Luku 1: yksin asuminen.

Mestari Tikku, oli päättänyt, että Leonardon, joka oli veljeksistä vanhin. Niin hänen oli aika, kokeilla itsenäistä elämää... Ainakin kaksi viikkoa.

Siksi hän lähetti Leon, Caseyn Isoäidin farmille, kokeileman, pärjääkö hän yksin asumiseen. Paikka oli täydellinen, koska se oli rauhallinen ja syrjäinen paikka, jossa kukaan ei häirinnyt.

Eikä Leo pistänyt yhtään vastaan, ajatus yksikseen asumisesta, kuulosti ihan hyvältä. Leo olikin vähän kaivannut pientä yksin oloa. Ja eikä hän nyt pysyvästi lähtenyt pois kotoa, hän palaisi takaisin kahden viikon päästä.

Niinpä Casey ystävällisesti, vei Leon autolla, kohti farmia. Leo oli pakannut kaikki tavaransa mukaan.

Kaksi pyyhettä, hammasharja, pari kirjaa, musta takki, jos tulee kylmä. Ja kaksi kassillista ruokaa, joilla pitäisi pärjätä. Ja Casey ja April, olivat kyllä luvanneet, tuoda lisää ruokaa.

No Perillä, Caseyn isoäidin farmilla, Leo jätti hyvästit ystävälen, ja Casey ajoi takaisin New yorkin.

Leo katsoi maalais taloa. Aina kun hän ja hänen perheensä, olivat käyneet tällä farmilla. Paikkaa oli aina vähän väliä kunnostettu, kilpikonnat viihtyivät tällä hyvin, sillä kuten sanotaan maalla on mukavaa.

Ilmassa tuoksui mukavasti kevät, puissa oli silmuja, ja linnut lauloivat, ja aurinko paistoi mukavasti. Leo hymyili.

"No tässä sitä ollaan, kaksi viikkoa omissa oloissa." Leo sanoi itsekseen. Ja käveli sisälle taloon.

Ensin Leo pisti sähköt päälle, ja sytytti tulen takaan, ja vei keittiöön kaikki ruoka tavarat. Siten Leo siivosi hiukan taloa, ja soiti pienen puhelun Mestarilleen, Leo oli sopinut Mestarinsa kanssa, että hän soittaa välillä, jota muut tietäisivät, hänen olevan kunnossa.

Illalla, Leo valmisti ruokaa, kasvis vokkia, riisin kanssa. Vokissa oli, sipulia, punasipulia, kesäkurpitsaa, avokadoa, tomatimurskaa, ja paprikaa. Leon teki myös mieli katkarapuja, niinpä hän lisäsi nekin vokiin, ja laitoi lopuksi lorauksen soijakastiketta. Kun ruoka oli syöty, Leo tiskasi astiat, ja piti pienen meditaatio hetken, ja lopulta hän saammuti valot ja meni nukkumaan.

Leo nukkui Ullako huoneessa, jonne hän oli laittanut patjan. Käydessään maatte, hän mieti kuinka outoa olikaan asustella ihan yksikseen, oli oikein mukavaa vaihtelua olla omissa oloissaan.

"Toivottavasti Veljet, pysyvät poissa harmeista," Leo tuumi lopuksi, ja kävi nukkumaan.

Samaan aikaan, farmin metsä aluen toisella puolella, oli toinen maalais talo. Talo näytti hylätyltä, sillä piha oli karseassa kunnossa, eikä talokaan ollut sen paremmassa kunnossa. Kaikki repsotti, ja pahasti.

Nurmiko oli pitkä, aita oli vinksin vonksin, talon seinät kaipasivat uutta maalia, ikkunaluukut roikkuivat, ja ränni oli lommoilla.

Mutta Talossa asuttiin kuitenkin, talon piipusta nousi savua, ja kahdesta huoneesta paloi valo. Toinen valo oli toista pienempi. Ja siinä huoneessa, istui pieni poika, pitäen taskulamppua kädessään.

Häntä pelotti, ja jännitti, hän kuunteli sydän pamppailen, mitä oven takaa kuuluisi, hän ei voinut kurkistaa oven raosta, ei se oli kiellettyä. Hänen teki mieli tehdä niin, mutta ei vain voinut, ei mitenkään, jos hän sen tekee...hän saisi rangaistuksen, eikä se olisi kivaa.

Poika oli noin kymmenen vuottias, hänellä oli pitkät mustat hiukset, jotka olivat hyvin tuuheat ja sekaisin, Tukka ylettyi ihan olkapäihin asti. Pojalla oli tumman ruskeat silmät, ja niissä loisti täysi pelko, ja huoli. Kyyneleet valuivat, kun hän viimein kuuli askeleita, ja ovi aukesi.

Poika katsoi pelokkaasti, kun nainen heiti latialle, ruoka astian. Valo oven suusta, paljasti, että huone jossa poika oli, oli hyvin sekaisin. Siellä oli paljon puun palasia, vanha lasten sänky, rikkinäisiä kirjoja, ja revittyjä piirustuksia.

"Syö tämä! ja ole hiljaa! minä menen nyt nukkumaan!" Nainen huusi, ja löi oven kiinni, niin että ikkunassa helisi.

Vapisevin käsin, poika otti ruoka astian, se ruoka koostui vain ruuan tähteistä, mutta poika oli tottunut siihen. Syönnin jälkeen, hän luki iltarukouksen, ja kävi nukkumaan.

Maatessan kovassa vuoteessaan, hän näki kuinka ilta tähdet tukkivat ikkunassa,hän huokaisi syvään, ja puristi taskulamppuaan. Poika ei uskaltanut sammuttaa sitä, niinpä hän nukkui lammpu käsivarsillaan. Nähden levottomia unia.

Jatkuuu...