut voivansa käyttää jäljellä olevan tänään. Hän oli luullut laittaneensa sen talteen, mutta ei ollutkaan löytänyt sitä mistään ja sitten se oli ollut koko ajan aivan näkyvillä seinällä seinäkalenterin vieressä olevassa klipsussa, paitsi että se ei näyttänyt yhtään elokuvalipulta. Elokuvalippujen pitäisi näyttää lippumaisilta. Ei vanhoilta kauppakuiteilta.

Sitten mokoma kuitti oli ollut vielä tyhjä. Hutt River ei käsittänyt koko asiaa. Ilmeisesti, niin lipunmyyjä oli selittänyt, se oli todella ollut kuitti elokuvalipusta, jonka hän oli lunastanut ja käyttänyt joskus aiemmin.

Molossia työnsi aurinkolasit takaisin. "Syötkö popcornia? Tai karkkia?"

Hutt River pudisti päätään. "Minä haluan keskittyä elokuvaan."

"Okei, minä haen popcorneja. Voit syödä samasta kupista, jos muutat mielesi."

Hutt River ei muuttanut mieltään. Hän todella keskittyi elokuvan katsomiseen silloin, kun kävi elokuvateatterissa. Jälkeenpäin hän saattoi syödä vaikka kuinka paljon, mutta ei elokuvan aikana. Molossia oli tarjonnut hänelle popcorneja kerran, mutta kun hän oli pudistanut päätään, Molossia oli pitänyt kupin omalla puolellaan.

Yhtäkkiä Hutt River tunsi Molossian käden laskeutuvan kätensä päälle. Hän vilkaisi sivulleen.

"Häiritseekö tämä elokuvan katsomista?" Molossia kysyi kasvot valkokankaalle päin. Aurinkolasit olivat paidan rintataskussa ja edestä välähtelevä valo ja salin pimeys leikkivät hänen paljailla piirteillään.

Hutt River hymyili. "Ei" hän vastasi ja pujotti heidän sormensa yhteen.

Kirjoittajan kommentti 2:

Elokuvien lippusysteemit ovat vaikeita. En varmaan enää osaisi käydä elokuvissa...

Tarina muuten pohjautuu yhteen tosielämän tapahtumaan, josta uhosin vielä kirjoittavani ficin. Niin kuin teinkin! Epic win!