Heipä hei! Tässä on Muggen Academy's Secret-fanfictionin uusi luku. Ryhdyn suunnittelemaan seuraavaa lukua. Nähdään seuraavassa luvussa.
XXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXX
"Toivottavasti muut pärjäävät!" Sailor Earth toivoi ollessaan hississä Sailor Moonin, Uranuksen, Pluton ja Neptunen kanssa. He olivat menossa akatemian alimpaan kerrokseen, kun taas muut Sailor Senshit, Shitennounit ja Moon Shadow olivat menneet muualle etsimään Hotarua.
"Toivottavasti muut ovat kunnossa", Super Sailor Moon sanoi lopulta.
"He ovat vahvoja. Sailor Uranus, ja minä tapasimme Venuksen ja Artemiksen vähän sen jälkeen, kun olimme jonkin aikaa taistelleet itse Youmia vastaan. Sailor Venus alkoi toimia Sailor V-nä ollessaan 13 vuotias. Sitten häne pelasti minulta eräältä youmalta muuttuen silloin ensimmäisen kerran Sailor Venukseksi. Sitten tapasimme Sailor Uranuksen, ja aloimme tehdä yhteistyötä nelistään. Crystal Tokyon taistelussa huomasimme teidän todellisen vahvuutenne", Sailor Neptune sanoi hymyillen.
"Eikö teitä pelota yhtään?" Sailor Moon kysyi muilta Sailor Sensheiltä.
"Valehtelisin jos väittäisin, ettei minua pelottaisi", Sailor Uranus sanoi.
'Chibiusa-chan, ja Hotaru-chan on kuitenkin pelastettava, vaikka pelottaisi', Sailor Earth pohti.
"Minua pelottaa se, mitä saatamme kohdata, mutta vielä enemmän pelkään yksin jäämistä", Sailor Moon sanoi.
"Pelkäätkö jääväsi yksin?" Sailor Uranus kysyi.
Sailor Moon nyökkäsi.
"Kauan sitten olin itse yksinäinen", Sailor Uranus sanoi.
"Yksinäinen?" Sailor Moon kysyi.
"Johtuiko se siitä, että sinun ja muiden Outer Sailor Senshien tehtävänä oli suojella Silver Millenniumia etäältä tulevilta, ulkopuolisilta uhilta?" Sailor Earth kysyi. "Tehän ette saaneet sen tehtävän takia poistua vartiointipaikoiltanne edes silloin, kun Queen Metalian ja Berylin aivopesemät Maan ihmiset hyökkäsivät Kuuhun".
"Se on totta. Paikassa, jossa ei ollut muita", Sailor Uranus sanoi ajatellen edellistä elämäänsä kaukana suojelemastaan valtakunnasta, Silver Millenniumista.
"Aivan yksin", Sailor Neptune sanoi. Hän ajatteli aiempaa elämäänsä.
"Eristetty paikka", Sailor Pluto sanoi. Hänkin ajatteli aiempaa elämäänsä.
"Mutta milloin tahansa voimme kuvitella kaukaisen kauniin Silver Millenniumin, ja kauniit hahmomme kuningattarestamme, ja kahdesta prinsessastamme", Sailor Uranus sanoi.
"Meille se oli valon säde", Sailor Neptune sanoi. Hän ajatteli sitä, että miten hän oli usein katsonut Prinsessa Serenityn, ja Prinsessa Tsukin peilikuvaa Deep Aqua Mirror-peilillään.
"Kyllä, ja kun se valo loisti kirkkaasti, niin tunsimme voiman täyttävän kehomme", Sailor Uranus sanoi.
"Se valo ohjasi meitä aina eteenpäin rauhoittamalla meitä, ja kieltäen meitä luovuttamasta", Sailor Pluto sanoi.
"Ymmärrän. Tuota, silloin kun olin Prinsessa Chikyu niin tunsin itseni hieman yksinäiseksi siitäkin huolimatta, että vietin aikaa monien, vaikutusvaltaisten ihmisten seurassa. Ehkä se johtui siitä, että olin kyseisen joukon ainoa prinsessa. Ajattelin usein, että ehkä vain toinen prinsessa voisi ymmärtää tunteitani. Siksi katsoin usein Kuuta. Halusin nimittäin tavata Kuun valtakunnan, Silver Millenniumin kruununprinsessan. Mietin jopa sitä, että haluaisikohan hän ystävystyä kanssani, jos tapaisin hänet joskus. Sitten tapasin hänet silloin, kun hän saapui Maahan ensimmäisen kerran. Olin iloinen, kun ystävystyimme, sillä ymmärsimme toisiamme. Meillä molemmilla oli nimittäin velvollisuuksia, vastuita ja odotuksia. Prinsessa Serenity kertoi minulle jopa sen, että jokainen Sailor Senshi oli oman kotiplaneettansa prinsessa, ja suojelija. Tekin olitte siis omien kotiplaneettojenne prinsessoja, mutta entä kansanne?" Sailor Earth kysyi Outer Sailor Sensheiltä.
"Myönnettäköön se, että vaikka olimme omien kotiplaneettojemme prinsessoja, niin tapasimme kansojamme tosi harvoin tehtävämme takia", Sailor Uranus sanoi.
"En tavannut omaa kansaani sen jälkeen, kun olin ryhtynyt ajanportin vartijaksi", Sailor Pluto sanoi.
"Siitäkin huolimatta kuningattaremme ja prinsessojemme ajatteleminen antoi meille aina toivoa", Sailor Neptune sanoi.
"Sailor Saturnkin oli todennököisesti yksinäinen, sillä hän oli aina ollut eristettynä meistä muista, ja valtakunnastamme", Sailor Uranus sanoi.
Samassa hissin vauhti kiihtyi, ja kaikista tuntui siltä, kuin he olisivat pudonneet pimeyteen.
"Iiiiiiik!" Sailor Moon huusi.
"Sailor Moon!" Sailor Pluto huusi huolissaan.
Sailor Earth kurotti nopeasti oikeaa kättään kohti Sailor Moonia, vaikka Sailor Moon olikin kaukana hänestä.
"Uranus, Neptune, Pluto, Earth!" Super Sailor Moon huusi peloissaan.
"Kiinteä pimeyden kenttä. Pelkään. Uranus. Neptunus. Pluto. Earth. Venus. Jupiter. Elohopea. Mars. Kunzite, Nephriten, Jadeite. Zoisite. Kuun Moon Shadow. Mamo-chan. Chibi-Usa. Chibi chibi-chan. Izumi-chan, Shion-chan, Ai-chan. Midori-chan. En voi koskaan tehdä mitään ilman teitä. Mitä voin tehdä? Mitä minun pitäisi tehdä?" Super Sailor Moon mietti hermostuneena.
"Meille se oli valon säde", Sailor Neptunen aiemmin sanomat sanat muistuivat Sailor Moonin mieleen.
"Kyllä, ja kun se valo loisti, niin tunsimme voiman täyttävän kehomme", Sailor Moon ajatteli Sailor Uranuksen aikaispia sanoja.
"Se valo ohjasi meitä aina eteenpäin rauhoittamalla meitä, ja kieltäen meitä luovuttamasta", Sailor Pluton sanomat sanat muistuivat Sailor Moonin mieleen.
"Ymmärrän. Tuota, silloin kun olin Prinsessa Chikyu niin tunsin itseni hieman yksinäiseksi siitäkin huolimatta, että vietin aikaa monien, vaikutusvaltaisten ihmisten seurassa. Ehkä se johtui siitä, että olin kyseisen joukon ainoa prinsessa. Ajattelin usein, että ehkä vain toinen prinsessa voisi ymmärtää tunteitani. Siksi katsoin usein Kuuta. Halusin nimittäin tavata Kuun valtakunnan, Silver Millenniumin kruununprinsessan. Mietin jopa sitä, että haluaisikohan hän ystävystyä kanssani, jos tapaisin hänet joskus. Sitten tapasin hänet silloin, kun hän saapui Maahan ensimmäisen kerran. Olin iloinen, kun ystävystyimme, sillä ymmärsimme toisiamme. Meillä molemmilla oli nimittäin velvollisuuksia, vastuita ja odotuksia. Prinsessa Serenity kertoi minulle jopa sen, että jokainen Sailor Senshi oli oman kotiplaneettansa prinsessa, ja suojelija. Tekin olitte siis omien kotiplaneettojenne prinsessoja, mutta entä kansanne?" Sailor Earthin Outer Sailor Sensheille esittämä kysymys muistui Sailor Moonin mieleen.
Sailor Moon näki kaukana olevan täysikuun, joka hohti kirkkaasti.
"Se on totta. Mitä ikinä tapahtuikin, niin ystäväni loistivat minulle aina kirkkaana valonsäteenä, ja opastivat minua. Minulla on valo myös sydämessäni. Se on kaikkien sydänten yhtenäinen valo. Tarvitsen vain uskoa. Olen Super Sailor Moon! Vartija, joka loistaa kaikkien antamasta voimasta. Minusta tulee valo, joka loistaa tässä pimeydessä. Pimeys ei koskaan lyö minua!" Sailor Moon sanoi päättäväisenä ja Spiral Moon Rod ilmestyi hänen oikeaan käteensä. "Rainbow Moon Heartache!"
Sailor Moonin valtikasta ilmestyi nopeasti valkoista energiaa, ja hän nosti valtikkansa eteenpäin. Zhah! Koko ympäristö alkoi hohtaa kirkkaasti, ja Sailor Moon sulki silmänsä:
"Ah!"
Kun Sailor Moon avasi silmänsä, hän huomasi istuvansa Sailor Earthin, ja Outer Sailor Senshien kanssa hissin lattialla.
"Kyllä", Sailor Uranus sanoi Sailor Moonille.
"Sinun valosi", Sailor Neptune sanoo Sailor Moonille.
"on valo, joka ohjaa meitä", Merimies Pluto jatkoi Sailor Neptunen puhetta.
"Todellakin. Sinä ja muut vapautitte minut Queen Metalian hallinnasta silloin, kun olin Lady Akumu. Puhuttuani silloin sinun kanssasi ymmärsin sinun ja muiden haluavan auttaa minua. Sinä ja muut annoitte minulle voimaa vapautua Queen Metalian ansiosta. Sitä ennen olin Queen Metalian luoman pimeyden keskellä, mutta sinä olit ensimmäinen, joka ajoi Queen Metalian pimeyden pois minusta muiden tukiessa sinua", Sailor Earth sanoi. "Teit sen siksi, että halusitte auttaa minua tosi paljon. Sen ansiosta opin ystävyyden merkityksen. Sinun ja muiden ansiosta minulle on nyt näin paljon ystäviä".
Sailor Moon hymyili.
Kun hissi pysähtyi lopulta, niin kaikki nousivat jaloilleen samalla, kun hissin ovet aukenivat liukumalla sivuille.
"Tervetuloa laboratoriooni", Professori Tomoe sanoi. Hänen takanaan oli useita Daimoneja.
"Sinähän", Sailor Earth sanoi miehelle.
"Odotelin teitä. "Rakkaat Daimonini ovat nälkäisiä", Professori Tomoe sanoi, ja yksi Daimon hyökkäsi nopeasti kohti Sailor Senshejä.
Sailor Senshit hyppäsivät nopeasti sivuun.
Kabam!
Hissi hajosi palasiksi.
Tilanne oli jonkin aikaa väistelyä.
"Smaragd Arrow!" Sailor Earthin ympärille ilmestyi smaragdisia nuolia, jotka hän ampui Daimoneihin.
Bhom! Monet Daimonit katosivat.
"Chronos Typhoon!" Sailor Pluto ampui Garnet Rod-sauvastaan granaatinpunaista tuulta, joka murskasi Daimoneita osuessaan niihin.
"Submarine Reflection!" Sailor Neptunen peilistä ilmestyi nopeasti iso aalto, joka osui moniin Daimoneihin, jotka katosivat.
"Uranus Fury!" Sailor Uranus loi molemmista käsistään kultaisen pyörremyrskyn, jolla hän murskasi Daimoneja.
"Hah hah hah!" Professori Tomoa nauroi mielipuolisesti. "Voin luoda niin monta Daimonia kuin haluan!"
Eräässä, isossa lasikapselissa oli tosi iso Daimon, jolla oli punaiset, ja vihaiset silmät.
"Lopeta nyt! Emme halua taistella sinua vastaan täällä. Missä Hotaru-chan on?!" Sailor Moon kysyi.
"Hotaru? Hän oli aikoinaan tyttäreni. Nyt hän on pyhässä pyhäkössä. Hän tarjoaa valoa, joka on samanlainen kuin Taioron Crystalin valo, eli Maboroshi no Ginzuishoun voimaa Master Pharaoh 90-lle!" Professori Tomoa virnisti.
"Master Pharaoh 90?" Sailor Moon kysyi.
Samassa laboratorio alkoi täristä.
"Mestarin voimat ovat palaamassa!" Professori Tomoe huusi.
"Kuka Master Pharaoh 90 oikein on?!" Sailor Earth kysyi.
"En uskonutkaan teidän tietävän hänestä juuri mitään. Mutta voin kai kertoakin teille hänestä. Master Pharaoh 90 on johtajani, ja Tau Nebula star systemin kokonaisuus. Hän on jopa alaisuudessani työskennelleiden Death Busterien johtaja. Hän kertoi aiemmin eräälle alaiselleen, Kaoliniitille salaperäisestä voimasta, joka on yhtä voimakas kuin Taioron-kristallin voima, joka on kaiken hänen voimansa ja kotiulottuvuutensa lähde. Hän koki Taioronin kristallin alkavan menettää enemmän valtaa ja tarvitsee jotain vahvempaa suunnitelmiensa onnistumiseksi. Hän aikoo sulautua yhteen Mistress 9-n kanssa, ja ottaa voimaa Tau Nebula star systemistä, antaen hänelle enemmän voimaa, ja ympäröidäkseeen koko Maan ja tehdäkseen siitä itselleen toisen kotiplaneetan. Häneltä saamani avun takia olen voinut tehdä Daimoneita, ja jatkaa kokeitani", Prifessori Tomoa sanoi.
"Mestarin sikiön toiminta on alkamassa", professori Tomoe sanoi.
"Paetaan!" Sailor Neptune huusi.
"Olen pahoillani, mutta tämä on teidän hautausmaanne! Olette ensimmäinen saaliini!" Professori Tomoe heitti takkinsa lattialla, ja muuttui Daimoniksi. Hänen ihonsa oli nyt violettimusta. Hänellä oli punaisina hehkuvat silmät, ja hänen otsassaan oli mustat tähti.
"Daimon!" Sailor Moon huusi uskomatta silmiään.
"Älä vain sano, että käytit itseäsikin koekaniinina tekemissäsi kokeissa, ja muutuit sen takia Daimoniksi?!" Sailor Earth kysyi. Hänen oikeaan käteensä ilmestyi rubiini, joka muotoutui tiikeriksi, ja hyökkäsi kohti Daimonia.
"En ole Daimonien kaltainen. Olen superelämä! Muukalais-ihmisen hypridi! Olen nyt Garmadroid, ja Master Pharaoh 90-n palvelija! Kuole!" Germatroid huusi taistellessaan tiikeriä vastaan.
Sailor Earth vapautti käsistään indigonsinistä energiaa, joka osui viholliseen lennättäen tämän huoneen vastakaiselle puolelle.
"Hän on Hotarun isä, mutta ei voi enää palata ennalleen!" Sailor Uranus ajatteli.
"Anteeksi, Hotaru-chan!" Sailor Moonin valtikka ilmestyi hänen oikeaan käteensä.
"Palaa pimeyteen! Raindow Moon Heartache!" Sailor Moonin valtikasta ilmestyi säde, jossa oli useita sydämiä.
Hyökkäys osui Germatroidiin, joka katosi juuri, kun Germatroid oli tuhonnut rubiini-tiikerin.
(Hotaru)
"Huh! Isä. Hyvästi, isä!" Hotaru ajatteli itkien. Hän oli äsken tuntenut sen, että mitä hänen isälleen oli tapahtunut.
Hotarun kyynel putosi alemmas, ja muistutti kellon kilahduksen ääntä. Kling!
(Sailor Moon)
"Kuka siellä?" Sailor Moon kysyi katsoen vasemmalle, sillä hän oli äsken kuullut jostain kellon kilahduksen kaltaisen äänen.
"Sailor Moon?" Sailor Uranus kysyi.
"Tunsin jonkun olevan tämän rakennuksen siellä", Sailor Moon ajatteli.
Brak! Lattiaan ilmestyi iso halkeama.
"Jotain on tulossa", Sailor Pluto sanoi. Garnet Ball!" Sailor Pluton valtikka alkoi hohtaa ja Sailor Senshien ympärille ilmestyi energia-pallo, jossa he nousivat nopeasti ilmaan.
Läheisen seinän iso ikkuna oli hajonnut kokonaan äskeisen taistelun aikana, ja se oli kaksi kertaa niin iso kuin purppura energia-pallo, jonka sisällä Sailor Senshit olivat, joten he pakenivat kyseisen ikkunan kautta rakennuksesta.
"Muut saattavat olla vielä tuossa rakennuksessa!" Sailor Moon ajatteli huolissaan.
Sailor Pluton luoma energia-pallo pysähtyi korkealle ilmaan, ja katosi sitten. Zhah!
"Muodonmuutos-rintaneulani", Sailor Moon sanoi huomattuaan muodonmuutos-rintaneulan hohtavan.
'Mercury, Mars, Jupiter, Venus! Zoisite, Jadeite, Nephrite, Kunzite! Moon Shadow!' Sailor Moon ajatteli huolissaan. Samassa Sailor Moon palasi ennalleen.
"Sailor Moon!" Sailor Uranus huusi.
"Super Sailor Moonin voima on hajonnut. Sydämemme sidos katkeaa. Jotain pahaa on tapahtunut niille muille", Sailor Moon ajatteli huolissaan.
"Taivas!" Sailor Uranus sanoi katsoen salamoita.
"Maassa on negatiivistä energiaa. Se energia on juuri tuossa rakennuksessa, ja ihan sen ylimmässä kerroksessa!" Sailor Earth sanoi tuntiessaan kyseisen asian.
Salamat valaisivat synkkää taivasta, ja Muggen Academyn katossa olevan kattoikkunan läpi näki helposti temppeliä muistuttavan rakennuksen.
"Mitä tuo on?!" Sailor Pluto kysyi, kun jokin synkkä energia tuli ulos rakennuksesta. Synkkä energia, jossa oli kaksi, valkoisina hohtavaa isoa silmää.
"Olisiko tuo Professori Tomoen mainitsema Master Pharaoh 90?!" Sailor Moon kysyi.
Rakennuksessa oli energia lisäksi nainen, jolla oli yllään pitkä, sininen mekko. Naisen kehon ympärillä oli violettia energiaa, ja hän hymyili pelottavasti.
"Hotaru-chan!" Sailor Moon huusi pelästyneenä.