Heipä hei! Tässä on Akai Suishou-fanfictionini uusi luku. Ryhdyn suunnittelemaan seuraavaa lukua. Nähdään seuraavassa luvussa.
XXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXX
(Papettomasutā Ie)
Natsuki, ja hänen ryhmänsä jäsenet istuivat öisessä metsässä olevalla metsäaukealle. He istuivat Kakashin äsken sytyttämän nuotion ympärillä.
Taivaalla oli kalpeana loistava täysikuu, ja useita tähtiä.
"Voinko kertoa yhden kummitustarinan, jonka siskoni kertoi minulle kauan sitten?" Natsuki kysyi ryhmänsä jäseniltä.
"Kuuliko siskosi kyseisen kummitustarinan joltain ystävältään?" Sasuke kysyi.
"Ei. Hän koki kyseisen asian itse", Natsuki sanoi. "Eräänä talvena, kun isosiskoni oli 13-vuotias, lumi peitti Konohan lähellä olevan kylän alleen viikoiksi. Sandaime Hokage-sama lähetti siskoni, ja pari muutakin ninjaa kyseiseen kylään auttamaan kyseisen kylän asukkaita korjaamaan lumimyrskyn tuhoamia taloja ja auttamaan kyseisen kylän asukkaita. Siskoni, ja hänen seurassaan olevat ninjat menivät kyseiseen kylään ja auttoivat siellä asuvia ihmisiä ja korjaamalla lumimyrskyn tuhoamia taloja. Sitten isosiskoni, ja hänen ystävänsä menivät erääseen, kyseisessä kylässä olevaan taloon selvittääkseen, oliko kyseisessä talossa ketään loukkaantunutta tai apua tarvitsevia ihmisiä. Kukaan ei kuitenkaan ollut kotona. Tulen liekit vain lepattivat takassa. Kun siskoni ystävät menivät ulos, siskoni jäi yksin taloon tutkimaan taloa hieman tarkemmin siltä varalta, jos jos siinä talossa olisi sittenkin joku, joka tarvitsisi apua tai olisi loukkaantunut lumimyrskyn aikana. Yksin ollessaan isosiskoni kuuli jonkun sanovan:
"On niin kylmä, enkä lämpene". Isosiskoni kääntyi ympäri, ja näki takan vieressä istuvan, nuoren tytön. Kyseinen tyttö sinersi kuin hän olisi jäätynyt. Isosiskoni juoksi ulos talosta hakemaan apua, mutta kun hänen ystävänsä, ja hän menivät takaisin taloon, isosiskoni näkemä tyttö oli kadonnut".
"Minne isosiskosi näkemä tyttö meni?" Sakura vapisi peloissaan.
"Kukaan ei tiedä. Kun isosiskoni kävi myöhemmin kyseisessä kylässä, eräs kyläläinen kertoi isosiskolleni näin:
"Näkemäsi tytön talo on nyt aivan tyhjillään. Mutta joskus kyseisen talon savupiipusta nousee savua, avain kuin kyseisessä talossa näkemäsi tyttö yrittäisi vieläkin lämmitellä", Natsuki sanoi. Ennen kyseinen tarina oli pelottanut Natsukia, ja se sai vieläkin kylmät väreet juoksemaan hänen selässään, vaikka hän ei enää pelännyt kyseistä tarinaa.
"Melkoinen tarina. Natsuki, jatkatko huomenna minulta lainaamassasi käärössä lukevien vesi-tekniikoiden harjoittelua?" Kakashi kysyi.
"Kyllä", Natsuki sanoi oikealla puolellaan istuvalle Kakashille.
"Iltaa", Joku sanoi, ja Geninit säikähtivät, ja juoksivat nopeasti Kakashin taakse turvaan.
Ääni kuulosti vanhan naisen ääneltä, ja se tuli leirin oikealta puolelta.
Kakashi, ja hänen ryhmänsä katsoivat oikealle nähdäkseen vanhan naisen. Nainen oli laiha, ja hänellä oli vaalea iho, ja harmaat hiukset. Hänen silmänsä olivat harmaat. Hänellä oli yllään tummanpunainen pusero, ja ruskea hame, jonka helma yletti hänen polviinsa asti. Hänellä oli hartioillaan tummanpunainen hartiahuivi. Hänellä oli jaloissaan ruskeat sandaalit. Hän näytti 78-vuotiaalta. Hänellä oli korvissaan harmaat korvarenkaat.
"Anteeksi, että säikäytin teidät. Minä olen Noriko. Teidän ei pitäisi olla keskiyöllä yksin metsässä. Majataloni on tässä lähellä. Tulkaa sinne juomaan teetä, ja nukkumaan", Noriko sanoi. Hän hymyili ystävällisesti.
"Sopii", Kakashi sanoi, ja sammutti nuotion heittämällä nuotion liekkien päälle hiekkaa oikealla kädellään. Hän oli poiminut kyseisen hiekan maasta äsken.
Natsuki vilkaisi Norikoa varautuneena. Natsuki ei tiennyt miksi, mutta jostain syystä Noriko aiheutti Natsukille kylmiä väreitä, jotka juoksivat ylös ja alas Natsukin selässä. Hänestä tuntui siltä, kuin jääkylmät, näkymättömät sormet olisivat koskettaneet hänen selkäänsä.
Noriko johdatti Kakashin ryhmän pieneen kylään, ja pysähtyi erään talon eteen. Talossa oli kaksi kerrosta. Ulkoseinät olivat valkoiset, ja katto oli ruskea. Talon ulko-ovi oli ruskea.
Noriko työnsi talo ulko-oven auki oikealla kädellään, ja meni sisälle Kakashin ryhmän kanssa sulkien oven perässään.
Majatalon lattia oli ruskea, seinät olivat valkoiset, ja katto oli ruskea, ja seinissä oli ikkunoita. Aulan seinille oli ripustettu tauluja, ja aulan oikealla puolella oli ruskea lipasto. Aulan oikealla puolalla oli oviaukko, ja lipaston oikealla puolella oli yläkertaan johtavat portaat. Katossa oli pari kattolamppua, ja valokatkaisija oli ulko-oven oikealla puolella olevassa seinässä.
"Täällä on kodikasta", Natsuki sanoi katsellen ympärilleen.
"Kiitos", Noriko sanoi. Hän käveli kohti aulan vasemmalla puolella oleva oviaukkoa, ja johdatti kakashin ryhmän huoneeseen, jossa oli monia pöytiä. Pöytien edessä oli ruskeita tuoleja, ja pöytien päällä oli valkoiset pöytäliinat. Huoneen oikealla puolella oli oviaukko, jota kohti Noriko käveli.
Kakashi, ja hänen oppilaansa istuivat erään pöydän ympärillä oleville tuoleille.
"Kakashi-sensei, onko Noriko-sanissa sinun mielestäsi jotain outoa?" Natsuki kysyi oikealla puolellaa istuvalta Kakashilta mahdollisimman hiljaisella äänensävyllä.
"No, ihan mukavalta hän minusta vaikuttaa", Kakashi sanoi. "Miksi kysyit?"
"Taisin vain säikähtää häntä, koska hän tuli leiriimme tosi huomaamattomasti", Natsuki sanoi. Hän yritti kuulostaa vakuuttavammalta, kuin hän oikeasti oli. "Miksi sain kylmiä väreitä nähtyäni Noriko -sanin? Hän oli ystävällinen, kun pyysi meitä yöpymään täällä".
Pian Noriko tuli huoneeseen kantaen molemmissa käsissään ruskeaa tarjotinta, jonka päällä oli ruskeita teekuppeja.
"Kiitos, että saamme yöpyä täällä", Kakashi sanoi.
"Olkaa hyvä. Teidän pitäisi olla varovaisia. Metsässä, johon leiriydyitte aiemmin, katoaa ihmisiä täydenkuun aikaan", Noriko sanoi.
"Katoaa? Millä tavalla?" Natsuki kysyi.
"Täysikuun aikaan jotkut ihmiset menevät mainitsemaani metsään, mutta he eivät koskaan palaa sieltä takaisin koteihinsa. Haluaisitteko syödä jotain?" Majatalon pitäjä vaihtoi nopeasti puheenaihetta. Hän katsoi ninjoja huomatakseen, että nämä olivat hiljaisia.
"Ei hätää. Olette ihan turvassa täällä. Voin esitellä huoneenne, niin voitte mennä nukkumaan", Noriko sanoi.
"Kylläpä hän vaihtoi nopeasti puheenaihetta", Natsuki mietti katsoen Norikoa varautuneena.
"Kiitos", Kakashi sanoi.
Kun Kakashi, ja hänen oppilaansa olivat juoneet teetä, Noriko johdatti heidät aulassa olevia portaita pitkin majatalon yläkertaan.
"Nuo portaat taitavat johtaa tämän majatalon ullakolle", Natsuki mietti nähtyään käytävän vasemmalla puolella olevat portaat, jotka johtivat ylöspäin.
Noriko avasi Natsukin huoneen oven, joka oli ruskea. Huoneen seinät, ja katto olivat valkoiset, ja ikkuna oli huoneen oikealla puolella olevassa seinässä. Ikkunan oikealla, ja vasemmalla puolella oli pitkät, punaiset verhot. Lattia oli ruskea. Huoneen perällä oli sänky, jonka päällä oli punainen peitto. Sängyn päällä oli valkoinen tyyny, ja peiton alla oleva lakana oli valkoinen. Sängyn oikealla puolella oli ruskea yöpöytä. Yöpöydän edessä oli vaaleanruskeat tohvelit.
"Hyvää yötä", Noriko sanoi.
"Hyvää yötä", Natsuki sanoi, kun Noriko sulki oven.
Natsuki tarttui verhoisin molemmilla käsillään, ja veti verhot ikkunan eteen, minkä jälkeen hän käveli sängyn eteen. Hän laittoi reppunsa sängyn vasemmalle puolelle, ja istui sängylle. Hän istui sängylle, riisui kengät jaloistaan, ja laittoi jalkansa toveleihin.
XXXXXXXXX
"Mitähän Natsuki tarkoitti sanomalla, että Noriko-san aiheuttaa Natsukille kylmiä väreitä?" Kakashi mietti katsoen ulos huoneen ikkunasta.
Kakashin huone oli samanlainen, kuin Natsukin huone.
XXXXXXXXXXXX
Natsuki viikkasi vaatteensa, ja laittoi vaatteensa sänkynsä vieressä olevan yöpöydän päälle. Hänellä oli yllään vaaleansininen pyjama.
Natsuki otti jalkansa pois tohveleista ja asettui makaamaan sänkyyn. Natsuki tarttui peittoon oikealla kädellään, ja veti peiton päälleen.
"Tämä sänky on aika mukava", Natsuki mietti huomattuaan kyseisen asian.
Vaikka Noriko olikin ollut ystävällinen Natsukin ryhmälle, Natsuki piti Norikoa hieman epäilyttävänä, mutta Natsuki päätti olla miettimättä kyseistä asiaa nyt.
Natsuki nukahti nopeasti.
