Heipä hei! Tässä on Legend of the Airi (Water)-fanfictionin uusi luku. Ryhdyn suunnittelemaan seuraavaa lukua. Nähdään seuraavassa luvussa.

XXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXX

Airi avasi silmänsä nähdäkseen olevansa suon kaltaisella alueella. Hänen alapuolellaan oleva maa oli ruskean, nilkkoihin asti ylettävän veden peitossa.

Kaikkialla oli suuria, ruskeita puita. Taivas oli sininen.

"Tämä on siis henkimaailma. Mistä minun pitäisi aloittaa etsintä löytääkseni Meren, ja Kuun-henget?" Airi ajatteli ääneen kävellessään eteenpäin.

"Kuuntele, Airi", joku sanoi, ja Airi näki yllättäen veden pinnassa näkyvän peilikuvansa muuttuvan Avatar Rokuksi.

"Roku, mistä löydän Meren, ja Kuun-henget?" Airi kysyi.

"Airi, Meren, ja Kuun-henget saapuivat kauan sitten henkimaailmasta psyykkiseen maailmaan. Tietääkseni on olemassa yksi henki, joka on tarpeeksi vanha muistaakseen Meren, ja Kuun-henkien nimet. Hän on Koh, mutta häntä sanotaan jopa Naamavarkaaksi. Kun puhut hänelle, niin varo näyttämästä minkäänlaisia tunteita, tai hän vie kasvosi", Roku sanoi.

"Selvä", Airi sanoi hieman hermostuneena, ja lähti kävelemään eteenpäin etsiäkseen Kohin.

Lopulta hän pysähtyi valtavan puun eteen. Puun juurien lähellä oli iso, Appan kokoinen kolo.

Erään, läheisen kiven päällä istui ruskea, sininenäinen apina, ja kauempana käveli iso susi-henki.

"Maisema näyttää tutulta, vaikken olekaan ennen käynyt täällä. Onkohan joku aiempi Avatar käynyt täällä joskus kauan sitten?" Airi mutisi. Hän hermostui nähtyään sen, että sininenäisellä apinalla ei ollut kasvoja. "Tuo taitaa olla Kohin tekosia. Ei pelkoa, eikä minkäänlaisia tunteita".

Airin kasvoilla olut nyt tunteeton ilme, ja hän käveli puun juurien seassa olevaan, isoon koloon, jossa oli pilkkopimeä tunneli.

"Onko täällä ketään? Etsin Koh-nimistä henkeä", Airi sanoi kävellen eteenpäin.

Yllättäen hänestä tuntui siltä, että joku tuijotti häntä. Hänen selässään alkoi juosta kylmiä väreitä, mutta hän piti kasvonsa tunteettomina.

"No jopas. Vanha ystäväni Avatar", matala ääni sanoi, ja Airin eteen käveli pitkä, tuhatjalkaisen näköinen olento. Olento oli ruskea. Sillä oli Valkoinen Noh-naamari, jolla on punaiset huulet, ja harmaat silmän aluset.

"Oletko tavannut minut joskus aiemminkin?" Airi kysyi ymmärrettyään löytäneensä Kohin.

"Kuinka voisin unohtaa sinut, kun ottaa huomioon sen, että aikaisempi olomuotosi yritti vangita minut 900 vuotta sitten?" Koh kysyi muuttaen kasvonsa nuoren Tuliarmeijaan kuuluvan miehen kasvoiksi. Nuoren Tuliarmeijaan kuuluvan miehen kasvot, jolla oli ruskeat hiukset ja harmaat silmät.

"Mutta miksi hän, tai siis minä yritin tehdä niin?" Airi kysyi.

"Siihen oli syynä rakkaasi kasvojen varastaminen", Koh sanoi. Hän muutti kasvonsa naiseksi, jolla oli pitkät, ruskeat hiukset. Naisen iho oli ruskettunut, ja hänen silmänsä olivat ruskeat.

Airi katsoi Kohin näyttämiä kasvoja ilmeettömänä.

"Et näemmä muista kyseistä tapausta, joten et ole vielä puhunut kyseisen, sinua edeltäneen Avatarin kanssa", Koh sanoi. Hän muutti kasvonsa apinan kasvoiksi.

"No miksi muistelisimme niitä aikoja, sillä olethan nyt eri ihminen. Siitä on kauan, kun viimeksi sain lapsen kokoelmiini", Koh muutti kasvonsa takaisin valkoisiksi kasvoiksi. "Miksi tulit tapaamaan minua?"

"Haluan löytää Kuun, ja Meren-henget, ja muistat kuulemma niiden nimet. Siksi Avatar Roku neuvoi minua puhumaan sinulle", Airi sanoi,

"Ymmärrän. Olet jo tavannut Kuun, ja Meren-henget. Kuun, ja Meren-henget ovat Tui, ja La", Koh sanoi.

"Missä he ovat?" Airi kysyi.

"Kun näit heidät viimeksi, niin he kiersivät toistensa ympärillä tanssien samalla ikuista tanssiaan", Koh sanoi. "He ovat nyt vaarassa".

"Taidat tarkoittaa pohjoisnavalla olevan Henkien lähteessä uivia koikarppeja", Airi sanoi ymmärrettyään, että mitä Koh tarkoitti.

"Ymmärsit näemmä", Koh totesi.

"Puhut arvoituksin, ja vertauskuvin. Minun täytyy mennä nyt tarkistamaan Tuin, ja Lan tilanne", Airi sanoi ja lähti luolasta.

"Tapaamme vielä", Koh sanoi Airin käveltyä ulos tunnelin suuaukosta.

Käveltyään jokin aikaa Airi katseli ympärilleen:

"Miten pääsen takaisin psyykkiseen maailmaan?"

"Ystävä auttaa sinua", Roku sanoi kävellen Hei Bain kanssa Airin eteen.

"Kiitos, Roku. Hei Bai, kiitos, että teit joistain ihmisistä uusia Tuulentaitajia. He ovat nyt Pohjoisessa tuulitemppelissä harjoittelemassa taitojaan", Airi sanoi. Hän nousi Hei Bain selkään, ja Hei Bai käveli siihen paikaan, jossa Airi oli ollut saapuessaan henkimaailmaan.

"Kiitos, Hei Bai", Airi laskeutui alas Hei Bain selästä, ja alkoi hohtaa kadoten paikalta.