Heipä hei! Tässä on Legend of the Airi (Water)-fanfictionin uusi luku. Ryhdyn suunnittelemaan seuraavaa lukua. Nähdään seuraavassa luvussa.
XXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXX
Punainen viestihaukka lensi nopeasti kohti Pohjanmeren linnoitusta. Kyseinen linnoitus oli Tulikansan omistama, ja se oli rakennettu rannikolle.
Viestihaukka kuljetti viestikääröä selkäänsä sidotussa, ruskeassa säiliöissä.
Linnoituksessa oli useita vartiotorneja, joissa oli Tulikansan sotilaita.
Linnoituksen sisäpihalla seisoi useita, ruskeisiin vaatteisiin puettuja miehiä, jotka olivat urheilullisia. He pitivät käsissään jousipyssyjä, ja heidän kasvoissaan oli punaisia kasvomaalauksia. Heidän puseroidensa selkäpuolille oli kiinnitetty ruskeat kotelot, joihin oli laitettu nuolia.
Kyseiset miehet harjoittelivat parhaillaan jousiammuntaa.
Zhao seisoi eräässä vartiotornissa Eversti Shinuin kanssa katsomassa ihmisiä, jotka harjoittelivat jousiammuntaa.
Eversti Shinui oli Zhaota lyhyempi, urheilullinen mies. Hän oli suunnilleen 40-vuotias. Hänellä oli yllään samanlainen haarniska, kuin Zhaolla.
"En voi suostua pyyntöösi, Komenteja Zhao", eversti sanoi.
"Pyydän, harkitse edes. Legendan mukaan Yuyan Archersiksi kutsutut jousiampujat ovat maailman parhaimpia jousiampujia, jotka tekevät parhaansa onnituakseen saamissaan
tehtävissään. Heidän ammunta-taitonsa ovat huippuluokkaa, joten heistä voisi olla apua Avatarin vangitsemisessa", Zhao sanoi. "Heidän tarkkuus on legendaarinen. Yuyan voi ampua jousensa lentämään sadalle metrin päässä olevalle puulle tappamatta sitä. "
"Avatarin etsiminen on vain turhuushanke! Me taistelemme täällä todellisessa sodassa, ja tarvitsen jokaisen Yuyan Archersin-jousiampujan, jotka minulla on, komentaja", eversti sanoi Zhaolle.
Zhao katsoi everstiä vihaisena.
Kraa! Zhao ja eversi katsoivat vasemmalle nähdäkseen punaisen viestihaukan, joka lensi kohti heitä.
Viestihaukka laskeutui eversin vasemmalle käsivarrelle, ja eversi avasi linun selkään kiinnitetyn säiliön oikealla kädellään. Hän otti sieltä viestin, jonka takapuolella oli Tulimaan tunnus. Kun eversi luki viestin hän näytti hermostuneelta samalla, kun viestihaukka lensi vartiotornin muurin päälle.
"Onko se Tulen valtias Ozailta?" Zhao otti viestin oikealla kädellään, ja luki viestin. "Hän on ylentänyt minut amiraaliksi. Pyyntöni on nyt määräys".
Shinu kumarsi Zhaolle, ja käveli tonin alakertaan torinin portaita pitkin.
Zhao katsoi jousiampujien harjoituksia, mutta hän ei tiennyt, että hänen yläpuolellaan olevalla katolla oli tuntematon mies. Mies oli katolla konttaus-asennossa, jotta kukaan ei näkisi häntä. Miehellä oli yllään tummat vaatteet ja sininen naamio, joka peitti hänen kasvonsa. Kyseinen mies oli pitkä ja urheilullinen. Hän oli kuulut koko keskustelun. Hän pysyi hiljaa samalla, kun hän ryömi kohti läheisellä katolla olevia varjoja, ja katosi.
XXXXXXXXXXXX
"Köh köh!" Sokka yski. Hän oli makuupussissaan, joka oli laitettu lähelle Appan oikeaa kylkeä.
Airi katsoi Sokkaa huolissaan. Hän ja hänen ystävänsä olivat eilen illalla saapuneet tuhoutuneeseen kaupunkiin, jossa he olivat yöpyneet. Kun he olivat heränneet tänä aamuna, he olivat huomanneet sen, että Sokka oli vilustunut.
"Appalla on hyvä huumorintaju", Sokka sanoi, kun Katara pyyhki hänen otsaansa märällä kankaanpalalla.
"Milloin Sokka alkoi puhua noin?" Kai kysyi.
"Pian sen jälkeen, kun hän oli herännyt", Katara sanoi. "Sokka taisi vilustua siinä aiemmassa myrskyssä, kun hän yritti auttaa kalastajaa tienatakseen rahaa".
"Hän tarvitsee lääkettä", Airi sanoi. Hän otti Appan satulasta alueen kartan ja levitti sen heidän yösijansa lattialle ja alkoi tutkia sitä. He olivat ostaneet kartan Kataran mainitseman myrskyn jälkeen siitä kylästä, jossa he olivat olleet mysrkyn alkaessa. "Tämän kartan mukaan läheisellä vuorella on kasviperäinen laitos. Käyn kysymässä, onko siellä lääkkeitä".
"Sokka ei ole tarpeeksi hyvässä kunnossa menemäkseen sinne. Sokka toipuu kyllä, kunhan hän vain lepää. Köh köh!" Katara alkoi yskiä.
"Sinäkin taisit vilustua samassa myrskyssä kuin veljesi", Kasumi sanoi ymmärrettyään, miksi Katara yski.
"Olen ihan kunnossa. Köh köh!" Katara yski.
Airi, ja uudet Tuulentaitajat yrittivät pysyä kaukana Katarasta ja Sokkasta, jotta hekään eivät vilustuisi.
"Katara, en usko, että olet kunnossa. Olen samaa mieltä, kuin Kasumi. Katso Sokkaa. Hän luulee olevansa Maantaitaja!" Airi sanoi.
"Olen Maantaitaja", Sokka liikutteli käsiään, ja kuvitteli hallitsevansa maata, vaikka hän ei hallinnutkaan maata.
"Käyn tapaamassa mainitsemani, kasviperäisen laitoksen työntekijöitä. Tytöt ja Kai, voitteko huolehtia Katarasta ja Sokkasta sillä välin, kun haen lääkettä? Varokaa, ettette tekin vilustu", Airi sanoi.
"Selvä", Kai sanoi. "Sytytän nuotion, jotta Kataralla ja Sokkalla ei ole kylmä".
"Käyn hakemassa vettä", Kasumi sanoi.
Midori otti Appan satulasta sinisen huovan, jonka hän laittoi Kataran päälle, kun Katara asettui makaamaan Appan oikeaa kylkeä vasten.
Zhah! Salama välähti taivaalla.
"Sää on aika huono, joten nyt en käytä liidokkia matkustamiseen", Airi ajatteli. Hän lähti juoksemaan tosi nopeasti siihen suuntaan, jossa kartalla näkynyt kasviperäinen laitos oli. Airi käytti tuulta juostakseen nopeammin, kuin yleensä.
XXXXXXXXXXXXXXX
"Samalla, kun oma elämäni hämärtyy, mieleeni palaavat ajat, jolloin kaikki oli valoisampaa. Muistan ystäväni. Ystäväni nimi oli Roku. Olimme molemmat Tulentaitajia, joten harjoittelimme taitojamme keskenämme. Roku oli vahva Tulentaitaja, mutta onnistuin voittamaan hänet. Kun olin Prinssi Sozin, minä ja Roku olimme niin läheiset ystävät, että huomasin välittömästi sen, että Roku oli rakastunut Ta Miniin. Neuvoin Rokua kertomaan tunteensa Ta Minille, mutta Rokulla ei ollut tarpeeksi rohkeutta tunnustaa tunteitaan Ta Minille. Minulla ja Rokulla oli paljon yhteistä, kuten sama syntympäivä. Asiat kuitenkin muuttuivat sinä päivänä, kun minä ja Roku juhlimme 16-vuotis-syntymäpäiväämme. Sinä päivänä Tulipyhimykset saapuivat juhliin. Kysyin heiltä, oliko isälleni tapahtunut jotain. Korkein Tulipyhimys sanoi näin:
"Ei, Prinssi Sozin. Emme tulleet sinun takiasi. Tulimme kertomaan seuraavan Avatarin nimen. On kunnia palvella teitä, Avatar Roku".
"Minä ja muut kumarsimme Rokulle, mutta huomasin, että hän oli hermostunut siitä, mitä Tulipyhimykset kertoivat hänelle", Zuko luki Sozinin viimeistä testamenttiä. Hän istui sängyllään.
"Oliko isoisoisäni Avatar Rokun ystävä?!" Zuko mietti uskomatta lukemaansa tekstiä todeksi. Hänen selässään juoksi kylmiä väreitä.
Kop kop! Zuko katsoi huoneensa ovea, ja laittoi nopeasti käsissään olevan käärön selkänsä taakse piiloon, sillä hän ei halunnut kenenkään näkevän kyseistä kääröä.
"Sisään!" Zuko huusi.
Iroh tuli huoneeseen erään tulisoturin kanssa. Kyseinen tulisoturi piti oikeassa kädessään valkoista kääröä, jonka hän avasi. Kääröön oli maalattu Kuva Avatar Airista. Kuvan vasemmalla puolella oli mustilla kanji-merkeillä kirjoitettua tekstiä.
"Kaikki tiedot, jotka koskevat Avataria, ilmoitetaan Amiraali Zhaolle", tulisoturi sanoi.
"Zhao on siis ylennetty", Iroh totesi. "Hän on edistynyt".
"En tiedä, missä Avatar on. Voitte kertoa sen Zhaolle heti sen jälkeen, kun näette hänet", Zuko kehotti sotilasta lähtemään aluksestaan. Häntä suututti se, että Zhao oli nyt vastuussa Avatarin etsimisestä.
"Minulla oli asiaa sinullekin, Prinssi Zuko", tulisotilas sanoi. "Amiraali Zhao ei salli laivojen kulkua alueella, tai ulos alueelta. Kyseinen asia koskee jopa sinua, Prinssi Zuko".
"Riittää! Lähde aluksestani!" Zuko vaati jälleen.
Iroh katsoi huoneesta lähtevää tulisotilasta näennäisen välinpitämätömästi, ennen kuin hän katsoi Zukoa.
"Prinssi Zuko, Zhao on nyt korkeammassa asemassa, koska hänet on ylennetty amiraaliksi. Miten aiot löytää tyttöystäväsi ennen Zhaota?" Iroh kiusasi veljenpoikaansa.
"Lopeta!" Zuko huusi vihaisena ymmärrettyään, että Iroh sanoi Avataria Zukon tyttöystäväksi. Zuko punastui sen takia, mitä hänen setänsä oli äsken sanonut.
"Mutta sinähän pidät nykyisestä Avatarista", Iroh jatkoi Zukon ärsyttämistä.
"Jätä minut rauhaan!" Zuko punastui enemmän.
"Hyvä on. Olen huoneessani, jos tahdot puhua minulle", Iroh lähti Zukon huoneesta sulkien oven perässään.
XXXXXXXXXXXXXXX
Metsään oli rakennettu Tulikansan näköalapaikka. Se oli rakennettu erään puun oksalle. Siihen oli piiloutunut kaksi Tulikansan sotilasta. Yksi vartija tarkkaili metsää kaukoputkella, ja toinen luki Avatarista kertovaa julistetta.
"Melko hämmästyttävää", julistetta lukeva sotilas sanoi. "Näiden tietojen mukaan Avatar voi luoda tornadoja, ja juosta nopeammin kuin tuuli".
"Se taitaa olla vain huhu!" tiuskaisi toinen sotilas, joka tarkkaili metsää kaukoputkella. Yllättäen hän näki jonkin juoksevan tosi nopeasti läheisellä tiellä. Kyseinen ihminen juoksi niin nopeasti, että ilmaan nousi hiekkaa. Kun hän katsoi tarkemmin, hän näki, että juokseva ihminen oli Avatar.
Avatar juoksi näköalapaikan ohi niin nopeasti, että hänen ympärillään oleva tuuli pudotti näköalapaikan seinät maahan.
"Se ei ollut huhu", julistetta lukenut sotilas sanoi.
Kaukoputkea käyttänyt sotilas otti viittansa oikealla puolella olevasta taskusta merkkitorven, ja puhalsi siihen ilmoittaakseen Zhaon värväämille jousiampujille sen, että he olivat nähneet Avatarin. Kyseiset jousimiehet olivat piiloutuneet tähän metsään vangitakseen Avatarin. Fuuuu! Torven ääni kaikui metsässä.
XXXXXXXXXXXXXXXX
"Pian, ystäväni Rokun piti lähteä Tulimaasta, ja ottaa vastaan kohtalonsa Avatarina. Hänen piti matkustaa maailmalle, ja oppia hallitsemaan alkuvoimia. Menin tapaamaan häntä ennen, kuin hän aloitti matkansa. Kun menin hänen huoneeseensa, huomasin, että hän ei ollut pakannut. Hän istui sängyllään, ja näytti miettivän jotain. Kysyin häneltä:
"Hei, mikset jo pakkaa, oi kaikkivoipa Avatar? Hei, näytä kuinka hallitaan neljää voimaa!" "Näytin Rokulle muutamia liikkeitä, joiden avulla neljän kansakunnan jäsenet hallitsivat voimiaan".
"Roku sanoi näin:
"Aloin pakata, mutta pyhimykset sanoivat, etten enää tarvitse maallista omaisuutta".
"Minä sanoin:
"Ai?" "Istuin Rokun sängylle ja Roku sanoi:
"Tämä kävi niin äkkiä. Nyt kaikki muuttuu".
"Annoin Rokulle hiuspäähineeni ystävyytemme eleeksi, ja sanoin:
"Toivottavasti voit ottaa edes tämän".
"Roku sanoi:
"Mutta sehän on kuninkaallinen esine, joka kuuluu kruununprinssille".
"Minä sanoin Rokulle:
"Haluan antaa sen".
"Roku otti hänelle antamani päähineen, ja laittoi sen omaan päähänsä", Zuko luki Sozinin kirjoittamaa tekstiä.
XXXXXXXXXXXXXX
"Vettä", Sokka mutisi.
"Tässä", Kasumi antoi Sokkalle pienen kupin, jossa oli vettä.
"Onkohan Airi kunnossa?" Sayaka kysyi.
"Vuorille on pitkä matka, joten hänen paluunsa voi kestää jonkin aikaa. Hänen kannattaa jopa olla varovainen siltä varalta, että metsässä on Tulisotureita", Kai sanoi.
XXXXXXXXXXXXXXXX
Airi meni puiseen rakennukseen, jossa oli paljon kasveja, jotka oli istutettu maahan, tai ruukkuihin.
Huoneen vasemmalla puolella oli ruskea pöytä, jonka päällä seisoi valkoinen kissa, joka söi ruskeassa kulhossa olevaa ruokaa. Kissan silmät olivat vihreät.
Huoneessa seisoi vanha nainen, jolla oli pitkät, harmaat hiukset. Hänellä oli yllään vaaleanvihreä kimono. Hän näytti 78-vuotiaalta. Hänellä oli vaalea iho. Naisen silmät olivat vihreät.
"Anteeksi, että tulen näin myöhään, mutta ystäväni ovat vilustuneet", Airi sanoi naiselle. "Tiedättekö jonkin lääkkeen, joka parantaisi heidät?"
"Tulit oikeaan paikkaan. On olemassa lääke, jolla voit autta ystäviäsi", nainen sanoi. Hänen äänensä oli pehmeä ja ymmärtäväinen.
"Millainen mainitsemanne lääke on?" Airi kysyi.
"Mainitsemani lääke on niin tehokas, että ystäväsi alkavat voida paremmin pari tuntia sen jälkeen, kun he saavat kyseistä lääkettä", nainen sanoi. "Olen asunut tämän vuoren huipulla neljäkymmentä vuotta. Instituuttissa oli aiemmin enemmän työntekijöitä, mutta nyt täällä asumme vain minä ja kissani Miyuki".
"Vai niin?" Airi kysyi.
"Monet, haavoittuneet Maan valtakunnan sotilaat käyvät usein instituutissa, ja sen ansiosta he kaikki kykenevät toipumaan nopeasti", parantaja sanoi.
"Hienoa, että täällä käy asiakkaita, mutta entä millainen on se lääke, jolla voin auttaa ystäviäni?" Airi kysyi.
"Nuori neiti, ystäväsi paranevat, jos he saavat imeskellä jäädytettyjä puun sammakoita", pajastaja sanoi. "Löydät jäädytettyjä puun sammakoita lähellä olevasta suosta. Jäädytettyjen puun sammakojen ihossa on lääkinnällisiä ominaisuuksia, mutta vain silloin, kun ne ovat jäätyneet".
"Toimiiko se varmasti?" Airi kysyi uskomatta korviaan.
"Kyllä. Miksi kysyt?" parantaja kysyi.
"Ystäväni saattavat suuttua minulle, jos laitan heidät imemään jäädytettyjä puun sammakoita", Airi sanoi.
"Ehkä, mutta kunhan selität heille, miksi laitoit heidät imemään jäädytettyjä puun sammakoita, he todennäköisesti ymmärtävät", nainen sanoi.
"Kiitos. Mitä olen velkaa?" Airi kysyi.
"Höpsis, sinun ei tarvitse maksaa mitään, sillä minä vain neuvoin sinua", parantaja sanoi.
"Selvä. Hyvää päivän jatkoa", Airi sanoi ja käveli ulos talon oviaukosta.
Hän lähti juoksemaan, mutta yllättäen häntä kohti lensi kaksi nuolta, joiden sulissa oli Tulimaan tunnus.
"Ei hyvä!" Airi lähti juoksemaan vasemmalle, vaikka hänestä tuntui siltä, että joku seurasi häntä.
Hän vilkaisi nopeasti taakseen nähdäkseen, että hänen takanaan seisoi useita, ruskeisiin vaatteisiin puettuja miehiä, jotka olivat urheilullisia. He pitivät käsissään jousipyssyjä, ja heidän kasvoissaan oli punaisia kasvomaalauksia. Heidän puseroidensa selkäpuolille oli kiinnitetty ruskeat kotelot, joihin oli laitettu nuolia.
"Minä taidan olla heidän maalitaulunsa!" Airi juoksi eteenpäin. Hänen käsistään ilmestyi tuulta, jonka hän heitti päin jousiampujia kaataen heidät maahan. Airi jatkoi juoksemista ja hyppäsi vuoren alapuolella olevan puun oksalle. Sitten hän hyppäsi maahan ja alkoi juosta niin nopeasti, kuin pystyi.
Jousiampujat jatkoivat Airin seuraamista, ja ampuivat nuolia häntä kohti.
"Olisikohan tuossa suossa jäädytettyjä puun sammakoita?! Ensin minun on paettava noilta jousiampujilta!" Airi ajatteli nähtyään lähellä suolammikon.
XXXXXXXXXXX
"12 vuoden kuluttua tapasin taas ystäväni. Kun Roku palasi, hän omasi Avatarin taidot. Ja minäkin olin muuttunut, sillä minut oli kruunattu Tulen valtiaaksi", Zuko luki Sozinin kirjoittamaa tekstiä.
"Kun tapasin Rokun pitkästä aikaa, hän tuli palatsin valtaistuinsaliin ja minä istuin valtaistuimella, kun Roku sanoi:
"Sozin, vai pitääkö sanoa, Tulen valtias?"
"Minä sanoi Rokulle:
"Alamaiset kumartavat, ennen kuin puhuttelevat".
"Roku näytti yllättyneeltä asenteestani, joten kävelin hänen eteensä ja sanoin:
"Sinä olet poikkeus".
"Roku näytti rauhoittuneelta ja halasin häntä. Olin iloinen siitä, että hän oli palannut kotiin. Monien vuosien jälkeen, hän oli edelleen paras ystäväni. Ja minä olin pari kuukautta myöhemmin airueena Rokun häissä silloin, kun Roku meni naimisiin Ta Minin kanssa. Roku ei lannistunut Ta Minin suhteen, vaan onnistui lopulta kertomaan Ta Minille tunteensa. Rokun sanojen mukaan todellinen rakkaus löytää keinot. Roku sanoi jopa, että Avatarina oleminen ei huononna mahdollisuuksia lainkaan. Hääpäivänä katsomme tulevaisuuteen onnellisen luottavaisina. Minäkin uskoin parempaan tulevaisuuteen. Menin puhumaan Rokulle ja Ta Minille. Kysyin Ta Miniltä Rokusta:
"Anteeksi, saanko lainata häntä hetkeksi?"
"Ta Min sanoi:
"Ei kuulu perinteisiin, mutta sopii".
"Menin Rokun kanssa eräälle parvekkeelle, ja Roku kysyi minulta:
"Mitä nyt?"
"Sanoin Rokulle:
"Olen ajatellut maailman tilannetta".
"Roku sanoi minulle:
"Nyt juhlitaan häitä. Ota kakkua ja tanssi vähän. Piristy".
"Minä sanoin:
"Tiedän kyllä, mutta kuuntele edes".
Roku nyökkäsi, joten jatkoin keskustelua:
"Alusta asti minusta piti tulla Tulen valtias. Ja vaikka emme tienneet sitä, sinusta piti tulla Avatar. Uskomatonta, että tunnemme toisemme niin hyvin, vai mitä? Yhdessä saavutamme kaiken".
"Roku sanoi:
"Niin. Totta".
"Minä sanoin:
"Kansakuntamme nauttii ennen näkemättömästä vauraudesta, ja rauhasta. Ihmiset voivat hyvin. Olemme onnekkaita monella tapaa".
"Roku kysyi:
"Mitä oikein tarkoitat?"
"Minä sanoin:
"Ajattelin, että meidän pitäisi jakaa tästä onnestamme muillekin. Käsissämme on historian menestyksekkäin valtakunta. On aika laajentua".
"Roku vastusti ajatustani sanomalla:
"Ei. Neljän kansakunnan pitää säilyä, neljänä!"
"Minä sanoin:
"Roku, et ole edes harkinnut vaihtoehtoja".
"Roku sanoi:
"Ei ole vaihtoehtoja. En halua kuulla tästä enää!"
"Roku palasi sen jälkeen juhlapaikalle. Hän sai vasta vuosia myöhemmin selville sen, että olin lähtenyt toteuttamaan suunnitelmaani, Rokun varoituksista huolimatta. Roku oli saanut selville sen, että olin perustanut siirtokuntia Maan valtakuntaan. Roku saapui palatsin valtaistuinsaliin puhumaan minulle:
"Kävin siirtomaissa! Kuinka voit tunketua Maaheimon alueelle?!"
"Minä sanoin:
"Kuinka sinä, Tulikansalainen, voit puhutella valtiastasi näin?! Uskollisuus kuuluu kansakunnalle, ellet ole maanpetturi!"
"Roku sanoi:
"Epäilet kunniaani. Haastatko minua? Siitä ei seuraa hyvää! Nyt riittää".
"Roku oli lähdössä palatsista, mutta yritin hyökätä hänen kimppuunsa. Roku kuitenkin voitti minut, ja tuhosi suuren osan palatsista. Hän sanoi minulle taistelun jälkeen:
"Tällä kertaa säästän sinut. Annan sinun mennä ystävyytemme muistoksi. Mutta muista, jos loukkaat rajoja vielä yhenkin kerran, sinun tiesi on kuljettu, loppuun!"
"Roku lähti taistelupaikalta. Lopetin suunnitelmani toteuttamisen, sillä tiesin, että Roku oli valmis pysäyttämään minut, jos veisin suunnitelmiani pidemmälle. Roku ja minä emme puhuneet, emmekä tavanneet 25 vuoteen taistelun jälkeen. Roku oli suurimman osan ajastaan kotisaarellaan. Eräänä yönä, kun olin palatsin parvekkeella näin, että Rokun kotisaarella oleva tulivuori purkautui. Rokun saari oli satojen kilometrien päässä, mutta tunsin sen sortuvan. Näin vain mustan savupatsaan. Sellaista tuhoa, en ollut nähnyt koskaan ennen. Juoksin palatsin sisäpihalle niin nopeasti kuin pystyin, sillä lohikäärmeeni oli palatsin sisäpihalla. Nousin lohikäärmeeni selkään, ja lähdin lentämään kohti Rokun saarta auttaakseni Rokua. Kun lensin lohikäärmeelläni meren yli näin, että monet, Rokun saaren asukkaista, Ta Min mukaanlukien olivat paenneet saarelta veneillä. Kun pääsin Rokun saaren lähelle näin, että Roku käytti Avatar-voimiaan taistellessaan purkautuvaa tulivuorta vastaan, ja että Rokun lohikäärme Fang lensi purkautuvan tulivuoren lähellä auttaakseen Rokua. Ymmärsin, että Roku oli päättänyt taistella purkautuvaa tulivuorta vastaan antaakseen Ta Minille ja muille mahdollisuuden paeta saarelta. Sitten toinen, Rokun saarella oleva tulivuori alkoi purkautua. Kysyin Rokulta:
"Voinko auttaa, Roku?"
"Sozin?" Roku kysyi minulta.
"Aika on vähissä", sanoin Rokulle. Lohikäärmeeni laskeutui toisen tulivuoren lähelle, ja yritin johdattaa tulivuoresta tulevaa lämpöä taivaalle estääkseni tulivuorta purkautumasta. Yllättäen tulivuoren seinämä, jolla seisoin, oli vähällä sortua. Olisin kaatunut ja vierinyt alas pitkin tulivuoren ulkoseinää, ellei Roku olisi käyttänyt maantaitamista pelastaakseen minua. Emme mitenkään pystyneet kukistamaan purkautuvia tulivuoria, joten yritimme paeta saarelta. Roku varoitti minua huutamalla:
"Älä hengitä myrkkykaasua!"
"Roku käytti tuulentaitamistaitojaan suojellakseen minua myrkkykaasulta, mutta hän itse altistui hengittämään myrkkykaasua. Kun hänen näkönsä alkoi hämärtyä, hän pyysi minulta
apua. Sanoin Rokulle:
"Ilman sinua voin toteuttaa kaikki suunnitelmani. Ajattelen tulevaisuutta, Roku".
"Lohikäärmeeni laskeutui eteeni, ja nousin sen selkään lentäen kohti palatsia. Juuri ennen kuin tuliperäinen purkaus ehti osua Rokuun, Fang kietoutui hänen ympärilleen suojellen häntä, ja he kuolivat molemmat. Rokun mentyä, oli tullut aika muuttaa maailman suuntaa komeetan voiman avulla. Tiesin, että seuraava Avatar syntyisi Tuulenkulkijoihin, joten tuhosin kaikki Tuulitemppelit. Uusi Avatar kuitenkin harhautti minua. Tuhlasin loppuikäni jäljittäen häntä turhaan. Tiedän, että hän piileskelee jossain. Tulikansan suurin uhka, viimeinen Tuulentaitaja".
"Tämä päättyy? Missä loppu on?" Zuko katsoi käärön toiselle puolelle nähdäkseen, oliko siellä lisää kirjoitusta, mutta siellä ei ollut lisää kirjoitusta.
XXXXXXXXXXXX
Airi juoksi metsässä, kunnes hän pysähtyi uupuneena.
Yllättäen kaksi nuolta osui hänen oikeaan hihaansa, ja hänen oikealla puolellaan olevan puun runkoon.
Airi katsoi hermostuneena ympärilleen, kun hänen aiemmin näkemänsä jousimiehet kävelivät häntä kohti.
XXXXXXXXXXXXXXX
Zuko työnsi Irohin huoneen oven auki vasemmalla kädellään. Hän piti Sozinin kirjoittamaa kääröä oikeassa kädessään.
"Mitä nyt, Prinssi Zuko?" Iroh istui sängyllään. Hänen huoneensa oli samanlainen, kuin Zukon huone.
"Sinä toit huoneeni lähelle tämän, Sozinin kirjoittaman käärön, etkö vain? Taisit tuoda minulle jopa sen kirjeen, jossa luki:
"Kun tiedät, kuinka isoisoisäsi luovutti vallan, niin ymmärrät oman kohtalosi". Olit kirjoittanut kyseiseen kirjeeseen näkymättömällä musteella tekstin, jossa kerroit, että Tulipyhimykset säilyttävät salaista historiaa lohikäärmeiden hautaholvissa. Olen lukenut Sozinin kirjoittaman käärön, salaisen historia, joka pitäisi merkitä historiaksi, jonka kaikki ovat jo kuulleet. Ensimmäisenä lähettämäsi kirjeen tekstistä sain sellaisen käsityksen, että kun luen isoisoisän kirjoittaman käärön sisällön, saan tietää isoisoisän kuolemasta. Mutta tarinan lopussa hän oli elossa", Zuko sanoi.
"Ei. Ei ollut", Iroh sanoi.
"Mitä oikein tarkoitat?" Zuko kysyi.
"Sinulla on kaksi isoisoisää. Sozin oli isäsi isoisä. Äitisi isoisä oli Avatar Roku", Iroh sanoi.
"Miksi kerrot sen nyt minulle?!" Zuko kysyi uskomatta korviaan. Hänen selässään juoksi kylmiä väreitä. Hänellä oli ristiriitaisia tunteita. Hän ei voinut ymmärtää, miksi hänen äitinsä oli mennyt naimisiin hänen isänsä kanssa, varsinkin kun otti huomioon sen, että Sozin oli pettänyt Rokun.
"Kaiken komeansa jälkeen, vaikka Roku oli antanut armoa, Sozin petti hänet niin", Zuko ajatteli. Hän pudotti oikeassa kädessään pitämänsä käärön lattialle.
"Koska sinun isoisoisiesi välinen taistelu, auttaa sinua ymmärtämään omaa sisäistä taisteluasi paremmin. Hyvä ja paha taistelevat aina sisälläsi. Se on kohtalosi, perintösi. Mutta siinä on hyväkin puolensa. Joku voi ratkaista sukupolvien ongelmat nyt, sinä. Sukuperintösi takia vain sinä yksin voit pelastaa perheemme, ja Tulikansan. Ristiriitojen lisäksi sinussa piilee kyky palauttaa tasapaino tähän maailmaan", Iroh otti avasi lähellä olevan pöydän pöytälaatikon oikealla kädellään ja otti sieltä Avatar Rokun päähineen:
"Tämä, kuninkaallinen esine, kuuluu tulevalle hallitsijalle".
Iroh sulki pöytälaatikon, ja antoi päähineen Zukolle.
Zuko otti päähineen oikealla kädellään.
"Tiesikö Avatar Roku nimeni siksi, että hän oli äitini isoisä?" Zuko ajatteli sitä, mitä Avatar Roku oli sanonut hänelle, kun Zuko oli tavannut Avatar Rokun.
"Zuko, minun pitäisi kertoa sinulle eräs toinenkin asia. Isäni, Tulen valtias Azulon yritti järjestää kunnollisen avioliiton nuoremmalle pojalleen, Ozaille. Tulipyhimykset kertoivat isälleni, että jos Ozai naisi Avatar Rokun tyttärentyttären, tämä tekisi heidän jälkeläisistään voimakkaita tulentaitajia. Azulon uskoi vahvasti tähän ennustukseen, mutta Rokun jälkeläisten löytäminen osoittautui vaikeaksi. Lopulta Azulon ja Ozai löysivät heidät kylästä nimeltä Hira'a. Ursan palatessa kotiin teatteriharjoituksista, Azulon esitteli hänelle itsensä ja poikansa ja kertoi tälle aikeistaan. Kun Ozai pyysi Ursaa vaimokseen, Ursa ei nähnyt vaihtoehtoa kieltäytyä. Kun Ursa oli suostunut veljeni kosintaan, he päättivät matkustaa Tulimaan pääkaupunkiin. Mutta heidän lähtiessään Ursan entinen kihlattu, Ikem, vastusti Ursan ja Ozain liittoa. Azulon komensi henkivartijansa Ikemin kimppuun, mutta Ursa pysäytti heidät ja suostutteli Ikemin palaamaan kotiinsa. Pian pääkaupunkiin saapumisensa jälkeen Ozai ja Ursa menivät naimisiin. Ursa todennäköisesti suostui veljeni kosintaan varmistaakseen, että isäni ja veljeni eivät vahingoittaisi Ursan vanhempia tai Ikemiä. Zuko tiedät varsin hyvin, mitä pojalleni Lu Tenille tapahtui, ja että lopetin Ba Sing Sein valloituksen sen takia, mitä serkullesi tapahtui. Sen jälkeen isäsi ajatteli, että en enää ole valtaistuimen arvoinen, koska olin lopettanut Ba Sing Sein valloituksen serkkusi Lu Tenin kuoleman takia. Siksi veljeni pyysi isääni tekemään veljestäni seuraajansa Tulen valtiaana. Isäni ei pitänyt siitä mitä Ozai oli ehdottanut isälleni, joten isäni käski Ozain surmata sinut, jotta Ozai ymmärtäisi tuskan, jonka Lu Tenin kuolema oli aiheuttanut minulle. Ja isäsi aikoi tehdä sen. Äitisi kuuli siitä, ja vannoi suojelevansa sinua kaikin keinoin. Äitisi tiesi, että isäsi halusi Tulen valtiaaksi, joten äitisi ehdotti isällesi kauppaa. Äiti laatiman suunnitelman mukaan Ozaista tulisi Tulen valtias, ja sinun henkesi säästyisi:
"Vanhemmiltaan oppimillaan taidoillaan äitisi valmistaisi myrkyn, jonka alkuperää olisi mahdoton jäljittää, ja jolla Ozai voisi murhata Azulonin".
"Keitä äitini vanhemmat olivat?" Zuko kysyi.
"Hira'an tuomari Jinzuk, ja kasviparantaja Rina. isoäitisi Rina oli Avatar Rokun ja Ta Minin tytär. Isoäitisi oli opettanut äitiäsi valmistamaan myrkkyjä. Prinssi Zuko, veljeni pelkäsi joutuvansa itsekin jonain päivän Ursan valmistaman myrkyn uhriksi, joten Ozai määräsi Ursan karkoitettavaksi. Ozai uhkasi tappaa äitisi, jos äitisi veisi sinut ja Azulan mukanaan. Tehtyään myrkyn ja annettuaan sen Ozaille, Ursa hyvästeli sinut ja Azulan, ja lähti veneellä takaisin Hira'aata kohti", Iroh sanoi.
"Miten tiedät tuon?" Zuko kysyi hermostuneena. Tähän asti hän ei ollut tiennyt, mitä hänen äidilleen oli tapahtunut sinä yönä, kun hänen äitinsä oli kadonnut.
"Äitisi jätti huoneeseeni kirjeen, jossa hän kertoi, mitä tapahtui sinä yönä, kun hän katosi. Todennäköisesti hän kirjoitti kyseisen kirjeen, ennen kuin hän lähti palatsista", Iroh sanoi. "Prinssi Zuko, haluan kysyä sinulta jotain. Uskot ehkä seuraavasi omaa kohtaloasi, mutta onko se jonkun toisen sinulle antama kohtalo? Kuka olet, ja mitä todella haluat?"
"Kerrankin, en voi vastata kysymykseesi", Zuko sanoi. Hän lähti kävelemään kohti huonettaan.
"Toivottavasti hän kuunteli minua edes jonkin verran", Iroh ajatteli.
XXXXXXXXXXXXXX
Airi katseli huonetta, johon jousiampujat olivat tuoneet hänet vähän aikaa sitten.
Huoneen lattia oli ruskea, ja seinät olivat punaiset. Huoneen seinissä ei ollut yhtään ikkunaa.
Huoneen toisella puolella oli ruskea, metallista tehty ovi.
Airin kädet oli sidottu ketjuilla huoneessa oleviin, isoihin soihtuihin. Hänen jalkansa oli sidottu ketjuilla lattiaan.
"Jos vain voisin irrottaa nämä kahleet, voisin paeta täältä!" Airi mietti.
Yllättäen huoneen ovi avattiin, ja huoneeseen käveli pitkä ja urheilullisen mies. Mies oli suunnilleen 35-vuotias. Hänellä oli harmaat hiukset, jotka hän oli kammannut poninhännälle. Hänellä oli kultaiset silmät ja hänen ihonsa oli vaalea. Hänellä oli yllään samanlainen haarniska, kuin Zukolla.
"Huomaan, että Yuyan Archersit onnistuivat vangitsemaan sinut, Avatarin, kaikkien neljän alkuvoiman mestarin. Tulikansa on yrittänyt löytää sinut 100 vuoden ajan epäonnistuen, mutta nyt olet vihdoin löytynyt. Tulen valtias on tyytyväinen, kun vien sinut hänelle", mies sanoi. "Sallit minun toki esittäytyä, olen Amiraali Zhao".
"Haastan sinut kaksintaisteluun!" Airi huusi.
"Olisi huvittavaa taistella kanssasi, mutta kieltäydyn siitä. Kerro, miltä tuntuu olla viimeinen Tuulentaitaja. Ikävöitkö ketään?" Zhao kysyi.
"Tuskin aavistatkaan", Airi sanoi. Hän ei aikonut kertoa Zhaolle uusista Tuulentaitajista. Hän aikoi paeta suojellakseen ystäviään, ja uusia Tuulentaitajia Tulikansalta.
"Emme kuitenkaan tapa sinua, sillä Tulikansa aloittaisi sinua seuraavan Avatarin etsimisen. Kyse on toki siitä, suostuuko Tulen valtias jättämään sinut henkiin", Zhao sanoi.
"Odotahan vain, kunhan pääsen vapaaksi!" Airi sanoi vihaisena.
"Olisi huvittavaa nähdä, miten yrität paeta täältä. Et pysty pakenemaan täältä, ellei joku päätä pelastaa sinua", Zhao käveli kohti ovea, ja sulki sen takanaan.
"Minun on paettava täältä! Tulella voi sulattaa metallia!" Airi ajatteli. Hänen oikeaan etusormeensa ilmestyi tulta, jonka hän yritti ohjata kohti ketjua, jolla hänen oikea jalkansa oli sidottu lattiaan. Tuli osui Airin oikean jalan ympärille sidottuun ketjuun, ja alkoi sulattaa sitä.
XXXXXXXXXXXXX
"Onkohan Airi kunnossa?" Midori mietti huolissaan.
"Jos hän ei palaa aamuun mennessä, lähden etsimään häntä", Sayaka sanoi.
XXXXXXXXXXXXXXX
Eräs mies oli pukeutunut tummiin vaatteisiin ja sinivalkoiseen naamioon seisoi metsässä, ja tarkkaili Tulikansan tukikohtaa. Hän aikoi taas salakuunnella Zhaota. Hän oli kiinnittänyt ylävartalonsa ympärille ruskean vyön, jossa oli huotra, jossa oli kaksi lyömämiekkaa.
Naamioitunut mies käveli tielle, jota pitkin kulki sarvikuonon vetämät vaunut, joiden kuljettajan paikalla istui Tulikansan sotilas.
Naamioitunut mies juoksi kohti vaunuja mahdollisimman hiljaa, ja tarttui käsillään vaunujen pohjaan. Vaunun pohjan ja maan välissä oli tyhjää tilaa puolen metrin verran, joten naamioitunut mies mahtui hyvin piiloonsa.
Lopulta kuljettaja pysäytti sarvikuonon, ja vaunut Tulikansan portin eteen.
"Tarkistamme vaunut", eräs sotilas sanoi.
Toinen sotilas tarkisti vaunun vasemman puolen ja tavaratilan, minkä jälkeen hän käveli kohti vaunun oikeaa puolta.
Naamioitunut mies kiipesi nopeasti vaunun tavaratilaan piiloutuakseen vaunuja tarkistavalta sotilaalta.
Vaunuja tarkistava sotilas katsoi vaunujen oikealle puolelle, ja sitten vaunujen alle näkemättä mitään normaalista poikkeavaa.
"Kaikki hyvin. Voit mennä sisälle", vaunut tarkistanut sotilas sanoi miehelle, joka ajoi vaunuja.
Tukikohdan portit avattiin, ja mies ohjasi sarvikuonon tukikohdan sisäpihalle.
Kun vaunut pysähtyivät, naamioitunut mies hyppäsi pois vaunujen kyydistä, ja juoksi kohti tukikohdan lähintä oviaukkoa ja kiipesi kyseisen oviaukon edessä olevia portaita pitkin ylös.
XXXXXXXXXXXXXX
Zhao käveli everstin ja erään toisen miehen kanssa tukikohdan parvekkeelle, ja katsoi sisäpihalla seisovia sotilaita:
"Tulikansan pojat ja tyttäret, olemme vihdoinkin vanginneet Avatarin. Tämä on lopullinen mahdollisuutemme voittaa tämä sota. Kun Sozinin komeetta palaa tämän vuoden aikana,
käytämme sen voimaa polttaaksemme Maan valtakunnan pääkaupungin, Ba Sing Sein!"
"Kyllä!" sotilaat huusivat.
Zhao ei kuitenkaan nähnyt, että läheisessä vartiotornissa kulki siniseen naamioon pukeutunut mies. Mies hiipi muurin takana mahdollisimman hiljaa, jotta kukaan ei näkisi häntä. Naamioitunut mies löysi muurin yläpuolella olevalta lattialta köyden, jonka hän sitoi muuriin ja lähti kiipeämään alas köyttä pitikin. Hän juoksi kohti linnoituksen sisäpihaa ja hyppäsi maassa olevaan viemäriaukkoon. Viemärissä oli vettä hänen nilkkoihinsa asti. Hän jatkoi matkaa päätorniin maanalaisen viemärin kautta. Viemärin lattiaan oli kiinnitetty kaltereita, joiden toinen pää oli kiinnitetty viemäriaukon yläpuolella olevaan kattoon. Naamioitunut mies onnistui kuitenkin jatkamaan matkaansa kävelemällä eteenpäin kalterien välissä olevasta raosta. Hän jatkoi matkaa kohti päätornia, sillä hän arveli Avatarin olevan siellä.
XXXXXXXXXXXXXXXX
Airi jatkoi oikean jalkansa ympärillä olevien ketjujen sulattamista.
"Olen melkein sulattanut nämä ketjut", Airi mietti.
Klak! Sulatettu ketju putosi lattialle.
"Nyt on vasemman jalkani ympärillä olevan ketjun vuoro!" Airi suuntasi oikeassa etusormessaan olevan tulen vasemman jalkansa ketjun ympärille. Ketju alkoi sulaa hitaasti,
mutta varmasti.
XXXXXXXXXXXXXXX
Neljä sotilasta vartioi huonetta, jossa Airia pidettiin.
Klak! Käytävän oikealla puolella olevan nurkan takaa kuulunut meteli kiinnitti sotilaiden huomion, ja pian sieltä lensi esiin Tulisoturin kypärä, joka putosi huonetta vartioivien sotilaiden edessä olevalle lattialle.
Yksi sotilas meni tarkistamaan tilanteen. Nurkan takaa ilmestyi tulta. Klak! Nurkan takaa kuului samanlainen ääni, kuin aiemmin. Kilg! Nurkan takaa kuului ketjujen kilinää.
Kaksi muuta sotilasta menivät tarkistamaan tilanteen nähdäkseen, että heidän toverinsa kädet oli sidottu ketjulla, joka oli kiinnitetty kattoon. Miehen suun eteen oli sidottu musta huivi.
Sotilaat yllättyivät näkemästään. He eivät nähneet huoneen kattoon piiloutunutta miestä, jolla oli kasvoillaan sininen naamio. Hän piti oikeassa kädessään ketjua, jonka hän heitti kohti toista sotilasta sitoen hänen kätensä ja ripustaen hänet roikkumaan kattoon.
Seuraavaksi siniseen naamioon pukeutunut mies hyppäsi alas katosta, ja sitoi kolmannenkin sotilaan kädet ketjulla ripustaen hänet roikkumaan kattoon. Hän oli sitonut kaikki sotilaat ketjuilla katossa olevaan putkeen.
Neljäs sotilas aikoi ottaa oikealla kädellään käytävän vasemmalle puolelle ripustetun varoitustorven varoittaakseen Zahota, mutta yllättäen häntä kohti heitettiin veitsi, joka osui torveen pudottaen sen maahan. Sitten hän näki häntä kohti juoksevan miehen, jonka kasvoilla oli sininen naamio.
Vartijan oikeasta kädestä ilmestyi tulta, mutta naamioitunut mies veti esiin selkänsä taakse piilottamansa ämpärin, jota hän piti oikeassa kädessään. Hän heitti ämpärissä olevan veden kohti Tulisotilasta sammuttaen tulen. Hän oli löytänyt ämpärin käytävällä olevasta varastosta ja täyttänyt sen viemärivedellä, minkä jälkeen hän oli piilottanut ämpärin käytävän oikealla puolella olevan nurkan taakse. Tarkemmin sanoen, hän oli piilottanut ämpärin nurkan takana olevaan varastoon, jonka ovi oli nurkan vasemmalla puolella. Hän oli ottanut ämpärin sen jälkeen, kun hän oli siepannut kohtaamansa Tulisotilaat.
Siniseen naamioon pukeutunut mies kamppasi huonetta vartioineen sotilaan kädessään pitämänsä ämpärin avulla iskemällä ämpärin sotilaan jalkoihin ja siirtäen sen nopeasti vasemmalle.
Klak! Vartija putosi lattialle ja menetti tajunsa.
XXXXXXXXXXXXXXXXX
"Mitä siellä oikein tapahtuu?!" Airi mietti samalla, kun hän jatkoi ketjun sulattamista.
Klak! Sulanut ketju putosi lattialle.
"Minun on vielä irrotettava käsieni ympärillä olevat ketjut!" Airi mietti.
Yllättäen huoneen oven avasi siniseen naamioon pukeutunut mies, joka tuli huoneeseen ja sulki oven perässään.
Airi katsoi miestä hermostuneena.
Mies otti huotrassa olevat miekat molemmilla käsillään, ja käytti niitä leikatakseen ketjut, joilla Airin kädet oli sidottu.
Klak! Ketjut putosivat lattialle.
"Kuka olet?" Airi kysyi.
"Olen Blue Spirit", mies sanoi.
"Tulitko pelastamaan minut?" Airi kysyi.
Blue Spirit avasi oven ja osoitti sitä, ennen kuin käveli ulos.
"Tuo oli kai kyllä", Airi totesi, ja seurasi miestä nähdäkseen, että huonetta vartioinut sotilas makasi lattialla. Vartijan kädet ja jalat oli sidottu ketjuilla ja hänen suunsa oli sidottu mustalla liinalla.
Airi jatkoi Blue Spiritsin seuraamista.
XXXXXXXXXXXXXXX
"Jotain on taatusti vialla, koska Airilla kestää näin kauan", Midori sanoi.
"Lähden etsimään häntä heti, kun aurinko on noussut", Sayaka heitteli veitsiä seinään ajan kuluksi.
Kasumi antoi Kataralle ja Sokkalle vettä.
Kai toi heidän yösijaansa lisää polttopuita.
XXXXXXXXXXXXXXX
Airi ja Blue Spirit kävelivät viemärissä.
Blue Spirit kurkisti ylös viemäriaukosta nähdäkseen sotilaita, jotka kävelivät pihalla. Kun sotilaat olivat menneet pois näkyvistä, Blue Spirit osoitti viemäriaukkoa ja kiipesi ylös viemäristä Airin tehdessä samoin.
"Kuka hän on?" Airi katsoi naamioitunutta miestä.
XXXXXXXXXXXXXXXX
"Kirjoita ylös äsken pitämäni puhe. Kirjoita todistus kaikista, korkean tason virkamiehistä, jotka olivat paikalla puheeni aikana. Seuraavaksi lähetät kirjoittamasi kirjeen Tulen valtiaalle", Zhao sanoi avustajalleen, kun he kävelivät eteenpäin linnakkeen käytävällä.
Hänen ajatuksensa keskeytyivät, kun hän katsoi vasemmalle nähdäkseen kattoon sidotut sotilaat, jotka näyttivät hermostuneilta. Hän katsoi huonetta, jossa Avatarin olisi pitänyt olla nähdäkseen, että yksi vartija oli sidottu oven eteen. Hän näki jopa sen, että käytävän päässä oleva ovi oli auki. Hän juoksi huonetta kohti nähdäkseen, että Avatar oli kadonnut.
"Lykkäänkö viestin lähettämistä Tulen valtiaalle?" Zhaon avustaja kysyi nähtyään saman, kuin Zhao.
XXXXXXXXXXXXX
Airi ja Blue Spirit juoksivat kohti muurin yläpuolella roikkuvaa köyttä.
Fuuuu! Varoitustorven ääni kaikui kaikkialla.
"Tuolla!" eräs sotilas huusi nähtyään Airin.
Airin käsistä ilmestyi tuulta, jota hän heitti kohti sotilaita kaataen heidät maahan.
"Onneksi emme ehtineet kiivetä muurin päälle, sillä jos olisimme kiivenneet, joku vartija olisi voinut leikata köyden pudottaakseen meidät maahan!" Airi varoitti Blue Spiritsiä.
Blue Spirit veti miekkansa huotrastaan molemmilla käsillään, ja alkoi taistella Tulisotilaita vastaan.
Airi ja Blue Spirit juoksivat kohti portteja.
"Avatar pakenee! Sulkekaa portit!" Zhao huusi juostuaan parvekkeelle.
Airin käsistä ilmestyi tuulta, joka muodostui isoksi pyörremyrskyksi hänen ja Blue Spiritsin ympärille. Airi tarttui Blue Spiritsin oikeaan käteen vasemmalla kädellään, ja ohjasi oikealla kädellään tuulta nostamaan hänet ja Blue Spiritsin lähimmän muurin yläpuolelle.
He laskeutuivat muurin päälle, ja sinne juoksi sotilaita.
Airi kaivoi taskustaan Sayakalta saamansa heittoveitset, jotka hän heitti kohti sotilaita siten, että ne juuttuivat sotilaiden hihoihin ja muurin päällä oleviin laatikoihin.
"Onneksi Sayaka opetti minut heittämään veitsiä", Airi ajatteli tyytyväisenä.
Airi muodosti oikeaan käteensä pyörremyrskyn, joka kasvoi koko ajan isommaksi, kunnes se ympäröi hänet ja Blue Spiritsin. Airi liikutti oikeaa kättään siten, että pyörremyrsky lennätti hänet ja Blue Spiritsin perimmäisen muurin yläpuolelle.
Seuraavaksi Airi näki, että eräät Tulisoturit kantoivat bambunvarsista tehtyjä tikapuita kohti muuria. He pystyttivät tikapuut muuria vasten, ja alkoivat kiivetä ylös.
Airin käsistä ilmestyi tuulta, jonka avulla hän heitti Tulisotilaat maahan.
Blue Spirit töni eräitä muurin yläpuolella olevia sotilaita kaataen heidät muurin päälle.
Yllättäen eräs Tulisotilas juoksi kohti Airia ja Blue Spiritsiä. Hänen käsiinsä ilmestyi tulta.
"Käytä tuulta!" Blue Spirit nosti Airin syliinsä.
Airin käsistä ilmestyi tuulta, jonka hän muodosti pyörremyrskyksi itsensä ja Blue Spiritsin ympärille, ennen kuin hän nosti heidät ilmaan, ja laski heidät maahan muurin ulkopuolelle.
Blue Spirit laski Airin maahan, ja Airi katsoi häntä punastuneena.
Yllättäen portit avattiin, ja sieltä käveli esiin Zhao ja lisää Tulisotilaita.
"Näyttää siltä, että joudun käyttämään sinua kilpenä", Blue Spirit varoitti Airia, ja käveli Airin taakse laittaen miekkansa Airin eteen.
"Tarvitsemme Avatarin elävänä, joten päästäkää heidät pakoon!" Zhao huusi.
"Mitä teette?" Eversti kysyi.
"Minulla on suunnitelma", Zhao lähti kävelemään kohti korkeinta tornia. "Sulkekaa portit!"
Airi ja Blue Spirit kävelivät kohti metsää samalla, kun portit suljettiin.
Airi ja Blue Spirit katsoivat ympärilleen siltä varalta, että lähettyvillä olisi Tulisotilaita.
XXXXXXXXXXXXXX
Zhao katsoi perääntyvää kaksikkoa parvekkeelta.
"Tähtää naamioituneeseen ihmiseen", Zhao sanoi vieressään seisovalle jousiampujalle.
Mies valmistautui ampumaan heti, kun Zhao antaisi hänelle merkin.
"Näyttää siltä, että viemme Tulen valtiaalle kaksi vankia", Zhao sanoi. "Nyt".
XXXXXXXXXXXXX
Airi ja Blue Spirit lähestyivät metsää koko ajan enemmän ja enemmän.
Lopulta Blue Spirit laski miekkansa alemmas siten, että ne osoittivat maahan.
Airi katsoi Blue Spiritsiä uteliaana.
Yllättäen Tulikansan tukikohdasta lensi nopeasti esiin nuoli, joka osui Blue Spiritsin naamioon. Naamio suojasi Blue Spiritsiä nuolen aiheuttamalta vauriolta, mutta nuolen kärki raapaisi haavan Blue Spiritsin vasempaan kylkeen repien samalla reiän puseron vasemmalle puolelle.
Blue Spirit kaatui maahan, ja hänen miekkansa putosivat hänen molemmille puolilleen.
Airi järkyttyi näkemästään.
Airin vasemmasta kädestä ilmestyi tuulta, joka nosti hiekkaa ilmaan. Hän aikoi paeta Blue Spiritsin kanssa ilmaan nousseen hiekan turvin, sillä kyseisen hiekan ansiosta Tulisotilaat eivät näkisi, minne Airi ja Blue Spirit pakenisivat.
"Blue Spirit?" Airi kumartui naamioituneen miehen vasemmalle puolelle tarkistaakseen tämän voinnin. Yllättäen hän huomasi, että Blue Spiritsin naamio oli siirtynyt hieman paikaltaan. Airi tarttui naamioon molemmilla käsillään, sillä hän halusi tietää Blue Spiritsin oikean henkilöllisyyden kiittääkseen Blue Spiritsiä. Hän otti naamion Blue Spiritsin kasvoilta
nähdäkseen Zukon kasvot.
"Zuko pelasti minut?!" Airi ajatteli järkyttyneenä. "Pitäisikö minun paeta ja jättää Zuko tänne? En voi tehdä niin, sillä hän pelasti minut!"
Airi kiinnitti naamion vyöhönsä, ja poimi maahan pudonneet miekat vasemmalla kädellään. Sitten hän kietoi oikean kätensä Zukon vyötärön ympärille, ja lähti juoksemaan metsään.
XXXXXXXXXXXXXXX
"Pian! Vangitkaa Avatar!" Zhao huusi sotilailleen.
Sotilaat lähtivät juoksemaan kohti porttia, mutta kun he pääsivät sinne, he näkivät, että Avatar ja naamioitunut mies olivat kadonneet.
XXXXXXXXXXXXXXX
Airi juoksi metsässä, kunnes hän löysi tosi ison puun, jonka juurien päälle oli pudonnut lehtiä. Hän laski Zukon lehtikasan päälle lepäämään, ja alkoi tutkia Zukon haavaa.
"Tämä on vain viiltohaava", Airi tarttui Zukon oikeaan käteen kokeillakseen pulssia. "Hän on elossa. Hyvä".
Airi laittoi Zukon miekat maahan ja naamion hän laittoi Zukon oikealla puolella olevan juuren päälle.
"Ehkä hän pelasti minut vain saadakseen kunniansa takaisin, mutta se oli silti rohkea teko. Olisikohan Roku ylpeä Zukosta?" Airi mietti.
Yllättäen Zuko heräsi ja katsoi ympärilleen.
"Kiitos, että pelastit minut. Se oli varsin kunniakas teko. 100 vuotta sitten ystävystyin Tulimaassa asuvan, Kuzon-nimisen pojan kanssa. Hän oli Tulentaitaja, kuten sinäkin. Jos olisin tavannut sinut 100 vuotta sitten, olisimme ehkä voineet ystävystyä. Luuletko sinäkin jotain sellaista?" Airi kysyi.
"En tiedä", Zuko sanoi. "Olisit voinut paeta, ja jättää minut Tulisotilaiden tukikohdan lähelle".
"Se ajatus kävi mielessäni, mutta sinä pelastit minut, joten en voinut tehdä sitä. Kiitos, Zuko", Airi suuteli Zukoa vasemmalle poskelle, minkä seurauksena Zuko punastui. "Muuten, kun palaat laivallesi suosittelen, että hoidat vasemmassa kyljessäsi olevan haavan".
Airi lähti nopeasti metsästä suolle kerätäkseen jäätyneitä puusammakoita, mutta Zuko ehti nähdä hänen oikean ranteensa ympärillä olevan rannerenkaan.
"Saiko hän tuon rannerenkaan mainitsemaltaan Kuzonilta?" Zuko ajatteli hieman kateellisena. Hän ei tosin tiennyt, miksi hän oli kateellinen Kuzonille. Eihän Airi ollut kertonut Zukolle sitä,
keneltä Airi oli saanut rannerenkaansa. "Pidänkö nykyisestä Avatarista?"
XXXXXXXXXXXXXX
Airi kaivoi oikeasta taskustaan pussin, johon hän laittoi löytämänsä jäiset puusammakot, ennen kuin hän lähti kävelemään sinne, missä hänen ystävänsä olivat.
Lopulta Airi saapui yösijaansa.
"Imekää näitä", Airi sanoi Kataralle ja Sokkalle, ja laittoi jäisiä puusammakoita Kataran ja Sokkan suihin.
"Missä olet ollut?" Kasumi kysyi. "Näytät tosi väsyneeltä!"
"Kerron nokosten jälkeen", Airi laittoi pussin maahan, ja kiipesi Appan satulaan. Hän nukahti heti, kun oli asettunut makuulleen.
"Airi", Katara sanoi samalla, kun hän ja Sokka imeskelivät jäisiä puusammakoita.
XXXXXXXXXXXX
"Missä olet ollut, Prinssi Zuko?" Iroh istui laivan kannella olevalla tuolilla. Hän piti käsissään tsungi-torveaan. Hän katsoi kannella kävelevää veljenpoikaansa, jolla oli yllään Tulikansan haarniska.
Zuko oli äsken palannut laivaansa pienemmällä aluksellaan. Zuko ei vastannut sedälleen, vaan käveli kohti kannella olevaa ovea.
"Missasit musiikki-illan", Iroh sanoi. "Luutnantti Jee lauloi koskettavan rakkauslaulun".
"Menen nukkumaan. Älkää häiritkö minua", Zuko sanoi avaten ja sulkien oven perässään.
XXXXXXXXXXXXX
"Voin jo paremmin", Sokka sanoi, mutta hän hermostui nähtyään, että hänen suussaan oleva, jäinen puusammakko muuttui ruskeaksi ja alkoi liikkua. "Phyit!" Sokka katsoi maahan sylkäisemäänsä sammakkoa inhoten.
Katara huomasi saman kuin veljensä, ja työnsi kielensä ulos. Kataran kielen päällä oleva sammakko hyppäsi maahan.
"Iiiiik!" Katara huusi inhoten.
Momo jahtasi maassa hyppiviä sammakoita.
"Heh heh!" uudet Tuulentaitajat nauroivat.
XXXXXXXXXXXXX
Zuko makasi sängyssään ajatellen Airia. Hän katsoi seinällä olevaa Tulikansan lippua ja kosketti kädellään sitä poskea, jota Airi oli suudellut. Zuko oli äsken laittanut ison laastarin haavansa päälle puhdistettuaan haavansa. Hän punastui ajatellen sitä, miten Airi oli suudellut häntä, ja hänen sydämensä alkoi hakata normaalia nopeammin.
"Hän on Avatar ja minä Tulikansan prinssi. Saanko rakastaa häntä?" Zuko kysyi itseltään. Hänellä oli ristiriitaisia tunteita siksi, että hänen esi-isänsä oli tuhonnut Airin kansan, mutta hän piti Airista. Hän ei voinut enää sivuuttaa tunteitaan.