Heipä hei! Tässä on Legend of the Airi (Water)-fanfictionin uusi luku. Ryhdyn suunnittelemaan seuraavaa lukua. Nähdään seuraavassa luvussa.

XXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXX

"Tosi kaunista", Airi sanoi ohjaten Appaa eteenpäin.

Airilla oli yllään sininen turkki, jonka Katara oli lainannut Airille äskettäin, sillä he olivat vihdoinkin saapuneet pohjoisnavalle.

Siellä täällä oli meressä kelluvia jää-lauttoja, jäävuoria ja lunta. Ilma oli kylmä. Aurinko oli nousemassa.

"Totta. Tulee kotoisa olo, kun katselen näitä maisemia. Toivottavasti näemme uudet tuulentaitajat uudelleen jossain vaiheessa", Katara sanoi.

"Niin. Olisi kiva nähdä heidät taas. Ei sillä että valittaisin, mutta eikö Appa voisi lentää yhtään nopeammin, tai korkeammalla? Meidän pitäisi löytää Pohjoinen Vesiheimo nopeasti, jotta voisitte oppia Vedentaitaja-mestarilta uusia taitoja, minkä jälkeen meidän on löydettävä Airille Maantaitaja-opettaja, ja sitten Tulentaitaja-opettaja. Airin pitää oppia hallitsemaan kaikkia alkuvoimia, ennen kuin hän voi kohdata tulen valtiaan. Se on tehtävä tosi nopeasti, sillä Mekaanikko selvitti Pohjoisen tuulitemppelin observatorion laitteiden avulla sen, että tämän vuoden auringonpimennys on kolmen kuukauden kuluttua. Se olisi oivallinen tilaisuus voittaa tulen valtias, sillä Tulentaitajathan menettävät Airin kertoman mukaan voimansa auringonpimennyksen aikana", Sokka sanoi.

"Haluaisitko sinä kuljettaa meitä selässäsi?" Airi kysyi sarkastisesti.

"Tekisin sen, jos vain osaisin lentää", Sokka sanoi.

"Älkäähän nyt. Tuo johtuu vain siitä, että olemme väsyneitä matkattuamme kaksi päivää ilman taukoja", Katara sanoi.

"Miksiköhän? Koska emme ole vielä löytäneet Pohjoista Vesiheimoa. Täällä ei näytä olevan mitään", Sokka sanoi.

"Levätään hetki, ja jatketaan etsintöjä sitten", Airi sanoi ja ohjasi Appan kohti vettä.

Appa laskeutui veteen, ja kellui hieman.

"Appa ei selvästikään tunne kylmyyttä paksun turkkinsa takia", Sokka totesi.

Kraks! Appan jalkojen ympärillä oleva vesi jäätyi yllättäen, ja Appan selässä oleva ihmiset katsoivat uteliaina ympärilleen.

Pian paikalle saapui useita Vesiheimon veneitä, joissa oli Vedentaitajia.

"He ovat Vedentaitajia! Löysimme Pohjoisen Vesiheimon!" Katara sanoi iloisena.

XXXXXXXXXXXXXXXXXX

Zhao seisoi Tulikansan satamassa, ja katsoi läheiseen seinään kiinnitettyä karttaa.

"Avatar on matkalla pohjoisnavalle, sillä hän tarvitsee Vedentaitaja-opettajan, koska hänen on hallittava kaikkia neljää alkuvoimaa", Zhao sanoi.

"Mitä me sitten odotamme? Mennään etsimään häntä häntä", eräs mies sanoi kuulostaen kärsimättömältä.

"Kärsivällisyyttä Kapteeni Li. Pohjoisnapa ei ole mikään pieni maakylä, johon voimme hyökätä noin vain. Pohjoinen Vesiheimo on suuri kansa. On syy, jonka ansiosta he ovat selvinneet 100 vuotisesta sodasta. Jäätynyt tundra on petollinen, ja maisema itsessään on ihan kuin jäinen linnoitus. Tarvitsemme massiivisen hyökkäysvoiman. Pohjoisella Vesiheimolla on kotikenttä etupuolellaan heidän taistellessaan pohjoisnavalla mahdollisia hyökkääjiä vastaan", Zhao sanoi.

XXXXXXXXXXXXXXXXXXXXX

Appa ui Pohjoisen Vesiheimon veneiden keskellä, kunnes he näkivät jäisen muurin, jossa oli Vesiheimon tunnus.

"Pohjoisen Vesiheimon koti on ilmeisesti tuolla", Airi totesi katsoen eteenpäin.

"Pohjoinen Vesiheimo", Katara sanoi katsoen muuria kunnioittavasti.

"Olemme vihdoin perillä", Sokka sanoi yllättyneenä.

Vedentaitajat laskivat osan jäisestä muurista veteen, ja menivät Appan kanssa muurin toiselle puolelle nostaen sitten osan muurista takaisin paikalleen.

"En voi uskoa sitä, että kuinka monta Vedentaitajaa asuu täällä", Katara sanoi yllättyneenä.

"Löydämme kyllä Vedentaitaja-opettajan, joten ei hätää", Airi sanoi.

Joukkio kulki kaupungin keskellä olevilla vesikanaaleilla, ja katseli samalla ympärilleen.

Talot oli rakennettu lumesta, ja jäästä. Talojen lähellä olevilla, jäisillä laitureilla käveli monia ihmisiä, jotka katsoivat Airia uteliaina vilkuttaen hänelle ja hänen ystävilleen.

Airi vilkutti takaisin Pohjoisen Vesiheimon asukkaille.

Sitten Sokka näki eräässä veneessä istuvan, 16-vuotiaan tytön. Tytöllä oli pitkät, valkoiset hiukset, jotka oli sidottu hieman poninhännän kaltaiselle kampaukselle. Hänellä oli ruskettunut iho, ja siniset silmät. Hänellä oli yllään vaaleansininen turkki, jossa oli valkoinen kaulus. Hän oli pitkä, ja laiha. Hänellä oli jaloissaan ruskeat saappaat.

Eräs mies souti venettä, jossa valkohiuksinen tyttö istui.

Sokka katsoi tyttöä punastuneena.

"Sokka on nähnyt jotain mielenkiintoista", Airi mietti hymyillen.

"Täällä on tosi kaunista", Katara sanoi katsellen ympärilleen.

"Niin...mutta hän on kauniimpi..." Sokka sanoi katsoen yhä valkohiuksista tyttöä.