Heipä hei! Tässä on Legend of the Airi (Water)-fanfictionin uusi luku. Ryhdyn suunnittelemaan seuraavaa lukua. Nähdään seuraavassa luvussa.

XXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXX

"Katara, oliko sinun ihan pakko haastaa Mestari Pakku kaksintaisteluun?" Airi kysyi seisoessaan ystäviensä kanssa tutuksi tulleella harjoittelukentällä.

Saa oli aurinkoinen, ja kylmä.

"Hän vähättelee minua siksi, että olen tyttö! Ja perinteiden mukaan täällä asuvia naispuolisia Vedentaitajia kielletään taistelemasta, vaan heitä neuvotaan ryhtymään vain parantajiksi! Olen oppinut paljon parannus-taitoja Yugodalta, mutta haluan silti taistella. Siksi haastoinkin Pakkun äsken taisteluun!" Katara huusi vihaisena.

"Airi, kun siskoni on tuolla tuulella, niin hän ei kuutele ketään", Sokka sanoi hieman harmistuneena.

"Olen huomannut sen, mutta miksi kuulostat noin harmistuneelta?" Airi kysyi Sokkalta.

"En oikein ymmärrä Prinsessa Yuen käytöstä. Olen tavallaan ystävystynyt hänen kanssaan, mutta nyt hän välttelee minua. Ehkä se johtuu siitä, että hän on prinsessa, ja minä olen pikkukylän poika", Sokka sanoi.

"Pitäisikö minun kertoa Sokkalle se, että Yue kertoi minulle eilen olevansa kihloissa erään Hanh-nimisen metsästäjän kanssa? Hanh on kuulemma tehnyt Yuelle jopa kihlajais-korun täällä noudatettavien perinteiden mukaan", Airi mietti.

"Oletko valmis taistelemaan?!" Katara kysyi ohitseen kävelevältä Pakkulta.

Pakku ei kuunnellut Kataran sanoja.

Katara närkästyi, ja muodosti oikeaan käteensä vetisen ruoskan, jolla hän löi Pakkua niskaan, minkä seurauksena Pakku pysähtyi.

"Haluat näemmä todella taistella", Pakku sanoi, ja liikutti molempia käsiään kohti Kataraa ohjaten nopeasti vettä kohti Kataraa.

Katara liikutti käsiään nopeasti, ja ohjasi veden takaisin kohti Pakkua.

Pakku ohjasi käsiään, ja vesi ympäröi Kataran pudottaen hänet läheiseen lampeen. Loisk!

Katara nousi esiin lammesta, ja muodosti eteensä jäisen pöydän, jonka jää-levyjä hän heitti nopeasti kohti Pakkua pöydän pienentyessä koko ajan, kunnes se katosi kokonaan.

Kriks! Pakku murskasi jää-levyt helposti, mutta viimeinen jää-levy kiersi hänen ohitseen osuen melkein hänen vasempaan kylkeensä, mistä Pakku yllättyi hieman.

Katara hyppäsi läheisen portaan päälle, ja ohjasi käsillään vettä kohti Pakkua, mutta Pakku ohjasi veden takaisin kohti Kataraa.

Katara ohjasi veden suoraan kohti Sokkaa, joka kaatui maahan. Loisk!

Airi katsoi taistelua Yuen, ja muiden tavoin vaikuttuneena.

Katara juoksi kohti Pakkua, ja ohjasi lunta kohti Pakkua, mutta Pakku muutti lumen nopeasti jäiseksi häkiksi, jonka sisälle hän sulki Kataran.

Zhah! Kataran äidin kaulakoru putosi maahan.

"Olet sitkeä, mutta mielipiteeni on yhä sama kuin aiemmi..." Pakkun lause keskeytyi, kun hän kulki Kataran ohi, ja näki maahan pudonneen kaulakorun. Hän poimi kaulakorun uskomatta silmiään:

"Minun kaulakoruni?"

"Eikö ole vaan minun! Sain sen äidiltäni! Anna se takaisin!" Katara huusi vihaisena.

"Tein tämän kaulakorun yli 60 vuotta sitten elämäni rakkaudelle, Kannalle", Pakku sanoi samalla, kun Katara muutti jäiset kalterit vedeksi ja pudotti kyseisen veden maahan.

"Oliko isoäitini sinun morsiamesi?" Katara kysyi.

"Isoäitisi?" Pakku kysyi.

"Yugoda kertoi minulle olevansa isoäitini ystävä, ja että isoäitini syntyi tänne, Pohjoiseen vesiheimoon. Yugoda kertoi minulle jopa sen, että kun isoäitini asui täällä, niin isoäidilleni järjestettiin avioliitto täällä asuvan Vedentaitaja-mestarin kanssa, ja että kyseinen Vedentaitaja-mestari teki tuon kaulakorun isoäidilleni merkiksi heidän kihlautumisestaan täällä noudatettavien perinteiden mukaan. Kysyin Yugodalta että jos isoäitini kerran kihlautui, niin miksi hän lähti täältä etelänavalle. Yugoda ei tiennyt sitä, ja sanoi isoäitini lähteneen täältä hyvästelemättä. Isoäiti ei koskaan kertonut minulle, tai veljelleni menneisyydestään täällä. Hänen poikansa, eli Eteläisen vesiheimon päällikkö Hakoda on isäni. Kun isäni meni naimisiin äitini Kyan kanssa, niin isoäiti antoi tuon kaulakorun äidilleni, ja äitini taas minulle. Kun äitini kuoli Tulikansan hyökätessä kylääni, niin olen sen jälkeen pitänyt tuota kaulakorua muistona äidistäni, mutta en tiennyt mistä isoäitini sai tuon korun sillä hän ei kertonut sitäkään minulle", Katara sanoi.

"Airi kertoikin minulle eilen äidistäsi. Tein tämän kaulakorun isoäidillesi, kun kihlauduimme. Ajattelin, että olisimme yhdessä aina. Rakastin isoäitiäsi", Pakku sanoi Kataralle.

"Mutta hän ei tainnut rakastaa sinua, vai mitä? Se taisi johtua siitä, että avioliittonne oli järjestetty, eikö niin?" Katara kysyi.

"Isoäitini ei halunnut mennä järjestettyihin naimisiin, joten hän lähti täältä juuri sen takia. Se vaatii rohkeutta", Katara sanoi ymmärrettyään syyn isoäitinsä lähtemiseen pohjoisnavalta etelänavalle asti.

Yue juoksi itkien pois paikalta.

"Ehkä sinun pitäisi puhua hänelle", Airi neuvoi Sokkaa seuraamaan Yueta, sillä Sokka näytti olevan huolissaan Yuesta.

Sokka lähti seuraamaan Yueta.

(Yöllä)

"Oletko kunnossa?" Sokka kysyi Yuelta pysähdyttyään eräälle sillalle, jolla Yue seisoi.

"Sokka, minä...", Yue oli sanomassa.

"Ei. Ymmärrän mitä tarkoitat. Pidän sinusta, mutta sellainen suhde ei toimisi, sillä olet prinsessa ja minä taas olen pikkukylän poika. Siksi kai sanoit mahdollisen suhteemme olevan väärin. Pelkkä ystävyyskin riittää minulle", Sokka sanoi.

"En tarkoittanut sitä", Yue sanoi, ja suuteli Sokkaa, ennen kuin lopetti suudelman ja katsoi Sokkaa vaiteliaana.

"En ymmärrä", Sokka sanoi yllättyneenä.

"Pidän sinusta, mutta emme voi olla yhdessä. Sille on eräs syy. Katsos, olen kihloissa", Yue sanoi, ja laski turkkinsa kaulusta alemmas näyttäen Sokkalle kaulassaan olevan kihlajaiskorun. Kyseisen korun kaulanauha oli tummansininen, ja siinä oli valkoisesta lasista kaiverrettu koriste.

Sokka yllättyi hieman enemmän.

"Anna anteeksi. Olen iloinen jopa siitäkin, jos voimme olla edes ystäviä", Yue sanoi, ja juoksi sitten pois sillalta.