Luku 3: Oliverin Tarina.

Leo kertoi Oliverille, kaiken, veljistään, Mestari Tikkusta, ja siitä miten heistä tuli, teini muttanti ninja kilpikonnat. Kaikkea Leo ei kuitenkaan kertonut, hän päätti säästää niitä myöhemmäksi, sillä hän halusi tietää myös, miksi Oliver oli hylätty.

Oliver oli kuunnellut Leon tarinaa silmät selällään, ja kun Leo pyysi häntä kertomaan oman tarinansa, poika ei ensin tiennyt miten aloittaa sen, mutta loppuilta hän alkoi puhua.

"Nooo...sen mitä muistan, ja sen mitä...Äitini on kertonut..No...Äitini ja Isä olivat hyvin varakkaita ihmisiä." Oliver aloitti.

"en tiedä tai muista, kuinka varakkaita he olivat, mutta muistan sen, että huoneeni oli täynnä leluja, ja sain joka päivä karkkia, ja kun täytin kolme vuotta, Isä järjesti suuret juhlat. Oli iso syntymäpäivä kakku, ja muistan että sain paljon lahjoja, ja joka puolella oli paljon ilmapaloja." Oliver kertoi, ja pinnisteli muistiaan.

"Oli onnellinen, ja Äiti ja Isä olivat onnellisia, ja he rakastivat minua, mutta se kaikki muuttui...muistaakseni Äiti kertoi minulle, että kun olin Neljän vanha, kaikki muuttui. Isän ja Äidin liike yritykset menivät nurin. En tosin tiedä mitä se tarkoitti, mutta, vanhempien rahat loppuivat, ja ennen kuin tajusinkaan, muutimme pois isosta talosta, jossa olimme asuneet, ja muutimme maalais taloon." Oliver kertoi.

"Okei, eli vanhempasi, olivat menestyneitä liike asioissa, kunnes jokin meni pieleen." Leo totesi, ja antoi Oliverille lasin vettä. Oliver joi sen, ja jatkoi kertomista.

"Joo...no aluksi, Äiti ja Isä, olivat masentuneita, mutta siten, he yrittivät tulla toimeen, uudessa kodissa, ja he joutuivat joskus tekemään yli töitä, jotta he pystyisivät ruokkimaan minua. Minä tuli hyvin toimeen, leikkin paljon ulkona, ja piirsin ja maalasin paljon. Mutta pikku hiljaa aloin huomata, että Isä ja Äiti eivät olleet enään onnellisia, ja pian he alkoivat riidellä. Se oli pelottavaa, ja he eivät leikkineet enään kanssani, ja olivat myös minullekin vihaisia jostakin." Oliver kertoi ja niiskahti.

"Eli vanhempasi, alkoivat viettää vähemmän aikaa kanssasi, niinkö?" Leo kysyi.

"Joo, enkä saanut aina ruokaa, ja Vanhempani, vain huusivat, ja riitelivät, ja he huusivat myös minulle, ja sain jopa rangaistuksia, jos en totellut. Ja kun täytin seitsemän vuotta, niin Isä lähti." Oliver kertoi.

"Niinkö? miksi?" Leo kysyi.

"En tiedä, mutta Äiti sanoi, että miksi Isä ei ottanut minua mukaan? ja sen jälkeen, en saanut poistua huoneestani, kuin vain silloin jos piti käydä kylpärissä, ja Äiti oli aina vihainen, ja syyti minua kaikesta." Oliver sanoi, ja tunsi kuinka kyyneleet alkoivat valua.

"Ja...ja si-siten...tänään, Äiti jätti..minut..ja...j-j-ja hän sanoi että minun on tultava toimeen omillaan. Ja ajoi pois autolla." Oliver sanoi loppuksi ja alkoi itkeä.

Leo sääli poika parkaa, ja halasi häntä.

"Ei hätää, kaikki hyvin, pidän sinusta huolta." Leo kuiskasi. Kun Oliver oli rauhoittunut, niin Leo lämmitti kylpyveden, ja Oliver pääsi kylpyyn, Leo etsi laatikoista, joitain vaateita pojalle, ja löysi yhden pitkän paidan, ja vyön.

"No, kelpaa näin ensi hätään." Hän tuumi.

Kun Oliver oli peseytynyt, ja saanut puhtaat vaateet ylle, tuntui pojasta mukavammalta. Ja hän alkoi pitää Leonardosta.

Ja Leo alkoi kiintyä poikaan, ja hänestä tuntui, että Oliverin olisi parasta asua hänen, ja perheensä kanssa. Mutta ensin hänen oli puhuttava siitä isälleen.

Samana iltana, Leo laittoi vuoteen Oliverille, ja jätti yö valon palamaan, sillä Oliver kertoi, pelkäävänsä pimeää. Kun poika nukkui, niin Leo soitti Mestarilleen, ja kertoi juurta jaksaen Oliverista. Tikku ilmoitti, että hän tulisi heti huomenna käymään, hän halusi nähdä pojan.

"Okei mestari, mutta pyydä Caseyä ja Aprilia tuomaan joitakin vaateita, Oliver tarvitsee niitä." Leo pyysi.

"Hyvä on poikani, nähdään huomenna." Tikku sanoi.

Leo lopetti puhelun, ja katsoi Oliveria, joka nukkui rauhallisesti.

"Ei hätää Oliver, huolehdin sinusta." Leo kuiskasi, ja silitti varovasti pojan päättä.

Okei, toivottavasti olette pitäneet tästä tarinasta, lisää tulee kyllä.