Seuraavana päivänä, klo 10:36
Charlie ja Sasha olivat heränneet yhtäaikaa ja aamurutiinien jälkeen nauttivat aamupalasta, jonka vuorostaan Sasha oli tehnyt. Pöydällä oli paistettuja kananmunia ja kahvia pannussa. Charlie lueskeli aamulehteä keittiön pöydän ääressä, Sashan istuen vastapäätä ja nautti aamupalasta. Oveen koputettiin ja luvan saatuaan Flo astui sisään.
"Huomenta." Flo toivotti.
"Huomenta Flo, miten yö meni?" Sasha kysyi ilahtuneena.
"Hyvin meni, jännittää hirveästi." Flo vastasi hymyillen.
"Huomenta Flo. Unohdin kysyä, miten eilinen haastattelu meni?" Charlie kysyi, laskiessaan lehden alas.
"Hyvin, aloitan tänään iltavuorossa." Flo vastasi.
"Onneksi olkoon. Siksi sinua sitten jännittää. Jos et ole syönyt mitään, tule pöydän ääreen." Charlie vastasi ja iloisesti pyysi.
Flo hymyilen liittyi seuraan. Sasha ja Flo juttelivat naisten juttuja, Charlien yhä lukemassa lehteä. Oveen koputettiin jälleen. Luvan saatuaan, Daniel astui sisään.
"Huomenta." Daniel toivotti.
"Huomenta." Charlie, Sasha ja Flo toivottivat.
Daniel istuutui jälleen Flon viereen, josta Flo hymyili. Daniel kumartui edemmäs kohti pöytää ja nojaili kyynärpäillä pöytää vasten.
"Charlie, minulla on uutisia. Olemme saaneet kyseisen Collien kiinni." Daniel totesi.
"No hyvä juttu, onko hän tunnustanut vielä?" Charlie kysyi helpottuneena.
"Emme ole vielä ehtineet kuulostella. David käski kysyä, että haluatko mukaan kuulusteluihin? Saisit hieman harjoitusta koetta varten." Daniel kysyi.
"Nytkö heti?" Charlie kysyi kiinnostuneena.
"Jos ehdit." Daniel vastasi ja nousi ylös.
"Voin tullakin. Sasha ja Flo saavat kahdenkeskistä aikaa välillä." Charlie sanoi, laittaen lehden takaisin pöydälle.
Charlie käänsi katseen Sashan suuntaan.
"Onko siitä vaivaa?" Charlie kysyi.
"Vaivaa? Älä ole hupsu, tottakai menet. Katsotaan niitä haavoja, kun tulet takaisin." Sasha vastasi ihmettelen.
Charlie hymyillen nousi ylös ja suuntasi Sashan luokse, antoi suukon Sashan poskelle ja Daniel mukanaan poistui asunnosta. Sasha ja Flo jäivät kahdestaan, istuen hetken hiljaa.
"Mitä sanot Flo, jos esittelen hieman valokuvia, Charlien ja minun seikkailuista? Niitä en ehtinyt viimeksi näyttää." Sasha kysyi.
"Se olisi kunnia." Flo sanoi illahtuen ideasta.
Kaksikko astelivat olohuoneen sohvalle. Sasha otti valokuva albumin, esittäen ensin perheensä. Sen jälkeen vuosi takaperin kokemista seikkailusta Charlien kanssa. Sasha kertoi loput tarinasta, kuten ihmispoika David, taistelu Rediä vastaan ja seurustelu Charlien kanssa ja tapahtumista hänen kanssaan. Omasta taustasta ja elämästään avautui hieman enemmän. Flo oli iloinen, kun sai ensimmäistä kertaa kuulla, minkä kautta Charlie oli muuttunut.
Kotvan kuluttua poliisiasemalla
Daniel istui epäilyn Julian kanssa kuulusteluhuoneessa. David ja Daniel olivat löytäneet Charlien kuvauksen mukaisen Collien viime yöllä samalta alueelta, mitä Charlie tarkoitti. Huone oli valkoinen, seinällä oli iso peili, jonka toiselta puolelta näkyi kuulusteluhuoneeseen. Peilin toisella puolella Charlie ja David tarkkailivat kuulustelua. Daniel yritti saada jotain irti, mutta epäilty ei tehnyt muuta, kun haistatteli ja oli vaiti. Daniel keskeytti kuulustelun ja poistui huoneesta. Hän meni viereiseen huoneeseen, jossa Charlie ja David olivat.
"Ei onnistu, hän ei ole yhteistyöhaluinen." Daniel päivitteli, pitäen tapaus kansiota käsissään.
"Voinko minä yrittää? Hän tuntee minut." Charlie kysyi yllättäen.
"Toki, mutta varaudu haistatteluun." Daniel vastasi, antaen kansion.
Charlie kiitti ja poistui huoneesta ja suuntasi kuulusteluhuoneeseen. Charlie astui huoneeseen ja sulki oven perässä. Istuutui samalle tuolille, jossa Daniel istui. Epäillyllä oli kasvot alaspäin, joka istui Charlieta vastapäätä. Charlie avasi kansion ja selaili kuvia ja luki tekstejä vaiti. Epäilty nosti kasvot ylöspäin ja huomasi tutut kasvot.
"Charlie! Mitä teet täällä?" Julia kysyi hämmästyksissään.
"Moi Julia. Taitaa olla melko shokki nähdä, että olen hengissä." Charlie tervehti.
Julian ilme muuttui huolestuneeksi, sillä tiesi olevan jäänyt Charlien pahoinpitelyn tilaamisesta kiinni.
"Kuulemma saat tuomion ainakin minun pahoinpitelystä, joten hoidetaan seuraava juttu pois alta. Vastaus kysymykseesi, tulin juttelee. Et tainnut edellisestä etsivästä tykätä. Haistattelit ikävästi." Charlie totesi, yhä selailen lappusia.
"Huono päivä, ei yhtään asiakasta. Haluatko tämän jälkeen kokeilla? Saisit kokenutta." Julia kysyi, samalla yrittäen saada Charlien kiinnostumaan.
"Olen varattu. Nautin mieluummin nykyisestä." Charlie vastasi, kohdistaen katseensa Juliaan.
"Taitaa Irlanninsetteri huora olla hyväkin pano, kun minä en kelpaa." Julia virnisti.
"Vaiti!" Charlie karjasi.
Charlien karjaisu sai Julian hiljaiseksi. Hänkin tunsi samanlaista auraa, kuin Daniel. Charlien karjaisu tuntui Julian selkäytimessä asti, saaden hänet hieman pelkäämään.
"En tullut tänne kuuntelemaan, kun tyttöystävääni haukutaan huoraksi. Nyt asiaan, tunsitko tämän bulldogin?" Charlie kysyi, tuima ilme kasvoillaan ja näyttäen uhrin kuvaa.
Julia kumartui katsomaan Charlien näyttämää kuvaa. Hetken päästä hän perääntyi takaisin istumaan selkä suorana tuolille.
"Olen pannut pari kertaa." Julia vastasi.
"Milloin viimeksi?" Charlie kysyi.
"Samana päivänä, kun näin sinut kassin kanssa." Julia vastasi, turhautuneena.
"Juotko paljon punaviiniä?" Charlie kysyi, näyttäen kuvaa pöydällä olevasta lasista.
"Aina hyvien asiakkaiden luona." Julia vastasi.
"Missä olit 07:00 ja 12:00 välisenä aikana?" Charlie kysyi.
"Asiakkaan luona." Julia vastasi.
"Valehtelet." Charlie totesi.
"Älä sitten usko." Julia tokaisi äkäisesti.
"Silminnäkijä näki sinut murhan aikana poistumassa uhrin asunnosta. Heitit samalla murha-aseen pusikkoon." Charlie sanoi ja näytti kuvaa aseesta seka lapun Dna:sta.
"Sinun Dna:ta löytyi viinilasista ja sormenjäljet murha-aseesta. Tämä riitti etsintäluvan saamiseksi hotellille, jossa majoitut. Löysimme kirjeitä, jotka ovat äidiltäsi, joista käy ilmi, että hän lupasi maksaa, jos lavastat kuoleman itsemurhaksi." Charlie jatkoi, asettaen todisteita esiin.
Julia tuijotti todisteita hiljaa. Mielessään hän mietti, miten pääsisi pois.
"Lopetetaan tämä pelleily." Charlie sanoi, pitäen katseen Juliassa.
"No hyvä on. Murhasin sen kusipään. Hän oli paritellut äitini tiineeksi, jättäen hänet yksin. Minulla olisi sisaruksia, jos äiti ei olisi keskenmenoa saanut." Julia selitti.
"Mitä tapahtui?" Charlie kysyi.
"Viettelin hänet seksin jälkeen juomaan. Tilaisuuden tullen, ammuin häntä ohimoon. Jostain syystä luoti ei mennyt läpi, joten kaivoin sen pois. Jätin edelliseltä asiakkaalta varastaman aseen paikalle. Poistuin asunnosta ja hävitin aseeni pusikkoon. Menin kotiini siistiytymään ja hävitin luodin." Julia sanoi.
Julia ei katunut yhtään tekoa. Charlie tuijotti Juliaa, joka tuijotti Charlieta takaisin.
"Yksi kysymys Julia, eikö asiaa olisi puhumalla voinut sopia? " Charlie kysyi kiinnostuneena.
"Ei, se kusipää ansaitsi kuolla." Julia tokasi.
"Sääli, sillä sinua on petetty alusta lähtien." Charlie vastasi.
"Mitä sinä höpötät?" Julia tokaisi.
"Äitisi on valehdellut alusta lähtien sinulle. Äitisi ei halunnut kyseistä bulldoggia elämään, sillä äitisi oli tiineenä silloin. Ikävä sanoa, mutta olet paritellut maksusta ja murhasit tietämättäsi oman isäsi. Eiköhän se olisi voinut hoitaa puhumalla." Charlie totesi.
Julian ilme muuttui vakavaksi, silmät vähitellen kostuivat.
"Tarkoitatko, oliko hän isäni?" Julia kysyi itkuisena äänellä.
"Kyllä oli. Äitisi on tainnut pimittää sinulta tietoja." Charlie vastasi ja otti todisteet takaisin kansioon, nousten ylös tuolista.
"Julia Madam, pidätän teidät murhasta ja törkeästä pahoinpitelystä sekä tapon yrityksestä. " Charlie luetteli syytteitä.
Daniel saapui huoneeseen ja pidätti Julian. Asetti käsiraudat ja vei Julia pois. Julia purskahti itkuun. Äitinsä oli valehdellut koko ajan. Daniel saattoi Julia putkaan, Charlien mentäessä taukohuoneeseen juomaan kahvia. David ilmestyi paikalle.
"Hyvää työtä Barkin. Hoidit homman hienosti." David kehui.
"Siinähän se sivussa." Charlie vastasi.
"Älä vähättele itseäsi. Tule huoneeseeni, sinulle olisi vieras." David sanoi.
David saatteli Charlien työhuoneeseensa. Huoneessa odotti kultainen noutaja, jonka luokse Charlie asteli varovasti, David perässä.
"Charlie, tässä olisi pormestari Isabella White, tuleva narttu pormestari." David esitteli.
"Älä nyt vanhaa nimikettä käytä David. Presidentti Isabella White." Isabella tervehti, ojentaen käteensä.
"Tämä on suuri kunnia rouva presidentti." Charlie vastasi ja suuteli kädelle.
"Kaiken lisäksi herrasmies. Kerrohan Barkin, oletko poikamies?" Isabella kysyi.
"En, rouva Presidentti." Charlie vastasi.
"Ei mikään ihme, kun olet noin komia. Tässä Davidin kanssa keskustelimme ja kuulin, että osaat etsivän työtä." Isabella sanoi.
"Niinkin voi sanoa rouva Presidentti. Päättelykyvyn sanotaan olevan hyvä." Charlie vastasi, hieman nolostuen kehuista.
"Olen kuullut, että sinua ei otettu etsiväksi. Miksi?" Isabella kysyi.
"Koska olen sekarotuinen." Charlie vastasi vaivautuneena.
"Siihen on tulossa muutos kyllä. Kun läpäiset pääsykokeen, virallistan sinut koirien valtakunnan viralliseksi yksityisetsiväksi." Isabella vannoi.
"Se olisi kunnia rouva Presidentti." Charlie vastasi innoissaan.
"Sano vaan Isabella." Isabella korjasi.
"Kyllä rouva Pre… Siis Isabella." Charlie korjasi nopeasti.
Charlie ja Isabella kättelivät vielä toisiaan, lehtimiehen ottaessa valokuvan lehteä varten. Isabella White hyvästeli Charlien ja Davidin kättelyn jälkeen ja poistui turvamiesten seurassa. Charlie ja David jäivät tappamaan aikaa, Danielin ilmestyessä paikalle.
Jonkun tunnin päästä Sashan talolla
Sillä välin, kun Charlie vastaanotti kehuja Isabellalta, Sasha ja Flo istuivat keittiönpöydän ääressä ja olivat käyneet loput tarinasta läpi Sashasta ja Charliesta. Sasha oli kertonut ihan kaiken kokemukset, mitä Charlien käytöksellä sattui.
"Vau, olet sinä ollut sitkeä narttu." Flo ihaili.
"No, kestin sitä, koska välitin Charliesta jo silloin. Jos totta puhutaan, en olisi välttämättä jaksanut Charlien kanssa, jos ei olisi ottanut opiksi oikeudenkäynnistä. Minulla olisi todennäköisesti toinen." Sasha totesi.
Yllättäen Annabell ilmestyi mehukannuun, joka oli jäänyt keittiön pöydälle.
"Hei Sasha, onko Charlie kotona?" Annabell kysyi.
"No hei Annabell. Ei, Charlie ei ole kotona. Kerronko terveisiä?" Sasha kysyi ilahtuneena.
"Ei tarvitse. Lähdin tuomaan Charlien vanhemmista tietoa ja hänen isänsä diagnoosin." Annabell vastasi ja napsautti sormiaan.
Pöydälle ilmestyi paksu, musta vihkonen, jonka kannessa luki 'Loni A Bowzer & Burt R Barkin'
"Välittäkää tämä Charlielle. Flo ymmärtää diagnoosista paremmin, joten lukekaa vapaasti." Annabell totesi ja sormen napsautuksen jälkeen poistui.
Sasha istuutui Flon viereen, Flon vetäen vihkon eteensä ja avasi kannen auki. Kaksikko lukivat vihkoa tarkasti, Flon kiinnostuen Burtin diagnoosista.
"Vai on Charlien isä tullut uskoon ja toimii nykyään pappina." Sasha totesi.
"Joo näköjään. Tämä voisi selittää Charlien isän käytöksen." Flo totesi ja näytti diagnoosi lapua.
Lapussa luki, että Burt R Barkin oli otettu lisätutkimuksiin hänen pyynnöstään. Oireina olivat pääsärryt, luonteenmuutos, psykoosit, raivokohtaukset, väkivaltaisuus. Oireita oli niin paljon, ettei Flo pysynyt perässä.
"Voi hyvänen aika." Sasha kauhisteli.
Burt R Barkinin päästä oli löytynyt kasvain, joka oli muuttanut Burtin toiseksi uroksi. Kasvain oli kehittänyt Burtille kaksois persoonan, joka valitettavasti oli väkivaltainen ja sadisti.
"Melko paha, kun on tehnyt kaksi mielialaa. Burt parka." Flo totesi.
"Niin on. Siksipä Charlie ei ole puhunut lapsuudestaan." Sasha totesi silmät kosteana.
Sasha ja Flo kerkesivät lukea vihon kokonaisuudessaan läpi, kunnes ovi napsahti auki ja Charlie sekä Daniel astuivat sisälle. Daniel sulki oven perässään.
"Hei tytöt, mitäs te teette?" Charlie kysy ilahtuneena.
"Hei muru, Annabell toi tämän. Hänen luvallaan luimme sen läpi. Tottakai sinulta olisi pitänyt lupa kysyä ensin." Sasha harmissaan totesi.
"Ei se haittaa. No, mitäs löytyi?" Charlie kysyi ja istuutui keittiönpöydän ääreen, Sashaa ja Flota vastapäätä.
"Ei mitään erikoista, kerron myöhemmin. Miten siellä meni?" Sasha vastasi nopeasti ja kysyi.
"Hyvin siellä meni. Tekijä on saatu kiinni ja tapasin uuden Presidentin." Charlie vastasi hymyillen.
"Johan nyt. Se oli varmaan melkoinen kunnia." Flo totesi hymyillen.
"Oli se. Hänen nimensä on Isabella White. Hän lupasi auttaa minua etsivä kouluun pääsemisessä." Charlie totesi.
"Voi muru, ei sinusta voi olla kuin ylpeä." Sasha ilahtuneena totesi.
"No se on vielä niin alussa." Charlie hymyillen totesi.
Danielin puhelin alkoi soimaan, jolloin nousi tuolilta ja siirtyi sivummalle puhumaan.
"Mites teillä on mennyt?" Charlie kysyi kiinnostuneena.
"Hyvin meillä. Kerroin Flolle loput tarinasta meistä ja sinusta." Sasha vastasi.
"Voi ei. Kerroitko myös minusta ihan kaiken?" Charlie kysyi nolostuneena.
"Oi kyllä vain Charlie. Olet ollut melkoinen." Flo vastasi naureskellen.
Charlie rapsutti vaivautuneena takaraivoaan, Sashan naureskellen Flon kanssa. Daniel palasi takaisin ja istuutui tuolille Charlien viereen.
"Charlie, David soitti äsken. Olet päässyt New Orleansin ja San Franciscon lehtiin otsikoihin. Sinua pidetään sankarina." Daniel kertoi innoissaan.
"Pikkujuttu." Charlie vastasi leikkimielisesti.
"Pikkujuttu? Tämän avulla saat nimeä kaikkien korvaan, jolloin sinut kohta tunnetaan parhaimpana yksityisetsivänä." Daniel vastasi, ihmettelen.
"No olishan se kiva, kun voisi kutsua itseään vaikka Yksityisetsivä Barkin." Charlie selitti.
"Charlie, minulla olisi erästä asiaa." Daniel yllättäen totesi.
"Kerro pois." Charlie vastasi.
"Olen päättänyt tulla kirjailijaksi. Teen sitä sivutyönä, päätyön ohella." Daniel kertoi ja nojautui käsivarsillaan pöytää vasten.
Sasha tarkkaili Danielin ja Charlien keskustelua hymyilen. Hän on ollut koko ajan tietoinen Danielin ideasta. Flo ihmettelen seurasi tilannetta.
"Niinkö? No sehän on mukava kuulla. Tiedätkö jo nimeä?" Charlie kysyi, ilahtuneena
"Charlie Barkin tutkimukset." Daniel päästi suustaan.
Charlie hämmästyi Danielin kirjan nimeä. Kirja hänestä, ei voi olla.
"Pilailet?" Charlie kysyi, hämmästynyt ilme kasvoillaan.
Daniel otti povitaskusta esille jo kirjoitetun luonnoksen kirjasta.
"En suinkaan. Kun tutustuin sinuun, ajattelin seurata sinun touhuja sivusta ja kirjoittaa niistä kirjoja. Kirjoitan kirjoja minun näkökulmasta, mutta olisit päähenkilö niissä. Ensimmäinen kirja kertoisi sinusta ja sinun läheisistään. Ensimmäinen tutkimus olisi tämä palkkamurha." Daniel selitti ja ojensi luonnoksen Charlielle.
Charlie selaili luonnosta liikuttuneena sen sisällöstä. Luonnoksen sisältä löytyi juuri samat tapahtumat, mitä oli tapahtunut. Myös ensi tapaaminen Charlien kanssa. Charlie sulki luonnoksen ja katsoi kantta. Ensimmäisen kirjan nimi oli 'Lavastettu itsemurha'.
"Lavastettu itsemurha?" Charlie totesi, ollessaan yhä liikuttunut.
"Sinä tunnistit itsemurhan lavastetuksi, joten kirjan nimi on 'Lavastettu itsemurha'." Daniel vastasi, hymyillen.
"En tiedä mitä sanoa, sillä tämä merkitsee minulle paljon. Olen ensimmäistä kertaa sanaton." Charlie vastasi, pidättelen onnenkyyneleitä.
"Taidan olla sen sinulle velkaa itseni ja isäni takia. En tiedä sinun aikaisemmasta elämästä ja lapsuudestasi mitään." Daniel sanoi varovasti.
Charlien ilme meni vakavaksi. Lapsuus oli hänelle yhä eräänlainen tabu, jota hän vältteli viimeiseen asti. Muiden ilmeen muuttuivat vakavaksi, sillä Charlie muuttui masentuneeksi. Hetken Charlie mietti, kunnes huokaisi syvään.
"Hyvä on, on varmaan jo aika teidän tietää se. Taidan olla sen sitä paitsi velkaa teille." Charlie murheissaan totesi.
"Ei sinun tarvitse, jos siitä vaivaa on." Daniel sanoi.
"Olet varmaan tarkoituksella jättänyt sen kertomatta." Flo totesi, korjaillessaan samalla asentoaan.
"Oikeastaan joo. Mutta en voi paeta sitä ikuisesti." Charlie vastasi huokailen.
Charlie nousi ylös ja kahdella jalalla käveli olohuoneen ikkunan luokse, katsellen ulos. Ulkona satoi kaatamalla ja ukkonen jyrisi.
"Samanlainen ilma, kun tulin tähän maailmaan." Charlie totesi, katsellen ulos.
Sasha, Daniel ja Flo nousivat ylös ja istuutuivat olohuoneen sohvalle, katse yhä Charliessa.
"En muista ensimmäisiltä viikoilta mitään, joten olen saanut kuulla ne jälkikäteen." Charlie totesi.