Heipä hei! Tässä on Moon's Soldier-fanfictionin uusi luku. Ryhdyn suunnittelemaan seuraavaa lukua. Nähdään seuraavassa luvussa.
XXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXX
Kanna johdatti Asura, Asuran serkut, ja Taizōn erään, syrjäisen talon eteen.
Talon ulkoseinät olivat harmaat, ja katto oli ruskea. Talon sisäänkäynnin edessä oli harmaa kangas.
"Missä olemme?" Asura kysyi.
"Lääketieteellisellä klinikalla", Kanna sanoi. "Sairastuneet kyläläiset ovat täällä. Haluan teidän parantavan äitini sairauden".
Maisema muuttui lääketieteellisen klinikan sisäseiniksi, jotka olivat harmaat. Katto oli sisäpuoleltakin ruskea. Lattialla oli vaaleanruskeita olkimattoja, joiden päällä makasi monia ihmisiä.
Yhdellä naisellä oli yllään samanlainen, ja samanvärinen kimono, kuin Kannallakin. Nainen oli 28-vuotias. Hänellä oli pitkät, ruskeat hiukset. Hänen ihonsa oli vaalea. Hän oli pitkä, ja laiha. Hänen jaloissaan ei ollut kenkiä. Hän makasi muiden ihmisten tavoin vaaleanruskean olkimaton päällä.
"Äiti", Kanna sanoi istuen äitinsä oikealla puolella. Kanna silitti oikealla kädellään äitinsä vasenta poskea tosi hellästi.
"Hän on ollut tajuton jo pitkään", Kanna sanoi.
Asura kumartui istumaan Kannan vasemmalle puolelle, ja tarttui oikealla kädellään Kannan äidin vasempaan käteen, jossa näytti olevan joitain, valkoisia juuria. Kyseiset juuret olivat tosi ohuita, joten ne näki vain, kun katsoi hyvin tarkasti. Ne olivat kiinnittyneet Kannan äidin sormiin, käsivarsiin, ja lääketieteellisen klinikan lattiaan.
"Mitä tämä on?" Asura mietti hermostuneena. "Aistin vahvaa chakraa. Voisiko tämä olla peräisin Shinjusta?"
Asura asetti vasemman kätensä Kannan äidin vasemman käden päälle, ja alkoi parantaa Kannan äitiä vaaleanvihreän chakran peittäessä Asuran vasemman käden.
Pian Kannan äidin keho hohti kokonaan vaaleanvihreän chakran ympäröimänä.
"Mitä nuo juuret oikein ovat? Ovatko ne Shinjun juuria?" Serenity mietti nähden saman kuin Asura. Serenity istui Kannan äidin vasemmalle puolelle. Serenity laittoi molemmat kätensä Kannan äidin oikean käden päälle, ja Serenity alkoi sitten parantaa Kannan äitiä vaaleanvihreän chakran peittäessä Serenityn molemmat kädet.
Yllättäen Serenitystä tuntui siltä, että Kannan äidistä siirtyi energiaa kohti sitä kukkulaa, jolla valtavan puun juuri oli. Tarkemmin sanoen vaikutti siltä, että Kannan äidistä siirtyi energiaa ison puun juureen Kannan äidin käsiin kiinnittyneiden juurien kautta, sillä kyseisten juurten toiset päät olivat kiinnittyneet lääketieteellisen klinikan lattiaan.
Serenity katsoi Kannan äitiä dojutsunsa avulla nähdäkseen sen, että Kannan äidin kehosta siirtyi todellakin vähitellen energiaa sille kukkulalle, jolla Serenity oli äsken käynyt serkkujensa, ja Taizōn kanssa. Serenity katsoi kyseisen kukkulan suuntaan nähdäkseen Kannan äidistä siirtyvän energian siirtyvän kukkulan huipulla olevaan isoon puun juureen.
"Tämä ei ole hyvä", Asura sanoi nousten seisomaan. "Tämä ongelma on suuri. En voi parantaa tätä sairautta minun voimillani, ellemme selvita ensin sitä, että miksi sairaiden ihmisten energia siirtyy läheiselle kukkulalle. Olen pahoillani". Asura oli vaistonnut äsken mainitsemansa asian voimiensa avulla.
"Ymmärrän, mutta mitä tarkoitat sanomalla niin, että sairaiden ihmisten energia siirtyy läheiselle kukkulalle?" Kanna kysyi.
"Tunsin äsken sen kaltaisen asian parantaessani äitiäsi. Kanna, onko muidenkin, sairaiden ihmisten käsissä tuollaisia juuria?" Asura kysyi katsoen Kannan äidin käsissä olevia juuria Taizōn kävellessä samalla eteenpäin.
"Kyllä. Ne juuret ilmeistyivät pian sen jälkeen, kun he sairastuivat", Kanna sanoi.
"Serkkuni tarkoitti aiemmin sitä, että sairastuneiden ihmisten energiaa siirtyy heidän käsiinsä ilmestyneiden juurien kautta sille kukkulalle jolla puhuit meille aiemmin tänään. Tarkalleen sanoen, sairastuneiden ihmisten energiaa siirtyy sairastuneiden ihmisten käsiin ilmestyneiden juurien kautta äsken mainitsemani kukkulan huipulla olevaan isoon puun juureen. Tunsin kyseisen asian yrittäessäni äsken parantaa äitiäsi. Tätä tilannetta pitäisi ehkä tutkia paljon tarkemmin", Serenity sanoi.
"Ovatko kaikki, sairastuneet ihmiset nyt äitisi kaltaisia?" Asura kysyi Kannalta.
"Kyllä", Kanna sanoi.
Taizō tarttui vasemmalla kädellään huoneen takaseinän oviaukon edessä olevaan kankaaseen, ja veti kyseisen kankaan vasemmalle. Hän näki lääketieteellisen klinikan takapihalla monia hautoja. Klinikan takapihalla oli jopa lapio.
"Tulkaa tänne", Taizō sanoi Asuralle, ja Asuran serkuille.
"Nämä ovat hautoja, eikö?" Asura kysyi käveltyään serkkujensa kanssa ulos talosta nähdäkseen saman, kuin Taizō.
"Ei ihme, että tämä paikka tuntui niin kammottavalta", Taizō sanoi.
"Tämän kylän asukkaiden kokema sairaus taitaa johtua Shinjusta. Ilmeisesti ne ihmiset, jotka menettivät kaiken energiansa Shinjulle kuolivat. Tämä sairaus aiheutti kaikki nämä kuolemat?" Asura kysyi.
"Kyllä", Kanna sanoi käveltyään ulos talosta. Hän oli jopa kuullut Asura, ja Taizōn äskeisen keskustelun. "Mikä äsken mainitsemanne Shinju oikein on?"
"Se oli kauan sitten valtava puu. Se oli hieman erilainen, kuin muut puut", Serenity sanoi. "Eräänä yönä valtava meteoriitti laskeutui kotimaahamme, ja laskeuduttuaan kotimaahamme se meteoriitti muuttui sitten Shinjuksi. Shinju kasvoi kuulemma tosi nopeasti isommaksi, kuin yksikään muu So no Kunin metsissä olevat puut. Monia vuosia myöhemmin isoäitimme, Ōtsutsuki Kaguya saapui So no Kuniin etsimään Shinjun hedelmää. Isoäidistämme tehtiin sitten isoisämme jalkavaimo. Emme tiedä sitä, että mistä isoäitimme oikein tuli So no Kuniin, mutta eräät Ka no Kunin Ministerit kuulivat isoäitiämme koskevia huhuja. Ja että isoäitimme tuli taivaasta. Toinen Ka no Kunin Ministeri sanoi isoisällemme erään keskustelun aikana kuulleensa vähän aikaa sitten sen, että isoisämme oli ottanut taivaallisen neidon jalkavaimokseen. Kyseinen Ministeri halusi nähdä isoäitimme. Kyseinen Ministeri oli ahne, ja hän yritti valloittaa So no Kunin laajentaakseen Ka no Kunin aluetta, ja kyseinen Ministeri yritti jopa siepata isoäitimme, mutta isoäitimme, jolla oli erityisiä voimia tappoi silloin monia Ka no Kunin sotilaita itsepuolustukseksi, ennen kuin isoäitimme pakeni isoisämme kartanossa työskennelleen Ainon kanssa erääseen So no Kunin metsään lähtien etsimään Shinjua. Seuraavan päivänä Ka no Kunin Ministeri, joka oli edellisenä päivänä yrittänyt siepata isoäitimme vaati isoisää teloittamaan isoäitimme. Isoisä, joka oli rauhantahtoinen Keisari oli nimittäin kieltänyt ketään nostamasta asettaan Ka no Kunia vastaan, tai muuten kyseinen henkilö teloitettaisiin isoisämme toimesta. Isoisä antoi sellaisen määräyksen estääkseen sodan alkamisen. Isoisä rakasti isoäitiämme, joten kyseisen päätöksen tekeminen oli isoisällemme tosi vaikea päätös. Isoisä ei kuitenkaan tiennyt sitä, että aiemmin mainitsemani Ka no Kunin Ministeri aikoi valloittaa So no Kunin sillä välin, kun isoisä ja eräät So no Kunin sotilaat etsivät isoäitiämme So no Kunin alueelta. Isoäiti käytti seuraavana yönä voimiaan suojellakseen Ainoa silloin, kun So no Kunin sotilaat hyökkäsivät heidän kimppuunsa isoäidin, ja Ainon ollessa eräässä So no Kunin metsässä. Isoäiti yritti toisenkin kerran suojella Ainoa voimiensa avulla, mutta isoäiti ei pystynyt silloin käyttämään voimiaan kunnolla. Hän oli nimittäin silloin raskauden alkuvaiheessa odottaessaan äitiäni, ja kahta enoani. Aino yritti kertoa isoisälle isoäidin raskaudesta suojellakseen isoäitiä, mutta Aino kuoli silloin So no Kunin sotilaiden ampumien nuolien osuessa Ainon kehoon. Ainon kuolemalla oli syvä vaikutus isoäitiimme, ja isoäiti söi sen seurauksena Shinjun hedelmän saaden silloin uusia voimia. Isoäiti sitoi uusien voimiensa avulla ihmiset Shinjun juuriin, mutta isoäiti vapautti myöhemmin joitain ihmisiä Shinjun juurista pyyhkien samalla heidän muistinsa, ja asettaen samalla Shinjun juurista vapauttamansa ihmiset jatkamaan normaalia elämää. Isoäiti ei kuitenkaan vapauttanut isoisäämme Shinjun juurista Ainon kuoleman takia. Synnytettyään äitini, ja kaksi enoani, isoäiti perusti Shinjun rituaalin jossa eräät ihmiset osallistuivat kyseiseen rituaaliin, mutta kyseiseen rituaaliin osallistuneet ihmiset eivät koskaan palanneet koteihinsa kyseisen rituaalin loputtua. Jotkut ihmiset kapinoivat sitä rituaalia vastaan, mutta isoäiti hävitti kyseiset kapinalliset, minkä seurauksena hänestä alkoi liikkua ikäviä huhuja. Äitini, ja hänen kaksi veljeään päättivät erään ystävänsä rohkaisemana, ja erään lääke-kauppiaan kertomien huhujen takia selvittää totuuden Shinjun rituaalista, ja sen seurauksena he saivat tietää sen että Shinjun rituaaliin osallistuneet ihmiset kuolivat kyseisen rituaalin aikana. Äitini, ja hänen molemmat veljensä halusivat sovittaa isoäidin tekemät teot, joten he sinetöivät isoäidin kauas So no Kunista. Shinjukin tuhoutui sen tapauksen seurauksena, mutta ilmeisesti täällä, ja eräässä toisessakin maassa on Shinjun juuri. Tiedän, että tämä kuulostaa uskomattomalta, ja minunkin oli vaikea uskoa sitä silloin, kun kuulin äskeisen tarinan ensimmäisen kerran toiselta enoltani. Mutta se on totta", Serenity sanoi.
"Ymmärrän kyllä sen, että järkytyitte kuultuanne isoäitinne tekemistä teoista", Kanna sanoi.
"Voisitko olla kertomatta tätä kenellekkään?" Serenity pyysi.
"Kyllä", Kanna sanoi.
"Kiitos", Serenity sanoi. "Isoäiti halusi alunperin rauhaa. Äitini, ja enojeni ystävän arvion mukaan isoäidin muutos sai alkunsa silloin, kun isoäiti söi Shinjun hedelmän. Kun Shinju oli laskeutunut meteoriittinä kotimaahamme ja muuttunut sitten valtavaksi puuksi, niin muiden elinvoima alkoi siirtyä Shinjuun tämän maailman elinvoiman tavoin, ja sen seurauksena Shinjuun siirtynyt, tämän maailman elinvoima muuttui lopulta aiemmin mainitsemakseni Shinjun hedelmäksi. En yritä pelotella sinua, Kanna".
"En pelästynyt", Kanna sanoi.
"Hyvä. Mitä nyt, Asura?" Serenity kysyi nähtyään Asuran mietteliään katseen.
"Minulla ei ole muuta vaihtoehtoa. Minun on mentävä tuolle kukkulalle", Asura sanoi katsoen samaa kukkulaa, kuin aiemminkin tänä aamuna.
Maisema muuttui kukkulalla seisoviksi ihmisiksi, joille Asura oli puhunut aiemmin.
Sitten Asura hyppäsi erään puun oksalta kyseisten miesten taakse, ja miehet yllättyivät hieman.
"Sinähän!" Toinen mies sanoi käännyttyään toverinsa tavoin ympäri nähdäkseen Asuran.
"Olen pahoillani, mutta minun täytyy nyt laittaa teidät nukkumaan", Asura sanoi tehtyään käsimerkin. Mitään ei kuitenkaan tapahtunut tapahtunut, minkä takia Asura hermostui vähän.
"Mitä sinä teet?" Toinen mies kysyi.
"Umm", Asura rapsutti takaraivoaan vasemmalla kädellään katsoen samalla oikealle. "Mitkä tämän tekniikan käsimerkit taas olivatkaan?"
Klak! Asura käänsi katseensa vasemmalle nähdäkseen sen, että hänen serkkunsa, Taizō, ja Kanna olivat tyrmänneet Asuralle äsken puhuneet miehet lyömällä kyseisiä miehiä käsissään pitämillään puiden oksilla.
Tyrmätyt miehet makasivat nyt maassa, ja he olivat jopa pudottaneet puu-sauvansa maahan pyörryttyään.
"Tämä tapa on paljon nopeampi", Taizō sanoi.
"Heh heh", Asura naurahti.
Maisema muuttui kukkulaksi, jolla Asuran joukkio valesi mäen rinnettä pitkin ylemmäs.
Lopulta Asuran joukkio pysähtyi nähtyään sen, että heidän aiemmin näkemänsä, ison puun juuri oli nostettu pystyyn parin, pitkän laudan avulla. Lautojen toiset päät oli kiinnitetty maahan. Asura, ja hänen ryhmänsä näki jopa sen, että kukkulan huipulla olevan, ison puun juuren alapuolella olevassa maassa oli ison luolan suuaukko.
"Täällä on luola", Taizō sanoi.
"Tarkistetaan se!" Asura sanoi.
Asuran joukkio käveli luolassa eteenpäin, kunnes he saapuivat luolan isoimpaan osaan.
"Mikä tämä paikka on?" Taizō kysyi.
Luolan seinämissä oli isoja puun juuria.
"En kuvitellut sitä, että se olisi näin syvällä!" Kanna sanoi. "Olen kyllä kuullut legendoja teidän aiemmin mainitsemastanne Shinju-samasta, mutta en ollut varma siitä, että oliko aiemmin kertomassanne tarinassa kyse juuri samasta puusta, kuin tästä puusta. Siksi kysyinkin teiltä aiemmin sitä, että mikä Shinju oikein on?"
Asuran joukkio käveli erästä, isoa puun juurta pitkin alemmas luolan lattialla olevalle, isolle maa-palalle. Luolan lattian muu osa oli kellertävän, tummanvihreän, ja vaaleanvihreän veden peitossa.
"Tämähän on!" Asura sanoi. "Nyt ei ole epäilystäkään. Tämä on todellakin Shinju".
"Chakrani reagoi voimakkaasti", Asura sanoi.
Kanna kumartui polvilleen katsoakseen luolan lattialla olevaa vettä vähän tarkemmin.
"Mikä tuo on?" Kanna kysyi.
"Se kasvoi sairaiden ihmisten kehoissa", Asura sanoi. "Ymmärrän! Shinjusta peräisin oleva mahla siirtyi tämän alueen maaperään. Shinjun mahla toimii ihan kuin lannoitteena, joten tämä alue on kuin rehevä keidas tällaisen karun alueen keskellä".
Maisema muuttui hetkeksi kyläksi, jossa oli ruskeita, kupumaisia taloja. Jotkut talot olivat harmaista kivistä tehtyjen kivi-alustojen päällä. Läheisen kukkulan päällä oli Shinjun juuri.
Sää oli aurinkoinen.
Sitten maisema muuttui luolaksi, jossa Asuran ryhmä oli tällä hetkellä.
"Eli Shinjun voima tekee tästä maasta hedelmällisen?" Taizō kysyi. "Joten...saako Shinju voimansa takaisin?"
"Ei, se ei ole vielä täysin elpynyt. Mutta se elpyy todennäköisesti lopulta", Asura sanoi. "Mutta todellinen ongelma on..."
Kanna nousi seisomaan, ja katsoi Asuraa muiden tavoin.
"On mikä?" Taizō kysyi.
"Ihmiset ovat saastumassa ensimmäisinä", Asura sanoi.
"Saastumassa?!" Taizō kysyi.
"Ihmiset, ja eläimet syövät tässä maassa kasvatettuja kasveja, joihin on kertynyt Shinjun mahlaa", Asura sanoi.
"Joten se tarkoittaa sitä, että jos syöt täällä ruokaa, niin sairastut?" Taizō kysyi.
"Todennäköisesti", Asura sanoi.
"Yöörgh! Mutta söin eilen niin paljon!" Taizō huusi hermostuneena. Hän kaatui polvilleen luolan lattialle valmiina oksentamaan.
"Kaikki on hyvin. Serkkujeni, ja minun tekniikkamme voivat huolehtia pienistä määristä tässä maassa syödystä ruuasta. Siksi olemme immuuneja täällä olevan Shinjun voimien vaikutuksille. Mutta jos jatkaa äsken mainitsemiani kasvien syömistä, ja niiden keräämistä monien vuosien ajan, niin seuraukset voivat olla vakavia", Asura sanoi.
"Toisin sanoen ne kasvit, joihin on kerääntynyt Shinjun mahlaa saivat ihmiset lopulta sairastumaan siksi, että he söivät kyseisiä kasveja kauan altistuen samalla Shinjun voimien vaikutuksille. Täällä asuvien ihmisten sairastuminen oli todennäköisesti Shinjun voimille, pitkäaikaisesti altistumisen sivuvaikutus. Se saattoi tapahtua sen seurauksena, että täällä asuvat kyläläiset söivät äsken mainitsemiani kasveja kovinkin kauan", Atsushi sanoi katsellen ympärilleen Byakuganillaan. Hän näki nyt ympäristön mustavalkoisena, ja chakraa luolan lattialla olevassa vedessä. Hän näki jopa sen, että luolan lattialla olevan veden alapuolella olevassa maassa oli monia puun juuria, joiden kautta tällä alueella olevan kylän asukkaiden vaaleansinistä energiaa siirtyi parhaillaan tämän luolan lattialla olevaan veteen, ja sitten luolan seinämissä oleviin puiden juuriin. "Tällä alueella olevan kylän asukkaiden energiaa siirtyy parhaillaan kylän maan alapuolella olevia juuria pitkin tuohon veteen, ja sitten tämän luolan seinämissä oleviin puiden juuriin. Ajan mittaan se saattaisi kasvattaa tänne uuden Shinjun tämän alueen asukkaista itseensä siirtämänsä energian avulla. Sen seurauksena tänne kasvaneeseen, uuteen Shinjuun saattaisi jossain vaiheessa siirtyä niin paljon tämän maailman asukkaiden, ja tämän maailman elinvoimaa, että kyseinen elinvoima voisi yhdistyä täällä kasvaneessa uudessa Shinjussa muuttuen lopulta uudeksi Shinjun hedelmäksi".
"Miten tiedät tuon?" Kanna kysyi Atsushilta.
"Atsushilla, ja hänen pikkusiskollaan, Shimizulla on tosi hyvä näkö. He näkevät paljon pidemmälle, kuin minä. Koska tämän kylän vanhin käski valvoa tätä paikkaa, niin tarkoittaako se sitä, että hän tietää kaiken?" Taizō kysyi.
Asura näytti hieman mietteliäältä.
"Siltä näyttää", Asura sanoi.
"Puhutaan kylän vanhimmalle", Serenity ehdotti.
"Kyllä", Asura sanoi.
Maisema muuttui kylän vanhimman talon ulkopuoleksi.
Aurinko oli laskemassa.
Sitten maisema muuttui kylän vanhimman talon sisäpuoleksi.
"Ymmärrän...Näitte siis Shinjun", Kylän vanhin istui lattialla. Hän katsoi Ōtsutsuki serkuksia, Kannaa, ja Taizōa. Ōtsutsuki serkukset olivat äsken kertoneet kylän johtajalle totuuden Shinjusta, ja sen, minkä he arvelit aiheuttaneen kyläläisten sairastumisen.
"Kyllä", Asura sanoi. Hän seisoi serkkujensa, Taizōn, ja Kannan kanssa kylän johtajan talon oviaukon edessä.
"Matkailija, miksi jatkatte kylämme salaisuuksien selvittämistä?" Kylän johtaja kysyi.
"Anteeksi", Asura sanoi. "Olen Ninshun kylästä, ja kuten serkkuni sanoi teille jo eilen, niin minua käskettiin tulemaan tänne täällä tapahtuneiden ongelmien selvittämiseksi. Serkkuni, ja Taizō tulivat mukaani auttamaan minua kyseisten ongelmien selvittämisessä".
"Ninshu?" Kylän johtaja kysyi nousten samalla seisomaan. "Ninshu, joka tuhosi maan 20 vuotta sitten. Oletko Ninshu-oppilas?"
"Kyllä", Asura sanoi. "Mutta totuus on se, että isoäitini Ōtsutsuki Kaguya käytti kauan sitten uusia voimiaan taistellessaan isääni, setääni, ja tätiäni vastaan. Isäni, tätini, ja setäni halusivat nimittäin sovittaa isoäitini aiemmin tekemät, julmat teot. He sinetöivät voimiensa avulla isoäidin kauas kotimaastani, ja korjasivat myöhemmin kyseisen taistelun tuhoamat paikat ennalleen. Isäni, joka perusti Ninshun tuodakseen rauhan tähän maailmaan sai jotenkin selville sen, että täällä, ja eräässä toisessakin paikassa on Shinjun juuria. Isäni lähetti isoveljeni, ja minut tarkistamaan kyseiset paikat, ja ratkaisemaan niissä paikoissa olevat ongelmat".
"Ymmärrän kyllä sen, että järkytyitte kuultuanne isoäitinne tekemistä teoista", Kylän johtaja sanoi.
"Kyllä. Isoäitimme halusi alunperin rauhaa. En tiedä sitä, että mikä muutti hänet sellaiseksi, että häntä alettiin myöhemmin kammoksua Onina. Hagoromo-sedän eräs ystävä kertoi kauan sitten sedälleni, isälleni, ja tädilleni arvelleensa sitä, että isoäidin muutos sai alkunsa sillä hetkellä kun isoäiti söi Shinjun hedelmän. Hagoromo-setä perusti Ninshun tuodakseen rauhan tähän maailmaan, kuten jo sanoin. Hänen mielestään chakra, jota Ninshussa käytetään on voima, jota ei tule käyttää yksilön omien voimien vahvistamiseksi. Hän toivoo sitä, että ihmiset ymmärtäisivät toisiaan vielä joskus", Atsushi sanoi.
"Tuo puu, tarkoitan siis sitä, että Shinju aiheuttaa tuhoa, joka melkein tuhosi maailmamme. Siksi se on niin voimakas. Minua on käsketty tekemään asialle jotain", Asura sanoi.
Maisema muuttui kukkulaksi, jolla Shinjun juuri oli.
Aurinko oli laskemassa.
Sitten maisema muuttui lääketieteen klinikaksi.
Sitten maisema muuttui kylän vanhimman taloksi.
"Vanhin-sama, suorasanaisesti, Shinju on kuin jonkinlainen huume. Shinjun voima tekee todellakin maasta runsaan, mutta se vaikuttaa myös kyläläisiin. Tätä menoa seuraukset voivat olla tuhoisat", Asura sanoi.
"Matkalainen, olen jo tietoinen siitä. Mutta en voi hyväksyä puun tuhoutumista", Kylän vanhin sanoi.
"Miksi se on niin?" Asura kysyi.
"Tuo puu alkoi kasvaa voimakkaasti useita vuosikymmeniä sitten. Siihen asti tämä oli kuiva, ja karu maa", Kylän johtaja sanoi.
Maisema muuttui kukkulaksi, jolla Shinjun juuri oli.
Maisema muuttui kallioiseksi maastoksi, jolla lojui monien eläinten luurankoja. Niiden lähellä oli korppikotkia, ja tummanharmaa susi.
Sää oli aurinkoinen.
Maisema muuttui haustausmaaksi, joka oli kalliolla, ja jolla käveli lapioita kantavia ihmisiä, jotka olivat laihoja.
Maisema muuttui kylän johtajan taloksi.
"Meillä oli kauhea kuivuus lähes joka vuosi. Olin sotkeentunut laskuissa siinä, että kuinka moni kyläläinen kuoli nälkään", Kylän johtaja sanoi.
"Miksi ette yritä kaivaa tänne kaivoa?" Asura kysyi kävellen kylän johtajan eteen.
"Se oli turhaa", Kylän johtaja sanoi.
"Oli?" Asura kysyi huomattuaan sen, että millaista sanaa kylän johtaja oli äsken käyttänyt. "Yrititte siis joskus kaivaa tänne kaivon?"
"Kyllä yritimme. Yritimme kaivaa tänne kaivon kauan sitten. Kaivettuamme vuosia osuimme kiinteään kallioperään, joka kulkee tämän maan alapuolella", Kylän johtaja sanoi.
Maisema muuttui kallioiseksi maastoksi.
Aurinko oli laskemassa.
Maisema muuttui takaisin kylän johtajan taloksi.
Asura näytti serkkujensa tavoin huolestuneelta.
Taizō katsoi huolestuneen näköistä Kannaa.
"Jos me kaadamme puun nyt, niin mitä meille tapahtuu?" Kylän johtaja kysyi. "En voi sanoa kyläläisille sitä, että palaamme noihin nälän, ja kärsimyksen päiviin. Sitä paitsi, vaikka sanoisinkin heille totuuden, niin kyläläiset eivät uskoisi minua. Matkailija, älä sekaantunu tähän enää. Olisi parasta, jos lähdette täältä mahdollisimman pian".
Maisema muuttui kyläksi, jossa Asura käveli serkkujensa, Taizōn, ja Kannan kanssa.
Nyt oli yö.
"Kanna, miltä sinusta tuntuu?" Asura kysyi pysähdyttyään lopulta ryhmänsä kanssa kylän keskelle.
"Mitä tarkoitat?" Kanna kysyi.
"Ajan myötä saat tartunnan Shinjun voimien sivuvaikutuksesta", Asura sanoi.
"Ja? Meillä ei ole muuta vaihtoehtoa!" Kanna sanoi. "Meillä ei ole muuta paikkaa mennä! Meidän on vain siedettävä, ja elettävä sen kanssa".
Asura käveli hieman eteenpäin, ja muut katsoivat häntä yllättyneinä.
Asura meni puhumaan kyläläisille.
"Kuunnelkaa, kaikki! Tiedättekö totuuden Shinjusta?" Asura kysyi.
"Hei, Asura!" Taizō huusi.
"Shinju on erilainen, toisin kuin muut puut. Shinju on kauhun rauniot. Shinju oli kauan sitten tosi iso puu. Mutta sillä oli oli synkkä salaisuus. Ja on yhä. Shinju on syy lääketieteellisellä klinikalla tällä hetkellä olevien ihmisten sairauteen. Jos luotatte edelleen Shinjun voimaan, niin te kaikki joudutte saman sairauden uhreiksi! Sopiiko se teille?" Asura kysyi.
"Kaikki!" Toinen Shinjun juurta aiemmin vartioineista miehestä tuli paikalle. "Kieltämättä Shinju-sama on erilainen, toisin kuin muut puut. Mutta älä kuuntele tätä kaveria! Nämä viisi tulivat tänne Ninshun kylästä!"
"He tuhosivat maailman, ja nyt he haluavat ottaa Shinju-saman meiltä!" Toinen mies huusi.
"Emme voi antaa heidän tehdä niin!"
Taizō käveli Asuran oikealle puolelle.
"Ensinnäkin, me emme tuhonneet tätä maailmaa, vaan se oli isoäitimme, Ōtsutsuki Kaguyan eli Usagi no Megamin tekosia sillä hän söi kauan sitten Shinjun hedelmän saaden uusia voimia. Hän tosin käytti sen jälkeen uusia voimiaan väärin. Hänen tekemiensä, julmien tekojen takia häntä alettiin pelätä, ja kammoksua Onina. Hänen lapsensa Hagoromo, Hamura, ja Serenity halusivat kuitenkin sovittaa äitinsä aiemmin tekemät, julmat teot. He jopa korjasivat äitinsä tekojen takia tuhoutuneita seutuja ennalleen, ja Hagromo-eno perusti Ninshun tuodakseen rauhan tähän maailmaan. Tehän yrititte kaivaa tänne joskus kaivon, joten miksette yrittäisi sitä uudelleen?" Serenity kysyi.
"Koska tämän seudun alapuolella oleva, kallioinen maasto oli liian kovaa kaivettavaksi. Vuosien kaivuutyö olikin ihan turhaa. Ja nyt menkää pois täältä!" Jotkut ihmiset heittivät Asuraa kivillä.
"Mitä luulet tapahtuvan meille, jos Shinju-sama olisi poissa?!"
"Häivy!"
"Asura, lähdetään pois täältä!" Taizō huusi juosten Asuran, ja tämän serkkujen kanssa pois kylästä suojautuen samalla kyläläisten heittämiltä kiviltä.
Asura juoksi nopeasti serkkujensa, ja Taizōn kanssa läheiseen metsään kyläläisten jatkaessa kivien heittämistä.
Jotkut kyläläiset huusivat yhä, mutta Kanna katsoi siihen suuntaan, johon Asura oli äsken juossut serkkujensa, ja Taizōn kanssa.
Maisema muuttui Tenjin kartanoksi, jonka pihalla Futami seisoi.
Futami lakaisi Tenjin kartanon etupihaa molemmissa käsissään pitämällään luudalla.
Sää oli aurinkkoinen.
"Toivon, että Indra-sama, Asura-sama ja heidän serkkunsa ovat kunnossa", Futami sanoi.
Maisema muuttui Tenjin kartanon terassiksi, jolla Hagoromo istui, ja katsoi edessään istuvaa Gamamarua.
Hagoromo piti vasemmassa kädessään valkoista teekuppia.
"Hagoromo, millaisia ovat ne paikat, joihin lähetit molemmat poikasi suorittamaan omat tehtävänsä?" Gamamaru kysyi.
"Yksinkertaisesti sanottuna kyseisissä paikoissa asuvat kyläläiset ovat joutuneet kärsimään saman ongelman takia. Haluan tietää sen, että miten molemmat poikani ratkaisevat sen ongelman", Hagoromo sanoi.
"Ymmärrän. Ole rehellinen ja sano, että oletko jo päättänyt sen, kumpi seuraa sinua Ninshun tulevana johtajana?" Gamamaru kysyi pitäen valkoista teekuppia oikeassa etujalassaan.
"Ei, en ole vielä päättänyt sitä", Hagoromo sanoi.
Maisema muuttui sinimustaksi taustaksi, jolla Indra, ja Asura seisoivat.
Indra oli vähän aikaa sininen, kunnes hän muuttui normaalin väriseksi.
Asura oli vähän aikaa sininen, kunnes hän muuttui normaalin väriseksi.
"Indran kyvyt ovat ilmiömäisiä, mutta hän on liian nopea yrittämään ratkaista kaiken itse. Asura on todella ystävällinen ihmisiä kohtaan, mutta hän epäröi ottaa johto-aseman. Jos tämä matka auttaa heitä kypsymään ja oppimaan tukemaan toisiaan, niin minulla ei olisi valituksia. Gamamaru, onko sinulla ollut uusi unelma?" Hagoromo kysyi.
"Heidän tulevaisuudestaan? Jos minulla olisi unelma, niin haluaisitko minun kertovan sen sinulle? Se olisi huijausta. Sinun on nimettävä seuraajasi yksin", Gamamaru sanoi.
"Köh", Hagoromo yskäisi hieman vaivaantuneena kääntäen katseensa vasemmalle sulkien silmänsä.
Gamamaru laittoi teekuppinsa terassille, ja hyppäsi sitten Tenjin kartanon pääsisäänkäynnin edessä olevien portaiden oikealle puolelle, jossa oli iso, ruskea ruukku. Siinä ruukussa oli vettä.
"Mutta voin kuitenkin kertoa sinulle siitä unesta, jonka näin viime yönä. Se koskee sisaresi, Serenityn erästä jälkeläistä. Äsken mainitsemani Serenityn jälkeläinen antaa jossain vaiheessa muiden planeettojen prinsessoille, eli Sailor Sensheille omat linnat kyseisten Sailor Senshien syntyessä. Kyseiset linnan kiertävät Sailor Senshien kotiplaneettojen ympärillä. Äsken mainitsemani Serenityn jälkeläinen antaa jopa kolmelle Outer Sailor Senshille kolme, itse luomaansa Talismaania", Gamamaru sanoi.
"Talismaania?" Serenity kysyi tultuaan Hamuran kanssa paikalle.
"Millaisia kyseiset Talismaanit ovat?" Hamura kysyi.
"Space Sword, Garnet Orb, ja Deep Aqua Mirror. Kyseisillä Talismaaneilla on kaksi, yhteistä voimaa. Niitä voimia en tosin saanut selville viime yönä näkemäni unen perusteella, mutta kyseisten Talismaanien toisen voiman takia Sailor Neptune, Uranus ja Pluto siirtyvät Silver Millenniumiin käyttäen silloin äsken mainitsemiani Talismaaneja", Gamamaru sanoi. "Serenity, viime yön unessani näkemäni jälkeläisesi kieltää jopa Sailor Plutoa rikkomasta kolmea tabua, sillä se voisi olla kohtalokasta".
"Onko kyse sisareni jälkekäisestä, josta kerroit minulle ennen kuin tapasin Futamin?" Hagoromo kysyi.
"Ei. No, luulen, että lähden täältä", Gamamaru sanoi.
"Gamamaru, toivottavasti et aio käydä poikieni luona", Hagoromo sanoi.
Gamamaru jähmettyi tartuttuaan ensin etujaloillaan edessään olevaan ruukkuun.
"Älä häiritse poikiani", Hagoromo sanoi, ja joi sitten teekupissaan olevaa teetä.
"En! Serenity, mikä on hätänä?" Gamamaru kysyi nähtyään Serenityn huolestuneen ilmeen.
"Sitä aiemmin mainitsemaani, Indraa seuraavaa, mustaa olentoa ei ole näkynyt So no Kunin metsissä viime aikoina. Se musta olento taitaa olla tälläkin hetkellä siellä, missä Indra on nyt. Miksihän se musta olento oikein seuraa Indraa?" Serenity kysyi.
"En tiedä sitä", Gamamaru sanoi, ja siirtyi sitten edessään olevassa ruukussa olevan veden kautta Gama no Kuniin.
Maisema muuttui hieman aavikon kaltaiseksi maastoksi, jonka keskellä oli valtava Shinjun juuri. Se oli hieman harmaa.
Maassa oli nurmikkoa, ja alueella oli jopa telttojen kaltaisia taloja. Kyseisten talojen katot olivat vaaleanruskeat.
Kauempana oli hiekkaista maastoa.
Sää oli aurinkoinen.
Indra seisoi Shinjun juuren edessä, ja katsoi vähän matkan päässä seisovia kyläläisiä.
Kyläläiset katsoivat Indraa.
Indra piti molempia käsiään puuskassa, ja avasi lopulta silmänsä aktivoituaan ensin Sharinganinsa.
"Epäilen sitä, että te ette koskaan pysty tekemään päätöstä", Indra sanoi kyläläisille.
("Indra, ja Asura päätyivät lopulta suorittamaan isältään saamansa tehtävät eri tavoilla", Queen Serenity sanoi.)