Heipä hei! Tässä on Moon's Soldier-fanfictionin uusi luku. Ryhdyn suunnittelemaan seuraavaa lukua. Nähdään seuraavassa luvussa.
XXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXX
"Isoveli, minne olet menossa?" Hamura kysyi seisoen Tenjin kartanon pääsisäänkäynnin edessä olevien portaiden lähellä.
"Matkalle", Hagoromo sanoi.
"Ole varovainen", Serenity sanoi kävellen Tenjin kartanon pääsisäänkäynnille. Hän oli pari päivää sitten tullut Maahan tapaamaan molempia veljiään.
Serenityn veljet olivat pari kuukautta sitten käyneet Kuussa tutkimassa Kuun valtakuntaa, jonka Serenity oli perustanut heti asetuttuaan asumaan Kuuhun. Serenity oli antanut kyseisen valtakunnan nimeksi Silver Millennium.
Käydessään ensimmäisen kerran Kuussa Hagoromo oli sanonut Hamuran tavoin Serenityn perustamaa Kuun valtakuntaa kauniiksi, ja että Tenjikin olisi varmaan pitänyt Silver Millenniumia kauniina. Gamamarukin oli silloin ollut heidän mukanaan, ja sanonut heille silloin sen, että Tenji olisi varmaan ollut tosi ylpeä kaikista lapsistaan.
"Kyllä", Hagoromo sanoi. "Hamura, ja Serenity, huolehdittehan tämän maan asukkaista matkani aikana?"
"Kyllä", Hamura, ja Serenity sanoivat.
"Hagoromo, milloin sinä oikein palaat kotiin?" Shizuka sanoi tullen ulos Tenjin kartanon pääsisäänkäynnistä.
Shizuka oli pitkä, ja laiha nainen. Hänellä oli vaalea iho, ja ruskeat silmät. Hänen hiuksensa olivat pitkät, ja ruskeat, ja ylettivät hänen lantiolleen asti. Hänellä oli yllään vaaleansininen yukata. Hänellä oli jaloissaan vaaleanruskeat sandaalit. Hän oli 22-vuotias. Shizuka oli Hamuran vaimo.
Hamura, ja Shizuka olivat menneet naimisiin pari kuukautta sitten.
"Sitä en osaa vielä sanoa ihan tarkasti", Hagoromo sanoi kälylleen.
Taivaalla oli muutamia pilviä, ja aurinko paistoi hieman.
"Kiitos avustasi, Gamamaru", Hagoromo sanoi kävellen samalla Tenjin kartanon pääsisäänkäynnin edessä olevia portaita pitkin alapäin.
Gamamaru seisoi Tenjin kartanon pääsisäänkäynnin edessä olevien portaiden yläpuolella.
"Ilman Sennin-voimaa, jonka opetit Serenitylle, ja minulle emme olisi voineet voittaa äitiä", Hagoromo sanoi.
Hagoromo piti mustaa Shakujōaan oikeassa kädessään. Hänellä oli yllään valkoinen, hupullinen takki. Hänellä oli jaloissaan valkoiset housut, ja harmaaruskeat sandaalit.
"Oletko kauankin poissa?" Gamamaru kysyi Hagoromolta.
"Kyllä. Minun on tehtävä jotain", Hagoromo sanoi.
"Mitä aiot tehdä?" Gamamaru kysyi.
"Matkallani on kaksi tarkoitusta. Matkani ensimmäinen tarkoitus on löytää asuinpaikka jokaiselle, yhdeksälle Juubista otetulle Bijuulle. Haluan varmistaa sen, että he eivät taistele keskenään, ja että ihmiset eivät käytä Bijuuiden voimia väärin. Aion valita heidän kotinsa hyvin huolellisesti", Hagoromo sanoi.
Maisema muuttui kallioiseksi maastoksi, jossa näkyi monia kraatereita, joita Hagoromo, ja Gamamaru katsoivat.
"Matkani toinen tarkoitus on palauttaa tämä, tuhoutunut maa ennalleen. Taistellessamme äitiä vastaan aiheutimme tälle maalle kauheita vahinkoja. Minun täytyy sovittaa tämä rikos jotenkin", Hagoromo sanoi.
"Ymmärrän. Kyllä, se voi olla hyvä tehdä", Gamamaru sanoi. "Mutta tiesi eteenpäin tulee olemaan vaikea".
"Olen tietoinen siitä", Hagoromo sanoi.
"Tiedätkö, näin unta viime yönä", Gamamaru sanoi.
"Uni?" Hagoromo kysyi.
"Konnat näkevät harvoin unia. Kun konnat näkevät "unia", niin ne "unet" toteutuvat aina. Koska rupikonnan uni on kohtalo", Gamamaru sanoi.
"Mistä näit unta?" Hagoromo kysyi.
"Kaukana tulevaisuudessa ilmestyy sinisilmäinen, nuori tyttö, joka kutsuu yhdeksän Bijuuta niiden oikeilla nimillä. Haaveilin siitäkin, että hän käyttää jopa Maboroshi no Ginzuishouta suojelemaan ystäviään, ja korjaa erään tuhotun valtakunnan ennalleen Maboroshi no Ginzuishoun voimien avulla. Hänellä on vaikea menneisyys, mutta hän saa lopulta ystäviä. Hän pyrkii jopa selvittämään vanhempiaan koskevia salaisuuksia, sillä häneltä on salattu hänen omien vanhempiensa nimet eräiden, tiettyjen syiden takia", Gamamaru sanoi.
"Tarkoittaako tämä sitä, että erimielisyyksiä tulee olemaan lisää? Hagoromo kysyi.
"En tiedä sitä", Gamamaru sanoi.
"Miten äsken mainitsemasi tyttö voi käyttää Maboroshi no Ginzuishouta, kun ottaa huomioon sen, että Maboroshi no Ginzuishou on nyt sisarellani Serenityllä?" Hagoromo kysyi.
"Ehkä äsken mainitsemani tyttö on joku Serenityn jälkeläinen, joka perii Maboroshi no Ginzuishoun jossain vaiheessa", Gamamaru sanoi.
"Sisareni jälkeläinen?" Hagoromo kysyi. "Onko se kaikki, mitä teen nyt merkityksetöntä?"
"Älä huoli. Kohtalo on asia, josta et voi paeta. Kulje vain omaa tietäsi. Ja jos kohtalo niin haluaa, polkumme risteävät jälleen", Gamamaru sanoi hypäten Hagoromon vasemmalla puolella olevaan jokeen. Molsk!
"Hyvästi", Hagoromo sanoi. Sitten hän lähti kävelemään oikealle.
Maisema muuttui kallioiseksi maastoksi, jolla Hagoromo käveli. Ja sitten maisema muuttui joeksi, jonka rannalle Hagoromo saapui. Missään ei näkynyt siltaa, joten hän käveli joen rantaa pitkin vasemmalle päin. Sitten hän pysähtyi nähtyään tuhoutuneen sillan. Hagoromo käveli kyseiselle sillalle, jonka päällä oli isoja kiviä, ja puun palasia.
Hagoromon takana oli pieni, puusta rakennettu katos.
"Luulen, että tämä on ensimmäinen testini", Hagoromo sanoi.
Hagoromo alkoi poimia sillan päällä olevia esineitä samalla, kun läheisen katoksen oviaukon edessä oleva, ruskea verho vedettiin sivuun.
"Häh?" Verhon takaa käveli esiin nuori mies. Hänellä oli pitkät, ruskeat hiukset, ruskettunut iho, ja ruskeat silmät. Hänellä oli yllään vaaleansruskea pusero. Hänellä oli käsissään vaaleanruskeat rannekkeet. Hänellä oli jaloissaan ruskeat housut, ja ruskeat kengät. Hän oli pitkä, ja urheilullinen. Hän näytti 20-vuotiaalta. Mies oli sitonut hiustensa latvaan valkoisen hiusnauhan, ja samalla hiuksensa eräänlaiselle poninhännälle.
Mies katsoi Hagoromoa, joka jatkoi tuhoutuneen sillan siivoamista.
"Hei, hei, hei, hei! Mitä sinä teet?" Mies kysyi Hagoromolta kävellen samalla kohti Hagoromoa.
Hagoromo katsoi paikalle äsken tullutta miestä, ennen kuin Hagoromo jatkoi sillan siivoamista.
"Aion korjata tämän sillan", Hagoromo sanoi.
"Mitä?" Mies kysyi. "Miksi tehdä jotain, jota ei vaadita?"
Hagoromo poimi puun palan, ja katsoi miestä:
"Kuinka niin sitä ei vaadita? Silta on välttämätön kaikille", Hagoromo vei kantamansa puun palan läheiseen roskakasaan.
"Kaikki tarvitsevat sitä", Mies sanoi. "Siksi se on minulle ongelma, jos se on olemassa".
"Ai...Mielenkiintoinen kommentti", Hagoromo sanoi.
"Kuuntele, koska tämä silta on rikki, niin kaikki pysähtyvät täällä. Sitten minä tulen paikalle. Menen matkamiesten luokse, otan heidän omaisuutensa, ja tarjoudun auttamaan heitä tämän joen ylittämisessä. Sitten pakenen tänne hetkeäkään epäröimättä. En ehkä näytä nopealta, mutta nämä jalat eivät koskaan petä minua. Teen näin elantoni ansaitsemisen vuoksi", Mies sanoi.
"Ymmärrän. Joten olet varas, joka käyttää tätä rikkinäistä siltaa elantonsa ansaitsemiseksi", Hagoromo sanoi miehelle. "Kerran minä, veljeni, ja sisareni tapasimme erään lääke-kauppiaan. Hänen myymänsä tuotteet olivat oikeastaan vain homeisia pähkinöitä, rikkaruohoja, ja myrkyllisiä sieniä. Hän matkusti pitkin maita ansaitakseen elantonsa. Sisareni, ja minä kuulimme kuitenkin kyseiseltä lääke-kauppiaalta mielenkiintoisia huhuja, joita tutkimalla minä, veljeni ja sisareni selvitimme erään salaisuuden kuultuamme ensin siitä salaisuudesta eräältä ystävältämme".
"Aivan oikein. Joten jätä minut tänne yksin", Mies sanoi. "Äsken mainitsemasi lääke-kauppias ei tainnut osata odottaa sitä, että ymmärtäisit hänen myymiensä tuotteiden olevan kelvottomia tuotteita".
"Itse asiassa veljeni huomasi kyseisen asian", Hagoromo sanoi. "Mutta valitsemasi tapa ansaita elantosi hyödyttää vain sinua. Se aiheuttaa vaikeuksia kaikille muille".
"Hei! Sanoin jo, että jätä se rauhaan. Ymmärrätkö minua?" Mies kysyi, mutta hän yllättyi hieman nähtyään Hagoromon silmät.
Hagoromo käveli miehen ohi, ja pysähtyi erään, ison puun eteen.
"Miksi olet valmis tekemään tällaista vaivaa?" Mies kysyi seuraten Hagoromoa.
"Tämä on aiemmin tekemieni syntieni sovittamista", Hagoromo sanoi. "Tein kauan sitten jotain, jonka seurauksia korjaan nyt, mutta en aloittanut sitä ongelmaa itse".
"Oletko rikollinen?" Mies kysyi.
"Jotain sellaista", Hagoromo sanoi. "Toisaalta isäni oli So no Kunin Keisari".
"Oletko siis prinssi?" Mies kysyi.
"Ehkä isäni aseman takia, mutta en oikeastaan ole äsken mainitsemasi aseman arvoinen aiemmin mainitsemani ongelman takia. Sitä paitsi, matkustelen parin päämäärän takia", Hagoromo sanoi, ja käveli eteenpäin.
Mies katsoi Hagoromoa, mutta silloin toinen matkalainen lähestyi siltaa käyttääkseen sitä joen ylittämiseen. Hän pysähtyi nähtyään sen, että hänen edessään oleva silta oli tuhoutunut.
"Voi ei. Luulen, että en voi ylittää jokea tämän sillan kautta", Matkamies sanoi.
"Herra, näytätte olevan pulassa", Mies sanoi matkamiehelle. "Jättäkää se minulle, niin minä vien teidät joen toiselle puolelle".
"Oh!" Matkamies sanoi, ja oli jo suostumassa toisen miehen ehdotukseen.
"En tekisi sitä, jos olisin sinä", Hagoromo sanoi matkamiehelle tullen samalla paikalle. "Tuo mies on varas".
"Mitä?!" Matkamies hyppäsi nopeasti kauemmas varkaasta. Matkamies katsoi varasta vihaisena. "Älä pidä minua hölmönä!" Sitten matkamies lähti pois paikalta palaten siihen suuntaan, josta hän oli äsken tullutkin.
"Hei sinä!" Varas huusi Hagoromolle vihaisena. "Lakkaa sekaantumasta asioihini!" Sitten varas istui maahan.
"En jatka matkaa, ennen kuin korjaan tämän sillan", Hagoromo sanoi. "Sinun pitäisi mennä etsimään toinen silta".
"Älä ole tyhmä! Minun kaltaisillani varkailla on oma alue. En voi vain mennä muualle", Varas sanoi.
Hagoromo laski huppunsa alemmas:
"No, miksi et sitten auta minua? Lähden täältä heti, kun tämä silta on valmis".
"Lakkaa sekaantumasta asioihini!" Varas huusi.
"Ymmärrän. Sitten ei ole mitään muuta sanottavaa. Voit vain odottaa, kunnes tämä silta on korjattu", Hagoromo sanoi, ja käveli kauemmas.
Varas ryömi hieman eteenpäin.
Kraks! Hagoromo kaatoi tielle valtavan puun, ja varas säikähti hieman äsken näkemäänsä asiaa.
Hagoromo käveli metsään, ja varas käveli kohti puuta siirtääkseen sen sivuun.
Kraks! Toinen puu kaatui metsässä.
Varas yllättyi taas.
"Perkele!" Varas huusi, ja yritti siirtää tielle äsken kaadetun puun sivuun.
"Hienoa, asetun vain hänen tielleen. Se paskiainen. Mistä tuo raaka voima tulee? Häh?!" Varas säikähti, ja siirtyi hieman taemmas, sillä Hagoromo toi paikalle toisenkin puun rungon.
Hagoromo palasi metsään katsottuaan varasta.
Varas näytti närkästyneeltä.
Maisema muuttui, ja varas istui katoksessaan heilutellen kasvojensa toisella puolella pientä laudan palaa, jota hän piti oikeassa kädessään, sillä nyt oli kuuma sää.
Katoksen lähellä oli useita tukkeja, ja Hagoromo kantoi yhtä tukkia piittaamatta lainkaan kuumuudesta.
Hagoromo meni hakemaan toisen puun, ja varas yritti yhä viilentää itseään pienellä laudan palalla heiluttelemalla sitä kasvojensa toisella puolella.
Sitten maisema muuttui tuuliseksi joen rannaksi, ja taivaalla oli synkkiä pilviä.
Varas katsoi Hagoromoa, joka istui yhden puun päällä, ja leikkasi toista puuta laudaksi oikeassa kädessään pitämällään veitsellä.
Sitten maisema muuttui taas joen rannaksi, mutta nyt satoi vettä. Ja joki tulvi hieman.
Varas tuli ulos katoksestaan, ja katsoi Hagoromoa, joka kantoi lautaa eteenpäin.
"Perkele!" Varas sanoi.
Hagoromo kaatui uupuneena polvilleen joen rannalle, ja pudotti samalla äsken kantamansa laudan palan maahan.
"Hei! Tehdään siltä valmiiksi yhdessä! Meidän täytyy työskennellä nopeasti tai työ, johon käytit niin paljon vaivaa menee hukkaan", Varas sanoi Hagoromolle kantaen paikalle laudan Hagoromon katsoessa varasta hieman uteliaana.
Hagoromo nousi seisomaan:
"Voi. Aiotko nyt auttaa minua?"
"Haluan vain, että menet pois mahdollisimman pian. Ja kun silta on valmis, niin aion tuhota sen", Varas sanoi.
"Nimeni on Hagoromo", Hagoromo esittäytyi hymyillen.
"Ja minä olen Futami", Varas esittäytyi.
"Hauska tavata, Futami", Hagoromo sanoi.
("Futami oli vähitellen alkanut kunnioittaa Hagoromoa tämän sisukkuuden takia, mutta Futami ymmärsi sen vasta myöhemmin", Queen Serenity sanoi.)