Heipä hei! Tässä on Legend of the Airi (Water)-fanfictionin uusi luku. Ryhdyn suunnittelemaan seuraavaa lukua. Nähdään seuraavassa luvussa.
XXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXX
Airi istui Appan pään päällä, ja piti Appan suitsia molemmissa käsissään. Kasumi, Midori, Kai ja Sayaka istuivat Appan satulassa.
Sokka lensi Airin liidokilla Appan vasemmalla puolella, ja Katara istui tosi ison Momon pään päällä, joka lensi Appan oikealla puolella.
Taivaalla oli pilviä, ja niiden takana näkyi aurinko.
"Tarvitsemme sinua, Airi", Katara sanoi.
"Ja minä tarvitsen teitä", Airi sanoi ystävilleen.
Kun Airi katsoi eteenpäin, hän näki tummia myrskypilviä, jotka lähestyivät häntä ja hänen ystäviään tosi nopeasti.
"Varokaa!" Airi huusi ystävilleen, mutta hän huomasi nopeasti, että hänen ystävänsä olivat kadonneet.
Yllättäen Airi näki Munkki Gyatson leijuvan hänen edessään. Gyatso istui meditointi-asennossa. Gyatson näkemisen takia hänen selässään alkoi juosta kylmiä väreitä.
"Mestari Gyatso?" Airi kysyi uskomatta silmiään.
"Airi, miksi katosit? Äitisi sydän särkyi, kun kerroin hänelle, että olit kadonnut", Gyatso sanoi.
"En halunnut särkeä äitini sydäntä", Airi sanoi. Hän yritti koskettaa Gyatsoa, mutta Gyatso muuttui pölyksi ja katosi.
Airi suojasi kasvonsa oikealla käsivarrellaan. Kun hän avasi silmänsä, hän näki, että taivas oli mustien pilvien peitossa.
Airia alkoi pelottaa.
"Me tarvitsemme sinua, Airi", Kataran ja Gyatson äänet kuuluivat kaikkialta.
Seuraavaksi alkoi sataa.
Airi tarttui Appan suitsiin molemmilla käsillään ja puristi niitä kaikin voimin, jotta hän ei putoaisi Appan päältä.
Yllättäen alkoi tuulla kamalasti, minkä takia Airi ja Appa putosivat mereen.
"Me tarvitsemme sinua, Airi", Kataran ja Gyatson äänet kuuluivat kaikkialta.
Yllättäen Airi näki salaman, joka valaisi taivasta. Sekunnin murto-osan ajan Airi näki Tulen valtias Ozain tumman siluetin, joka oli liekkien ympäröimänä.
(End of the dream)
"Iiiiiik!" Airi huusi paniikissa ja avasi silmänsä samalla, kun hän nousi istumaan.
"Mitä nyt, Airi?" Kasumi kysyi huolissaan nähtyään, että Airi näytti pelästyneeltä. Hän oli herännyt kuultuaan Airin huutavan.
"Ei mitään. Näin painajaista. Anteeksi, että herätin teidät", Airi sanoi nähtyään, että he olivat joen rannalla, jolle he olivat leiriytyneet. Hän hermostui nähtyään, että hän oli herättänyt ystävänsä.
"Onko kaikki varmasti hyvin?" Katara kysyi.
"On. Yritetään nukkua", Airi sanoi ja asettui takaisin makuulleen. Hänen selässään juoksi kylmiä väreitä, kun hän ajatteli painajaista, jonka hän oli äsken nähnyt.
"Olet nähnyt paljon painajaisia viime aikoina", Katara sanoi.
"Kaikki on hyvin", Airi sanoi.
"Haluatteko kuulla, millaisia unia minä näen?" Sokka kysyi.
Katara mulkaisi veljeään, sillä hän ei halunnut kuulla, millaisia unia Sokka näki.
"Selvä. Hyvää yötä", Sokka sanoi nähtyään Kataran ilmeen.
(Aamulla)
Airi katsoi, miten aurinko nousi esiin meren takaa. Hän oli iloinen siitä, että hän oli pystynyt nukkumaan loppuyön ilman minkäänlaisia unia.
"Näin kauniina päivänä lentäminen sujuu tosi hyvin", Airi sanoi.
"Meillä ei ole ruokaa, joten meidän täytyy lentää lähimmässä kylässä pidettäville markkinoille ostamaan ruokaa", Katara sanoi huomattuaan, että heidän ruokapusseissaan ei ollut ruokaa.
Näin viime yönä unta, jossa "ruoka söi ihmisiä", Sokka kertoi dramaattisesti. "Uneni taitaa tarkoittaa sitä, että meidän pitäisi vältellä markkinoita".
"Sokka, sinulla on hassuja unia, heh heh!" Kai nauroi, kun hän ja muut pakkasivat tavaroita Appan satulaan.
Airi ja muut katsoivat Sokkaa uskomatta korviaan, minkä jälkeen Airi tarttui Appan suitsiin. "Hop hop!"
Appa nousi ilmaan, ja Airi ohjasi Appan vasemmalle.
XXXXXXXXXXXXXXXX
"Mitä tämä viesti oikein tarkoittaa?" Zuko luki pari päivää sitten saamaansa kirjettä huoneessaan. Hän heitti turhautuneena kirjeen läheisen lyhdyn päälle, minkä seurauksena kirjeeseen ilmestyi lisää kanji-merkkejä. "Mitä?" Zuko poimi kirjeen ja luki uuden tekstin:
"Tulipyhimykset säilyttävät salaista historiaa, lohikäärmeiden hautaholvissa".
"Miten saan sen "salaisen historian" haltuuni, kun olen karkoitettu? En voi noin vain mennä Tulimaahan ja vaatia pääseväni lohikäärmeiden hautaholviin", Zuko mietti.
"Prinssi Zuko, onko jokin vialla?" Iroh kysyi tultuaan Zukon huoneeseen.
"Miksi et koputtanut?!" Zuko huusi sedälleen vihaisena siitä, että Iroh oli noin vain tullut Zukon huoneeseen.
"Anteeksi. Ovi oli auki", Iroh osoitti Zukon huoneen ovea, joka oli raollaan.
"Sinun olisi silti pitänyt koputtaa ovelle, ennen kuin tulit sisälle", Zuko sanoi. "Setä, Voitko kertoa, mitä tiedät isoisoisän historiasta?"
"Haluatko pienen historian oppitunnin, Prinssi Zuko? Tulen valtias Sozin aloitti tämän sodan. Ensin hän valmisteli sitä salaa. Hän oli kärsivällinen ja älykäs. Kuten tiedämme, hän odotti komeettaa, Sozinin komeettaa ja käytti sen voimia hyökätäkseen tuli-soturiensa kanssa muiden kansakuntien kimppuun. Hän sai poikansa, isäni, Tulen valtias Azulonin ollessaan 82-vuotias. Lopulta hän kuoli vanhana ja kuuluisana miehenä", Iroh sanoi.
"Miten hän kuoli?" Zuko kysyi.
"Nukkuessaan. Hän oli silloin 102-vuotias. Miksi kysyt?" Iroh kysyi.
"Kysyin vain", Zuko sanoi.
Iroh vilkaisi kirjettä, jota Zuko piti oikeassa kädessään, ja hymyili:
"Tänä iltana on toisen kirjeen vuoro!"
XXXXXXXXXXXXXXXX
Airi ja hänen ystävänsä istuivat Appan selässä, kun Appa lensi meren yläpuolella.
"Airi, olet ollut varsin hiljainen koko aamun", Sayaka sanoi nähtyään, että Airi oli hiljaa.
"Mietin näkemääni painajaista", Airi sanoi.
"Mistä näit painajaista?" Midori kysyi.
"Tulen valtiaasta", Airi sanoi.
XXXXXXXXXXXXXXXX
"Myrsky nousee pohjoisesta", Iroh totesi tarkkaillessaan meri-ilmaa. Iroh oli varma, että oli tulossa myrsky, sillä tuuli muuttui koko ajan vahvemmaksi. "Prinssi Zuko, meidän on muutettava laivan kursia miehistön turvallisuuden vuoksi".
Prinssi Zuko piti käsissään kaukoputkea nähdäkseen Avatarin biisonin:
"Olet väärässä, setä! Sää on täydellinen, eikä näy mitään merkkejä myrskystä! Avatar on menossa pohjoisnavalle, joten emme muuta kurssia, vaan jatkamme hänen jäljittämistään! Miehistön turvallisuudella ei ole väliä!"
Luutnantti Jee kuuli, mitä Zuko sanoi ja katsoi Zukoa harmistuneena.
"Jatkamme Avatarin etsimistä ajattelematta kenenkään turvallisuutta!" Zuko huusi.
Zuko katsoi luutnanttia, ja käveli kohti kannella olevaa ovea avaten ja sulkien sen perässään.
"Veljenpoikani ei tarkoittanut sitä, mitä hän sanoi. Hän on vain ylirasittunut", Iroh kertoi Jeelle.
XXXXXXXXXXXXXXXXX
Airi ja hänen ystävänsä olivat satamassa. Satamassa oli useita laivoja, jotka oli sidottu laituireihin. Rakennusten seinät olivat ruskeat ja katot olivat vihreät.
"Mitä meidän pitäisi tehdä nyt, kun meillä ei ole rahaa?" Katara kysyi.
"On liian vaarallista mennä merelle, koska myrsky on nousemassa!" joku huusi oikealta.
Airi ja hänen ystävänsä katsoivat oikealle nähdäkseen että vanha nainen huusi miehelle, jolla oli päässään vaaleanruskea lierihattu. Miehellä oli yllään vihreät vaatteet ja hänellä oli parta.
"Olet väärässä! Nyt on täydellinen päivä kalastukselle!" mies huusi.
Naisen hiukset olivat harmaat, ja hänellä oli yllään vaaleanvioletit vaatteet.
"Meidän on etsittävä suoja myrskyn ajaksi", Airi sanoi.
"Sää on erinomainen, joten mitään myrskyä ei ole nousemassa", Sokka sanoi.
"Sano mitä sanot, mutta myrsky on nousemassa, enkä lähde merelle myrskyn takia!" nainen huusi.
"Hyvä on! Etsin jonkun toisen avustajan, ja maksan kyseiselle avustajalle kaksinkertaisen hinnan avusta!" mies huusi.
"Minä autan sinua kalastamaan!" Sokka sanoi miehelle.
"Hyvä on", mies sanoi. "Saat paikan".
"Maksatko todella kaksinkertaisen hinnan, jos autan sinua?" Sokka kysyi kalastajalta, mutta kalastaja toimi kuin ei olisi kuullut Sokkan sanoja.
XXXXXXXXX
Zukon laivan miehistö seisoi laivan kannella, ja katsoi kaukana näkyviä, tummia pilviä.
"Näyttää siltä, että setäsi oli oikeassa, kun hän sanoi, että myrsky on nousemassa!" Luutnantti huusi Zukolle, kun Zuko ja Iroh tulivat kannelle.
"Imartelevaa", Iroh sanoi.
"Osoita minulle kunnioitusta, ettei minun tarvitse opettaa sitä sinulle!" Zuko huusi.
"Sinä et tiedä mitään kunnioituksesta, varsinkin, kun ottaa huomioon tavan, jolla puhut miehistöstäsi tai kunnioitetusta sedästäsi! Mutta mitä voisikaan odottaa Tulikansan hemmotellulta prinssiltä?! Välität vain itsestäsi!" Luutnantti huusi Zukolle.
Zuko katsoi luutnanttia ja nosti käsiään eteensä haastaakseen luutnantin Agni Kai-taisteluun.
Luutnantti teki samoin, kuin prinssi.
"Rahoittukaa", Iroh sanoi.
Zukon toisesta kädestä ilmestyi savua, mutta Itoh tarttui Zukon ja luutnantin käsiin pakottaen nämä lopettamaan taistelun työntämällä nämä kauemmas toisistaan:
"Riittää! Kaikki ovat vain väsyneitä ja nälkäisiä!"
Miehistön jäsenet kävelivät kohti laivan kannella olevaa ovea avaten ja sulkien sen perässään.
"En tarvitse apuasi ylläpitääkseni aluksella järjestystä!" Zuko huusi sedälleen.
Iroh laittoi oikean kätensä Zukon oikealle olkapäälle lohduttaakseen Zukoa, mutta Zuko käveli pari metriä eteenpäin ja katsoi kaukana näkyviä tummia pilviä.
XXXXXXXXXXXXX
"Sokka, tämä ei ole hyvä ajatus. Katso noita pilviä", Airi vilkaisi taivaalla näkyviä, mustia pilviä.
"Olet oikeassa sen suhteen, että nuo pilvet ovat tummia. Aion kuitenkin pitää kalastajalle antamani lupauksen, jopa myrskyn uhalla. Kun teen toitä, voimme saada rahaa ja ostaa meille ruokaa", Sokka sanoi ja vei tavaroita kalastajan laivan ruumaan.
"Tatuoitu tyttö on oikeassa, joten lähde merelle vasta myrskyn jälkeen!" nainen huusi kalastajalle kuultuaan, mitä Airi sanoi.
"Tatuoitu tyttö?" kalastaja katsoi Airia. "Tuulentaitajan tatuointeja. Taidat olla Avatar".
"Kyllä!" Katara sanoi.
"Palasit 100 vuotta myöhemmin, vaikka ensin katosit ja jätit maailman Tulikansan armoille!" kalastaja huusi Airille.
"Jätä Airi rauhaan! Hän on auttanut meitä!" Kasumi huusi kalastajalle.
"Mutta hän katosi, ellen ole vain kuvitellut 100 vuotista sotaa ja kärsimystä! Jos Avatar ei olisi jättänyt maailmaa Tulikansan armoille, kukaan ei olisi joutunut kärsimään!" kalastaja huusi.
"Airi ei jättänyt maailmaa Tulikansan armoille, vai mitä?" Katara kysyi Airilta.
Airi ei sanonut mitään, vaan haki Appan satulassa olevan liidokkinsa ja levitti sen auki lentäen kohti oikealla puolellaan olevia vuoria.
"Jatka pakenemista!" kalastaja huusi Airille.
"Sanoit hänelle ilkeästi!" Katara ja Kasumi kiipesivät Appan satulaan.
"Hop hop!" Sayaka tarttui Appan suitsiin ja Appa nousi ilmaan seuraten Airia.
Loisk! Vettä roiskui kalastajan päälle.
"Hei! Missä ystäväni ovat?" Sokka kysyi käveltyään ulos laivan ruumasta.
"Ei ole kohteliasta lähteä hyvästelemättä", kalastaja sanoi.
"On meillä ennenkin ollut pieniä erimielisyyksiä", Sokka sanoi.
"Jatka tavaroiden pakkaamista!" kalastaja huusi.
Sayaka ohjasi Appaa siihen suuntaan, johon Airi oli lentänyt. Hän, Katara ja uudet Tuulenkulkijat katselivat ympärilleen, kunnes he näkivät, että erään vuoren seinämässä oli luolan suuaukko. Kyseinen luola oli hänen oikealla puolellaan.
Sayaka ja hänen ystävänsä näkivät kyseisen luolan suuaukon selvästi, vaikka vettä satoi kaatamalla. Kun Sayaka katsoi tarkemmin, hän näki Airin istuvan kyseisessä luolassa. Tarkemmin sanoen, Airi istui luolan suuaukon lähellä ja itki.
"Mennään puhumaan Airille", Sayaka ehdotti. Hän ohjasi Appan kohti luolan suuaukkoa.
Appa laskeui luolan suuaukon eteen.
Sayaka ja hänen ystävänsä laskeutuivat alas Appan selästä, ja kävelivät kohti Airia.
"Airi, onko kaikki hyvin?" Kasumi kysyi.
"Anteeksi, että lähdin satamasta, mutta kalastajan puheet toivat mieleeni ikäviä muistoja", Airi sanoi.
"Ei haittaa. Kalastaja pahoitti mielesi, joten ei ole mikään ihme, että lähdit", Katara sanoi Airille.
"Kalastaja puhui totta", Airi sanoi.
"Mitä tarkoitat?" Katara kysyi.
"En mielelläni puhu kyseisestä asiasta", Airi sanoi.
"Onko käytökselläsi jotain tekemistä näkemiesi painajaisten kanssa?" Katara kysyi. "Olemme ystäviäsi, joten voit kertoa meille, mitä on teikeillä".
"Hyvä on", Airi sanoi lopulta.
"Sytytän nuotian, jotta meillä ei ole kylmä sillä välin, kun puhumme", Kai sanoi. Hän kaivoi repustaan vanhan puseronsa, joka oli ruskea. Hän vei puseron luolan perimmäiseen nurkkaan, ja laittoi sen maahan. Sitten hän laittoi kiviä puseron ympärille, ja kaivoi oikeasta taskustaan tulitikkuaskin. Hän avasi askin ja otti sieltä yhden tulitikun, jota hän raapaisi askin toisella puolella olevaan sivuun sytyttäen tulitikun palamaan. Hän kosketti tulitikulla vanhaa puseroaan sytyttäen sen tuleen. Hän heitti tulitikun nuotioon samalla, kun hän ja hänen ystävänsä istuivat nuotion ympärille.
"En ole ennen kertonut tätä tarinaa kenellekkään", Airi sanoi. "Pari kuukautta sen jälkeen, kun täytin 15, olin muiden Tuulenkulkija-oppilaiden kanssa Eteläisen tuulitemppelin etupihalla. Näytin heille itse kehittämäni ilmaskootteri-tekniikan".
(Takauma)
"Ensin teette tuulesta ison pallon", Airi kertoi muille Tuulenkulkija-oppilaille ja hän liikutti molempia käsiään. Hänen käsistään ilmestyi tuulta, joka muuttui isoksi palloksi. "Sitten laitatte ilmasta tekemänne pallon maahan ja, hyppäätte kyseisen pallon päälle, ja ajelette sillä mielenne mukaan! Heh heh!"
Airi hyppäsi maahan laittamansa, ilmasta tekemänsä pallon päälle, ja hyppäsi istumaan sen päälle ajellen kyseisen pallon päällä pitkin Eteläisen tuulitemppelin sisäpihaa.
"Okei", eräs mies Tuulenkulkija-oppilas, joka oli Airin ikäinen, sanoi. Hän teki samalla tavalla, kuin Airi, mutta hänen tuulipallonsa pyöri liian nopeasti, kun hän hyppäsi sen päälle. Lopulta hän putosi maahan ja tuulipallo katosi.
"Yritit sitä liian nopeasti", Airi sanoi hypäten ystävänsä eteen.
"Se on vaikeaa", Airin ystävä sanoi harmistuneena samalla, kun hän nousi istumaan.
"Näyttäisitkö uudelleen?" 10-vuotias Tuulenkulkija-oppilas sanoi Airille.
"Kyllä", Airi sanoi.
"Hienoa!" 10-vuotias Tuulenkulkija-oppilas huusi innoissaan.
Taivaalla oli pilviä ja aurinko näkyi vain juuri ja juuri.
"Airi", lempeä ääni sanoi Airin takaa, ja Airi kääntyi ympäri nähdäkseen äitinsä, Gyatson ja Vanhimpien neuvoston jäsenet.
"Äiti, onko jokin vialla?" Airi kysyi nähtyään, että hänen äitinsä näytti hieman hermostuneelta.
"Kultaseni, meidän on hieman puhuttava", Airin äiti sanoi.
"Airi, tämä asia on erittäin tärkeä", Gyatso sanoi.
Airi seurasi äitiään ja Vanhimpien neuvoston jäseniä Eteläisen tuulitemppelin päärakennukseen.
Kokoushuoneen molemmilla puolilla oli kaksi suihkulähdettä, joiden keskellä oli kukan näköisiä kortisteita. Huoneen kattoon oli sidottu kukkia. Huoneen seinät, katto ja lattia olivat valkoiset. Vanhimpien neuvoston johtaja istui jakkaralla, jonka päällä oli valkoinen lattiatyyny. Kyseisen jakkaran yläpuolella oli valkoinen päivänvarjo, jonka varsi oli kiinnitetty lattiaan. Airin äiti, ja muut, vanhimpien neuvoston jäsenet istuivat samanlaisten lattiatyynyjen päällä, kuin neuvoston johtaja.
Airi istui lattialla ja katsoi äitiään, ja neuvoston jäseniä.
"Onko jokin vialla?" Airi kysyi lopulta.
"On tullut aika kertoa seuraavan Avatarin nimi", Vanhimpien nouvoston johtaja, Pasang sanoi. "Sinun on tullut aika tietää totuus oikeasta henkilöllisyydestäsi, Avatar Airi".
Pasang oli pitkä ja urheilullinen. Hän oli samanpituinen, kuin Gyatso. Hän oli suunnilleen 58-vuotias. Hänen ihonsa oli vaalea, ja hänellä oli Tuulenkulkijan tatuoinnit. Hänellä oli yllään oranssi kaapu. Hänellä oli harmaat silmät, vaalea iho ja hänellä oli harmaat viikset. Hänen kaulassaan oli Tuulentaitajan kaulakoru.
Airin selässä alkoi juosta kylmiä väreitä, kun hän kuuli, mitä neuvoston johtaja kertoi hänelle. Hän tiesi Avatarista sen, että Avatar hallitsi kaikkia, neljää alkuvoimaa. Hänelle oli kerrottu, että Avatarin tehtävä oli turvata maailman tasapaino, mutta hän ei ollut osannut odottaa, että hän olisi Avatar.
"Miksi juuri minä?" Airi kysyi.
"Olemme tienneet jo jonkun aikaa, että sinä olet Avatar", neuvoston johtaja katsoi Airin äitiä.
"Kultaseni, muistatko nämä lelut?" Airin äiti kysyi ja otti kaapunsa oikealla puolella olevasta taskusta valkoisen kangas-käärön oikealla kädellään. Hän laittoi käärön vasempaan käteensä, ja hänen oikeasta kädestään ilmestyi tuulta, jolla hän siirsi käärön Airin eteen. Kun käärö laskeutui kevyesti maahan, se avautui ja sen sisällä oli neljä lelua, jotka Airi tunnisti heti. Yksi lelu oli helistin. Toinen oli kilpikonna. Kolmas oli apina-lelu ja neljäs oli tuulihyrrä.
"Vanhat leluni", Airi hymyili, kun hän muisti, miten hän oli leikkinyt kyseisillä leluilla asuessaan Läntisessä tuulitemppelissä.
"Kun valitsit nuo lelut, vahvistit tietämättäsi sen, että olet uusi Avatar. Ne eivät ole mitään tavallisia leluja, Airi. Valitsit nuo lelut tuhansien lelujen joukosta, kun olit nuorempi, paljastaen ne Avatarin-muistomerkeiksi. Nuo ovat leluja, jotka ovat kuuluneet aiemille Avatareille aiemmissa elämissäsi", eräs neuvoston jäsen sanoi Airille.
"Valitsin ne, koska ne tuntuivat hauskoilta", Airi sanoi.
"Ei, Airi. Sinä valitsit nuo lelut, koska ne tuntuivat sinusta tutuilta", Tashi-niminen neuvoston jäsen sanoi.Hänellä oli Tuulentaitajan tatuoinnit. Hänen ihonsa oli vaalea. Hän oli hieman Gyatsoa lyhyempi. Hänellä oli yllään oranssi kaapu. Hänellä oli harmaat silmät ja lyhyt, valkoinen parta. Hänen kaulassaan oli Tuulentaitajan kaulakoru. Hän oli suunnileen 79-vuotias. "Airi, valitsit nämä lelut silloin, kun asuit Läntisessä tuulitemppelissä. Läntisen tuulitemppelin Vanhimpien neuvoston johtaja, Nunna Akane näki, että valitsit nämä lelut. Kun Nunna Akane näki, että valitsit nämä lelut, hän ymmärsi, että olet uusi Avatar. Nunna Akane kertoi äidillesi,
että olet uusi Avatar, ja sitten hän lähetti Munkki Pasangille kirjeen, jossa hän kertoi Munkki Pasangille sinun olevan uusi Avatar. Me, Eteläisen tuulitemppelin Vanhimpien neivoston jäsenet saavuimme Läntiseen tuulitemppeliin puhumaan Läntisen tuulitemppelin Vanhimpien neuvoston jäsenten kanssa. Nunna Akane ja Munkki Pasang tekivät sopimuksen, että sinun on muutettava Eteläiseen tuulitemppeliin, jossa oppisit tuulentaitamista lahjakkaalta Munkki Gyatsolta. Nunna Akane ja Munkki Pasang puhuivat äidillesi kyseisestä asiasta. Äitisi suostui siihen sillä ehdolla, että saisit välillä käydä Läntisessä tuulitemppelissä tapaamassa siellä asuvia ystäviäsi, ja että äitisi saisi välillä käydä täällä tapaamassa sinua, Airi. Munkki Pasang suostui kyseiseen asiaan".
"Airi, normaalisti olisimme kertoneet sinulle, että olet Avatar sitten, kun olisit täyttänyt 16. Päätimme kertoa sinulle, että olet Avatar, sillä "myrskypilvet kerääntyvät", Gyatso sanoi.
"Mitä tarkoitatte, Mestari Gyatso?" Airi kysyi. Kun Airi oli muuttanut Läntisestä tuulitemppelistä Eteläiseen tuulitemppeliin, hänestä oli tuntunut, ettei hänelle oltu kerrottu koko totuutta siitä, miksi hänen piti muuttaa Läntisestä tuulitemppelistä Eteläiseen tuulitemppeliin.
Airi ei aina ymmärtänyt Gyatson käyttämiä vertauskuvia, mutta Airi tiesi, että kun Gyatso käytti äskeisen kaltaista vertausta, jotain vakavaa oli tapahtumassa. Gyatso käytti tuollaisia vertauksia vain, jos jotain vakavaa oli tapahtumassa.
"Pelkäämme, että Tulikansa on aloittamassa sotaa, jolla he aikovat hyökätä muiden kansakuntien kimppuun. Eräs Maan valtakunnassa asuva ystäväni kävi eilen tapaamassa
minua. Hän kertoi minulle, että Tulen valtias Sozin on hyökännyt Maaheimon alueelle, ja perustanut siirtokuntia Maan valtakuntaan. Tulen valtias Sozin on laajentanut valtakuntaansa perustamalla siirtokuntia Maan valtakuntaan. Kun kuulin, mitä Maan valtakunnassa asuva ystäväni kertoi minulle, puhuin asiasta Eteläisen tuulitemppelin Vanhimpien neuvoston jäsenten kanssa. Sitten päätimme kertoa sinulle, että olet Avatar, sillä Avatarin tehtävä on tuoda maailmaan tasapainoa. Airi, kun olin puhunut Eteläisen tuulitemppelin neuvoston jäsenten kanssa, kirjoitin äidillesi kirjeen, jossa kerroin mitä oli tekeillä. Kirjoitin kyseiseen kirjeeseen, että äitisi pitäisi tulla tänne ja osallistua kokoukseen, jossa paljastamme sinulle sen, että olet Avatar. Luotamme sinuun, Airi. Tarvitsemme Avataria pysäyttääksemme lähestyvän sodan", Gyatso sanoi.
"Tulen valtias Sozin aloitti Gyatson mainitseman suunnitelman toteuttamisen jo sinua edeltäneen Avatarin aikana. Hän jatkoi suunnitelmansa toteuttamista sen jälkeen, kun sinua edeltänyt Avatar kuoli", Munkki Pasang sanoi.
"Kuka oli minua edeltänyt Avatar?" Airi kysyi.
"Kultaseni, vielä ei ole oikea aika kertoa sinulle edeltäjäsi nimeä", Airin äiti sanoi. "Airi, sinua taitaa pelottaa. Muista kuitenkin se, että tuen sinua aina, kun sinulla on vaikeaa".
"Kyllä, äiti", Airi sanoi.
(Takauma ohi)
"Et siis innostunut, kun sait tietää, että olit Avatar?" Katara kysyi Airilta.
"En tiennyt, miten minun pitäisi tuntea sen jälkeen, kun he kertoivat minulle, että olen Avatar. Tiesin kuitenkin sen, että kun sain tietää totuuden siitä, että olen Avatar, kaikki alkoi muuttua. Minua pelotti sen jälkeen, kun sain tietää olevani Avatar. Arvelin, että Vanhimpien neuvoston jäsenet halusivat, että opettelisin hallitsemaan muita alkuvoimia. En ollut valmis ottamaan Avatarin vastuuta, mutta se ei ole syy, jonka takia karkasin kotoa", Airi sanoi.
XXXXXXXXXXXXXXXXXXXXX
"Avatarin löytämisestä on tullut Prinssi Zukolle pakkomielle", Luutnantti Jee istui laivan ruuman lattialla olevan tynnyrin päällä. Hän piti oikeassa kädessään harmaata teekuppia. "Prinssi Zuko komentelee meitä koko ajan. Kuka hän luulee olevansa?"
Miehistön muutkin jäsenet istuivat ruuman lattialla olevien tynnyrien päällä. Heidän keskellään oli
Heidän keskellään oli iso metallialusta, jossa paloivat liekit.
"Haluatteko tietää?" Iroh käveli huoneeseen ruuman oviaukosta. Iroh ei ollut koputtanut, koska kyseisessä oviaukossa ei ollut ovea. Iroh oli äsken tullut ruuman oviaukon lähelle ja kuullut, mitä luutnantti oli sanonut Zukosta.
"Kenraali Iroh", Luutnantti sanoi hermostuneena. "En aikonut kuulostaa röyhkeältä".
"Kaikki hyvin. Voinko puhua kanssanne?" Iroh kysyi.
"Kyllä", luutnantti sanoi.
Iroh istui erään tynnyrin päälle, ja alkoi puhua:
"Toivon, että ymmärrätte. Veljenpoikani on nuori mies, jolla on vaikeuksia. Hänen vaikeutensa alkoivat kolme vuotta sitten, kun hän yritti mennä Tulen valtiaan palatsissa pidettävään sotakokoukseen".
(Takauma)
13-vuotias Zuko käveli kohti Tulen valtiaan huonetta, jossa pidettiin tänään tärkeä sotakoukous. Kun hän lähestyi huoneen oviaukon edessä olevia, punaisia verhoja,
huoneen oviaukon vasemmalla puolella seisova vartija siirtyi hänen eteensä. Huoneen oviaukon oikealla puolella seisova vartija pysyi paikallaan.
Palatsin seinät ja katto olivat punaiset. Lattia oli ruskea, ja lattialla oli punainen matto. Seinillä oli ikkunoita, ja palatsissa oli useita pylväitä, joihin oli kiinnitetty soihtuja, joissa paloivat liekit. Eräälle palatsin seinälle oli maalattu isoja muotokuvia edellisistä Tulen valtiaista. Verhot, joiden takana oli Tulen valtiaan valtaistuinsali, oli ommeltu punainen liekki-tunnus.
"Päästäkää minut kokoukseen!" Zuko huusi vartijoille.
"Prinssi Zuko, mitä nyt?" Iroh käveli veljenpoikansa taakse ja laittoi molemmat kätensä Zukon olkapäille.
"Vartija ei päästä minua sotakokoukseen", Zuko sanoi sedälleen.
"Et menetä mitään, jos et osallistu siihen kokoukseen. Luota minuun", Iroh sanoi veljenpojalleen.
"Mutta olen jonain päivänä Tulen valtias. Minun pitäisi oppia politiikkaa", Zuko sanoi.
"Hyvä on. Mutta lupaa minulle, että et sano mitään kokouksen aikana. Nämä vanhukset ovat sangen herkkänahkaisia", Iroh katsoi huoneeseen meneviä kenraaleja.
"Kiitos, setä", Zuko kumarsi ja meni Irohin kanssa huoneeseen, jossa sotakokous pidettiin.
Iroh ja Zuko istuivat eräille, lattialle laitetuille, punaisille lattiatyynyille eräiden kenraalien viereen.
Huoneessa oli useita pylväitä, ja huoneen lattia oli ruskea. Huoneen seinät olivat punaiset. Huoneen lattialle oli levitetty iso kartta, jonka päälle oli laitettu sotilaita esittäviä, pieniä puuveistoksia.
Tulen valtiaan valtaistuin oli huoneen perällä olevalla korokkeella, jonka päälle oli rakennettu iso katos. Kyseisen valtaistuimen edessä oli syvä railo, jossa paloivat liekit. Tulen valtias istui kyseisellä valtaistuimella kuuntelemassa sotakokoukseen osallistuvien kenraalien suunnitelmia. Valtaistuimen takana olevaan seinään oli kaiverrettu ison lohikäärmeen kuva.
"Ehdotan, että lähetämme 41 divisioonan taistelemaan Maan valtakunnan armeijaa vastaan häiriötekijäksi, jolloin muu armeija voi hyökätä selustasta", Kenraali Bujing nousi seisomaan. Hän piti oikeassa kädessään pitkää karttakeppiä, jolla hän siirsi kyseistä divisioonaa esittävän puuveistoksen Maaheimon armeijaa esittävien puuveistosten eteen.
"Mutta 41 koostuu sotureista, jotka ovat alokkaita. He ovat tuoreita, rektyroituja sotilaita ilman koulutusta tai kokemusta", eräs toinen kenraali sanoi.
"Aivan, mutta he ovat erinomainen syötti, joka pitää Maaheimon soturit kiireisinä sillä välin, kun kokeneemmat soturit kiertävät selustasta. Mitä olisi parempi käyttää syötinä kuin tuoretta lihaa?" Kenraali Bujing sanoi tyytyväisenä.
"Et voi uhrata kokonaista divisionaa!" Zuko huusi nousten seisomaan. "Uskollisten sotilaiden, ryhmän uhraaminen on heidän pettämisensä! Tulisoturit taistelevat kansansa puolesta, sillä he rakastavat kansaansa, mutta yrität käyttää heitä syötteinä! Se on sama, kuin pettäisit heidät!"
Kaikki katsoivat Zukoa.
(Takauma ohi)
"Zuko oli oikeassa", Iroh kertoi miehistön jäsenille. "Mutta kun oltiin Tulen valtiaan valtakunnassa, loukkaukset kohdistuivat Tulikansaan. Ja Zukon sanoille oli "törkeitä seurauksia", sillä Tulen valtias ei pitänyt siitä, miten Zuko oli vastustanut Kenraali Bujingin suunnitelmaa.
XXXXXXXXXXXXXXXX
"Airi, mitä tarkoitit sanomalla, että kaikki alkoi muuttua sen jälkeen, kun sait tietää olevasi Avatar?" Kasumi kysyi.
"Sen kokouksen jälkeen menin äitini kanssa huoneeseeni puhumaan siitä, että olen Avatar. Hän sanoi, että hän aikoi olla tukenani. Myöhemmin menin Eteläisen tuulitemppelin sisäpihalle nähdäkseni, että muut Tuulenkulkija-oppilaat olivat oppineet mainitsemani ilmaskootteri-tekniikan", Airi sanoi.
(Takauma)
"Osaatte jo näyttämäni ilmaskootteri-tekniikan", Airi katosi ystäviään, jotka ajoivat tuulitemppelin sisäpihalla. Airin ystävät istuivat isojen, tuulesta tehtyjen pallojen päällä.
"Kyllä. Kehitimme jopa ilmaskootteri-pelin", eräs 10-vuotias poika sanoi.
"Kuulostaa hauskalta. Millaiset säännöt kyseisessä pelissä on? Voinko pelata kanssanne?" Airi kysyi.
Muiden Tuulenkulkija-oppilaiden alla olevat, tuulesta tehdyt pallot katosivat ja he laskeutuivat maahan katsoen Airia hermostuneina.
"Mitä nyt?" Airi kysyi.
"Normaalisti antaisimme sinun pelata kanssamme, Airi. Mutta nyt kun olet Avatar, se antaisi epäoikeudenmukaisen edun mille tahansa joukkueelle, jossa pelaisit", eräs Airin ikäinen poika sanoi.
"Mikään ei ole muuttunut, vaikka olen Avatar. Olen sama Airi, kuin ennenkin. Miten edes saitte selville sen, että olen Avatar?" Airi kysyi.
"Vanhimpien neuvoston jäsenet kertoivat meille, että olet Avatar sillä välin, kun puhuit äitisi kanssa. He kertoivat meille, että olet Avatar. Airi, et ehkä pidä itseäsi Avatarina, mutta haluamme pelata reuluilla säännöillä", eräs Tuulekunkija-oppilas sanoi.
"Ymmärrän", Airi sanoi harmistuneena, ja lähti kävelemään siihen suuntaan, jossa hänen huoneensa oli. Hän tunsi itsensä ulkopuoliseksi, sillä hänen ystävänsä eivät enää halunneet pelata hänen kanssaan.
"Anteeksi, Airi", 10-vuotias Tuulenkulkija-oppilas sanoi.
Pari tuntia myöhemmin Airi istui sängyllään puhumassa äitinsä ja Gyatson kanssa siitä, mitä sisäpihalla oli tapahtunut.
Gyatso ja Airin äiti olivat yrittäneet piristää Airia pelaamalla Airin kanssa Pai Shota, mutta Airi ei ollut pystynyt keskittymään kyseiseen peliin, sillä hän ajatteli sitä, mitä hänen ystävänsä olivat sanoneet hänelle.
"Kulta, ystäväsi eivät olisi saaneet käyttäytyä sillä tavalla, mutta älä mieti sitä enää", Airin äiti sanoi tyttärelleen.
Yllättäen joku työnsi Airin huoneen oven auki, ja Tashi käveli huoneeseen.
"Olette näemmä pelanneet Pai Shota sen sijaan, että Airi harjoittelisi Avatar-taitojaan. Airi, seuraa minua. Opetan sinulle eräitä korkealuokkaisia tuulen hallinta-taitoja", Tashi sanoi.
Airi nousi seisomaan seuratakseen Tashia, mutta Airin äiti asetti molemmat kätensä tyttärensä olkapäille:
"Munkki Tashi, tyttäreni ei ollut valmis kuulemaan sitä, että hän on Avatar".
"Aivan. Ja minä olen Airin opettaja, joten päätän, milloin Airi harjoittelee ja pelaa", Gyatso sanoi.
Tashi näytti vihaiselta, ennen kuin kähti huoneesta.
(Takauma ohi)
Airi vilkaisi luolassa istuvia ystäviään.
XXXXXXXXXXXXXXXXXX
"Koukoukseen osallistuneet ihmiset suuttuivat Zukolle siitä, mitä hän oli sanonut. Vain minä olin Zukon kanssa samaa mieltä, vaikka olin neuvonut hän aiemmin olemaan hiljaa kokouksen ajan. En ehtinyt puuttua tilanteeseen, kun Tulen valtias julisti, että prinssin sanat kenraalin suunnitelman moittimisesta olivat "täydellisen epäkunnioituksen" teko. Tulen valtias sanoi jopa, että oli vain yksi tapa, jolla Zuko voisi todistaa olevansa oikeassa", Iroh sanoi.
"Agni Kai, Tulikansan taistelu", Luutnantti sanoi. Tulikansa oli vuosia käyttänyt kyseistä taistelu-lajia ratkaistakseen erimielisyyksiä, ja yleensä taistelun voittanut henkilö oli ollut oikeassa.
"Aivan. Zuko katsoi loukkaamaansa kenraalia, ja sanoi, että hyväksyi haasteen, sillä hän ajatteli, että hänen oli taisteltava loukkaamsaansa kenraalia vastaan. Mutta kun Zuko myöhemmin oli palatsissa olevalla taistelu-areenalla ja näki vastustajansa, hän jähmettyi. Zukon vastustaja oli hänen isänsä, Tulen valtias Ozai", Iroh sanoi.
(Takauma)
Zuko seisoi taistelu areenalla polvillaan siten, että hänen selkänsä oli päin vastustajaa. Zukolla oli jaloissaan mustat housut, ja hänellä ylävartalonsa päällä punainen hartiavaate.
Zukon vastustaja seisoi areenan toisella puolella, ja hänellä oli yllään samanlaiset vaatteet, kuin Zukolla.
Areena oli tehty harmaasta marmorista, ja sen kummallakin puolella oli lattiaan kiinnitettyjä soihtuja, joissa paloivat liekit. Areenan molemmilla puolilla oli iso, punainen lippu, jossa oli punainen Tulikansan liekki-symboli. Huoneen seinät olivat punaiset katon tavoin. Huoneen oviaukot olivat taistelu-areenan molemmilla puolilla olevissa seinissä.
Iroh oli areenan lähellä olevassa katsomossa monien ihmisten tavoin.
Katsomon edessä oli punainen kaide ja useita, korkeita pylväitä.
Kong! Eräs Tulisoturi soitti huoneen oikealla puolella olevaa kongia merkiksi siitä, että taistelu alkoi.
Zuko ja hänen vastustajansa nousivat nopeasti seisomaan ja kääntyivät ympäri samalla, kun heidän hartiavaatteensa putosivat areenan lattialla.
Zuko hermostui nähtyään, että hänen isänsä oli hänen vastustajansa.
XXXXXXXXXXXXXXX
"Äitini ja Gyatson ansiosta minusta tuntui siltä, että kaikki järjestyisi. Mutta olin väärässä, sillä pari päivää sen jälkeen, kun äitini oli palannut Läntiseen tuulitemppeliin, asiat muuttuivat entistä pahemmiksi. Gyatso ja Tashi puhuivat Eteläisen tuulitemppelin Vanhimpien neuvoston johtajalle siitä, että Gyatso ei suostunut opettamaan minulle korkealuokkaisia tuulentaitamis-taitoja", Airi sanoi.
(Takauma)
Gyatso ja Tashi olivat puhumassa Munkki Pasangille Airin kouluttamisesta.
He olivat siinä kokoushuoneessa, jossa Vanhimpien neuvoston jäsenet olivat kertoneet Airille sen, että Airi oli Avatar.
"Airi on vielä nuori tyttö", Gyatso sanoi. "Hänen pitäisi kasvaa normaalina lapsena".
"Humph! Gyatso, sinä ja Airin äiti ette voi suojella Airia hänen kohtaloltaan", Tashi sanoi kuulostaen vihaiselta.
"Gyatso, ymmärrän mielipiteesi, mutta annat kiintymyksesi Airia kohtaan estää sinua näkemästä asioita vakavalta kannalta. Gyatso, sinä et ole Airin isä, mutta jos sinä
jatkat Airin kouluttamista, Airi ei pysty saavuttamaan kaikkia Avatarin-voimiaan ajoissa pysäyttääkseen Tulikansan aloittamaa sotaa. Gyatso, maailman turvallisuuden vuoksi, Airi lähtee Itäiseen tuulitemppeliin jatkamaan opintojaan. Emme voi antaa Airin palata Läntiseen tuulitenppeliin, sillä hänen äitinsä suhtautuisi hänen kouluttamiseensa samalla tavalla, kuin sinä, Gyatso. Gyatso, tiedät varsin hyvin, että Avatarin tehtävä on suojella maailman tasapainoa", Munkki Pasang sanoi.
"Airin äiti ja minä ajattelemme vain Airin parasta", Gyatso sanoi.
"Mutta ette ajattele maailman parasta", Pasang sanoi.
"Gyatso, sinut ja Airi pitää erottaa toisistanne, jotta Airi voi ottaa vastaan kohtalonsa Avatarina. Tilanne on samanlainen Airin ja hänen äitinsä kohdalla", Pasang sanoi.
Gyatso, Tashi tai Pasang eivät kuitenkaan tienneet sitä, että Airi seisoi huoneen oviaukon takana. He eivät tienneet sitäkään, että Airi oli kuullut heidän keskustelunsa.
Airi seisoi kokoushuoneen oviaukon oikealla puolella salakuuntelemassa keskustelua. Hänen selässään juoksia kylmiä väreitä, ja hän oli vähällä ryhtyä itkemäään. Airi ei halunnut, että Vanhimpien neuvoston johtaja voisi toteuttaa aikeensa, sillä jos neuvoston johtaja toteuttaisi aikeensa, Airi alkaisi ikävöimään äitiään ja Gyatsoa. Hän alkaisi jopa ikävöimään Eteläistä ja Läntistä tuulitemppeleitä, jotka olivat hänen kotejaan.
Airi oli etsinyt Gyatsoa kysyäkseen, voisivatko hän ja Gyatso pelata Pai Shota. Kun hän oli nähnyt Gyatson menevän Eteläisen tuulitemppelin kokoushuoneeseen, hän oli seurannut Gyatsoa puhuakseen Gyatson kanssa, mutta kun hän oli nähnyt Gyatson puhuvan Tashille ja Pasangille. Airi oli piiloutunut huoneen oviaukon taakse kuultuaan, että Gyatso, Tashi ja Pasang puhuivat hänestä. Nyt hän kuitenkin toivoi, että hän ei olisi kuullut kyseistä keskustelua.
(Takauma ohi)
"Tosi kamalaa", Sayaka sanoi. Hän ei osannut edes kuvitella, miltä Airista oli mahtanut tuntua, kun hän oli kuullut, mitä neuvoston jäsenet olivat sanoneet Airista.
"Miten he saattoivat yrittää tehdä sen minulle?!" Airi huusi vihaisena. "He yrittivät viedä minulta kaiken, mitä rakastin!"
Airin tatuoinnit alkoivat hohtaa, ja luolassa alkoi tuulla hieman.
"Anteeksi", Airi sanoi, ja hänen tatuointinsa lakkasivat hohtamasta. Hän ei ollut halunnut säikäyttää ystäviään.
"Ei hätää. Sinulla on täysi oikeus olla heille vihainen siitä, mitä he aikoivat tehdä sinulle, Airi", Katara sanoi.
"Totta, mutta he eivät koskaan pystyneet toteuttamaan suunnitelmiaan. Olin peloissani ja hämmentynyt, joten en keksinyt muuta vaihtoehtoa, kuin karata, ennen kuin munkit lähettäisivät minut Itäiseen tuulitemppeliin", Airi sanoi.
(Takauma)
"Anteeksi, äiti ja Gyatso", Airi istui huoneessaan olevalla lattiatyynyllä. Hän katsoi edessään olevaa paperia, mustepulloa ja sivellintä. Mustepullon korkki oli mustepullonedessä. Pöydällä oli harmaa sivellinkotelo, jonka kansi oli auki. Hän tarttui siveltimeen oikealla kädellään, kasteli siveltimen karvaosuuden mustapullossa, ja alkoikirjoittaa pöydällä olevalle paperille:
"Mestari Giyatso, minä kuulin, mitä muut Vanhimpien neuvoston jäsenet sanoivat sinulle eilen minusta. He haluavat, että menen Itäiseen tuulitemppeliin jatkamaan tuulen voimien harjoittelua. Munkki Pasang sanoi sinulle, että hän ja muut Vanhimpien-neuvoston jäsenet haluavat erottaa minut sinusta ja äidistäni, Mestari Giyatso. Kaikki on muuttunut sen myötä, kun Vanhimpien-neuvoston jäsenet kertoivat minulle sen, että olen Avatar. Halusin pari päivää sitten pelata Ilmaskootteri-peliä muiden Tuulenkulkija-oppilaiden kanssa, mutta muut Tuulenkulkija-oppilaat sanoivat minulle, että koska olen Avatar, se antaisi epäoikeudenmukaisen edun sille joukueelle, jossa pelaan. Sanoin, että se ei ole totta, mutta he eivät olleet samaa mieltä, ja he pyysivät, että en pelaisi heidän kanssaan Ilmaskootteri-peliä. En haluaisi olla Avatar, sillä muut Tuulenkulkija-oppilaat eivät enää halua pelata kanssasi, mutta se on pientä verrattuna siihen, että muut Vanhimpien-neuvoston jäsenet haluavat erottaa minut sinusta ja äidistäni, Mestari Giyatso. Mestari Giyatso, anteeksi, että kuulet tästä näin, mutta lähden pois. Mestari Giyatso, kun luet tätä kirjettä, olen jo kaukana Eteläisestä tuulitemppelistä. Kertoisitko äidilleni, että lähdin Eteläisestä tuulitemppelistä, ja syyn, jonka takia lähdin? Terveisin Airi".
Airi laittoi siveltimen pöydällä olevaan sivellinkoteloon. Sitten hän rullasi kirjeen ja jätti sen pöydälleen. Kun hän laittoi mustepullon korkin paikalleen, hän nousi seisomaan ja otti sängyn päällä ikevan matkaviittansa, jonka hän puki päälleen. Hän laittoi olkaluakkunsa roikkumaan oikealle olkapäälleen ja avasi huoneensa oven mennen ulos sulkien sen perässään. Hän laittoi viittansa hupun päähänsä ja meni Eteläisen tuulitemppelin sisäpihalle etsimään Appaa. Appa nukkui sisäpihan oikealla puolella.
"Herätys, Appa", Airi rapsutti Appaa nenästä.
Appa heräsi ja katsoi tyttöä uteliaana.
"Meidän on aika lähteä täältä", Airi nousi Appan pään päälle ja tarttui Appan suitsiin molemmilla käsillään. "Hop hop!"
Appa nousi ilmaan ja lähti lentämään oikealle.
Lennettyään pari tuntia Airi huomasi, että hän ja Appa olivat meren yläpuolella.
Yllättäen taivaalla loistava, täysikuu ja tähdet peittyivät tummilla pilvillä ja alkoi sataa vettä tosi välähteli salamoita. Kaikkialla tuuli ja pian Airi ja Appa putosivat mereen.
"Pelottaa!" Airi ajatteli. Yllättäen hänen silmänsä ja tatuointinsa alkoivat hohtaa, ja hänen kätensä koskettivat toisiaan. Airin ja Appan ympärillä alkoi pyöriä vettä ja tuulta tosi kovasti, kunnes kyseinen vesi ja tuuli jäätyivät Airin ja Appan ympärille isoksi jäävuoreksi.
(Takauma ohi)
"Kun heräsin seuraavan kerran, näin sinut, Katara", Airi sanoi.
"Karkasit kotoa, koska sinut aiottiin erottaa opettajastasi ja äidistäsi", Katara sanoi ymmärrettyään tilanteen.
"Kyllä. Jos en olisi paennut, olisin voinut suojella kansaani Tulikansalta, mutta minua pelotti. Kun sain selville, miten Tulisoturit olivat tuhonneet Eteläisen tuulitemppelin ja siellä asuvat Tuulentaitajat, ajattelin että onko äitinikin kokenut saman kohtalon, kuin Gyatso. Jos en olisi paennut, niin ei olisi käynyt", Airi sanoi.
"Ei se ole sinun vikasi", Kasumi halasi Airia.
"Aivan, sillä sinua pelotti. Minäkin olisin todennäköisesti tehnyt saman päätöksen, kuin sinä", Sayaka sanoi.
"Kiitos. Aion lopettaa tämän sodan. Valitettavasti en voinut pelastaa kansaani, mutta voin ehkä pelastaa muut kansat", Airi sanoi. "Tiedän, mitä minun pitää tehdä, mutta on vaikea kohdata menneisyyttään. Pakenin menneisyyttäni niin kauan", Airi sanoi.
"Kaikki tekevät joskus virheitä, mutta virheistä voi oppia", Katara sanoi.
"Olette oikeassa", Airi sanoi. Hänestä tuntui hyvältä avautua jollekulle.
"Airi, et ole yksin", Kai sanoi.
XXXXXXXXXXXXXXXXXXXX
"Kun Zuko ymmärsi, että hänen oli taisteltava isäänsä vastaan, hän kieltäytyi taistelemasta", Iroh sanoi.
(Takauma)
"Anteeksi, että puhuin kokouksessa, isä!" Zuko kaatui polvilleen. "Ajattelen vain Tulikansan parasta!"
"Nouse ylös, ja taistele kunniasi puolesta!" Ozai käveli kohti Zukoa. Hän oli vihainen pojalleen siitä, että Zuko ei suostunut taistelemaan kunniansa puolesta.
"En taistele!" Zuko anoi armoa.
"Opit kunnioitusta, ja kärsimys on opettajasi", Ozai pysähtyi Zukon eteen, ja hänen oikeaan käteensä ilmestyi tulta.
Zuko katsoi isäänsä itkien.
Iroh sulki silmänsä ja käänsi katseensa oikealle. Hän ei pitänyt siitä, miten hänen veljensä puhui Zukolle.
Zhao, joka seisoi Irohin takana, näytti tyytyväiseltä siitä, mitä Tulen valtias aikoi tehdä Zukolle.
Irohin edessä seisoi laiha, 15-vuotias tyttö, jolla oli mustat hiukset. Hänellä oli kultaiset silmät ja hänen hiuksensa oli kammattu nutturalle. Hänen hiuksissaan oli punainen, tulen-muotoinen hiuskoriste. Hänellä oli yllään punaiset ja mustat vaatteet. Hän oli Zukon pikkusisko, Prinsessa Azula. Hän hymyili tyytyväisenä, kun hän ymmärsi, mitä hänen isänsä aikoi tehdä Zukolle.
"Katsoin muualle", Iroh kertoi miehistölle.
"Aaaaa!" Zuko huusi tuskissaan, kun hänen isänsä heitti kädessään olevan tulen kohti Zukon vasenta silmää.
(Takauma ohi)
"Luulin aina, että Prinssi Zukon arpi oli peräisin jostain onnettomuudesta", Jee sanoi. Hänen oli vaikea uskoa kuulemaansa todeksi.
"Ei se ollut onnettomuus", Iroh huomautti vihaisesti. "Tulen valtias Ozai karkoitti Zukon pian taistelun jälkeen, koska Zuko oli osoittanut "häpeällistä heikkoutta" kieltäytymällä taistelemasta. Tulen valtias sanoi, että Zuko voisi palata kotiin, ja saada kunniansa takaisin vain, jos hän onnistuisi vangitsemaan Avatarin".
"Siksi Zuko on niin pakkomielteinen vangitsemaan Avatarin", Jee ymmärsi vihdoin, miksi Zuko halusi vangita Avatarin.
"Avatar on Zukon toivon lähde", Iroh sanoi. "Vai haluaako veljenpoikani löytää nykyisen Avatarin siksi, että hän on ihastunut Avatariin?"
Iroh oli huomannut, miten Zuko ja nykyinen Avatar katsoivat toisiaan aina, kun he tapasivat. Iroh ei ollut koskaan nähnyt Zukon katsovan ketään tyttöä samalla tavalla, kuin Zuko katsoi nykyistä Avataria, vaikka Zuko ei ollut vielä myöntänyt itselleen sitä, että hän oli ihastunut nykyiseen Avatariin.
"Toivottavasti voin auttaa Zukoa löytämään oman tiensä, kun kerron hänelle totuuden hänen äitinsä isoisästä", Iroh ajatteli.
(Zukon huone)
Zuko istui huoneensa pöydän edessä olevalla tuolilla. Huoneessa olevan pöydän päällä oli neljä kynttilää, jotka Zuko oli äsken sytyttänyt tuleen.
"Avatarin löytäminen on ainoa tapa, jolla voin palauttaa kunniani, mutta haluanko todella viedä hänet isälleni?" Zuko mietti.
Prinssi Zuko alkoi ajatella nykyistä Avataria, minkä takia hän punastui hieman, ja hänen sydämensä hakkasi normaalia nopemmin.
"Pidänkö nykyisestä Avatarista?" Zuko kysyi itseltään. Zuko ei tiennyt, miten hänen pitäisi käsitellä nykyistä ongelmaansa.
Zuko alkoi ajatella sitä, miten hän Zuko ja Azula olivat lapsina juosseet niityllä Ozain kävellessä heidän takanaan. Sitten Zuko ajatteli sitä, kuinka hän oli katsonut merta, ja hänen isänsä oli pitänyt oikeaa kättään hänen selkänsä takana. Sitten Zuko ajatteli, miltä hänen kasvonsa olivat näyttäneet, ennen kuin hänen isänsä oli polttanut hänen kasvojensa vasemman puolen.
Zhah! Ulkoa kuuluva meteli kiinnitti hänen huomionsa. Zuko ei vielä tiennyt, että salama oli osunut hänen laivaansa, mutta hän arveli, että jokin oli vialla.
XXXXXXXXXXXXXXXXXXXX
"Auttakaa!" joku huusi Airille ja hänen ystävilleen.
Airi ja hänen ystävänsä katsoivat luolan suuaukolle nähdäkseen naisen, joka oli aiemmin riidellyt kalastajan kanssa.
Katara juoksi naista kohti, ja johdatti tämän luolaan.
"Kaikki hyvin. Olet turvassa", Katara sanoi naiselle.
"Mutta mieheni ei ole turvassa, sillä hän ja ystävänne lähtivät merelle kalastamaan, ja myrsky on muuttumassa taifuuniksi", nainen sanoi. Hän kuulosti huolestuneelta.
"Menen etsimään heitä!" Airi nousi seisomaan.
"Tulen mukaasi", Katara sanoi, ennen kuin hän katsoi uusia Tuulentaitajia. "Voisitteko odottaa täällä siihen asti, kunnes palaamme? Jos odotattte täällä, ette joudu
vaaraan".
"Selvä", lapset sanoivat.
"Odotan täällä lasten kanssa", kalastajan vaimo sanoi.
"Tule, Appa!" Katara tarttui Appan suitsiin vasemmalla kädellään.
"Palaamme pian!" Airi sanoi.
Airi ja Katara kävelivät Appan kanssa luolan suuaukolle, ja nousivat Appan selkään.
"Hop hop!" Katara sanoi.
Appa lähti lentämään kohti merta.
XXXXXXXXXXXXX
Zuko ja hänen miehistönsä olivat laivan kannella.
"Törmäsimmekö johonkin?!" Zuko kysyi huomattuaan, että laiva liikkui merellä ihan miten sattui.
"En tiedä!" Jee huusi.
"Katsokaa!" Iroh osoitti savupiippua, jossa ruorimies roikkui. Ruorimies piti kiinni savupiipusta vasemmalla kädellään.
Kun Zuko katsoi tarkemmin, hän näki, että savupiipun tasanteen ympärillä oleva kaide oli haljennut, ja että ruorimies oli tarttunut tuhoutuneeseen kaiteeseen.
Zuko ja Jee alkoivat kiivetä ylöspäin savupiipun seinässä olevia tikapuita pitkin pelastaakseen ruorimiehen, vaikka alus heilui edestakaisin tosi uhkaavalla tavalla.
Iroh katseli ympärilleen siltä varalta, jos ilmenisi lisää ongelmia.
Yllättäen oikeal ilmestyi salama, joka oli osumassa laivaan.
Iroh nosti oikeaa kättään ylemmäs, ja salama osui hänen sormiinsa. Iroh siirsi vasemman kätensä nopeasti kohti merta, minkä seurauksena salama osui mereen. Loisk!
Iroh käänsi katseensa kohti laivan savupiippua nähdäkseen, että ruorimies putosi, mutta Zuko tarttui hänen oikeaan käteensä vasemmalla kädellään pelastaen hänet.
Zuko laski ruorimiestä alemmas, minkä seurauksena Jee kietoi vasemman kätensä ruorimiehen vyötärön ympärille.
Ruorimies piti oikeaa kättään Jeen hartioilla.
Jee katsoi Zukoa hymyillen hieman.
Zukokin hymyili hieman.
XXXXXXXXXXX
Katara ohjasi Appaa eteenpäin samalla, kun Airi katseli ympärilleen.
"Sokka ja kalastaja ovat tuolla!" Airi huusi nähtyään kalastajan laivan.
Katarakin näki kalastajan laivan, ja ohjasi Appan lentämään nopeammin kohti laivaa.
XXXXXXXXXXXX
"Avatar!" Zuko huusi nähtyään lentobiisonin.
"Mitä teemme?!" Jee kysyi.
"Annamme Avatarin mennä. Ohjatkaa alus turvallisemmille vesille", Zuko sanoi lopulta.
"Ohjatkaa alus myrskyn silmään", Iroh neuvoi miehistön jäseniä. Hän hymyili, sillä hän oli ylpeä veljenpojastaan.
XXXXXXXXXXXXXX
Airi hyppäsi kalastajan aluksen kannelle.
Zhah! Salama osui aluksen mastoon, minkä seurauksena masto kaatui kohti Sokkaa ja kalastajaa.
Airi liikutti molempia käsiään tosi nopeasti, minkä seurauksena kalastajan aluksen kannelle roiskunut vesi nousi kohti mastoa halkaisten maston kahtia, minkä seurauksena maston puolikkaat putosivat aluksen kannelle osumatta Sokkaan tai kalastajaan. Dhak!
Sokka irrotti nopeasti maston toisesessa puolikkaassa olevan köyden, ja sitoi sen itsensä, ja kalastajan vyötäröiden ympärille.
Airi juoksi kohti Sokkaa samalla, kun Katara ohjasi Appan lähelle kalastajan laivaa.
"Pitäkää köydestä kiinni tosi kovasti!" Airi huusi ja otti Sokkan käsissä olevan köyden oikeaan käteensä. Airi hyppäsi Appan selkään vetäen Sokkan ja kalastajan Appan selkään.
"Iiiiik!" Airi huusi nähtyään ison aallon, joka vyöryi kohti Appaa. Molsk!
Appa, ja sen selässä olevat ihmiset putosivat veteen.
Airi piti tiukasti kiinni Appan satulasta, ja katsoi kalastajaa ja ystäviään, jotka olivat tarttuneet Appan satulaan.
"Pelastan teidät!" Airi ajatteli, ja hänen silmänsä ja tatuointinsa alkoivat hohtaa. Hän iski nyrkkinsä toisiinsa, ja hänen ja Appan, ja Appan satulassa olevien ihmisten ympärille ilmestyi tosi iso ilma-kupla. Ilmakupla hohti sinisenä, ja Appan nousi kohti veden pintaa. Loisk! Kun Appa nousi vedestä ilmaan, sen ympärillä oleva ilma-kupla katosi.
Airin silmät ja tatuoinnit lakkasivat hohtamasta, ja hän katsoi Appan selässä istuvia ihmisiä tyytyväisenä siitä, että hän oli onnistunut pelastamaan heidät.
"Onnistuin pelastamaan heidät", Airi ajatteli iloisena.
Airi katsoi merelle nähdäkseen, että myrsky oli loppunut. Kun hän katseli ympärilleen, hän näki Zukon laivan seilaavan merellä.
"Zuko!" Airi punastui nähtyään laivan kannella seisovan prinssin. Hänen sydämensä hakkasi normaalia nopeammin.
XXXXXXXXXXXXXX
Zuko katsoi Airia, ennen kuin vilkaisi oikealla puolellaan seisovaa Irohia.
XXXXXXXXXXXXXXX
Katara ja muut eivät nähneet Zukon alusta, kun Katara ohjasi Appan kohti luolaa, jossa uudet Tuulentaitajat ja kalastajan vaimo olivat.
XXXXXXXXXXXXXX
"Setä, anteeksi", Zuko sanoi.
"Teit oikein, kun ajattelit miehistön turvallisuutta", Iroh laittoi vasemman kätensä Zukon oikealle olkapäälle ja hymyili.
Zuko vilkaisi Avataria, ja punastui hieman.
XXXXXXXXXXX
Appa laskeutui luolan suuaukon eteen, ja sen selässä olevat ihmiset hyppäsivät maahan.
"Olimme huolissamme!" Kasumi ja toiset uudet Tuulentaitajat juoksivat kohti Airia ja halasivat häntä samalla, kun Katara ja Sokka menivät kalastajan kanssa luolaan.
"Kaikki on hyvin", Airi sanoi samalla, kun Momo kiipesi hänen oikealle olkapäälleen.
Katara ja Sokka tulivat ulos luolasta kalastajan, ja kalastajan vaimon kanssa.
"Pyydä Avatarilta anteeksi sitä, mitä sanoit hänelle aiemmin!" kalastajan vaimo huusi miehelleen.
"Ei tarvitse", Airi sanoi.
"Taidan antaa Avatarille ja hänen ystävilleen kalaa ilmaiseksi", kalastaja sanoi.
"Anteeksi, mutta en syö lihaa", Airi sanoi.
"Kala ei ole lihaa", kalastaja sanoi.
"Sanoit maksavasi minulle, jos autan sinua kalastamaan", Sokka käveli kohti kalastajaa ja nosti oikeaa kättään ylemmäs.
Kalastaja laittoi kalan Sokkan käteen. Hän oli löytänyt kyseisen kalan lantiolleen sitomastaan pussista.
"Kiitos, että kuuntelitte minua", Airi sanoi Kataralle ja uusille Tuulentaitajille. "Kadun sitä, että pakenin menneisyyttäni siksi, että en ollut valmis ottamaan vastaan Avatarin vastuuta, mutta yritän korjata tekemäni virheen".
"Toivottavasti et enää näe painajaisia", Katara sanoi.
"Kuule Avatar, jos et olisi kadonnut, et ehkä olisi onnistunut pelastamaan minua tänään. Kiitos", kalastaja sanoi.
"Ole hyvä", Airi sanoi.
"Myrsky on ohi", Sokka sanoi nähtyään, että taivaalla olevat, tummat pilvet olivat siirtymässä sivuun auringon edestä.
XXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXX
Zuko istui sängyllään ja ajatteli Avataria.
Klak! Huoneen ulkopuolelta kuuluvien askelten äänet saivat Zukon lopettamaan Avatarin ajattelemisen, ja hän ryntäsi kohti huoneensa ovea työntäen sen auki. Käytävällä ei näkynyt ketään, mutta oviaukon vasemmalle puolelle oli jätetty puusta tehty iso kotelo, joka oli suunnilleen yhden pergamenttikäärön pituinen. Se oli ruskea, ja siihen oli kirjoitettu mustilla kanji-merkeillä:
"Sozinin viimeinen testamentti".
Zuko poimi kotelon oikealla kädellään ja meni huoneeseensa sulkien oven vasemmalla kädellään.
"Toivottavasti voin auttaa Zukoa löytämään oman tiensä", Iroh ajatteli. Hän seisoi käytävän vasemmalla puolella olevan nurkan takana. Hän oli äsken jättänyt puusta tehdyn kotelon Zukon huoneen oven lähelle. Hän oli päättänyt, että Zukon oli aika tietää eräitä asioita esi-isistään. Iroh toivoi, että kun Zuko kuulisi totuuden esi-isistään, hän voisi löytää oman tiensä.