Luku 6 : retki.
Seuraavana aamuna, päivä oli hyvin aurinkoinen ja lämmin, niinpä Leo ehdotti Oliverille, että he lähtisivät yhdessä metsä retkelle. Ja Oliver suostui, siitä oli niin paljon aikaa, kun hän oli ollut retkellä.
Leo pakkasi reppuun ruokaa, oli juusto kolmio voileipiä, maapähkinä voileipiä, sipsejä, omenoita, mehua, ja keksejä.
Siten mentiin, käveltiin ensin vähän matkaa, tietä pitkin, ja siten metsään, Oliver näki ensimmäistä kertaa metsä puron, joka virtasi metsän läpi. Leo selitti että puro laskisi pieneen järveen. Leo vei Oliverin katsomaan järveä. Oliver oli haltioissaan, ja Leo lupasi opettaa, hänet uimaan.
Siten he jatkoivat matkaa, Oliver keräsi matkalla, pähkinöitä, tammenterhoja, kuusen käpyjä, ja laitoine pikku pussiin, hän halusi antaa ne oravalle, ja toivoi että sillä tavalla hänestä ja oravasta tulisivat ystäviä.
Leo ja Oliver kiipesivät kalliolle, ja kallion laella, he söivät eväitä, ja katselivat maisemia.
"Tällä on kaunista," Oliver sanoi.
"Jep, niin on." Leo myönsi. Siten hän lisäsi vielä.
"Syödään eväät nopeasti, ja mennään kotiin, taivaalla, näkyy tummia pilviä." hän sanoi, ja totta tosiaan, taivalla oli kertynyt tummia sadepilviä. Ja ilmakin oli muuttunut vähän hiostavaksi.
Eväät, oli hetkessä syöty, ja Leo ja Oliver, kiirehtivät takaisin kotiin. He ehtivät hyvin, neljän seinän sisälle, juuri kun alkoi satamaan.
"No se oli hauskaa, niin kauan kuin se kesti." Leo totesi.
Samassa ukkonen jyrähti, ja Oliver uusi, ja käpertyi palloksi, hän pelkäsi niin pimeää, kuin ukostakin.
"Ei hätä Pikkuveli. Ei hätää. Kaikki hyvin." Leo rauhoitteli, ja taputti Oliverin päätä.
"Ollanko turvassa tällä? Äiti sanoi, että salama lyö aina taloon. Oliver sanoi surkeana.
" Olemme toki, eikä salama aina osu taloon, eikä ukosta tarvitse pelätä." Leo vakuutti, ja sai Oliverin rauhoittumaan.
April, oli ostanut Oliverille piirustus paperia, ja värikyniä. Joten Oliver alkoi piirrellä, hän rakasti piirtämistä.
Leo puolestaan, alkoi meditoida.
Oliver, katsoi Leonardoa, ja päätti piirtää Leosta kuvan. Ylpeänä ja innoissaan, hän piirsi Leonardon, meditaatio asennossa. Kun se oli valmis, Oliver, oli aikeissaan, näyttää piirustusta, Leolle. Mutta siten häntä alkoi epäilyttää.
"Entä jos, Isoveli, ei pidä siitä. mitä jos hän sanookin, että se on ruma. Niin kuin Äitikin on sanonut." Oliver ajatteli, mutta päätti kuitenkin näyttää piirustusta, Leolle. Kun Leo näki piirustuksen, hän hymyili.
"Upeaa työtä, olet taitava piirtämään." Leo kehui. Oliver oli onnellinen ja yllättynyt samaan aikaan.
"Kiitos, Äiti repi aina minun piirustukseni, ja kutsui niitä rumiksi, ja ajan tuhlaukseksi." Oliver kertoi.
" Ja Pyh! eikä ole, Äitisi ei tiedä mitään taiteesta, olet luonnon lahjakkuus." Leo sanoi, ja Oliver oli hyvin onnellinen, vaikka ei tiennyt mitä Luonnon lahjakkuus tarkoitti. Samassa ulkona alkoi sataa kaatamalla vettä, ja Leo ja Oliver katselivat ikkunasta ulos.
"Kuulle Oliver, mitäs jos me paistetaan vohveleita," Leo ehdotti yhtäkkiä.
"Joo paistetaan!" Oliver innostui, ja niin he menivät keittiöön, vohveleita tekemään.
Seuraavassa numerossa, Oliver matkusta new yorkin.