Ikäraja: K+
Genre: huumori, romantiikka, seurustelu
Varoitus: kirosanoja
Leipomassa (Cooking/baking)
Molossiaa hermostutti. Hän tiesi, että hänen pelkonsa oli luultavasti liioiteltu, että hänen mielikuvituksensa yhdessä kaikkien hänen kuulemiensa tarinoiden kanssa ja sen yhden hirveän omakohtaisen kokemuksen kanssa olivat paisuttaneet asian hänen mielessään yli kaikkien järkevien mittasuhteiden, mutta se oli heidän maansa symboleita.
Siitä kirjoitettiin lauluja.
Museossa oli esillä sen vanhoja purkkeja. Museossa, helvetti vieköön!
Hänen paranoiansa oli yltänyt varsin korkealle tasolle siinä vaiheessa, kun Hutt River palasi keittiöön.
"Valmis?" Hutt River kysyi.
Molossia hikoili. "Tuota niin, mitä me teimmekään tänään?" hän kysyi eikä edes koettanut peittää hermostustaan äänestään.
"Pikkuleipiä?" Hutt River vastasi ihmeissään. "Molossialaisia pikkuleipiä? Sinä lupasit opettaa minua tekemään niitä?" Hän katsahti Molossiaa tarkasti ja muistutti "Me olemme sinun keittiössäsi."
Kyseinen tosiasia ei lainkaan huojentanut Molossian oloa. Hutt Riverillä oli ollut viitta, kun hän oli tullut. Siinä viitassa oli pirunmoisesti taskuja. Mistä hän tiesi, että Hutt River oli käynyt äsken vessassa? Ehkä hän oli käynyt hakemassa salaisen ainesosan. Olisiko väärin, jos hän tarkastaisi hänen taskunsa ennen kuin he aloittaisivat?
"A-aivan." Hymy Molossian kasvoilla oli leveä ja pakotettu. "Kertoisitko vielä mitä aineksia siinä käytetään?"
Hutt River vilkaisi häntä olkansa yli pestessään käsiään. (Tietenkin hän oli pessyt kätensä myös käytyään vessassa, mutta hygienia ruoanlaitossa oli kaiken a ja o.) "Vehnäjauhoja, kananmunaa, sokeria, paljon suklaahippuja… mitä nyt pikkuleipien valmistukseen yleensä tarvitaan."
Huolestuttava lause. Hyvin huolestuttava.
Molossia käänsi uunin päälle. "Ja mitähän niihin yleensä tarvitaan – Australiassa?"
"Voi luoja!" Hutt River viimein tajusi. "Sinä pelkäät, että minä käytän Vegemiteä? Eikö niin? Niinhän?"
Molossia ei kääntynyt uunin luota.
"Molossia…" Hutt River tökki häntä selkään etusormellaan jokaisen tavun kohdalla. Sitten hän kietoi käsivartensa Molossian vyötärön ympärille ja painautui selkää vasten. "Minä olen pahoillani, okei? Todella olen. Minä lupasin olla enää koskaan tarjoamasta sitä sinulle, muistatko?"
Molossia urahti lyhyesti.
"Minä en aio myrkyttää sinun pikkuleipiäsi. Lupaus estää minua. Okei?"
Molossia urahti toisen kerran.
Hutt River päästi hitaasti irti ja kiersi sormensa Molossian farkkujen vyölenkin ympärille. "Joten leivotaanko nyt?" hän kysyi nykien Molossiaa vyölenkistä, jotta hän kääntyisi kohti keittiön työtasoa, missä kaikki välineet odottivat.
Molossia seisoi vielä jonkin aikaa selin keittiöön. Sitten huokaisi, kääntyi ja nyökkäsi.
Kirjoittajan kommentti:
Syy miksi he tekevät juuri pikkuleipiä - sen lisäksi että se on verrattain helppoa? - on se, että ilmeisesti Molossian rahayksikön, valoran, lisäksi valuuttana käyvät keksit (tai cookie dough eli keksitaikina). Niin minä sen ymmärsin, kun etsin tietoa oikeasta Molossiasta. Siispä pikkuleivät ja keksit ovat ainoa makea, josta Molossia pitää. Jäätelökin kelpaa.
Myöskin jutut Vegemitestä ovat totta.