Luku 5: Ei ole helppoa olla isoveli.
Seuraavana aamuna, Leo harjoitteli ulkona, tasapainoilua, ja miekkailua, samaan aikaan. Oliver, katseli kiinnostuneena Leon puuhia, mutta siten hän kyllästyi, ja pyysi lupaa Leolta, että saisi mennä metsään leikkimään.
"Älä mene kauas." Leo sanoi. Ja Oliver lupasi.
Oliver, käveli lähellä metsän ja maalais talon lähellä, ja siten hän näki oravan maassa, syömässä tammenterhoa.
Oliver meni uteliaana katsomaan oravaa lähempää. Mutta orava säikähti, ja lähti pakoon.
"Odota!" Oliver huusi, ja lähti oravan perään, orava juoksi vähän matkaa, ja kiipesi siten lopulta kuuseen. Oliver pysähtyi ja katseli oravan menoa.
"Heippa," Oliver vain sanoi, ja kääntyi takaisin kotiin. Mutta siten hän säikähti, Oliver oli juossut kauemmas pihasta, ja Oliver juoksi kiireesti takaisin. Oliver olisi varmasti eksynyt metsään, ellei Leo olisi tullut hakemaan Oliveria.
Leo, oli nähnyt, kuinka Oliver oli juossut metsään.
"Enkö sanonut, että älä lähde kauas." Leo sanoi ankarasti.
"Anteeksi Leo," Oliver sanoi pelästyneenä, ja surkeana, hän ei halunnut suututtaa, Leota.
"No niin, ei hätää. en ole vihainen, muista kuitenkin, ole varovainen metsässä, ja muista että älä juokse päätä pahkaa metsässä, muuten eksyt." Leo neuvoi.
"Okei." Oliver sanoi.
Eikä siitä siten puhuttu tuon enempää. Leo ja Oliver palasivat yhdessä kotiin.
Pihassa Leo jatkoi harjoittelua, Oliver käveli ympäri pihaa, ja näki vesisaavin, saavissa, oli sadevettä, ja se oli ääriä myöten täynnä.
Oliver napasi puu palikan, ja pisti sen kellumaan veteen, siten hän pisti lisää puu palasi kellumaan, ja osa jopa putosi veteen niin, että vesi roiskui.
Oliver kastui, mutta hänellä oli hauskaa.
Lopulta, Oliver oli ihan märkä.
Leo oli seurannut sivusta tilannetta, ja vei Oliverin sisälle, hän auttoi poikaa, vaihtamaan vaateet.
" En halua!" Oliver protestoi, ja kiemurteli.
"Kuules nyt, vilustut vielä, jos et nyt pue kuivia vaateita." Leo sanoi ankarasti, ja loppuilta Oliver totteli, ja vaihtoi puhtaat kuivat vaateet ylle.
Leo lisäsi takaan lisää puuta, ja pisti vaateet kuivumaan.
Seuraavaksi, Leo ryhtyi kertomaan Oliverille, tarinoita siitä, kuinka hän ja hänen veljensä, taistelivat Silppuria vastaan. Se oli Oliverista jännä. Leo ja Oliver istuivat takan ääressä monta tuntia.
Illalla, Oliver näki pahaa unta, unessa hän oli vanhassa kodissaan, ja oven takaa, kuului kamalaa riitelyä, ja astioiden rikkoutumisen ääniä. Ja muuta pelottavaa. Siten Oliveria vaani jokin kamala hirviö. Ja siihen poika heräsikin, ja alkoi itkeä täyteen ääneen.
Leo joka oli ollut alakerrassa, meditoimassa, kuului itkun, ja juoksi kiireesti, pikku veljen luokse.
"Oliver, mitä hätänä? näitkö pahaa unta?" Leo kysyi, ja halasi hellästi Oliveria.
"Joo! ihan kamalaa!" Oliver parkaisi.
"Ei hätää, hyss hysss, kaikki on nyt hyvin." Leo sanoi rauhoittavasti, ja heti kun Oliver oli lopettanut itkemisen, Leo haki Oliverille, lasin vettä. Ja kun Oliver oli juonut veden, Leo peitteli hänet vuoteeseen, ja nukkui hänen vieressään, koko yön.
"Ei ole helppoa, olla isoveli." Leo totesi puoli nukuksissa, ennen kuin nukahti.