Heipä hei! Tässä on Legend of the Airi (Water)-fanfictionin uusi luku. Ryhdyn suunnittelemaan seuraavaa lukua. Nähdään seuraavassa luvussa.
XXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXX
Airi, ja Katara olivat menneet läheiseen satamaan osoksille vähän sen jälkeen, kun he olivat saapuneet kylään. Sokka oli jäänyt kylän ulkopuolelle pystytettyyn leiriin uusien Tuulentaitajien, Appan ja Momon kanssa.
Aurinko oli laskemassa, ja taivaalla oli pilviä.
"Aika kaunista, vai mitä, Airi?" Katara katsoi auringon laskua.
"Kyllä. Minä, ja Mestari Gyatso katselimme joskus auringon laskua, ja katsoimme joskus jopa yötaivaalla olevia tähtiä", Airi sanoi.
"Niinkö? Gyatso taisi välittää sinusta tosi paljon", Katara sanoi.
"Niin. Hän ei ollut isäni, mutta hän oli minulle eräänlainen isähahmo", Airi sanoi.
Katara katsoi Airia uteliaana.
Kraks! Oikealta puolelta kuuluva meteli kiinnitti tyttöjen huomion, ja he juoksivat kyseiseen suuntaan nähdäkseen, että Tulikansan sotilaat kantoivat kahta lasta kohti sataman oikealla puolella olevaa isoa rakennusta, jonka seinään oli maalattu Tulikansan tunnus.
Airi heitti nopeasti käsistään tuulta kohti Tulisotilaita kaataen nämä maahan. Klaks!
Tulisotilaiden vangitsemat lapset hyppäsivät maahan ennen, kuin Tulisotilaat kaatuivat maahan, ja juoksivat kohti Airia, ja Kataraa.
"Mitä tapahtui?!" toinen Tulisotilas huusi nousten seisomaan.
"Juoskaa!" Airi huusi Kataralle, ja lapsille.
Airi juoksi Kataran, ja lasten kanssa, kunnes he saapuivat leiriin.
Airi istui maahan hengästyneenä muiden tavoin, ja katsoi lapsia, joiden kanssa hän ja Katara olivat paenneet Tulisotilailta:
"Oletteko kunnossa?"
"Kyllä. Kiitos kovasti, Avatar", tyttö sanoi. Tytöllä oli mustat hiukset, ruskeat silmät, ja ruskettunut iho. Hän oli laiha ja 10-vuotias. Hänellä oli yllään ruskea pusero, ruskea hame, jonka alla oli harmaat housut. Hänellä oli jaloissaan mustat kengät. Hän oli laiha, ja pitkä.
Pojalla oli mustat hiukset, vihreät silmät, ja vaalea iho. Hän oli 8-vuotias. Hänellä oli yllään vihreä pusero. Hänellä oli jaloissaan ruskeat housut, ja ruskeat kengät. Hän oli pitkä, ja laiha.
"Olkaa hyvät, mutta miten jouduitte tuohon tilanteeseen?" Airi kysyi.
"Olen Rin, ja tämä on Wataru. Olemme kotoisin samasta kylästä, tai ainakin olimme kunnes Tulikansa poltti kylämme. Olimme ainoat, jotka onnistuivat pakenemaan. Pari viikkoa sitten meihin osui kultainen energia-aalto, ja sen seurauksena pystyimme tekemään näin", Rin ojensi oikeaa kättään eteenpäin, ja hänen kädestään ilmestyi tuulta.
Wataru teki samoin.
"He ovat Tuulentaitajia. Minun pitää todella kiittää Hei Baita sitten, kun näen hänet seuraavan kerran", Airi mietti iloisena.
"Vaeltelimme etsimässä uutta kotia, ja suunnittelimme asettuvamme asumaan Ba Sing Seihin. Saavuimme tähän kylään tänä aamuna. Tulisotilaat vangitsivat meidät, ja yrittivät viedä meidät läheiseen tehtaaseen tekemään pakkotyönä aseita Tulikansalle", Rin sanoi.
"Ikävää. Haluaisitteko tulla mukaamme, sillä olemme matkalla Pohjoiseen tuulitemppeliin, jossa voisimme opettaa teidät, ja muut uudet Tuulentaitajat hallitsemaan voimansa? Pohjoisesta tuulitemppelistä voisi tulla uusi kotinne", Airi sanoi.
"Sopii", lapset sanoivat.
"Hienoa. Selitän teille myöhemmin sen, miten saitte voimanne. Yrittäkää nyt nukkua jonkin aikaa, sillä näytätte väsyneiltä", Airi ehdotti huomattuaan kyseisen asian.
"Hyvä ajatus", Wataru sanoi.
"Näyttää siltä, että Purple Ladyn on taas aika puolustaa viattomia", Airi ajatteli.
"Sokkakin nukkuu näemmä", Katara totesi.
XXXXXXXXXXXXXXXX
"Taas harjoittelemassa, Prinssi Zuko?" Iroh kysyi nähtyään Zukon harjoittelevan taitojaan Luutnantin kanssa laivan kannella.
"Mitä haluat, setä?" Zuko kysyi.
"Tulin vain ilmoittamaan sinulle sen, että kokki aloitti lounaan valmistamisen", Iroh sanoi.
"Syön myöhemmin!" Zuko huusi.
"Hyvä on", Iroh sanoi.
XXXXXXXXXXXXXXXXX
Airi katsoi nukkuvia ystäviään, ennen kuin hän lähti leiristä vale-asussaan kohti sitä tehdasta, josta Rin oli aiemmin kertonut hänelle.
Taivaalle oli noussut kalpea täysikuu. Taivaalla oli monia tähtiä.
Airi pysähtyi eräälle sivukujalle, joka oli tehtaan lähellä. Hän heilautti viuhkoistaan vettä kohti tehtaan seinälle kiinnitettyjä soihtuja, ja niissä palavat liekit siirtyivät vankilan puisiin pari-oviin polttaen kyseisiä ovia.
"Tulipalo!" Eräs vartijoista huusi juosten muiden vartijoiden kanssa paikalle sammuttaakseen tulipalon voimiensa avulla.
Airi heilautti taas viuhkojaan, ja viuhkoista ilmestynyt tuuli muodosti ison pyörteen tulisotilaiden ympärille, ja Airi heitti tulisotilaat pyörteen avulla mereen. Molsk!
Kraks! Tehtaan puu-ovet murenivat pieniksi palasiksi, ja tehtaaseen vangitut ihmiset juoksivat ulos tehtaan tuhotusta oviaukosta.
"Miten se tulipalo oikein sai alkunsa?!" Eräs vanki kysyi.
"En tiedä, mutta sen ansiosta pääsimme pakoon!" Toinen vanki sanoi.
Yllättäen vangit pysähtyivät, sillä tulisotilaat kävelivät tielle, ja valmistautuivat taistelemaan.
Yllättäen vasemmalta ilmestyi tuulta, joka osui tulisotilaisiin heittäen heidät mereen. Molsk! Tulisotilaat uivat pintaan, ja katsoivat vasemmalle nähdäkseen Purple Ladyn.
"Lähtekää täältä, älkääkä koskaan tulko takaisin!" Purple Lady huusi tulisotilaille, minkä seurauksena tulisotilaat nousivat pois merestä, ja pakenivat paikalta.
"Kiitos, Purple Lady!" yksi vangeista sanoi.
"Olkaa hyvä. Voitte nyt palata koteihinne", Purple Lady sanoi vangeille.
Vangit lähtivät koteihinsa, ja Purple Lady palasi takaisin sinne, missä hänen ystävänsä nukkuivat. Kätkettyään vale-asunsa ompelutarvike-koriinsa, Airi nukahti Appan satulaan.