Heipä hei! Tässä on Legend of the Airi (Water)-fanfictionin uusi luku. Olen kiitollinen geekycutecupcakelle hänen antamistaan ehdotuksista, jotka koskevat Pohjoista tuulitemppeliä, ja uusia tuulentaitajia sekä Mekaanikkoa. Ryhdyn suunnittelemaan seuraavaa lukua. Nähdään seuraavassa luvussa.
XXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXX
Airi ohjasi Appaa kohti Maan valtakunnan pohjoisrannikkoa. He olivat menossa Pohjoiseen tuulitemppeliin aloittaakseen uusien tuulentaitajien kouluttamisen mahdollisimman nopeasti, ennen kuin he jatkaisivat matkaansa pohjoisnavalle. Pohjoinen tuulitemppeli sijaitsi nimittäin Maan valtakunnan pohjoisessa vuoristossa.
Sää oli aurinkoinen, ja hieman pilvinen.
"Airi, mietitkö yhä sen eilen tapaamanne miehen sanoja, joiden mukaan hän näki täälläpäin tuulenkulkijoita?" Sayaka kysyi.
"Se mietityttää hieman. Olisikohan minun lisäkseni joku muukin tuulenkulkija, tai mahdollisesti useampikin tuulenkulkija selvinnyt tulen valtias Sozinin 100 vuotta sitten aloittamasta sodasta, ja voisivatko eilen tapaamamme miehen mainitsemat tuulenkulkijat olla joidenkin, minun lisäkseni selvinneiden tuulenkulkijoiden jälkeläisiä?" Airi kysyi.
Lopulta Airi näki erään, korkean vuoren huipulla olevan Pohjoisen tuulitemppelin, jonka ympärillä lensi liidokkien avulla ihmisiä. Pohjoisen tuulitemppelin ulkoseinät olivat valkoharmaat, ja niissä oli ikkunoita. Katot olivat harmaat. Rakennus oli hieman tornimainen, ja korkeimman tornin huipulla olevasta savupiipusta nousi esiin tummaa savua.
Rakennuksen alapuolella olevan vuoren rinteillä oli lunta.
"Ovatko he tuulentaitajia?" Katara kysyi katsoen rakennuksen ympärillä lentäviä ihmisiä.
"Eivät ole", Airi sanoi kuulostaen hieman pettyneeltä. "He eivät nimittäin lennä samalla tavalla, kuin oikeat tuulentaitajat".
"Mitä aiot?" Kai kysyi samalla, kun Airi poimi liidokkinsa Appan satulasta.
"Näytän heille miten liidokkia käytetään. Kai, ottaisitko ohjat?" Airi kysyi ja lensi kohti lähintä lentäjää.
"Hyvä on", Kai sanoi.
Airi vilkaisi nopeasti oikealla puolellaan lentävää poikaa huomatakseen sen, että poika näytti 15-vuotiaanta. Hänellä oli vaalea iho, mustat hiukset. Hänen silmänsä olivat vihreät. Hän oli laiha. Hänellä oli yllään vihreä pusero, jonka hihat olivat valkoiset. Hänellä oli jaloissaan harmaat housut, ja ruskeat kengät. Hänellä oli päässään harmaa lentäjähattu, johon oli kiinnitetty suojalasit. Hänellä oli käsissään ruskeat hansikkaat. Hän näytti istuvan ruskeassa pyörätuolissa, johon hänen liidokkinsa oli kiinnitetty.
Airi teki silmukoita ilmassa.
Poika näytti vaikuttuneelta, ja veti sitten pyörätuolinsa oikealla puolella olevasta vivusta luoden taivaalle mustan, silmukoita esittävän kuvion.
Airi oli hieman harmistunut pojan tempusta, ja laskeutui sitten pojan tavoin pohjoisen tuulitemppelin sisäpihalle.
"Hei, olet todellinen tuulenkulkija. Sinun on oltava Avatar! On mahtavaa tavata sinut! Minä olen kuullut tarinoita sinusta!" poika sanoi Airille.
"Kiitos", Airi sanoi hieman imarreltuna. "Olen Airi".
"Olen Teo", poika sanoi.
"Vau! Tuo tuolisi on uskomaton!" Sokka sanoi vaikuttuneena.
"Jos luulet, että tämä on hyvä niin odotahan vain, kunnes näet muut isäni suunnittelemat tavarat", Teo sanoi.
"Onko isäsi keksijä?" Airi kysyi.
"Kyllä. Muut sanovat häntä mekaanikoksi", Teo sanoi. Hän työnsi pyörätuolinsa vipua eteenpäin, ja liidokin siivet siirtyivät pyörätuolin sisälle.
Teo ohjasi pyörätuolia kohti Pohjoisen tuulitemppelin sisäänkäyntiä muiden seuratessa häntä.
Temppelin sisäseinät olivat harmaat lattian, ja katon tavoin.
Lopulta he menivät huoneeseen, jonka seinät olivat täynnä putkia, ja koneita.
Airi katsoi huolestuneena ympärilleen. Putkien alla näkyi nimittäin alkuperäinen seinämaalaus, vaikka seiniin kiinnitetyt putket olivatkin tuhonneet sen.
"Vau! Käytätte näemmä koneita", Sokka sanoi katsellen ympärilleen.
"Joo, isäni on koko tämän paikan laitteiston rakentaja. Kaikki toimii kuumalla ilmalla", Teo sanoi katsoen oikealle, jossa eräät naiset käyttivät hissin kaltaista laitetta mennäkseen temppelin yläkertaan. Hissi oli kiinnitetty huoneen oikealla puolella olevaan seinään, ja katossa oli aukko, johon kyseisen hissi siirtyi. "Tämän paikan laitteisto toimii pumpattavalla, kuumalla ilmavirralla tämän rakennuksen ulkopuolelta antaen meille hissin, jolla liukumme".
"Tämä paikka on uskomaton", Airi sanoi yksitoikkoisesti.
"Joo, se on hienoa, eikö olekin?" Teo kysyi.
"Ei, vain uskomaton", Airi sanoi, ja käveli sitten pois.
Teo näytti hieman pettyneeltä Airin reaktiosta.
"Airi kävi täällä jo kauan sitten. Luulen, että hän on hieman järkyttynyt siksi, koska tämä paikka on erilainen, kuin hän muistaa tämän paikan olleen. Hän ei ehkä koskaan kuvitellut tätä paikkaa ihan tällaisena. Airin isä asui täällä", Katara sanoi.
"Niinkö? En tiennyt sitä", Teo sanoi.
"Itse asiassa, Airin isä kuoli ennen Airin syntymää, joten Airi on kuullut isästään äidiltään, ja muilta tuulentaitajilta", Sokka sanoi. "Siksi onkin ehkä parempi niin, jos välttelemme Airin isästä puhumista Airin ollessa paikalla. Mutta tämä paikka on silti uskomaton!"
"Hyvä on", Teo sanoi ymmärtäväisenä.
"Tämän oletetaan olevan kansani historia", Airi katsoi erästä seinämaalausta, joka oli putkien peittämä.
Katara laittoi toisen kätensä Airin olkapäälle.
Airi käveli huoneen oikealla puolella olevasta oviaukosta Pohjoisen tuulitemppelin toiselle sisäpihalle. Hän käveli suihkulähteen luo, jossa on lentobiisonipatsas. Airi katsoi heijastustaan likaisessa, vihreässä vedessä. Lentobiisonin patsas puhalsi yhtäkkiä mustaa savua suustaan.
"Tämä paikka on muuttunut tosi paljon. Mitähän mieltä isäni olisi ollut tästä muutoksesta?" Airi ajatteli ääneen. Hän oli kuullut sen, mitä muut olivat puhuneet hänestä aiemmin, mutta se ei haitannut häntä yhtään.
Katara käveli Airin viereen, ja laittoi toisen kätensä Airin olkapäälle:
"Olen varma siitä, että jotkut temppelin osat ovat edelleen samat, kuin aiemminkin".
Myöhemmin Airi, Katara, Sokka ja Teo kävelivät sillan yli suureen huoneeseen, joka näytti hyvältä. Huoneessa ei ollut kattoa, vaikka seinien ympärillä olikin munkkien patsaita, lähinnä meditoivia.
"On mukavaa nähdä, että ainakin yksi temppelin osa ei ole pilalla", Airi sanoi.
"Varo!" joku huusi yllättäen.
Patsas kaatui yllättäen, ja kaikki neljä peittivät päänsä käsivarsillaan. Patsaasta nousi pölyä, joten kaikki neljä yskivät. Pölyn haihduttua kaikki näkivät kuuden miehen seisovan siinä missä patsas oli.
"Mitä ihmettä? Etkö tiedä että rakennustyömailta pitäisi pysyä poissa? Meidän on tehtävä tilaa kylpylälle!" mies sanoi lähestyen Airia ja ryhmää näyttäen enemmän yllättyneeltä kuin järkyttyneeltä.
Mies oli pitkä, ja laiha. Hänellä oli vaalea iho, ruskeat hiukset, ja ruskea parta. Hänellä oli ruskeat silmät. Hänellä oli yllään vihreä pusero, jonka edessä oli valkoinen esiliina. Hänellä oli jaloissaan ruskeat housut, ja ruskeat kengät. Hän oli 38-vuotias.
"Tiedätkö yhtään mitä teit!? Tuhosit vain jotain pyhää! Tyhmän kylpylän takia!" Airi huusi vihaisena.
"No, paikallinen väki on alkanut haista", mies sanoi. Hän heiluttaa kättään kasvojensa edessä, ikään kuin yrittäen siirtää pahan hajun pois.
"Tämä koko paikka haisee!" Airi huusi vihaisena. Hän heitti lennokillaan luomansa tuulen avulla nosturin alas rakennuksen reunalta. Sitten nosturi putosi ja laskeutui alas voimakkaasti kallion sivua vasten, jolla temppeli sijaitsi. Se peittyi lian ja lumen muodostamiin pilviin, samalla kun se tuhoutuu kokonaan.
"Tämä on pyhä temppeli! Et voi kohdella sitä tällä tavalla!" Airi käveli miehen eteen. "Olen nähnyt tämän paikan jo silloin, kun munkit asuivat täällä! Tiedän miltä sen pitäisi näyttää!"
"Munkit? Mutta, olet vasta 15-vuostias", mies sanoi näyttäen hieman uteliaalta.
"Isä, hän on Avatar. Hän kävi täällä viimeksi 100 vuotta sitten. Sitä paitsi, tämä oli joskus hänen isänsä koti, joten siinä mielessä tämä paikka on Avatarille tärkeä. Hän on ehkä hieman järkyttynyt tämän paikan kokemasta muutoksesta, sillä hänen ystäviensä arvion mukaan hän ei ehkä koskaan kuvitellut näkevänsä tätä paikkaa tällaisena", Teo sanoi siirtyen pyörätuolillaan miehen eteen.
"Vai niin?" Mekaanikko sanoi.
"Mitä sinä oikein teet? Luuletko voivasi tehdä täällä ihan, mitä huvittaa?" Airi kysyi Mekaanikolta.
"Hmm, täällä... Kauan sitten, mutta ei 100 vuotta, kansani tuli pakolaisiksi kauhean tulvan jälkeen. Pikkulapseni, Teo, loukkaantui pahasti ja menetti äitinsä. Tarvitsin jonkin paikan rakentaakseni kansalleni uuden kodin ja löysin tämän paikan. En voinut uskoa sitä! Joka puolella oli kuvia lentävistä ihmisistä! Mutta tämä paikka oli tyhjä, ei ketään kotona. Sitten löysin niiden kuvien kaltaiset esineet", Mekaanikko sanoi.
Teo näytti hieman surulliselta.
"Liidokit", Airi sanoi.
"Joo! Pienet, kevyet liidokit! Ne antoivat minulle idean. Rakentaa pojalleni uusi elämä ilmassa! Sitten kaikki ovat tasa-arvoisilla paikoilla! Niin sanoakseni. Parannamme parhaillaan sitä, mikä on jo täällä. Ja loppujen lopuksi, eikö luontokin tee sitä?" Mekaanikko kysyi.
Katara, ja Sokka näyttivät liikuttuneilta.
"Luonto osaa lopettaa ajoissa", Airi sanoi.
"Oletan, että se on totta. Valitettavasti edistys on tapa päästä pidemmälle", Mekaanikko sanoi.
"Täällä ei ole asunut ketään 100 vuoteen siksi, että tulikansa surmasi 100 vuotta sitten kaikki tuulentaitajat, paitsi minut", Airi sanoi. "Tulin tänne kertoakseni uusille ystävilleni kansani menneisyydestä, jota tämän paikan seinämaalaukset kuvaavat. Kuvittelin jotenkin sitä, että tämä paikka olisi pysynyt koskemattomana".
"Se selittää reaktiosi täällä tapahtuneeseen muutokseen. Onpa myöhä!" Mekaanikko sanoi huomattuaan sen, että aurinko oli laskemassa. Sitten hän otti esiliinansa taskusta esiin kynttilöitä joita hän antoi muille työntekijöille. "Tulkaa! Hihnapyöräjärjestelmä on öljyttävä ennen pimeää.
"Odota. Huomaatko ajan kulun muillakin tavoilla?" Sokka kysyi seuraten Mekaanikkoa.
"Kynttilä kertoo sen meille ollessamme esimerkiksi pimeässä luolassa. Katso", Mekaanikkoa sanoi sytyttäen oman kynttilänsä kipinäjauheella. Kynttilän liekki ponnahti ylöspäin neljä kertaa.
"Laitat kipinäjauhetta kynttilään!" Sokka huusi hieman hermostuneena.
"Neljä välähdystä. Joten se on täsmälleen neljä tuntia keskipäivän jälkeen. Tai, kuten kutsun sitä: neljä kynttilää", Mekaanikko sanoi.
Sokka näytti hieman huvittuneelta.
Mekaanikko näytti tyytyväiseltä siihen, että Sokka on kiinnostunut.
"Jos pidät siitä niin odotahan, kunnes näet sormille turvallisen veitsenteroittimen", Mekaanikko sanoi. Hän nosti vasenta kättään ylemmäs paljastaen, että kyseisen käden kolme sormea oli tehty puusta. "Kesti vain kolme yritystä tehdä se oikein". Hän veti irti kolme puu-sormeaan ja heitti ne Sokan käteen.
"Aaah!" Sokka huusi kauhistuneena.
Mekaanikko elehti yhdellä, jäljellä olevalla sormellaan Sokkaa seuraamaan häntä:
"Seuraa minua!"
Sokka juoksi Mekaanikon perään.
"Onkohan edes tämän paikan observatorio pysynyt ennallaan?" Airi mietti.(Itse keksimäni asia pohjoisesta tuulitemppelistä.)
"Hei, Airi. Haluan näyttää sinulle jotakin", Teo sanoi.
