Heipä hei! Tässä on uusi fanfictionini, joka pohjautuu Detective Conaniin, mutta juoni on hieman erilainen, kuin kyseisessä sarjassa. Omistan vain omat OC-hahmoni.
XXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXX
"Poliisivoimien pelastaja auttoi taaspoliiseja heidän selvittäessään rikoksen!" Tokion tiedotusvälineissä sanottiin.
Kudō Shizuka käveli Tokion jalkakäytävällä kohti Toropikaru Rando-huvipuistoa, johon hän oli sopinut menevänsä tänään lapsuudenystävänsä, ja luokkatoverinsa Mōri Ranin kanssa.
Shizuka oli pitkä, ja urheilullinen tyttö. Hänellä oli vaalea iho, siniset silmät, ja mustat hiukset. Hänen hiuksensa ylettivät hänen alaselkäänsä asti. Hänellä oli yllään violetti toppi, jonka päällä oli ruskea huppari. Hänellä oli jaloissaan harmaat farkut, ja punavalkoiset lenkkarit. Hän oli 16-vuotias.
Sää oli aurinkoinen, ja tuuli kevyesti.
"Heh!" Shizuka naurahti hieman kuultuaan äskeisen ilmaisun Tokion tiedotusvälineissä.
Hänen äsken selvittämänsä rikos oli taphatunut erään miehen omistamassa kartanossa, jossa kyseinen mies oli murhannut vaimonsa. Mies oli jopa teeskennellyt murtaneensa jalkansa, jottei häntä epäiltäisi.
"Mikä on niin hauskaa, Shizuka?!" Ran kysyi seisoessaan Shizukan takana.
Ran oli pitkä, ja urheilullinen tyttö. Hänellä oli pitkät, mustat hiukset, ja siniset silmät. Hänen ihonsa oli vaalea. Hänellä oli yllään oranssi pusero, jonka päällä oli vaaleansininen huppari. Hänellä oli jaloissaan harmaat mikroshortsit, ja punavalkoiset tennarit.
"Mistä puhut, Ran?" Shizuka kysyi.
"Äskeisestä köytöksestäsi. Sinun etsivä-toimiesi takia isäni ei saa enää toimeksiantoja", Ran sanoi.
"Anteeksi, mutta ei ole minun vikani, jos isäsi alkoholin juominen aiheuttaa hänelle ongelmia", Shizuka sanoi.
Ran oli valittanut ystävilleen tosi usein siitä, että miten paljon hän inhosi isänsä juopottelua.
"Tiedän, ja siksi en olekaan vihainen sinulle!" Ran iski oikean nyrkkinsä oikealla puolellaan olevaan seinään, johon ilmestyi halkeamia. Kraks!
"Älä käytä karate-taitojasi pelotellaksesi minua. Kuulun nimittäin itsekin koulumme karate-joukkueeseen, vaikken olekaan sen kapteeni, kuten sinä", Shizuka sanoi.
"Tiedän. Miksi sinä edes toimit lukio-etsivänä?" Ran kysyi.
"Koska sen ansiosta koen pientä jännitystä. Äläkä yritä saada minua muuttamaan mieltäni sen harrastuksen suhteen. Isäni on maailmankuulu dekkarikirjailija, ja äitini on entinen maailmankuulu näyttelijätär. Haluan rakentaa itselleni oman maineen, jottei minun ajatella leveilevän vanhempieni maineilla", Shizuka sanoi.
"Leveilevän vanhempiesi maineilla?" Ran kysyi uteliaana.
"Katso tätä saamaani fanipostia", Shizuka näytti tänä aamuna postilaatikostaan löytämiään kirjeitä Ranille.
"Onko kivaa saada fanipostia?" Ran kysyi.
"Älä viitsi. Saat itsekin fanipostia koulussa, joten tiedät varsin hyvin vastaukseni tuohon kysymykseesi. Vai haluatko kenties fanipostia Araide-senseiltä?" Shizuka kysyi laittaen fanipostinsa takaisin hupparinsa taskuun, jonka vetoketjun hän veti kiinni.
"Mitä?!" Ran kysyi uskomatta korviaan.
"Sonoko kertoi minulle eilen sen, että tykkäät koululääkäristämme, Araide Tomoakista. Ihmekkös tuo. Hän on aika komea", Shizuka sanoi.
"Niinpä tietysti! Sonoko huomaa tietysti sen, jos joku on ihastunut!" Ran ajatteli vihaisena.
"Tällä tavalla huono onneni poikien kanssa ei ehkä jatku", Shizuka sanoi.
"Yritätkö kenties löytää itsellesi poikaystävän toimimalla luokio-etsivänä?!" Ran kysyi yllättyneenä.
"Ehkä", Shizuka sanoi.
"Jos jatkat tuota menoa, niin alat kohta kuulostaa ihan Sonokolta. Mikset yritä ehdottaa jollekin luokkatoverillemme treffejä kanssasi?" Ran kysyi.
"Kukaan poika ei ole juuri tuntunut kiinnostuvan minusta, joten olen keskittynyt etsivä-hommiin unohtaakseni kyseisen asian", Shizuka sanoi katsoen Rania hieman närkästyneenä. "Ja kenenköhän syytä sekin on ollut tosi usein?"
"Häh?! Mikset ole maininnut tuota sanallakaan?!" Ran kysyi.
"Salaisuudet tekevät naisesta naisen", Shizuka sanoi.
"Mitä tuo tarkoitti?" Ran kysyi.
"En tiedä aivan tarvalleen, mutta äitini kuuli tuon ilmaisun eräältä toiseltä näyttelijältätäreltä joskus kauan sitten", Shizuka sanoi.
Yllättäen Shizuke näki hänestä parin metrin päässä seisovan pojan. Poika oli pitkä, ja hieman urheilullinen. Hän oli 16-vuotias, ja hänen ihonsa oli vaalea. Hänen hiuksensa olivat ruskeat, ja hänen silmänsä olivat hieman violetit. Hänellä oli yllään musta pusero. Hänellä oli jaloissaan harmaat housut, ja mustat kengät.
Poika huomasi Shizukan tuijottavan häntä, ja iski silmäänsä Shizukalle, minkä seurauksena Shizuka punastui hieman.
"Katsoiko hän kenties minua?! Miksi hän vaikutti niin tutulta?!" Shizuka mietti pojan käveltyä muualle.
"Mitä nyt, Shizuka?" Ran kysyi.
"Ei mitään. Vaikka Sherlok Holmes onkin vain kuvitteellinen hahmo, niin hän oli hyvä tulkitsemaan muita ihmisiä heidän eleistään, ja panemalla merkille pieniä yksityiskohtia. Esimerkiksi tavatessaan Watsonin ensimmäisen kerran Sherlock pystyi päättelemään jo pelkällä kättelyllä Watsonin palvelleen aiemmin Afkanistanissa lääkärinä. Tällä tavalla", Shizuka sanoi tarttuessaan oikealla kädellään oikealla puolellaan seisovan naisen oikeaan käteen. "Sinä kuulut voimistelujoukkueeseen, tai pelaat tennistä, etkö vain?"
"Mistä sinä sen tiesit?" Nainen kysyi Shizukalta.
Naisella oli pitkät, ruskeat hiukset. Hänellä oli yllään sininen takki, jonka alla oli tummansininen pusero. Hänellä oli päässään sininen panta, ja lantiollaan valkoinen hame, jonka helma yletti hänen polviinsa asti. Hänellä oli jaloissaan valkoiset sukat, ja mustat kengät. Hänellä oli kaulassaan valkoinen helminauha. Hänellä oli polvissaan hieman mustelmia. Hänen oikealla olkapäällään oli ruskea olkalaukku.
Shizuka irrotti otteensa naisen kädestä, ja naisen ystävä katsoi Shizukaa uteliaana:
"Tunnetko hänet?"
"En usko", Nainen sanoi.
"Hänellä on känsät käsissään. Niitä esiintyy vain voimistelevilla, tai tennistä pelaavilla. Näin myös hänen polvissaan olevat mustelmat. Mustelmat jaloissa ovat tyypillisiä puomilla voimisteleville. Tiedän sen omasta kokemuksesta", Shizuka sanoi. Hän oli nimittäin voimistellut siitä asti, kun hän oli pieni.
"Miksi sitten esitit hänelle äskeisen kysymyksesi?" Ran kysyi.
"Halusin nähdä hänen reaktionsa äskeiseen kysymykseeni", Shizuka kysyi.
"Reaktionsa?" Ran kysyi.
"Niin. Anteeksi se äskeinen. Menkää vain ensin vuoristorataan", Shizuka sanoi oikealla puolellaan seisoville naisille.
"Ei hätää. Häiritsisimme vain lemmenparia", Shizukalle aiemmin puhunut nainen sanoi katsoen edessään seisovaa miestä ja naista, jotka suutelivat, ennen kuin itsuivat vuoristoradan kolmanteen vaunuun.
"Tuo ei ole soveliasta yleisellä paikalla!" Shizuka ajatteli hieman vaivaantuneena näkemästään.
"Pois tieltä!" Joku huusi yllättäen pienelle pojalle, ennen kuin istui vuoristoradan neljänteen vaunuun toisen miehen kanssa.
Kummallakin miehellä oli yllään mustat vaatteet, ja toisella miehellä oli silmiensä edessä mustat aurinkolasit. Heillä oli päissään mustat hatut.
Shizuka istui vuoristoradan toiseen vaunuun Ranin vasemmalle puolelle:
"Aika tylyä käytöstä".
"Mikä?" Ran kysyi.
"Eräs mies huusi äsken lapselle, ennen kuin kyseinen mies istui tämän vuoristoradan perimmäiseen vaunuun", Shizuka laski vaunun turvapuomin alas eteensä.
"Niinkö?" Ran kysyi.
"Kyllä", Shizuka sanoi.
Vaunu lähti liikkumaan nopeasti eteenpäin.
"Iiiiii!" Ran huusi huvittuneena, ja Shizuka hymyili hieman.
Sitten vaunu meni pimeään tunneliin.
"Näen tuskin eteeni", Shizuka totesi.
Yllättäen Shizuka tunsi jonkin märän putoavan kasvoilleen:
"Vesi-pisaroita?!"
Kranks! Shizukan takaa kuuluva ääni sai kylmät väreet liikkumaan Shizukan selässä, ja yllättäen hän tunsi jonkin märän, ja tahmean koskettavan niskaansa.
"Mikä tuo oli?!" Ran huusi peloissaan.
"En tiedä!" Shizuka sanoi vaunun tullessa ulos tunnelista. Ja kun Shizuka käänsi katseensa taaksepäin, niin hän näki sen, että hänen takanaan istuvalta mieheltä puuttui pää, ja että miehen kaulasta roiskui nopeasti esiin verta. "Iiiiiiik!"
Vaunu pysähtyi lopulta vuoristoradan lähtöpaikalle maassa, ja vaunun istuinten turvapuomit nousivat ylös, ja kaikki nousivat nopeasti pois vuoristoradasta.
"Onnettomuus! Soittakaa ambulanssi!" Joku huusi shokissa näkemästään.
"N-näitkö tuon?" Aurinkolaseja käyttävä mies kysyi hermostuneena seurassaan olevalta mieheltä.
"Hmph! Ei tainnut olla hänen päivänsä", Toinen mies sanoi.
Äsken puhunut mies oli pitkä, laiha mies, jonka ikä oli epävarma. Hänellä oli pitkät, hopeanväriset hiukset, jotka ylettyivät hänen lantioonsa asti.
"Mitä hänelle on tapahtunut?!" Miehen naisystävä kysyi järkyttyneenä.
Kyseinen nainen oli pitkä, ja laiha. Hänen ihonsa oli vaalea, ja hänen silmänsä olivat siniset. Hänellä oli pitkät, ruskeat hiukset, ja otsansa edessä punainen otsapanta. Hänellä oli korvissaan punaiset korvakorut. Hänellä oli kaulassaan musta kaulakoru, jonka etupuolella oli punainen koriste. Hän oli lakannut kyntensä punaisella kynsilakalla. Hänellä oli yllään musta takki, jonka alla oli musta toppi. Hänellä oli lantiollaan punainen minihame, ja jaloissaan mustat sukkahousut, ja ruskeat nahkasaappaat. Hän näytti yli 20-vuotiaalta.
Shizuka katseli ympärilleen, kunnes hän näki aiemmin kättelevänsä naisen helminauhan puuttuva:
"Seis! Poliisit ovat jo näemmä tulossa tänne. He haluavat varmaan kuulustella meitä tästä tapauksesta".
"Sehän on ystäväni, Kudō Shizuka!" Komissario Megure sanoi tultuaan paikalle, ja nähtyään Shizukan.
Megure Jūzō oli 40-vuotias. Hän oli hieman pyöreä, ja pitkä. Hänellä oli vaalea iho, mustat hiukset, mustat viikset. Hänellä oli yllään valkoinen pusero, kaulassaan musta solmio, ja hänen puseronsa päällä oli ruskea trenssi-takki. Hänellä oli päässän ruskea lierihattu. Hänellä oli jaloissaan ruskeat housut, ja ruskeat kengät.
"Mitä?! Kudō?!" Toinen mustiin pukeutunut mies kysyi nähtyään Shizukan.
"Haluan nimmarin!" Joku huusi katsoen Shizukaa.
"Vaunussa ei näemmä ole jälkiä vaurioista. Voimme siis sulkea itsemurhan pois laskuista. Uhrin ystävät istuivat ensimmäisessä vaunussa. Sinä, ja Ran-kun istuitte toisessa vaunussa, Shizuka-kun. Uhri, ja hänen naisystävänsä istuivat kolmannessa vaunussa. Herrat, joilla on yllään mustat vaatteet istuivat neljännessä vaunussa. Mitä luulet, Shizuka-kun?" Komissario Megure kysyi piirtäen paperille kuvan äskeisistä tapahtumista.
"Olette oikeassa äskeisten oletustenne suhteen, Megure-keibu. Se oli murha, ja murhaaja on joku meistä vaunussa äsken istuneista", Shizuka sanoi.
"Komissario Megure, katsokaa tätä!" Eräs poliisi huusi löydettyään uhrin naisystävän olkalaukusta veitsen, joka oli kiedottu huiviin.
"Se ei ole minun!" Nainen huusi paniikissa.
"Aiko, kuinka saatoit?! Luulin, että rakastit häntä!" Helminauhansa kadottanut nainen huusi.
"Se ei ole minun!" Aiko huusi.
"Se oli tuo nainen, komissario! Pidättäkää jo hänet!" Mustiin vaatteisiin pukeutunut mies huusi.
"Tuo kylmä katse! Ihan kuin hänen kontollaan olisi jo monia murhia! Kuka hän on?!" Shizuka mietti nähtyään miehen kylmän katseen:
"Hetkinen! Joku yrittää lavastaa Aikon syylliseksi!"
"Niinkö?" Komissario Megure kysyi.
"Niin, sillä murhaaja on tuo nainen!" Shizuka osoitti helminauhansa kadottanutta naista ymmärrettyään tilanteen.
"Mitä puhut? Etkö nähnyt veistä Aikon laukussa?!" Helminauhansa kadottanut nainen kysyi.
"Sillä ei voi leikata ihmisen päätä irti, eikä nainen voisi tehdä sitä tekoa. Sitä paitsi, jos veitsi kuuluisi hänelle, niin tuskin hän olisi kietonut sen huiviin, ja piilottanut sen laukkuunsa murhattuaan miesystävänsä sillä se olisi raskauttava todista hänen syyllisyydestään. Sinä et sattumalta laittanut veistä hänen laukkuunsa lavastaaksesi hänet syylliseksi tähän rikokseen poistaaksesi oman nimesi epäiltyjen listalta? Ehkä otit hänen laukkunsa aiemmin hänen huomaamattaan, ja laitoit veitsen sinne kasataksesi todistusaineistoa hänen pidättämiseensä", Shizuka sanoi.
"Miten olisin voinut leikata häneltä pään? Sanoit itsekin äsken niin, ettei nainen voisi tehdä sitä", Shizukan epäilemä nainen sanoi.
"Naisella ei ole tarpeeksi voimaa tekoon, mutta kun käytetään hieman mielikuvistusta, pianonkieltä tai rautalankaa ja pimeän tunnelin nopeutta, niin sitten tilanne on aivan erilainen. Auttaisitteko minua havaintoesityksen tekemisessä?" Shizuka pyysi poliiseilta.
"Hyvä on", Megure sanoi.
Shizuka istui poliisien kanssa vuoristoradan vaunuun:
"Minä esitän murhaajaa, ja komissario esittää uhria. Sopiiko?" Shizuka kysyi lainaten Ranin käsilaukkua, jossa ei ollut olkahihnaa.
"Hyvä on", Komissario sanoi.
"Ennen kuin lasken turvapuomin alas, työnnän laukun selkäni ja istuimen väliin. Sitten minulla on tarpeeksi tilaa, jotta pystyn luikahtamaan esiin puomin alta. Seuraavaksi otan esiin koukun, jonka olen aiemmin kiinnittänyt köyteen. Pidän itseni kiinni koukistamalla polviani jotta pystyn kiinnittämään köydessä olevan lenkin uhrin kaulan ympärille. Lopuksi heitän köyden pois vaunusta, ja se ankkuroituu raiteeseen köyden töisessa päässä olevan koukun juuttuessa kiinni vuortistoradan raiteeseen. Lopun hoitavat fysiikan lait. Pää irtoaa, ja lentää korkeassa kaaressa pois. Sitten istun takaisin paikalleni, ja esitän viatonta", Shizuka sanoi.
Turvapuomit nostettiin ylös, ja Shizuka, ja muut nousivat ylös vaunusta Meguren otettua köyden pois kaulastaan.
"M-mutta missä ovat todisteet?!" Epäilty kysyi.
"Haluan kysyä jotain. Missä on kaulassasi aiemmin ollut helminauha? Mihin se on kadonnut? Ehkä korvasit kyseisen helminauhan oikean nauhan pianon kielellä. Kiinnitit siihen koukun, jonka piilotit taskuusi. Eikä tule unohtaa sitäkään, että olet voimistelija. Noin urheilulliselle naiselle pieni kiipeily ei varmasti tuota ongelmia", Shizuka sanoi.
"Nyt kyllä lopetat! Entäs nuo miehet?! He istuivat uhrin takana, ja olisivat voineet suorittaa äskeisen rikoksen paljon helpommin!" Eräs nainen sanoi osoittaen mustiin pukeutuneita miehiä.
Kyseinen nainen oli pitkä, ja laiha. Hänellä oli mustat, nutturalle sidotut hiukset, vaalea iho, ja mustat silmät. Hänellä oli silmiensä edessä silmälasit. Hän näytti yli 20-vuotiaalta. Hänellä oli yllään punainen pusero, ja jaloissaan harmaat housut, ja mustat kengät. Hänellä oli toisella olkapäällään ruskea olkalaukku.
"Niin. Olet oikeassa. He ovat epäilyttäviä, mutta syyttömiä. En tiedä keitä he ovat, mutta sitä asti kun poliisit saapuivat tänne, niin he ovat olleet hermostuneita, ja pälyilleet ympäriinsä. Jos he olisivat äskeisen rikoksen tekijät, niin he olisivat osanneet odottaa tällaista hälinää, eivätkä käyttäytyisi noin hermostuneesti. Tunnelin päästä vuoristoradan pysähtymispaikkaan kestää noin 2 sekunttia. Riittävästi aikaa, jotta murhaaja tietää tekonsa onnistuvan. Lisäksi murhaaja tiesi varmasti sen, että uhri tulisi kuolemaan. Siksi hän vuodatti kyyneliä jo ennen kuin edes suoritti äskeisen tekonsa. Hänen kyyneliään putosi nimittäin kasvoilleni silloin, kun hän suoritti äskeisen rikoksen", Shizuka sanoi ymmärrettyään sen, että mitä hänen kasvoilleen oli aiemmin pudonnut hänen ollessaan tunnelissa.
"Ahaa! Näit siis, kun Hitomi-san itki tunnelissa! Voitko todistaa sen?!" Hitomin ystävä kysyi.
"Itkun jäljet näkyvät vielä, ja kelpaavat todisteeksi, sillä tunnelissä vauhdissa liikkuvan kyyneleet valuvat sivulle päin", Shizuka sanoi katsoen Hitomin molemmissa silmäkulmissa olevia kyynelten jälkiä jotka olivat todellakin sivuttain sivulle eivätkä alas päin.
"Häh...hän...hän ansaitsi sen! Koska hän jätti minut!" Hitomi huusi kaatuen polvilleen.
"Hitomi-san, oliko sinulla suhde Kishida-sanin kanssa?!" Hitomin ystävä kysyi yllättyneenä.
"Kyllä. Seurustelimme yliopisto-aikoina. Kaun ennen kuin tutustuimme teihin. Mutta sitten, Kishida-san jätti minut sinun vuoksesi!" Hitomi huusi vihaisena Aikolle. "Siksi valitsin tämän paikan, jossa ensimmäiset treffimme olivat! Häneltä saamani helminauhan, ja syntipukiksi Aikon, jotta voisin tappaa hänet!"
Aiko itki.
Poliisit laittoivat käsiraudat Hitomin käsiin, ja veivät hänet kauemmas muista ihmisistä. Toiset poliisit alkoivat tutkia vuoristorataa.
"Keitähän he oikein ovat?!" Shizuka mietti katsoen mustiin pukeutuvia miehiä, jotka kävelivät pois huvipuistosta.
"Shizuka-kun, Hitomi-sanin käsilaukusta löytyi äsken kourallinen unilääkkeitä. Hän oli kai aikonut suorittaa itsemurhan äsken tekemänsä rikoksen jälkeen. Tunnelista löydettiin äskettäin murha-aseena käytetty helminauha. Helminauhan nauha oli todellakin korvattu pianonkielellä. Harvat vielä jäljellä olevat helmet kimmeltelevät parhaillaan ilta-auringossa. Ne muistuttavat suuria kyyneliä", Megure sanoi.
"Kiitos", Shizuka sanoi.
"Miten voit olla noin rauhallinen äskeisen tapauksen jälkeen?!" Itkevä Ran kysyi.
"Olen ollut jo monilla rikospaikoilla", Shizuka sanoi.
Yllättäen Shizuka näki toisen, aiemmin näkemänsä aurinkolaseja käyttävän miehen juoksevan pois huvipuistosta.
"Ran, menen nyt kotiin", Shizuka sanoi lähtien seuraamaan mustia aurinkolaseja käyttävää miestä.
"Häh?!" Ran kysyi.
Shizuka juoksi, kunnes hän saapui erään varaston taakse. Hän piiloutui varaston nurkan taakse nähtyään äsken seuraamansa miehen puhuvan jollekkin miehelle, joka piti käsissään mustaa matkalaukkua, jonka hän antoi mustia aurinkolaseja käyttävälle miehelle.
"Tässä ovat ne aiemmin pyytämänne rahat!" Mies sanoi hermostuneena.
Hermostunut mies oli kalju. Hänellä oli vaalea iho, ja mustat silmät. Hänellä oli mustat viikset. Hänen iästään ei saanut selvää. Hänellä oli yllään harmaa pusero, ja kaulassaan musta solmio. Hänen pueronsa yllä oli musta takki. Hänellä oli jaloissaan mustat housut, ja mustat kengät.
"Tarkkailin teitä aiemmin vuoristoradasta. Tiedämme yrityksenne salakuljettavan aseita, joten päätimme kiristää teitä, ja jatkamme kiristämistänne, jos teiltä pyytämämme rahasumma ei ole tuossa laukussa. Tarkistan asian", Aurinkolaseja käyttävä mies sanoi.
"Mieletöntä! Laukussa on yli 400 000 !" Shizuka ajatteli nähtyään laukun sisällön, kun aurinkolaseja käyttävä mies oli avannut laukun laskeakseen laukun sisällä olevat rahat.
Krash! Shizuka käänsi nopeasti katseensa oikealle, ja toinen mustiin pukeutunut mies löi Shizukaa päähän, minkä seurauksena Shizuka kaatui maahan puoliksi pyörtyneenä.
"Organisaatiomme on kiitollinen yhteistyöstänne", Aurionkolaseja käyttävä mies sanoi tarkistettuaan laukussa olevan raha-summan.
"Hah! Teidän organisaatioonne verrattuna yritykseni on Punainen risti!" Kiristetty mies huusi lähtien paikalta.
"Mitä se äskeinen meteli oli, Gin?" Aurinkolaseja käyttävä mies kysyi tultuaan varaston taakse.
"Olit huolimaton, Vodka. Tämä tyttö salakuunteli sinua äsken", Gin sanoi.
"Kudō?! Mitä teemme?!" Vodka kysyi.
"Hyvällä onnella hän menetti muistinsa äskeisen lyöntini takia, eikä muista mitään äsken näkemästään keskustelustasi. Mutta pelaan varman päälle", Gin otti takkinsa taskusta esiin pienen rasian, josta hän otti esiin yhden lääke-kapselin. Kapselin toinen pää oli sininen, ja toinen oli valkoinen.
"Tuo lääkehän on vasta kokeiluvaiheessa!" Vodka sanoi.
"Niin, sillä sille ei ole vielä löydetty sopivaa koekaniinia, mutta sen pitäisi hävittää koekaniinina käytetty kohde kokonaan. Sitä ei kuulemma myöskään voida havaita sitä käytettäessä. Taisimme juuri löytää koekaniinin tälle AXPF-4000-myrkylle", Gin laittoi kyseisen lääke-kapselin Shizukan suuhun, ja rasian takaisin taskuunsa. Sitten hän otti taskustaan esiin vesipullon, tarttui Shizukan hiuksiin oikealla kädellään nostaen Shizukan päätä ylemmäs, ja valutti vesipullosta vettä Shizukan suuhun huuhdellakseen lääke-kapselin alas Shizukan kurkusta. Sitten Gin laski Shizukan takaisin maahan.
"Haluaisin nähdä tämän kokeen tuloksen itse, mutta lähdetään ennen kuin poliisit saapuvat tälle paikalle", Gin, ja Vodka lähtivät paikalta. "Täällä on vieläkin poliiseja sen äskeisen rikoksen takia".
"Kuu onkin näemmä sininen tänä yönä", Vodka sanoi huomattuaan kyseisen asian.
Mustiin pukeutuneet miehet lähtivät pois paikalta.
Shizuka menetti tajuntansa.
Shizuka avasi lopulta silmänsä, mutta yllättäen hänen kehonsa tuntui olevan tulessa, mutta sitten kyseinen tunne katosi yllättäen.
"Mitä tapahtui?!" Shizuka mutisi. Hän puristi oikean kätensä nyrkkiin, ja tunsi kynsiensä painautuvan kämmentään vasten tuntien siksi hieman kipua. "Olen näemmä hereillä nyt, enkä näe painajaista. Pyörryinkö minä äsken?"
"Hei tyttö, miksi makaat siinä? Mistä olet saanut tuon päävamman?!"
"Päävamman? Ai niin. Se tyyppi löi minua!" Shizuka sanoi, ja nousi istumaan edessään seivon poliisin avulla.
"Mikä tyyppi? Yrittikö joku hyökätä kimppuusi äsken?" Poliisi kysyi. "Tule kanssamme läheiselle lääkäri-asemalle, niin lääkäri voi tarkistaa vointisi!"
"Kiitos", Shizuka sanoi seuraten miestä lähellä olevaan poliisiautoon. Hän istui poliisiauton takapenkille. Ja auto lähti liikkeelle. Auto pysähtyi lopulta lääkäri-aseman eteen, ja poliisi johdatti Shizukan sisälle.
"Mitä on tekeillä?" Lääkäri kysyi.
"Löysimme äsken tämän tytön pyörtyneenä Toropikaru Rando-huvipuiston läheltä. Hänen sanojensa mukaan joku löi häntä", Poliisi sanoi.
"Tämän tytön?!" Shizuka hermostui kuulemastaan. Hän katsoi ympärilleen, kunnes hän näki oikealla puolellaan olevasssa seinässä olevasta peilistä oman peilikuvansa, ja huomasi jotain hermostuttavaa. Hänen ihonsa oli edelleen vaalea, ja hän oli urheilullinen, ja pitkä. Hänen silmänsä olivat siniset. Mutta hänen hiuksensa olivat nyt vaaleanruskeat, ja kiharaiset, ja hänen kasvonsa näyttivät nyt ihan hänen äitinsä kasvoilta. "Mitä minulle on oikein tapahtunut?! Ai niin. Ne tyypithän juottivat minulle jonkin lääke-kapselin, ennen kuin pyörryin! Se lääke-kapseli taisi muuttaa minut eri näköiseksi. Ei ihme, etteivät poliisit, ja sairaanhoitajat tunnista minua Kudō Shizukaksi!"
Poliisi talutti Shizukan istumaan läheiseen tuoliin, ja lääkäri alkoi tutkia Shizukan päävammaa. Lääkäri otti varmuuden vuoksi röntgenkuvan Shizukan päästä:
"Selvisit pelkällä kuhmulla, nuori nainen".
"Hyvä", Shizuka sanoi, ja laittoi pöydälle pari seteliä kiitokseksi. "Kiitos. Menen kotiin".
"Asutko täällä?" Poliisi kysyi.
"Eräs sukulaiseni asuu täällä. Muutin hänen luokseen aloittaakseni opiskelun lukiossa", Shizuka sanoi lähtien huoneesta. "Hyvää yötä!"
"Hyvää yötä!" Poliisi, ja lääkäri sanoivat.
"Minun pitää puhua tasta jollekin, mutta kenelle?! Osaisikohan Hakase auttaa minua?! Hänhän on tiedemies, joten ehkä hän voi auttaa minua!" Shizuka mietti lähtien kävelemään kohti Professori Agasan kotia.
Shizuka oli tuntenut Professori Agasan siitä lähtien, kun Shizuka oli ollut pieni, joten hän tiesi voivansa luottaa Agasaan.
Käveltyään jonkin aikaa Shizuka pysähtyi lopulta oman kotinsa edessä olevan metalli-portin eteen.
Kabam! Naapurista kuului räjähdys, ja Professori Agasa tuli paikalle yskien hieman:
"Köh köh!"
Agasa oli keskikokoinen mies, jolla oli hieman pyöreä keho. Hän näytti hieman todellista ikäänsä vanhemmalta. Hän oli 53-vuotias. Hän oli kalju päälaelta, ja loput hänen hiuksistaan olivat hopean väriset. Hänellä oli paksut kulmakarvat, harmaat viikset, ja hieman iso nenä. Hänellä oli silmiensä edessä pyöreät silmälasit, ja hänellä oli yllään valkoinen laboratorio-takki, jonka alla oli sininen pusero. Hänellä oli jaloissaan ruskeat housut, ja ruskeat kengät. Hänen housuissaan oli kuraa polvien kohdalla. Hänellä oli leuassaan hieman curryä.
"Etsinkin teitä äsken! Oletteko kunnossa, Hakase?!" Shizuka kysyi.
"Kyllä. Kuka olet?" Professori kysyi.
"Olen Kudō Shizuka!" Shizuka huusi.
"Oletko kenties Shizukan serkku hänen äitinsä puolelta? Olet nimittäin kuin ilmetty Yukikon kaksoisolento. Ilmoitan Shizukalle tulostasi", Professori sanoi soittaen Shizukan kodin ympärillä olevassa aidassa olevaa ovikelloa.
"En ole hänen serkkunsa, vaan olen hän! Voin todistaa sen! Kekstintönne räjähtävät usein, ja teillä on takapuolessanne syntymämerkki, jossa kasvaa tiheä karvapöheikkö", Shizuka sanoi.
"Takapuolessa?! Mutta olen kertonut sen vain Shizukalle! Hänen on täytynyt laverrella se sinulle!" Professori sanoi hieman nolostuneena.
"Ei! Näytän nyt äidiltäni, sillä eräät mustiin pukeutuneet miehet juottivat minulle jotain myrkkyä ihan vähän aikaa sitten, ja muutuin sen takia tällaiseksi!" Shizuka huusi.
"Ulkonäkösi muuttui erilaiseksi myrkyn vaikutuksesta?!" Professori Agasa yllättyi.
"Niin!" Shizuka sanoi.
"Hm! Jos tuollainen myrkky olisi olemessa, niin tietäisin siitä kyllä. Puhutaan poliisille!" Professori sanoi.
"Ei! Teillä on leuassanne curryä, joka saattaa olla peräisin lempiravintolssanne tarjoiltavasta currystä. Lisäksi teillä on housuissanne kuraa polvien kohdalla, eli juoksitte aiemmin tänä aamuna olleen sateeen aikana, jotta ehtisitte äsken mainitsemaani ravintolaan ennen sen sulkemis-aikaa. Ja täällä on kuraista vain sateen aikaan", Shizuka sanoi.
"O...oletko todella Shizuka?!" Professori Agasa kysyi.
"Kyllä vain!" Shizuka sanoi.
"Mennään sisälle, ja puhutaan tarkemmin", Professori sanoi avaten Shizukan kodin edessä olevan aidan portin oikealla kädellään. Hän, ja Shizuka menivät sisälle.
"Mikä sotku! Ei ihme, ettet saa toimeksiantoja, ja että äiti jätti sinut!" Ran huusi isälleen.
"Entä sinä, ja ystäväsi Shizuka? Teillähän oli tänään tyttöjen päivä!" Kogoro joi alkoholia.
Kogorōlla oli mustat hiukset, siniset silmät, vaalea iho, ja mustat viikset. Hän oli pitkä, ja urheilullinen. Hänellä oli yllään valkoinen pusero, ja jaloissaan siniset housut, ja valkoiset sukat. Hän oli 37-vuotias.
"Niin oli, ja hän selvitti tänään jopa yhden murha-tapauksen ollessamme huvipuistossa!" Ran huusi isälleen.
"Sillä tytöllä on hyvät hoksottimet. Hänhän seurasi pienenä isäänsä kaikkialle, ja oppi samalla Yusakulta kaikenlaista!" Kogorō sanoi.
"Oppi hän äidiltäänkin jotain!" Ran huusi ryhtyen siivoamaan isänsä aiheuttamaa sotkua.
"Tietysti tapahtuu murha-tapaus juuri siinä huvipuistossa, johon menemisestä löin aiemmin vetoa Shizukan kanssa voittaessani hiljattain karate-turnauksen", Ran mutisi.
"Aseiden salakuljetusta?!" Agasa kysyi.
"Kyllä. Näin kun ne mustiin pukeutuneet miehet kiristivät sitä miestä, jonka yhtiö salakuljettaa aseita", Shizuka sanoi.
"Ja poistaakseen sinut pelistä he juottivat sinulle myrkkyä tainnutettuaan ensin sinut nähtyään sinun salakuuntelevan heitä! Ehkä se myrkky ei ollut vielä täysin kehittynyt, ja se vain muutti ulkonäkösi erilaiseksi", Agasa sanoi.
"He sanoivat sen myrkyn olevan vielä kokeilu-vaiheessa, ja ettei sitä ole vielä testattu millään koekaniinilla. Ne häijyt lierot Käyttivät minua koekaniininaan! En tosin kuullut kaikkea mistä he puhuivat silloin, sillä olin silloin melkein tajuton!" Shizuka sanoi.
Shizuka oli äskettäin käynyt suihkussa, ja hänellä oli nyt yllään musta pusero. Hänellä oli jaloissaan harmaat housut, ja valkoiset sukat.
"Kuuntele tarkasti! Minun lisäkseni kukaan muu ei saa tietää sitä, mitä sinulle on tapahtunut! Ne miehet luulevat nyt murhanneensa sinut, mutta jos he saavat tietää sinun olevan elossa, niin olet vaarassa, sillä he tulevat perääsi murhatakseen sinut sillä tiedät nyt heidän olevan rikollisia. Ja silloin kaikki tuttavasikin ovat vaarassa!" Agasa sanoi ymmärrettyään tilanteen.
"Mitä minun sitten pitäisi tehdä? Kehittää itselleni peite-nimi, ja esittää olevani sukulaisesi, joka tuli tänne opiskellakseen lukiossa?!" Shizuka kysyi. Hän istui isänsä työpöydän takana olevalla tuolilla.
Shizuka, ja Agasa olivat nyt Kudōn talon kirjastossa, jonka kirjahyllyt olivat täynnä dekkareita. Ikkuna oli huoneen vasemmalla puolella olevassa seinäss, ja kyseisen ikkunan edessä oli punaiset verhot. Lattialla oli punainen kokolattiamatto, ja työpöytä oli ruskea. Katto oli ruskea.
"Vaikka", Professori Agasa sanoi.
"Palauttakaa minut ennalleni. Tehän olette nero!" Shizuka sanoi.
"Se ei nyt onnistu. Minulla ei nimittäin ole aavistustakaan sinulle tänä iltana syötetyn myrkyn valmistus-kaavasta. Ja ilman sitä valmistus-kaavaa jokin voisi mennä vakavasti pieleen", Agasa sanoi.
"Eli tämä ulkonäkö on nyt ainoa turvani niiltä miehiltä", Shizuka sanoi.
"On muitakin tapoja varmistaa turvallisuutesi", Professori Agasa sanoi. Hän kaivoi jotain valkoisen tutkija-takkinsa taskusta. Hän laittoi pöydälle pienen korurasian. "Avaa se. Äitisi pyysi minua antamaan tämän sinulle täytettyäsi 16".
"Kiitos, mutta syntymäpäiväni oli jo pari kuukautta sitten", Shizuka sanoi.
"Tiedän, mutta olen ollut kiireinen", Professori sanoi.
Shizuka avasi rasian uteliaana nähdäkseen kultaisessa kaulakortussa roikkuva, 8 kulmaisen azure-jalokiven.
"Tosi kaunis. Olen nähnyt tämän korun joskus aiemminkin", Shizuka sanoi laittaen korun kaulaansa.
"Se on äitisi kaulakoru. Sen nimi on Azure Redi. Se on kulkenut sukupolvesta toiseen äitisi perheessä, eli Fujiminen perheessä. Sillä on eräs salaisuus. Se on tavallaan eräänlainen amuletti. Amulettien uskotaan suojelevan omistajiaan", Professori sanoi avaten kirjaston edessä olevan ikkunan verhot vetämällä kyseiset verhot sivuun.
"Kuu on sininen", Shizuka sanoi huomattuaan taivaalla olevan, sinisen täysikuun. Kuu nimittäin näytti oikein hohtavan sinisenä. Yllättäen kuun valo näytti osuvan Shizukan kaulassa olevaan kaulakoruun, ja kaulakorun jalokivi alkoi hohtaa sinisenä.
"Mitä ihmettä?!" Shizuka huusi. Yllättäen hänen ylleen ilmestyi sinihopeinen asu. Hänen käsissään oli hopean väriset hansikkaat, ja hänen jaloissaan oli tummansiniset housut, ja hänen yllään oli tummansininen pusero. Hänen jaloissaan oli hopean väriset, polviin asti ylettävät saappaat. Hänen kasvoillaan oli hopean värinen silmikko hänen silmiensä edessä. Hänen puseroonsa oli kiinnitetty hopean värinen vyö. Hänen kaulakorunsa oli muuttunut kaulakoruksi, jossa oli sininen kaulanauha hänen kaulansa ympärillä, ja hänen kaulakorunsa jalokivi oli kiinnitetty kyseiseen kaulanauhan etupuolelle.
"Olet nyt uusi Azure Redi. Äitisi kertoman perusteella kauan sitten Maahan laskeutui meteoriitti, joka mureni palasiksi tullessaan Maan ilmakehään. Meterotiitin viimeinen palanen kuitenkin laskeutui Maahan asti tuhoutumatta. Äitisi esiäiti löysi äsken mainitsemani meteoriitin palasen, ja huomasi siinä olevan erityisiä voimia. Äitisi perheen jäsenet ovat siitä lähtien käyttäneet tuota korua metsästääkseen Yōkaita", Agasa sanoi.
"Yōkaita?!" Shizuka kysyi.
"Ne liikkuvat vain yö-aikaan, jottei niitä huomattaisi. Niistä on huvittavaa käyttää ihmisiä hyväkseen tehdäkseen pahoja. Ennen niin ei ollut. Mutta ne olennot ovat häikäilemättömiä, ja alkoivat käyttää ihmisiä leikkikaluinaan. Tuon korun ensimmäinen omistaja huomasi äsken mainitsemieni Yōkaiden pahat teot, ja alkoi taistella yokaita vastaan tuon korun voimien avulla. Kyseinen tehtävä on jatkunut äitisi suvussa siitä lähtien. Sen ansiosta sinäkin voit nyt nähdä yokaita", Agasa sanoi.
"Millaisia voimia tässä korussa on?" Shizuka kysyi.
"Sinun on selvitettävä kyseinen asia itse, mutta voin kuitenkin sanoa sinulle sen verran, että se ei ole varsinaisesti taikuutta, vaan oman energiansa käyttämistä taistelussa. Sen käyttäminen tosin muistuttaa hieman magiaa", Agasa sanoi.
"Selvä. Ainoa asia, jota olen saattanut joskus pitää maagisena oli Kuroba Toichin taikuri-esitykset", Shizuka sanoi.
"Niin. Hän oli vanhempiesi tuttava. Muistatko, kun hän esiintyi taikurina 7-vuotis synttäreilläsi?" Agasa kysyi.
"Kyllä. Hän oli vanhempieni tuttava, ja hänellä taisi olla poikakin. Mikä hänen poikansa nimi nyt olikaan?" Shizuka kysyi.
"Kuroba Kaito. Sovitte, että hän esittäisi sinulle joskus taikuri-esityksen", Agasa sanoi.
"Niinhän se oli. Hän on jo saattanut unohtaa minut", Shizuka sanoi.
"Älä ole niin varma. Oho. Pääsetkin jo näemmä testaamaan taitojasi", Agasa sanoi. Yllättäen hän näki Shizukan kaulakorun hohtavan. "Yōkait piiloutuvat aina jalokiviin, ja taide-esineisiin, koska kauneus ja kuuluisat esineet kiehtovat ihmisiä".
"Selvä, mutta missä tällä hetkellä etsimäni Yōkai on nyt?" Shizuka kysyi.
Shizukan edessä olevalla pöydällä olevan kannettavan tietokoneen näyttöruutuun ilmestyi hologrammi-kuva Kudon perheen kodin lähellä olevasta korukaupasta. Kyseisen kaupan päälle ilmestyi kuva yokain kasvoista.
"Käy tarkistamassa tilanne, mutta ole varovainen", Agasa sanoi.
"Selvä", Shizuka sanoi.
Shizuka juoksi ulos talosta avaamalla talon ulko-oven sulkien sen perässään.
Hän juoksi Tokion jalkakäytävällä, kunnes hän pyshtyi tietokoneella näkemänsä korukaupan eteen.
Kaupan ulko-ovet olivat auki, ja Shizuka käveli sisälle.
Hänen korunsa alkoi hohtaa, ja hänen silmikkoonsa ilmestyi siniset infrapunalasit, ja hän näki kaupan omistajan pyörtyneen liikkeen lattialle. Liikkeen oikealla puolella seisoi violetti, punasilmäinen olento, joka näytti ihmiseltä.
"Onkohan tuo etsimäni Yōkai?!" Shizuka mietti uteliaana.
"Jalokivet on tarkoitettu muiden ihailtaviksi, eikä sinun laistesi Yōkaiden turmeltavaksi", Shizuka sanoi Yōkaille.
"Kuka olet?" Yōkai kysyi.
"Azure Redi. Haluatko tapella? Tule sitten tappelemaan minun kanssani", Shizuka juoksi ulos kaupasta Yōkain seuratessa häntä.
Shizuka pysähtyi lopulta kadulle, ja siirtyi hieman vasemmalle väistäen Yōkain lyönnin, ja potkaisten olentoa polvellaan Yōkaita vatsaan, minkä seurauksena Yōkai lennähti Shizukan äskeisen potkun voimasta kauemmas Shizukasta.
Shizukan oikeaan käteen ilmestyi nasta, jonka hän heitti kohti Yōkaita, joka muuttui jalokiveksi ja kirjaksi, jotka Shizuka poimi.
Jalokivi oli kukan muotoinen smaragdi, ja kirja oli ruskea kantinen. Sen sivut olivat tyhjät, ja siinä luki Yōkai Hon.
Shizuka vei jalokiven takaisin liikkeeseen varmistaen, etteivät turvakamerat nähneet häntä. Sitten hän laittoi liikekeen omistajan istumaan työpöytänsä takana olevalle tuolille. Sitten Shizuka lähti liikkeestä, ja sulki liikkeen ovet. Hänen kaulakorunsa hohti, ja liikkeen ovi meni lukkoon. Klik!
Shizuka lähti kävelemään kohti kotiaan.
"Shizuka lähti huvipuistosta aiemmin kuin minä. Löysiköhän hän jonkin rikoksen tutkittavaksi?" Ran ajatteli ääneen. "Käyn kysymässä sitä häneltä?"
"Entä minun illalliseni?!" Kogoro huusi.
"Vai muuttui se yokai kirjaksi? Niin kävi äitisikin aloittaessa Azure Redinä toimimisen. Katsos, uuden Azure Redin ensimmäisenä nappaama Yōkai muuttuu aina kirjaksi, ja sen kirjan sivuille ilmestyy myöhemmin kuva ensimmäisenä nappaamastani Yōkaista. Sitten siihen kirjaan ilmestyy kuvia muistakin nappaamistasi Yōkaista. Onko jokin vialla?" Agasa kysyi.
"Tavallaan. Miten löydän ne mustiin pukeutuneet miehet, jotta saisimme heiltä vastamyrkyn valmistuskaavan, ja voisin palata ennalleni?" Shizuka kysyi.
"En tiedä, mutta olen varma, että löydät heidät", Agasa sanoi.
"En lepää, ennen kuin ne lierot istuvat vankilassa", Shizuka sanoi.
Shizukalla oli nyt yllään samat vaatteet kuin ennen ensimmäistä muodonmuutostaan. Shizukan uusi kaulakoru oli nyt Shizukan puseron alla.
"Niin sinun tapaistasi", Agasa sanoi.
"Shizuka, oletko täällä?" Ran kysyi tullessaan kirjastoon.
"Oh, Hakase", Ran sanoi nähtyään Hakasen.
"Oh...hei, Ran-kun", Agasa sanoi hieman hermostuneena.
"Missä Shizuka on?" Ran kysyi.
"Hän soitti minulle äskettäin, ja sanoi löytäneensä jonkin uuden mysteerin tutkittavakseen. Hän on sen takia muualla jonkin aikaa", Professori sanoi.
"Vai niin? Kuka hän on?" Ran kysyi nähtyään erilaiseksi muuttuneen Shizukan.
"Hän on sisarentyttäreni. Hän muutti äskettäin tänne opiskellakseen täkäläisessä lukiossa", Agasa sanoi. "Hänen kotikylässään ei nimittäin ole lukioita".
"Hauska tavata. Olen Miyamizu Irene", Shizuka sanoi nopeasti.
"Irene? Onko toinen vanhemmistasi ulkomaalainen?" Ran kysyi.
"Ei, mutta äitini on Sherlock Holmes-fani, ja eräissä Sherlock Holmes-kirjoissa esiintyvä Irene Adler on äitini lempi-hahmoja. Siksi hän antoi minulle Irene-etunimen. Olen itsekin Holmes-fani, ja ryhdyn joskus etsiväksi, mutta minulla on vielä paljon opittavaa", Shizuka sanoi hermostuneena.
"Niinkö, mutta kampauksesi on hieman samanlainen, kuin Kudō Yukikonkin kampaus?" Ran sanoi.
"Äitini ihailee Kudō Yukikoa, ja neuvoi minua ottamaan samanlaisen hiustyylin, kuin Yukiko-sanilla on, ja pidän itsekin tästä hius-tyylistä", Shizuka sanoi.
"Ahaa", Ran hymyili.
"Ran-kun, en oikein pärjää lasten kanssa, joten voisiko Irene-chan asua jonkin aikaa sinun kotonasi?" Professori kysyi.
"Hyvä on", Ran sanoi.
"Miksi?" Shizuka kuiskasi Hakaselle.
"Ran-kunin isä on etsivä. Hänen toimistossaan käy kaikenlaisia ihmisiä. Sillä tavalla saataisit päästä niiden etsimiesi roistojen jäljille", Agasa kuiskasi Shizukalle.
"Selvä", Shizuka sanoi, ja kääntyi Ranin puoleen:
"Ollaanko ystäviä?"
"Sopii. Olen Mōri Ran", Ran sanoi.
"Nähdään taas, eno", Shizuka käveli Ranin kanssa ulos talosta.
"Toivottavasti kaikki sujuu hyvin Shizuka-kun...ei vaan Irene-kun", Agasa ajatteli hieman huolissaan.