Heipä hei! Tässä on Akai Suishou-fanfictionin uusi luku. Ryhdyn suunnittelemaan seuraavaa lukua. Nähdään seuraavassa luvussa.
XXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXX
(Akai Tsubaki)
Kakashi, ja hänen ryhmänsä olivat Ninja-akatemian huoneessa, jossa ryhmille jaettiin tehtäviä.
Kakashi, ja hänen oppilaansa olivat äsken palanneet Konohaan Nami no Kunista haudattuaan Zabuzan ja Hakun.
Kakashi, ja hänen oppilaansa olivat äsken kertoneet Sandaime Hokagelle, ja muille huoneessa oleville ninjoille tehtävän yksityiskohdista, minkä jälkeen Hokage oli antanut heille palkkion Nami no Kunin-tehtävän suorittamisesta.
"Olen iloinen siitä, että olette kunnossa. Suorititte ensimmäisen B-tason tehtävänne hyvin", Hiruzen sanoi. "Voitte pitää vapaata parin päivän ajan".
Yllättäen huoneen ovi aukesi, ja kaikki käänsivät katseensa kohti huoneen ovea nähdäkseen, että huoneeseen juoksi nuori, 6-vuotias tyttö. Hänellä oli ruskeat silmät, ja hänen ruskeat hiuksensa ylettivät hänen olkapäihinsä asti. Hänellä oli vaalea iho, ja hän oli laiha. Hänellä oli yllään purppura, hihaton pusero. Hänellä oli jaloissaan ruskeat housut, ja siniset ninja-sandaalit:
"Isoisä, katso tätä!" Tyttö huusi juosten kohti Hokagea, mutta Natsuki tarttui nopeasti oikealla kädellään ruskeahiuksisen tytön oikeaan käteen.
"Älä huuda rynnätessäsi sisälle, tai menetät hyökkäyksen tuoman edun. Puhuimme juuri äsken edellisestä tehtävästämme Sandaime Hokage-saman kanssa. Kuka sinä edes olet?" Natsuki irrotti otteensa nuoremman tytön kädestä.
"Iltaa. Olen Sarutobi Kohaku, Sandaime Hokagen lapsenlapsi", Kohaku sanoi.
"Iltaa", Natsuki sanoi.
"Hän pysäytti hyökkäykseni noin vain! Ihmeellistä!" Kohaku katsoi Natsukia vaikuttuneena.
"Eikö sinun pitäisi olla oppitunnilla, Kohaku-chan?" Hiruzen kysyi.
"Kyllä, isoisä. Palaan heti luokkaan!" Kohaku sanoi, ja juoksi ulos huoneesta tarttuen oven kahvaan oikealla kädellään, ja sulkien oven perässään.
"Heh heh. Pyydän anteeksi lapsenlapseni käytöstä. Kohaku-chan taitaa vain kaivata huomiotani, ja siksi hän ryntäsi tänne noin vain", Hiruzen sanoi Kakashin ryhmälle.
"Ei haittaa", Kakashi sanoi, kun hän lähti ryhmänsä kanssa huoneesta tarttuen oven kahvaan oikealla kädellään avaten, ja sulkien oven itsensä ja ryhmänsä perässä.
Kakashi, ja hänen oppilaansa lähtivät kävelemään eri suuntiin mennäkseen koteihinsa.
"Haku välitti Zabuzasta, mutta Haku ei tiennyt Zabuzan välittävän Hakusta. Onko ihmisten niin vaikeaa nähdä toistensa sisimpään asti, ja tulkita toisten ihmisten tunteita?" Natsuki mietti lähtien kävelemään kohti kylän lähellä olevaa metsää.
Natsuki oli ajatellut Hakun ja Zabuzan välistä yhteistyötä siitä asti, kun Natsuki oli palannut ryhmänsä kanssa Konohaan Nami no Kunista.
Tietenkin Natsuki oli iloinen siitä, että hän ja hänen ryhmänsä olivat onnistuneet suorittamaan Nami no Kunia koskevan tehtävänsä, mutta Natsuki tiesi sisimmässään sen, ettei hän voisi unohtaa sitä mitä Haku oli kertonut Natsukille omasta menneisyydestään.
Lopulta Natsuki saapui joelle, jonka rannalla oli monia kiviä. Joen vastakkaisella puolella olevalla rannallakin oli kiviä, ja joen molemmilla puolilla oli suuria puita, ja aurinko oli laskemassa.
Natsuki istui maahan, ja riisui selässään kantamansa repun laskien sen maahan.
"Täällä on tosi rauhallista", Natsuki mietti, ja poimi oikealla kädellään maasta pienen kiven. Hän heitti kiven kohti joen vastakkaisella puolella olevaa rantaa. Plits, plits, plits, plits. Molsk! Kivi osui pari kertaa veden pintaan, ennen kuin se putosi veteen.
Kun punahiuksinen tyttö katsoi jokea hänestä tuntui siltä, että hän pystyi unohtamaan Nami no Kunin-tehtävää koskevat huolensa.
"Onko kaikki hyvin, Natsuki-chan?" Joku kysyi Natsukin oikealta puolelta ja Natsuki käänsi katseensa oikealle nähdäkseen Hiruzenin, Irukan ja Kakashin.
"Sandaime Hokage-sama?" Natsuki kysyi. "Haluatteko puhua kanssani jostain?"
"Kyllä. Olet ollut tavallista hiljaisempi siitä lähtien, kun palasimme Konohaan Nami no Kunista", Kakashi sanoi Natsukille.
"Tapasin Hakun ensimmäisen kerran metsässä. Ja seuraavana päivänä tapsin hänet uudelleen Tazuna-sanin rakentamalla sillalla silloin, kun taistelin häntä vastaan. Haku kertoi minulle omasta menneisyydestään. Haku kuului Yuki-klaaniin. Haku syntyi pienessä kylässä ja hänen vanhempansa rakastivat häntä tosi paljon. Tuona aikana kuitenkin pelättiin ketä tahansa, jolla oli Kekkei Genkai. Kun Haku oli pieni poika, hän huomasin perineensä äitinsä Kekkei Genkain. Hakun äiti oli salannut Hakun isältä sen, että Hakun äiti kuului Yuki-klaaniin, jolla oli harvinainen Kekkei Gentai nimeltä Hyōton. Haku oli yllättynyt siitä, kun hän huomasi, että hänellä oli erityisiä voimia. Kun Hakun äiti näki poikansa voimat, Hakun ymmärsi, että hänen poikansa oli perinyt äitinsä Kekkei Genkainsa. Haku sanoi minulle että hänen äitinsä taisi pelätä, että jos joku näkisi Hakun käyttävän voimiaan, hän ymmärtäisi Hakun ja Hakun äidin kuuluvan Yuki-klaaniin ja jotkut ryhtyisivät vainoamaan Hakua ja Hakun äitiä jos kuulisivat Hakun voimiani koskevia huhuja, joten Hakun äiti löi Hakua. Sodan runtelemassa kylässä, jossa Haku asui, Kekkei Genkait liitettiin usein sodan vastapuolella taistelleisiin ninjoihin, ja siksi ajan mittaan Kekkei Genkain omistavia henkilöitä alettiin pelätä ja vainota. Tämän takia niiden, jotka omasivat kyvyn, täytyi salata kykynsä. Kun Hakun äiti oli lyönyt Hakua, Hakun äiti pyysi Hakulta anteeksi. Valitettavasti Hakun isä oli nähnyt Hakun käyttävän voimiaan. Hakun Isä, ja eräät miehet tappoivat Hakun äidin sen jälkeen, kun he olivat ymmärtäneet Hakun ja Hakun äidin kuuluvan Yuki-klaaniin. Seuraavaksi Hakun isä aikoi aikoi itkien ja surun murtamana murhata Hakunkin, mutta kun Haku oli nähnyt, mitä Hakun isä ja Hakun isän seurassa olevat miehet olivat tehneet Hakun äidille, Haku käytti pelon vallassa voimiaan ja tappoi isänsä ja isänsä seurassa olevat miehet. Sen jälkeen Haku lähti kodistaan, joka oli täynnä Hakun luomia jää-piikkejä. Haku Lähti kylästään. Haku ryhtyi ajattelemaan itseään hirviönä, jota kukaan ei huolisi. Hieman sen jälkeen, kun Haku oli lähtenyt kylästään, Zabuza löysi Hakun, ja otti Hakun mukaansa opettaen Hakulle Ninja-taitoja. Koska Zabuza huolehti Hakusta, Haku halusi olla Zabuzalle täydellinen ase, ja tehdä kaikkensa Zabuzan takia", Natsuki kertoi.
"Mitä tapahtui sen jälkeen, kun Haku oli kertonut sinulle menneisyydestään?" Hiruzen kysyi Natsukilta.
"Sanoin Hakulle näin:
"Harmi, että olemme vihollisia. Jos emme olisi vihollisia, voisimme ehkä olla ystäviä". Natsuki sanoi. "En voinut olla tuntematta myötätuntoa Hakua kohtaan. Haku sanoin minulle näin:
"Niin. Kuka olet?"
"Kerroin Hakulle nimeni. Kerroin Hakulle omasta menneisyydestäni tasapuolisuuden nimissä, koska hänkin oli kertonut minulle omasta menneisyydestään. Kerroin Hakulle jopa totuuden sisälleni sinetöidystä Kyuubistä ja tavasta, jolla sain Kekkei Genkaini, että minulla on Shouton-Kekkei Genkai. Sanoin hänelle, että aion tehdä parhaani, jotta Konohan asukkaat hyväksyvät minut sellaisena, kuin olen. Sitten Haku sanoi minulle näin:
"Sinulla on samanlaiset silmät kuin minulla". Yllätyin ja sanoin Hakulle näin:
"Todellako?" Haku sanoi näin:
"Kyllä. Sinulla on siis surulliset ja yksinäiset silmät. Minunkin silmäni olivat surulliset ja yksinäiset ennen kuin kohtasin Zabuza-saman".
Haku pyysi minua tappamaan Hakun, koska Haku tunsi, ettei hän ollut enää kelvollinen ase Zabuzalle, koska Haku oli hävinnyt minulle. Järkytyin ja tuntui siltä kuin Tazuna-sanin rakentama silta olisi kadonnut jalkojeni alta. En olisi halunnut tappaa Hakua, mutta kun näin hänen silmänsä näin hänen olevan tosissaan minulta pyytämänsä asian suhteen ja arvelin, etten saisi häntä muuttamaan mieltään. Kun olin tekemässä Hakulle sen, mitä Haku pyysi minua tekemään hänelle, Haku näytti hermostuneelta ja pysäytti minut tarttumalla toiseen käteeni omalla kädellään. Sitten hän teki käsimerkkejä yhdellä kädellään ja katosi. Seuraavaksi kuulin Kakashi-sensein huutavan Raikiri. Halusin tietää, mitä oli tekeillä, joten lähdin juoksemaan siihen suuntaan, josta olin kuullut Kakashi-sensein äänen ja näin että Haku oli syöksynyt Zabuzan eteen ja että Kakashi-sensein tekniikka oli osunut Hakuun Zabuzan sijaan. Järkytyin näkemästäni ja huusin. Kakashi-sensei otti Hakun syliinsä, ja hyppäsi kauemmas Zabuzasta väistäen Zabuzan hyökkäyksen. Kun Zabuza yritti taas hyökätä Kakashi-sensein kimppuun, heitin kolme shurikeniä kohti Zabuzaa, ja kyseiset shurikenit osuivat Zabuzan vasempaan käteen ja Zabuza pysähtyi. Sitten Gatō ja hänen alaisensa tulivat sillalle ja Gatō kieltäytyi maksamasta Zabuzalle. Ajattelin, että oliko Zabuzan ja Hakun yhteistyössä kyse vain rahasta, ja sanoin Zabuzalle näin:
"Zabuza, oliko Haku sinulle vain työkalu, jolla ansaitsit rahaa?! Etkö välittänyt Hakusta millään tavalla, vaikka hän suojeli sinua omalla hengellään?! En aio tulla samanlaiseksi kuin sinä sitten, kun vahvistun. Hakun ansiosta opin sen, että suojelemalla tovereitaan tulee vahvaksi. Kakashi-sensei sanoi joskus minulle ja tiimitovereilleni näin:
"Kieltämättä ninjojen maailmassa sääntöjen ja määräysten rikkojia pidetään alhaisista alhaisimpina, mutta ne, jotka hylkäävät toverinsa, ovat sitäkin alahaisempia". Nyt ajattelen itsekin äsken mainitsemallani tavalla". Sen jälkeen Zabuza pudotti miekkansa sillalle ja kielsi minua puhumasta. Huomasin hänen itkevän. Zabuza sanoi että vaikka olemme ninjoja, meilläkin on tunteet. Kun näin Zabuzan itkevän sanoin hänelle, että hän taisi sittenkin välittää Hakusta, ja että Zabuzan olisi pitänyt sanoa Hakulle että Zabuza välitti Hakusta. Zabuza pyysi minua lainaamaan hänelle kunain ja sulkemaan silmäni. Tottelin Zabuzaa enkä ymmärtänyt, tai piitannut, miksi Zabuza oli pyytänyt minua lainaamaan Zabuzalle kunain. Kun olin sulkenut silmäni, kuulin huutoja ja miekan ääniä, ja molskahduksen. Kun avasin silmäni näin Kakashi-sensein kantavan Zabuzaa kohti Hakua. Kakashi-sensei laski Zabuzan Hakun viereen, ja sitten Nami no Kunin asukkaat tulivat sillalle auttamaan minua ja ryhmääni taistelussa Gatō ja Gatōn alaisia vastaan. Olin iloinen siitä, että sillalle tullut Inari-kun, ja muutkin Nami no Kunin asukkaat olivat päättäneet olla rohkeita ja puolustaa kotimaataan. Olin imarreltu siitä, kun Tazuna-san kertoi minulle rakentamansa sillan tulevan nimen olevan Natsuki no ōhashi", Natsuki sanoi.
"Taidat miettiä jotain muutakin", Hiruzen sanoi.
"Hakulla oli vaikea menneisyys. Kun oli kuullut Hakun menneisyydestä, ja nähnyt Zabuzan välittävän Hakusta, en voinut olla tuntematta myötätuntoa Zabuzaa ja Hakua kohtaan", Natsuki sanoi. Hän poimi maasta toisenkin kiven oikealla kädellään. Hän heitti oikeassa kädessään pitämänsä kiven kohti jokea. Plits, plits, plits, plits! Molsk! Kivi putosi taas veteen.
"Natsuki, haluatko sanoa jotain muutakin?" Iruka kysy. Hän istui Natsukin oikealle puolelle.
"Miksi Hakun isä, ja Hakun isän seurassa oleva miehet murhasivat Hakun äidin, ja yrittivät murhata Hakun siksi, että Hakulla ja hänen äidillään oli Hyōton Kekkei Genkai?" Natsuki kysyi.
"Suuri voima herättää joskus pelkoa. Ihmiset pelkäävät ja vihaavat sitä, mitä he eivät ymmärrä", Hiruzen hymyili Natsukille rohkaisevasti. Hiruzen oli tuntenut Natsukin siitä asti, kun Natsuki oli ollut vauva, joten Hiruzen huomasi tosi helposti sen, jos jokin vaivasi Natsukin mieltä.
"Kakashi-sensei, vaikka Zabuza ja Haku olivatkin vihollisia, en voinut olla pitämättä heistä. Oliko se huono asia, että pidin Zabuzasta ja Hakusta, vaikka he olivat vihollisia?" Natsuki kysyi.
"Ei. Minäkin pidin heistä", Kakashi sanoi.
"Haku välitti Zabuzasta, mutta Haku ei tiennyt Zabuzan välittävän Hakusta. Onko ihmisten niin vaikea nähdä toistensa sisimpään asti, ja tulkita toisten ihmisten tunteita?" Natsuki kysyi.
"Natsuki, haluan kertoa sinulle jotain, minkä Shodaime Hokage-sama kertoi minulle joskus kauan sitten", Hiruzen sanoi kuultuaan Natsukin sanat. "Shodaime Hokage-samakin mietti joskus, että onko ihmisten niin vaikeaa nähdä toisensa sisimpään asti. Tietääkseen tulevaisuuden pitää palata menneisyyteen".(Lainasin äskeisen ilmaisun videosta, jonka olen katsonut pari kertaa YouTubesta. Kyseisen videon nimi on: StaraVideo 90 - Harry Potter ja puoliverinen prinssi-trailer.)
(Flashback)
"Sarutobi, kävin täällä kauan sitten heittelemässä leipiä erään ystäväni kanssa, kun hän ja minä olimme 9 tai 10-vuotiaita. Silloin mietin, että eikö ole mitään keinoa, jolla voisi näyttää syvimmät tuntonsa toiselle ihmisille. Ystävänikin mietti sitä", Hokagen vaatteisiin pukeutunut pitkä ja urheilullinen mies sanoi Hiruzenille seisoen Hiruzenin kanssa metsässä olevan joen rannalla.
Hokagen vaatteisiin pukeutuneella miehellä oli ruskettunut iho. Pitkät, ruskeat hiukset ja mustat silmät. Hän oli 35-vuotias.
"Todellako?" 12-vuotias Hiruzen kysyi. Hän oli pitkä ja laiha. Hänellä oli ruskettunut iho ja ruskeat, sotkuiset hiukset. Hänellä oli yllään ruskea pusero. Hänellä oli jaloissaan harmaat housut, ja ruskeat ninja-sandaalit.
Shodaime Hokage nyökkäsi.
(End of the flashback)
"Mitä tarkoitatte?" Natsuki kysyi uteliaana.
"Shodaime Hokage-sama toi minut joskus tänne, ja kertoi minulle heitelleensä täällä leipiä erään ystävänsä kanssa, ja miettineensä, onko ihmisten vaikeaa nähdä toisensa sisimpään asti. Shodaime Hokage-saman ystäväkin mietti kuulemma samoja asioita. He olivat silloin 9, tai 10-vuotiaita", Hiruzen sanoi.
"Kuka oli Shodaime Hokagen ystävä, jonka kanssa Shodaime Hokage heitteli täällä leipiä?" Natsuki kysyi.
"Nyt ei ole oikea aika vastata tuohon kysymykseen", Hiruzen sanoi.
"Täällä on tosi rauhallista. Kun katson tuota jokea minusta tuntuu siltä, että pystyn unohtamaan Nami no Kunin tehtävää koskevat huoleni", Natsuki sanoi.
"Kun Shodaime Hokage-sama näytti minulle tämän joen, olin suunnilleen sinun ikäisesi ja Shodaime Hokage-sama mainitsi minulle että kun hän kävi täällä lapsena hänestä tuntui siltä, että joen virran katsominen huuhtoisi hänen murheensa pois", Hiruzen katsoi Natsukia uteliaana.
"Onko kasvoillani jotain?" Natsuki kysyi huomattuaan että Hokage katsoi Natsukia uteliaana.
"Ei. Sanasi vain muistuttivat minua siitä, mitä Shodaime kertoi minulle sanoneensa eräälle ystävälleen joskus kauan sitten juuri täällä", Hiruzen sanoi.
"Tuota, oliko Shodaime Hokagella koskaan vaikeuksia opetella Mokutonin käyttöä?" Natsuki kysyi Sandaime Hokagelta sen, mitä hän oli miettinyt ollessaan Nami no Kunissa.
"Hän kertoi minulle, että hänellä oli aluksi vaikeuksia opetella Mokutonin käyttöä huomattuaan, että hän pystyi käyttämään Mokutonia", Hiruzen sanoi. "Muuten Natsuki-chan, Kakashi kertoi minulle vähän aikaa sitten, että teit Nami no Kunin-tehtävän aikana kristallipallon tarkkaillaksesi Tazuna-sanin perheen, ja Tazuna-sanin kodin lähimaaston turvallisuutta".
"Kyllä", Natsuki avasi reppunsa, ja otti sieltä kristallipallonsa molemmilla käsillään. Hän antoi kristallipallon Hiruzenille. "En pystynyt käyttämään omaa kristallipalloani samalla tavalla jolla te käytätte omaa kristallipalloanne, Sandaime Hokage-sama, joten minun oli istutettava Tazuna-sanin kodin lähellä olevaan maastoon kristalli-kukkia, joiden heijastusten kautta minä näin Tazuna-sanin taloon tulevat miehet".
"Se oli kekseliästä. Miksi päätit tehdä tämän kristallipallon?" Hiruzen kysyi.
"Ajattelin että Tazuna-sanin lisäksi ryhmäni on suojeltava jopa Tazuna-sanin perhettä, ja että se onnistuisi, jos voisin tarkkailla Tazuna-sanin kodin lähimaastoa samalla tavalla jolla te tarkkailette Konohan lähimaastoa", Natsuki sanoi Sandaime Hokagelle. "Siksi istutin Tazuna-sanin kodin lähimaastoon kristalli-kukkia, joiden heijastusten kautta näin kristallipallosta sen, että Gatōn alaiset lähestyivät Tazuna-sanin taloa".
"Kekseliästä. Mitä teit mainitsemillesi kristalli-kukille sidottuasi Gatōn alaiset pyydystysverkon ja vaijerin avulla?" Hiruzen kysyi.
"Annoin kyseisten kristalli-kukkien hajota palasiksi silloin, kun lähdin Tazuna-sanin kodista auttamaan tiimiäni taistelussa Zabuzaa ja Hakua vastaan", Natsuki sanoi.
"Mitä sinä aiot tehdä nyt?" Hiruzen kysyi, ja antoi kristallipallon takaisin Natsukille.
"Aion harjoitella ahkerammin, ja suojella tiimitovereitani", Natsuki sanoi. "Nami no Kunin tehtävän ansiosta opin erään asian, ja se on Hakun ansiota. Tovereitaan suojelemalla tulee vahvaksi. Aion suojella tovereitani".
"Hienoa", Hiruzen sanoi.
"Natsuki, kun taistelin Zabuzaa vastaan, tunsin sillalla Kyuubin chakraa. Tapahtuiko jotain silloin, kun sinä ja Sasuke taistelitte Hakua vastaan?" Kakashi kysyi.
"Uchiha ja minä haavoituimme taistellessamme Hakua vastaan, ja Uchihan haavasta putosi verta sillalla olevan, valkoisen camelian päälle. Kyseinen camelia värjäytyi veren punaiseksi Uchihan veren imeytyessä siihen. Kun näin kyseisen camelian värjäytyvän veren punaiseksi, muistin mitä isosiskolleni tapahtui sinä yönä, kun Uchihan-klaani tuhottiin. Suutuin Hakulle siitä, että hän oli haavoittanut Uchihaa, ja heitin Uchihan ulos Hakun tekemästä jää-peilikupolista ja hyökkäsin Hakun kimppuun, ja tuhosin Hakun kasvojen edessä olevan naamion. Kun näin Hakun kasvot yllätyin, ja pysähdyin. En ollut enää vihainen Hakulle, vaan olin pikemminkin yllättynyt tunnistettuani Hakun siksi pojaksi, jonka olin edellisenä päivänä tavannut metsässä. Samalla kun tunnistin Hakun siksi pojaksi, jonka olin edellisenä päivänä tavannut metsässä ymmärsin, miksi Hakun ääni oli kuulostanut tutulta. Kyseinen asia johtui siitä, että tapasin Hakun taistelua edeltäneenä päivänä metsässä, ja kuulin silloin hänen äänensä", Natsuki sanoi.
Natsuki punastui hieman muistettuaan, että hän oli aluksi luullut Hakua tytöksi tavattuaan Hakun metsässä silloin, kun Hakulla oli ollut yllään siviili-vaatteet.
"Miksi punastuit?" Iruka kysyi huomattuaan, että Natsuki oli punastunut.
"Kun tapasin Hakun metsässä, ja hänellä oli yllään siviili-vaatteet, hän kuuli minun laulavan Natsuhiboshi-laulun, ja luulin Hakua tytöksi hänen kauniin ulkonäkönsä takia. Silloin minä ja Haku keskustelimme hieman, ja kerroin hänelle jopa sen, että siskoni kuoli vuosia sitten. Koska hänellä oli yllään siviilivaatteet, luulin häntä tytöksi hänen kauniin ulkonäkönsä takia. Yllätyin saatuani tietää, että Haku olikin poika. Kyseinen erehdys nolotti minua jonkin verran. Oletteko te koskaan erehtynyt kenenkään sukupuolesta?" Natsuki kysyi Sandaime Hokagelta.
"Kun olin kauan sitten Genin, erehdyin luulemaan erästä poikaa tytöksi hänen kauniin ulkonäkönsä takia. Minua nolotti hieman kyseisen asian jälkeen, kun sain selville kyseisen henkilön olevan oikeasti poika", Hiruzen sanoi.
"Todellako?" Natsuki kysyi uskomatta korviaan.
"Kaikki erehtyvät joskus", Hiruzen sanoi.
"Selvä. Tapahtuiko Konohassa jotain sillä välin, kun minä ja ryhmäni olimme Nami no Kunissa?" Natsuki kysyi.
"Ei oikeastaan, mutta Yamabuki ikävöi sinua", Iruka sanoi.
"Kiitos, että huolehdit Yamabukista sillä välin, kun olin ryhmäni kanssa Nami no Kunissa", Natsuki sanoi.
"Ole hyvä", Iruka sanoi.
"Muuten, miksi tulitte tänne?" Natsuki kysyi.
"Sen jälkeen, kun te Geninit lähditte tehtävienjako-huoneesta, Kakashi palasi sinne ja sanoi, että olet ollut tavallistakin hiljaisempi palattuanne Konohaan Nami no Kunista. Halusin tietää syyn hiljaiseen käytökseesi, joten lähdin seuraamaan sinua Kakashin ja Irukan kanssa. En kuitenkaan osannut odottaa, että löytäisit tämän paikan", Hiruzen sanoi katsellen ympärilleen.
"Kävin joskus isosiskoni kanssa metsässä harjoittelemassa, ja välttelimme samalla Konohan asukkaiden vihaisia katseita, joilla Konohan asukkaat joskus katsoivat minua mutta emme koskaan käyneet tällä joella", Natsuki sanoi. Hän nosti repun selkäänsä, ja lähti muiden kanssa kohti Konohaa.
Käveltyään metsässä Natsuki näki erään puun juurien lähellä kasvavat, punaiset cameliat.
"Huomasikohan Sasuke sen, että hermostuin, kun hänen vertaan putosi sillalla olevan valkoisen camelian päälle, ja kyseinen camelia värjäytyi veren punaiseksi? Kyseinen asian näkeminen sai minut ajattelemaan sitä, mitä isosiskolleni tapahtui. Sasuke ei kuitenkaan haavoittunut vakavasti. Vaikka Sasuke tuntuu vieläkin katsovan muita nenänvarttaan pitkin, yhteistyömme alkoi sujua hieman paremmin Nami no Kunin-tehtävämme aikana. Pitäisikö minun kysyä Sasukelta, miten hän voi, tai miten hän sai Sharinganinsa? Mutta jos kysyn häneltä äsken ajattelemani asiat, alkaisiko hän pitää minua samanlaisena, kuin fanityttöjään? Ehkä on vain parempi, jos salaan tunteeni Sasukelta, sillä hänellä on tosi paljon fanityttöjä. Jos Sasuken fanitytöt saisivat selville sen, että minäkin pidän Sasukesta, minä joudun vaikeuksiin, sillä Sasuken fanitytöt pitävät jokaista Sasukea lähestyvää tyttöä uutena kilpakosijattarena. Lähestyisin itsekin Sasukea, jos kilpakosijataria ei olisi niin paljon, mutta toisaalta, ei sellaisesta rakkaudesta tulisi mitään sillä Sasuke kuuluu Uchihan eliitti-klaaniin ja minä olen vain hänen tiimitoverinsa. Olen tottunut piilottamaan tunteeni Sasukelta, eikä Sasuke välttämättä vastaisi tunteisiini, vaikka kertoisin hänelle tunteeni. Vien nuo kukat koristeeksi huoneeseeni, ja samalla kun ne kuihtuvat, myös tunteeni Sasukea kohtaan katoavat", Natsuki mietti ja poimi cameliat oikealla kädellään.
