Heipä hei! Tässä on Legend of the Airi (Water)-fanfictionin uusi luku. Ryhdyn suunnittelemaan seuraavaa lukua. Nähdään seuraavassa luvussa.

XXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXX

Airi avasi silmänsä nähdäkseen olevansa Henkien lähteellä, mutta hänen kehoaan ei näkynyt missään.

"Missä kehoni on?!" Airi mietti hermostuneena.

Airi muuttui nopeasti valkoisena hohtavaksi energiaksi, joka lähti lentämään kaupungin yläpuolella etsien kehoaan.

Kaupungissa taisteltiin kaikkialla, ja taivas oli tummien pilvien peitossa.

Airi lensi kohti kaukana näkyvää luolaa.

Katara näki taivaalla lentävän tähdenlennon, ja ohjasi Appan seuraamaan kyseistä tähdenlentoa.

"Katso, sen täytyy olla Airi! Hop hop!" Katara ohjasi Appan seuraamaan äsken näkemäänsä tähdenlentoa.

Airi lensi luolaan, ja siirtyi kehoonsa lakaten hohtamasta, ja avasi silmänsä nähdäkseen Zukon, joka istui hänen edessään. Airin käsiä, tai jalkoja ei oltu sidottu.

"Tervetuloa takaisin", Zuko sanoi.

"Kiitos, mutta en osannut odottaa näkeväni sinua täällä", Airi sanoi hieman yllättyneenä.

"En ole yllättynyt siitä. En ole kuulemma lahjakas. Ei sillä, ettet ymmärtäisi. Olet kuin sisareni Azula. Hän onnistuu aina tekemään kaiken helposti. Hän on Tulentaitaja-ihmelapsi, ja siksi kaikki rakastavat häntä. Isäni sanoo sisareni syntyneen onnekkaana. Hän sanoo, että minulla oli onnea, kun edes synnyin. En kuitenkaan tarvitse onnea. En halua sitä. Olen aina joutunut kamppailemaan, ja taistelemaan, ja se on tehnyt minusta vahvan. Se on tehnyt minusta sellaisen, joka olen nyt", Zuko sanoi.

"Kuulostaa siltä, että olet katkera isällesi. Onko kyse siitä, mitä hän yritti tehdä sinulle kauan sitten?" Airi kysyi.

"Kyllä. Ja kuten tiedät, niin äitini teki silloin kaikkensa suojellakseen minua", Zuko sanoi.

"Äitisi teki rohkean päätöksen. Miksi toit minut tänne?" Airi kysyi.

"Toin sinut tänne antaakseni tämän sinulle", Zuko sanoi, ja antoi Airille Momon kokoisen, ruskea puu-laatikon.

"Sozinin viimeinen testamentti", Airi luki hänelle äsken annetun puu-laatikon kannessa olevan tekstin uteliaana.

"Lue se jossain vaiheessa", Zuko sanoi, ja käveli ulos luolan suuaukosta.

Airi laittoi puu-laatikon olkalaukkuunsa.

Dhaks!

"Mikä se oli?!" Airi mietti, ja juoksi ulos luolasta nähdäkseen Zukon, joka makasi lumessa pyörtyneenä.

"Mitä hänelle tapahtui?!" Airi kysyi nähtyään parin metrin päässä olevat ystävänsä.

"Katara voitti hänet äskeisessä taistelussa. Lähdetään täältä!" Sokka huusi Airille.

"Mutta hän kuolee, jos jätämme hänet tänne!" Airi huusi huolissaan. Hän ymmärsi toki Sokkan, ja Kataran vihan Tulikansaa kohtaan, mutta ei Zuko ollut vastuussa Tulikansan hyökkäyksestä Kataran ja Sokkan kylään Kataran ja Sokkan ollessa nuorempia.

"Toki voimme jättää hänet tänne. Mennään", Sokka sanoi.

"Ei. Minä en jätä häntä tänne. Tiedän, että olette katkeria hänelle äitinne takia, mutta hänelläkään ei ole ollut helppoa. Miettikää nyt sitä, että mitä hänen isänsä teki hänelle", Airi sanoi.

"Tiedän kyseisen tapauksen", Sokka sanoi.

"Munkit, ja Nunnat opettivat minulle, että elämää pitää kunnioittaa. Eikä Zuko ole yrittänyt tappaa meitä. Hänhän yritti vain saada kunniansa takaisin, jotta hän voisi palata kotiinsa isänsä karkoitettua hänet Tulimaasta kolme vuotta sitten. En kuitenkaan uskoa, että hän on enää kiinnostunut isänsä miellyttämisestä", Airi sanoi.

Airi kietoi Zukon oikean käden niskansa taakse, ja hyppäsi Appan satulaan.

"Et voi olla tosissasi", Sokka mutisi katsoen Airia uskomatta silmiään.

"Tiedän, missä Kuun, ja Meren-henget ovat", Airi sanoi. "Ne ovat Henkien lähteessä uivat musta, ja valkoinen koi-karppi. Ne saapuivat kauan sitten henkimaailmasta psyykkiseen maailmaan".

Airi laski Zukon Appan satulaan.

"Hop hop!" Katara ohjasi Appan takaisin kohti Henkien lähdettä.

Yllättäen Kuu muuttui punaiseksi.

"Yue, oletko kunnossa?" Sokka kysyi nähtyään Yuen pitelevän päätään molemmilla käsillään.

"Minua pyörryttää", Yue sanoi.

"Niin minuakin. Kuun henki on pulassa", Airi sanoi pidellen päätään molemmilla käsillään.

"Olen Kuun hengelle velkaa siitä, että sain elämäni", Yue sanoi.

"Mitä tarkoitat?" Sokka kysyi.

"Olin synnyttäni hyvin sairas, ja hyvin heikko. Yleensä vauvat itkevät syntyessään, mutta minä olin syntyessäni hiljaa, ja silmäni olivat kiinni. Siksi vaikutti ihan siltä, kuin olisin nukkunut. Parantajamme tekivät kaikkensa. He kertoivat äidilleni ja isälleni, että en selviäisi. Isäni pyysi henkiä pelastaakseen minut. Sinä yönä, täysikuun aikaan, hän toi minut Henkien lähteelle, ja asetti minut lampeen. Tummat hiukseni muuttuivat valkoisiksi. Avasin silmäni, ja aloin itkeä, ja sen ansiosta vanhempani tiesivät sen, että selvisin. Siksi äitini antoi minulle nimen Yue, joka tarkoittaa Kuuta", Yue sanoi.

Appa laskeutui Henkien lähteen oviaukon eteen, ja Airi laskeutui alas Appan satulasta muiden tavoin. Hän avasi Henkien lähteelle johtavan oven, ja juoksi muiden kanssa oviaukosta Henkien lähteelle nähdäkseen siellä seisovan Zhaon. Zhao piti toisessa kädessään ruskeaa kangas-pussia, joka liikkui hieman.

"Olen nyt... legenda. Tulikansat kertovat sukupolvien ajan tarinoita suuresta Zhaosta, joka pimensi Kuun. He kutsuvat minua Zhao Valloittajaksi, Zhao Kuun Tappajaksi, Zhao Voittamattomaksi!"

Momo hyppää Zhaon pään päälle.

"Häh...Ottakaa se pois! Ottakaa se pois!" Zhao huusi.

Momo lensi nopeasti Airin oikealle olkapäälle.

"Älkää liikkuko", Zhao nosti toisessa kädessään pitämäänsä pussia ylemmäs.

"Zhao, älä!" Airi huusi.

"Minun kohtalo on tuhota Kuu ja Vesiheimo", Zhao sanoi.

"Kuun tuhoaminen ei vahingoita vain vesiheimoa. Se satuttaa kaikkia, myös sinua. Ilman Kuuta kaikki putoaisi tasapainosta. Sinulla ei ole aavistustakaan siitä, että millainen kaaos vallitsisi maailmaa, jos Kuuta ei olisi", Airi sanoi.

"Hän on oikeassa, Zhao" Iroh sanoi tultuaan paikalle yllään punainen viitta.

"Kenraali Iroh, miksi en ole yllättynyt huomatessani petoksesi?" Zhao kysyi.

"En ole petturi, Zhao, myös Tulikansa tarvitsee Kuuta. Me kaikki olemme riippuvaisia tasapainosta", Iroh otti hupun päästään. " Se mitä teet tuolle hengelle, teen sinulle kymmenkertaisesti. Anna sen mennä nyt!"

Zhao päästi koikarpin takaisin veteen. Zhao näytti hieman epäröivältä, ennen kuin hän löi koikarppia tulella näyttäen vihaiselta.

Iroh näytti hermostuneelta.

Airi katseli Kuuta huolestuneena.

Kuu haalistui, ja maailma muuttui harmaaksi.

Zhao katsoi ylöspäin, kunnes Iroh alkoi taistella Zhaota vastaan.

Zhao väisteli, ja torjuu Irohin hyökkäyksiä vetäytyessään kohti Tuli-sotilaitaan.

Iroh voitti Tuli-sotilaat nopeasti samalla, kun Zhao pakeni.

Musta Meren-henki kiersi nyt kuolleen Kuun-hengen ympärillä.

Airi, ja muut näyttivät epäuskoisilta, ja liikkuvat kohti vettä.

Iroh poimi kuolleen koikarpin.

"Ei ole toivoa. Se on ohi", Yue sanoi.

"Ei. Se ei ole ohi", Airi sanoi siirryttyään Avatar-tilaan.

Airi lähestyi vettä. Airi seisoi meditointia muistuttavassa asennossa samalla, kun Meren-henki La kiersi hänen ympärillään. Airin, ja Lan silmät hohtivat enemmän.

Vesi alkoi kietoutua Airin kehon ympärille. Yllättäen sininen salamamainen energia laajenee keidas-saarelta veteen. Pian keidas alkaa hehkua samalla, sinisellä värillä.

Katara, ja muut näyttivät yllättyneiltä.

Energia siirtyy keitaan reunalle, ja nousi ylös päin muodostaen jättimäisen, amfibian kaltaisen olennon. Kyseinen olento vaelsi merelle päin, ja Airi oli sen keskellä haliten sitä.

Tulikansan sotilaat katsellen äsken ilmestynyttä olentoa. Leikkaa lyhyesti Vesiheimo kumarsi äsken ilmestyneelle olennolle samalla, kun Tulikansan sotilaat valmistautuvat hyökkäämään.

Massiivista olentoa hallitseva Airi alkaa siirtyä valtamerelle, ja alkoi taistella matkalla kohtaamiaan Tulikansa sotilaita vastaan.

Zhao juoksi eräällä sillalla, mutta yllättäen Zuko hyppäsi Zhaon eteen.

"Sinä olet elossa?" Zhao kysyi uskomatta silmiään.

"Yritit tappaa minut!" Zuko huusi vihaisesti, ja hyökkäsi Zhaon kimppuun.

"Niin yritin Kyllä tein. Sinä olet Blue Spirit, Tulikansan vihollinen! Vapautit Avatarin", Zhao sanoi.

"Minulla ei ollut muuta vaihtoehtoa", Zuko sanoi.

"Sinun olisi pitänyt päättää hyväksyä epäonnistumisesi. Olet häpeäksi Tulikansalle. Sitten olisit ainakin voinut elää!" Zhao huusi.

"En enää piittaa isäni miellyttämisestä, sillä hän ajattelee vain itseään!" Zuko huusi.

(Henkien lähde)

Iroh laittoi kuolleen koikarpin veteen.

"On liian myöhäistä. Se on kuollut", Katara sanoi.

"Kuun-henki on koskettanut sinua", Iroh sanoi nähtyään Yuen valkoiset hiukset. "Osa Kuun-hengen elämästä on sinussa".

"Kyllä. Olet oikeassa. Se antoi minulle elämän, ja nyt annan sen takaisin", Yue sanoi.

"Ei! Sinun ei tarvitse tehdä sitä", Sokka sanoi tarttuen Yuen käteen.

"Se on minun velvollisuuteni, Sokka", Yue sanoi.

"En anna sinun tehdä sitä! Isäsi käski minun suojella sinua", Sokka sanoi.

"Minun täytyy tehdä tämä", Yue irrotti otteensa Sokkan kädestä, ja asetti molemmat kätensä valkoisen koikarpin päälle. Valkoinen koikarppi alkoi hehkua valkoisena, ja Yue sulki silmänsä. Sitten valkoinen koikarppi lakkasi hohtamasta, ja Yue kaatui Sokkan syliin.

"Ei! Hän on poissa. Hän on poissa", Sokka sanoi.

"Ymmärrän tunteesi, sillä siitä lähtien kun poikani Lu Ten kuoli, niin Zuko on ollut minulle kuin oma poika", Iroh sanoi.

Katara, ja Sokka katsoivat Irohia uteliaina.

(Merellä)

Airi lähestyi merta, ja lähetti koko Tulikansan laivaston alukset takaisin merelle. Airi jatkoi alusten tuhoamista.

(Henkien lähde)

Sokka piti Yueta sylissään.

Yllättäen Yue haalistui ja katosi samalla, kun Irohin käsissään pitämä koikarppi alkaa hehkua valkoisena.

Iroh laittoi koikarpin takaisin keidasveteen. Koko järvi alkaa hehkua, kunnes siitä nousi ylös päin valkoista, energiaa, joka muuttui Yueksi. Nyt Yuella oli yllään valkoisena hohtava kaapu, ja hänen kihlajais-kaulakorunsa oli kadonnut. Hän näytti nyt hieman läpinäkyvältä.

"Hyvästi, Sokka. Olen aina kanssasi", Yue suuteli Sokkaa, ja katosi sitten.

Kun Sokka katsoo Kuuhun, kun se ilmestyi taas taivaalle, ja ympäristön värit palasivat ennalleen.

(Merellä)

Airi, joka oli edelleen sulautunut Meren-henkeen, oli Pohjoisen vesiheimon kaupungin edessä.

Airi katsoi ylös, ja huomasi, että Kuu on palannut.

Meren-henki haalistui veteen, ja siirtyy takaisin kaupunkiin laskien Airin istumaan eräälle sillalle samalla, kun hän vapautui Avatar-tilasta.

Airi käänsi katseensa oikealle nähdäkseen sen, että Zuko, ja Zhao taistelivat läheisellä sillalla.

Zuko voitti taistelun, ja Zhao huomasi sen, että Kuu oli palannut.

"Se ei voi olla!" Zhao huusi uskomatta silmiään.

Meren-henki tarttui energiallaan Zhaonon ison käden muodossa, ja veti hänet kohti sillan alapuolella olevaa vettä.

"Tartu käteeni!" Zuko huusi Zhaolle yrittäen pelastaa Zhaon.

Zhao harkitsi sitä hetken, ennen kuin veti kätensä pois. Energia siirtyi veteen, Zhao mukanaan, ja haihtui.

"Zuko, uskoakseni olen nyt maksanut sinulle kiitollisuuden velkani", Airi sanoi nousten seisomaan ottaen samalla tukea oikealla puolellaan olevasta sillan kaiteesta.

"Siltä vaikuttaa. Löydän sinut uudelleen jossain vaiheessa", Zuko sanoi. Sitten hän käveli kohti sillan toisella puolella olevaa taloa.

(Aamulla)

Pakku, ja Katara seisoivat eräällä sillalla.

"Olen päättänyt lähteä etelänavalle. Jotkut muutkin Vedentaitajat, ja parantajat haluavat seurata minua etelänavalle. On aika auttaa rakentamaan sisarheimomme ennalleen", Pakku sanoi.

"Entä Airi? Hänen on vielä opeteltava Vedentaitamista", Katara sanoi.

"No, sitten hänen on parempi tottua kutsumaan sinua Mestari Kataraksi", Pakku sanoi", Pakku sanoi.

Arnook, ja Sokka seisoivat palatsin portaiden edessä, ja katsoivat taivaalla näkyvää, himmeää Kuuta.

"Henget näyttivät minulle näy silloin, kun Yue syntyi. Näin kauniista, rohkeasta, nuoresta naisesta tuli Kuun-henki", Arnook huokasi. "Tiesin, että tämä päivä tulee".

"Sinun on oltava ylpeä", Sokka sanoi.

"Niin ylpeä...ja surullinen", Arnook sanoi.

(Merellä)

Zuko, ja Iroh olivat lautalla, joka kellui pois Pohjoisen vesiheimon kaupungista kaupungista.

"Olen yllättynyt Prinssi Zuko. Olen yllättynyt siitä, ettet yritä tällä hetkellä vangita Avataria", Iroh sanoi.

"Olen väsynyt", Zuko sanoi.

"Sitten sinun pitäisi levätä. Mies tarvitsee lepoa", Iroh sanoi.

(Pohjoisen vesiheimon palatsin edessä)

Airi seisoi Pohjoisen vesiheimon palatsin edessä, ja katsoi taivaalla olevaa, himmeää Kuuta.

"Minun on jossain vaiheessa opeteltava harjoittelemaan maantaitamista", Airi ajatteli.

Airin ystävät seisoivat Airin takana.

XXXXXXXXXXXXXXXXX

"Iroh on petturi, ja veljesi Zuko on epäonnistuja. Minulla on sinulle tehtävä", Tulen valtias Ozai istui valtaistuinsalin etupuolella olevalla puu-korokkeella, jonka edessä paloivat liekit.

Valtaistuinsalin seinät, katto, ja lattia olivat ruskeat, ja valtaistuinsalin takaseinän edessä oli pitkät ja punaiset verhot. Kyseisten verhojen keskellä oli mustat Tulikansan-tunnukset. Valtaistuinsalin takaseinässä oli iso oviaukko. Valtaistuinsalissa oli monia, ruskeita pylväitä. Valtaistuinsalin seinissä ei ollut ikkunoita.

Azula seisoi valtaistuinsalin lattialla, ja hymyili pelottavasti.

Azula oli pitkä, ja laiha. Hän oli 15-vuotias. Hänellä oli yllään punamustat vaatteet. Hänen ihonsa oli vaalea, ja hänen hiuksensa olivat mustat, ja hänen silmänsä olivat kullan väriset. Hänen hiuksensa oli kammattu nutturalle hänen päänsä takapuolelle, ja hänen nutturansa edessä oli punainen hius-koriste.