Heipä hei! Tässä on Legend of the Airi (Water)-fanfictionini uusi luku. Ryhdyn suunnittelemaan seuraavaa lukua. Tässä luvussa näytetään lukijoille toinen geekycutecupcaken kanssa suunnittelemani asia. Olen tosi kiitollinen geekycutecupcakelle hänen antamastaan avusta tämän fanfictionin suunnittelemisessa. Nähdään seuraavassa luvussa.
XXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXx
"Minun on vaikea sopeutua täällä tapahtuneisiin muutoksiin. En ole varma siitä, että onko yksikään asia täällä pysynyt samanlaisena kuin silloin, kun kävin täällä viimeksi 100 vuotta sitten", Airi sanoi kävellen Kataran ja Teon kanssa eteenpäin Pohjoisen tuulitemppelin hämärällä käytävällä.
"En tiedä siitä. Temppeli voi olla erilainen kuin käydessäsi täällä viimeksi", Teo sanoi poimien lattialta mustavalkoisen erakkoravun oikealla kädellään, ja antaen sen Kataralle. "Mutta täällä elävät olennot ovat luultavasti suoria jälkeläisiä niistä, jotka asuivat täällä kauan sitten".
"Olet oikeassa. Ne ovat tavallaan tässä temppelissä asuneiden, alkuperäisten eläinten jälkeläisiä", Katara sanoi, ja antaa kädessään pitämän erakkoravun Airille. Se liikkui Airin kädessä, ja Airi hymyili.
"Lisäksi temppelissä on yksi osa, joka ei ole muuttunut ollenkaan", Teo sanoi.
Käveltyään jonkin aikaa käytävällä eteenpäin joukkio saapui isoille pari-oville, jossa oli tuulenkulkijoiden symboleita.
"Hei, se on aivan kuten Eteläisen tuulitemppelin patsashuoneen ovi!" Katara sanoi huomattuaan oven yhdennäköisyyden Eteläisen tuulitemppelin patsashuoneen oven kanssa.
"Ainoastaan tuulentaitaja voi avata sen, joten tuon huoneen sisäpuoli on täysin koskematon. Aivan kuten munkit jättivät sen. Olen aina miettinyt, että millaista siellä on..." Teo sanoi.
"Airi?" Katara sanoi.
"Olen pahoillani. Tämä on temppelin viimeinen osa, joka on sama kuin se oli kauan sitten. Haluan, että se pysyy sellaisena", Airi sanoi.
"Ymmärrän täysin. Halusin vain sinun tietävän, että se on täällä", Teo sanoi kuulostaen hieman pettyneeltä.
"Kiitos", Airi sanoi.
Joukkio käveli poispäin patsashuoneen pariovista.
XXXXXXXXXXXXXXXXX
Sokka, ja Mekaanikko kävelivät pimeää portaikkoa pitkin eteenpäin pitäen samalla lyhtyjä käsissään.
"Nämä lyhdyt ovat kauheita. En näe!" Sokka valitti. Hän avasi lyhtynsä yläosan vain huomatakseen niiden olevan täynnä tulikärpäsiä. Sitten yksi tulikärpänen lensi ulos lyhdystä. "Miksi haluat käyttää tulikärpäs-valoja?"
"Hei! Sulje se! Ne pääsevät muuten ulos!" Mekaanikko huusi, ja Sokka sulki lyhtynsä yläosan. "Tulikärpäset ovat sammumaton valonlähde".
Molemmat alkoivat kävellä eteenpäin.
He jatkoivat jonkin aikaa, kunnes he saapuivat puisen oven eteen.
"Peitä nenäsi, ja pidätä hengitystäsi", Mekaanikko sanoi.
Molemmat peittivät nenänsä toisilla käsillään. Mekaanikko avasi oven, ja molemmat katsovat pimeään huoneeseen.
"Okei...joten toit minut tänne tyhjään huoneeseen", Sokka sanoi.
"Väärin. Se on täynnä maakaasua. Löysin sen tutkiessani tätä paikkaa ensimmäistä kertaa. Valitettavasti minulla oli silloin soihtu mukanani. Melkein räjäytin itseni, ja koko paikan entistäkin korkeammalle! Ajattelin, että kulmakarvani eivät koskaan kasva takaisin", Mekaanikko sanoi koskettaen kulmakarvojaan toisella kädellään. "Joka tapauksessa täällä on tärkeä ongelma, joka on ratkaistava. Ajoittain meillä on kaasuvuotoja. Ja niitä on melkein mahdotonta löytää".
"Joten tämä paikka saattaisi räjähtää milloin vain", Sokka sanoi.
"Kyllä kunnes keksin sen että miten löydän jotain jota en näe, kuule, haista tai kosketa", Mekaanikko sanoi.
XXXXXXXXXXXXXXX
Airi seisoi Kataran, ja Teon kanssa temppelin sisäpihalla.
Katara oli äsken kokeillut yhtä, Teon isän valmistamaa riippuliidintä kokeilemalla samalla Teon aiemmin antamia neuvoja, joka oli saanut Airin vaikuttamaan Teon avarakatseisuudesta.
"Vaikka Teo ei olekaan tuulentaitaja, niin hänellä on tuulentaitajan henki! Olen ajatellut. Jos haluat nähdä, että mitä siinä huoneessa on, niin avaan sen oven mielelläni sinulle", Airi sanoi.
"Loistavaa!" Teo sanoi.
XXXXXXXXXXXXXX
Mekaanikko piirsi isolle paperille, ja Sokka katseli hyllyillä olevia tavaroita. Sokka pudotti useita tavaroita lattialle, mukaan lukien seitsemän kääröä, neljä paperia, kovaksi keitetyn munan ja kuumailmapallon pienoismallin.
"Sanoin, ettet koske mihinkään! Voi, älä huoli. Tuo kokeilu on vanha", Mekaanikko sanoi viitaten lattialle pudonneeseen kuumailmapalloon. "Ja tuo muna oli vain osa viime viikon lounastani".
Mekaanikko tuli auttamaan Sokkaa tavaroiden keräämisessä.
"Uh! Viikon vanhan munan haju!" Sokka valitti haistettuaan kyseisen munan hajun.
"Nopeasti, etsi se muna!" Mekaanikko huusi.
Molemmat konttasivat lattialla etsien samalla lattialle aiemmin pudonnutta munaa.
XXXXXXXXXXXXXXXXXXXX
Airi, Teo ja Katara seisoivat Pohjoisen tuulitemppelin patsashuoneen ovien edessä.
"En voi uskoa, että näen vihdoinkin mitä sisällä on!" Teo sanoi jännittyneenä.
Airi käytti tuulta avaten oven samalla tavalla, kuin hän oli tehnyt Eteläisessäkin tuulitemppelissä.
XXXXXXXXXXXXXXXXXXXX
Sokka, ja Mekaanikko jatkoivat lattialle aiemmin pudonneen munan etsimistä.
"Kuinka jotain niin pientä, jota et edes näe, voi saada aikaan niin suuren haisun?!" Sokka kysyi.
Mekaanikko katsoi yllättäen ylös.
"Se on ratkaisu ongelmaan!" Mekaanikko huusi riemuissaan.
"Joo...jos laitamme kokonaisen kasan mätiä munia kellariin, josta kaasu imeytyy...", Sokka katsoi Mekaanikkoa.
"Kaasu sekoittuu mätänevien munien tuoksuun!" Mekaanikko huusi.
"Sitten, jos kaasua vuotaa...", Sokka sanoi.
"Tuoksut mätänevistä munista! Sitten seuraat vain nenääsi paikkaan, josta haju tulee...", Mekaanikko sanoi.
"Ja sulje reikä, josta kaasua vuotaa!" Sokka huusi.
Molemmat nostivat kätensä ylemmäs.
"Olet nero!" Molemmat huusivat.
Ding! Työpöydällä oleva kello soi.
"Jokin on vialla", Mekaanikko nousi seisomaan. "Käyn tarkistamassa tilanteen!"
Mekaanikko juoksi ulos ovesta, ja Sokka seurasi häntä.
XXXXXXXXXXXXXXXX
Airi, Teo ja Katara kävelevät suuressa huoneessa. Se oli täynnä Tulikansan aseita, työkaluja ja siellä oli iso, punainen kuumailmapallo, jossa on Tulikansan-merkki.
"Tämä on painajainen", Airi sanoi.
"Ette ymmärrä!" Mekaanikko sanoi kävellen sisään Sokka takanaan.
"Teet aseita Tulikansalle!" Airi huusi syyttävästi.
"Teet aseita Tulikansalle?!" Sokka huusi vihaisena.
"Selitä tämä kaikki! Nyt!" Teo huusi isälleen.
Mekaanikko näytti epäröivältä, mutta alkoi selittää lopulta:
"Se alkoi noin vuosi muuton jälkeen. Tulikansan sotilaat löysivät tämän paikan. Olit liian nuori muistaaksesi sen, Teo. He aikoivat tuhota kaiken! Polttaa sen maan tasalle! Rukoilin heitä, pyysin heitä säästämään meidät! He kysyivät mitä minulla oli tarjota heille. Tarjosin... palveluitani. Sinun täytyy ymmärtää. Tein tämän puolestasi!"
"Ymmärrän, että teit sen poikasi turvallisuuden takia. Yritit vain suojella häntä Tulikansalta. Siitäkin huolimatta Tulikansa on aiheuttanut paljon tuhoa", Airi sanoi.
"Niin. Äitimme kuoli vuosia sitten, kun Tulikansa hyökkäsi kyläämme. Ensin he vangitsivat kaikki, Eteläisen vesiheimon vedentaitajat. Siksi minä olen nyt koko Eteläisen vesiheimon ainoa vedentaitaja", Katara sanoi.
"Airikin menetti äitinsä silloin, kun Tulikansa hävitti kaikki tuulentaitajat 100 vuotta sitten Sozinin komeetan voimien avulla", Sokka sanoi. "Airi on sen tapauksen ainoa selviytyjä".
"Olen pahoillani", Mekaanikko sanoi.
Teo näytti häpeävän isänsä tekoja, ja Mekaanikko lähti huoneesta.
(Myöhemmin Mekaanikon työhuoneessa)
Mekaanikko seisoi työpajassaan, ja laittoi kaksi munaa, ja hänen kuumailmapallo-pienoismallinsa pöydälle, ja sytytti ilmapallon sisällä olevan kynttilän jotta ilmapallomalli alkaisi kellua.
Mekaanikko näytti melko masentuneelta. Hän päästi irti pienoismallin pohjasta ja se alkoi kellua. Kun näin tapahtui, niin ovi avautui, ja Airi ja Teo seisovat oviaukossa.
"Milloin he ovat tulossa?" Airi kysyi katsoen samalla pienoismallia.
"Pian", Mekaanikko sanoi, ja pöydällä olevassa kynttilänjalassa olevan kynttilän liekki lepatti kerran nopeammin "Erittäin Pian".
"Et voi antaa heille lisää aseita", Airi sanoi.
"Jos en anna heille mitä he haluavat, niin he tuhoavat tämän paikan!" Mekaanikko sanoi.
Kuumailmapallon malli syttyi tuleen, ja kaatui lattialle. Mekaanikko sammutti tulen kankaalla.
"Kuinka voin olla ylpeä sinusta, kun keksintöjäsi käytetään murhaamiseen?" Teo sanoi.
"Tarvitsen jonkin aikaa ajatella", Mekaanikko sanoi.
Ding! Työpöydällä oleva kello sanoi.
"Teidän täytyy lähteä! Menkää!" Mekaanikko sanoi.
"Emme lähde!" Teo sanoi.
"Sitten piiloutukaa! Nopeasti!" Mekaanikko sanoi.
He piiloutuivat joidenkin Mekaanikon keksintöjen taakse. Mekaanikko veti oikealla puolellaan olevasta köydestä, joka avasi lattiassa olevan luukun, ja Tulikansan sotaministeri nostettiin huoneeseen. Hän seisoi jonkinlaisen ison, puisen hissi-laatan päällä.
Hän oli pitkä, ja laiha. Hänellä oli vaalea iho, ja harmaat hiukset. Hänen silmänsä olivat meripihkanruskeat. Hän oli suunnilleen 80-vuotias. Hänellä oli yllään punamustat vaatteet.
"Tiedät paremmin kuin hyvin, ettei minun kannata antaa odottaa. Anna minulle se, mitä olet meille velkaa, jotta voimme jatkaa", ministeri sanoi kävellen Mekaanikon eteen.
Mekaanikko katsoi alas.
"Mitä? Onko ilmennyt jokin ongelma?" ministeri kysyi.
"Ei, vaan tilanne on hallinnassa", Mekaanikko sanoi hätäisesti elehtien kohti ovea.
Ministeri oli menossa ulos ovesta, mutta Airi käytti voimiaan sulkien oven. Hän hyppäsi oven eteen.
"Kaupat on peruttu", Airi sanoi.
"Avatar", ministeri sanoi.
"Airi, on parempi, ettet puutu tähän", Mekaanikko sanoi.
"Jos en saa sitä, mitä tulin hakemaan täältä, niin Tulikansa polttaa tämän paikan raunioiksi!" ministeri sanoi.
"Lähde täältä!" Airi löi ilmaa ministerin kasvoille. "Lähdet täältä tyhjin käsin!"
"Sitten tämä temppeli tuhotaan lopullisesti!" ministeri lähti huoneesta lattiassa olevan luukun kautta.
Airi sulki luukun oven voimiensa avulla samalla, kun hänen ystävänsä tulivat huoneeseen. Slamp!
"Kuka hän oli?" Airi kysyi Mekaanikolta.
"Sotaministeri Qin. Juuri hän uhkasi tuhota tämän paikan, jos en tee aseita Tulikansalle", Mekaanikko sanoi.
"Tämä on huono", Teo sanoi.
"Todella paha!" Sokka sanoi.
"Airi, mitä aiomme tehdä? Kuinka voimme pitää heidät kaikki poissa täältä?" Katara kysyi.
"Minä kerron teille miten. Meillä on jotain, mitä heillä ei ole", Airi sanoi osoittaen taivaalle läheisestä ikkunasta. "Ilmavirta. Me hallitsemme taivasta. Sitä Tulikansa ei voi tehdä. Voimme voittaa!"
"Haluan auttaa", Mekaanikko sanoi.
"Hyvä. Tarvitsemme sitä", Airi sanoi. "Myönnän sen, että minun oli vaikea sopeutua täällä tapahtuneisiin muutoksiin, sillä olin tottunut näkemään tämän paikan sellaisena, kuin se oli 100 vuotta sitten. Lisäksi, tämä paikka on isäni vanha koti".
"Sokka kertoi minulle aiemmin isästäsi, ja olen pahoillani siitä, mitä isällesi tapahtui kauan sitten", Mekaanikko sanoi.
"Kiitos. Itse asiassa, tiedän isästäni vain sen, mitä äitini kertoi minulle isästäni kauan sitten. Siksi käsitykseni isistä on varsin hatara. Siksi tunsin joskus täällä käydessäni olevani lähellä häntä. Olet kuitenkin tehnyt tästä paikasta kodin kansallesi, ja kotiaan on puolustettava, joten kaikki apu on tervetullutta. Anteeksi, jos ylireagoin aiemmin täällä tapahtuneisiin muutoksiin", Airi sanoi.
"Ei haittaa. Sopeutuminen vaatii aikansa", Mekaanikko sanoi.
Hieman myöhemmin Mekaanikon työpajassa oli monia ihmisiä. Mekaanikko seisoi pöydän takana Sokkan kanssa. Kuumailmapallo-pienoismalli, muutama suunnitelma ja kynttilä olivat pöydällä. Airi, Katara ja Teo ovat toisella puolella, uusien tuulentaitajien ja temppelin asukkaiden ympäröimänä.
"Saimme sotapallon vihdoin toimimaan, Sokkan ansiosta. Tämä poika on nero!" Mekaanikko sanoi.
"Kiitos. Olet nero!" Sokka sanoi.
"Kiitos", Mekaanikko sanoi.
Sokka laittoi palavan kynttilän kuumailmapallon pienoismalliin:
"Katso, vanhan sotapallon ongelmana oli se, että saat sen ilmaan mutta kun se tapahtui, niin se vain ei aluksi toiminut kunnolla. Voit laittaa reiän sotapallon yläosaan, mutta sitten kaikki kuuma ilma pääsee ulos pallon sisältä. Joten kysyttiin, että kuinka pidät kannen kuumalla ilmalla?"
Sokka veti malliin liitettyä narua laittamalla sen pöydälle.
"Uh, jos vain tietäisimme", Katara sanoi. Teo, Katara ja Airi nauroivat.
"Kansi on oikeastaan vastaus. Jos hallitset kuumaa ilmaa, niin hallitset sotapalloa", Sokka sanoi.
"Huh, se on oikeastaan aika älykäs", Katara sanoi.
"Okei, meillä on neljä erilaista pommia", Sokka alkoi luetella niitä sormillaan. "Savu, lima, tuli ja..."
"Haju! Älä koskaan aliarvioi hajun voimaa!" Mekaanikko sanoi.
Myöhemmin kaikki olivat vartioimassa Pohjoisen tuulitemppelin ulkopuolella nähdäkseen merkkejä mahdollisesta Tulikansan hyökkäyksestä.
"He ovat tulossa!" eräs tyttö huusi nähtyään Tulikansan lähestyvän temppelin alapuolella olevaa vuorta.
"Olemmeko valmiita?" Teo kysyi.
"Joo. Mutta missä Sokka, ja sotapallo ovat?" Katara kysyi huolestuneena.
"Meidän on aloitettava ilman suunnitelman sitä osuutta", Airi lensi muiden tuulentaitajien kanssa ilmaan, ja pudotti pommeja kohti Tulikansaa.
Tulikansan sotilaat yskivät, ja jotkut putosivat alas kalliolta alhaalla olevaan lumeen.
Airi heitti tuulta kohti kalliota aiheuttaen kalliolla olevan lumen vyörymään kohti tulisotilaita, jotka alkoivat lopulta paeta.
"Saimme heidät pakenemaan! Tarvitsemme lisää limaa!" Airi huusi leikaten ilman avulla ketjun, jolla eräs tulisotilas oli tarttunut kiinni kallioon kiivetäkseen ylöspäin.
Kyseinen tulisotilas putosi lumeen:
"Aaaaaaa!"
"He ovat pysäyttämättömiä!" Katara huusi.
"Luulen tietäväni kuinka Tulikansan panssarivaunut toimivat. Muistan, että isäni näki vastapainojärjestelmän. Sillä on jotakin tekemistä veden kanssa. Toimii hyvin, vai mitä?" Teo kysyi.
"Vesi? Voitteko saada minut lähelle yhtä?" Katara kysyi.
"Ei ongelmaa!" Teo huusi.
Katara lensi Teon kanssa lähemmäs, ja jäädytti joitain Tulikansan panssarivaunuja lumessa olevan veden avulla pakottaen panssarivaunujen sisällä olevat tulentaitajat pakenemaan paikalta.
Airi teki samoin, kuin Katara oli tehnyt äsken.
"Pommit ovat loppuneet!" Teo huusi.
"Missä Sokka on?" Katara kysyi.
Sitten Mekaanikon valmistama sotapallo lensi ulos tuulitemppelin korkeimmalta parvekkeelta.
"Hei, miksi he eivät ammu meitä?" sotapallon kyydissä oleva Sokka kysyi seurassaan olevalta Mekaanikolta.
"Se johtuu tämän sotapallon tunnuksesta! He luulevat meidän olevan heidän puolellaan", Mekaanikko sanoi.
"Sitten he eivät luultavasti osaa odottaa näitä", Sokka sanoi katsoen sotapallossa olevia pommeja.
"Pommit alas!" Mekaanikko huusi, ja alkoi Sokkan tavoin pudottaa pommeja kohti Tulikansaa.
Osa panssarivaunuista pysähtyi, ja jotkut sotilaat pakenivat paikalta.
"Voi ei! Pommit loppuivat!" Sokka huusi huomattuaan kyseisen asian.
"Hetkinen. Haistatko sen?" Mekaanikko kysyi haistettuaan jotain tuttua.
"Mädät kananmunat!" Sokka huusi tunnistettuaan hajun, ja nähtyään maassa olevan raon, josta kyseinen haju tuli. "Siellä! Se oli se aiemmin mainitsemasi kaasu".
Sokka alkoi irrottaa sotapallon moottoria.
"Mitä sinä teet? Se on polttoainelähteemme", Mekaanikko sanoi.
"Se on ainoa pommi, joka meillä on", Sokka sanoi.
Lopulta Sokka, ja Mekaanikko irrottivat moottorin sotapallosta, ja hyppäsivät sitten lähellä lentävän Appan satulaan sotapallon pudotessa alaspäin.
Kabam! Moottori räjähti osuessaan kaasureikään aiheuttaen lumivyöryn, joka työnsi panssarivaunut ja tulisotilaat alas vuoren rinteeltä.
Appa laskeutui muiden tavoin temppelin sisäpihalle.
"Tiedätkö mitä? Olen todella iloinen siitä, että te kaikki asutte nyt täällä", Airi sanoi poimien maassa olevan erakkoravun oikealla kädellään. "Tajusin, että se on kuin erakkorapu. Ette ole ehkä syntyneet täällä, mutta löysitte tämän tyhjän paikan, ja teitte siitä kotinne. Ja nyt suojelette toisianne".
"Olet ymmärtäväinen", Teo sanoi.
"Airi, olit oikeassa ilmavoimien suhteen. Niin kauan kuin meillä on taivas, meillä on hyvät mahdollisuudet voittaa Tulikansa", Sokka sanoi, ja monet hurrasivat.
"Kiitos. Tämä voitto oli teidän kaikkien ansiota", Airi sanoi. Sitten hän katsoi Mekaanikkoa:
"Tulimme tänne jopa kouluttamaan uusia tuulentaitajia, joiden kanssa tulimme tänne. Ajattelin nimittää Kasumin heidän opettajakseen, ennen kuin jatkamme matkaamme pohjoisnavalle etsiäksemme Kataralle, ja minulle vedentaitaja-opettajan. Sopiiko se, että uudet tuulentaitajat asuvat tästä lähtien täällä sinun, ja kansasi kanssa, sillä he menettivät perheensä ja kotinsa Tulikansan toimesta?"
"Kyllä sopii", Mekaanikko sanoi.
"Kiitos", Airi sanoi.
"Meidän pitää kuitenkin keksiä jokin suunnitelma voittaa tulen valtias ennen Sozinin komeetan palaamista tämän kesän lopussa", Sokka sanoi.
"Taidan tietää erään konstin. Se voi tosin epäonnistuakin, jos jokin menee pieleen", Airi sanoi.
"Millaisen konstin?" Sokka kysyi.
"100 vuotta sitten ennen tämän sodan alkamista, eräs tulentaitaja-ystäväni Kuzon kertoi minulle sen, että tulentaitajat menettävät väliaikaisesti voimansa auringonpimennyksen aikana. Täällä oli joskus observatorio, jonka avulla olisi voinut selvittää, että onko tänä vuonna auringonpimennystä ennen Sozinin komeetan palaamista tämän kesän lopussa", Airi sanoi.
"Itse asiassa täällä on vieläkin observatorio. Sen kone oli niin nostalginen kone, että päätin antaa sen olla täällä. Tosin eräät hammasrattaat olivat niin ruostuneet, että ne piti vaihtaa kokonaan uusiin. Osaan jo käyttää sitä konetta, joten pystyn selvittämään sen, että onko tänä vuonna auringonpimennyksiä", Mekaanikko sanoi.
"Kiitos", Airi sanoi.
"Olisit voinut mainita sen auringonpimennys-asian aiemminkin", Sokka sanoi Airille.
"Anteeksi", Airi sanoi.
XXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXX
Kaukana Pohjoisesta tuulitemppelistä, lumisten puiden lähellä, ja Pohjoisen tuulitemppelin lähellä olevassa metsässä oli tulisotilaita.
Tulikansa oli ottanut Mekaanikon, ja Sokkan aiemmin käyttämän sotapallon, ja selvitti parhaillaan sen käyttö-menetelmää.
"Tämä tappio on polku moniin voittoihin", Qin sanoi seisoen kahden muun Tulikansan ministerin vieressä.
Sitten tulisotilaat alkoivat täyttää sotapalloa tulentaitamis-voimillaan.
