Nykyhetki, San Francisco

Charlie itki sohvalla Flon ja Sashan yhä halatessa häntä itkien mukana. Daniel oli vetäytynyt hieman syrjään ja pidätteli itkua.

"Charlie rakas, en tiennyt tästä mitään." Flo itkien totesi, halatessa Charlieta samalla.

"Charlie muru, tätäkö olet kantanut ihan yksin?" Sasha itkien kysyi.

"Koko elämäni ajan. Kukaan ei tiedä siitä, kuin te nyt." Charlie vastasi itkien.

"Nyt ymmärrän sinua täysin." Sasha totesi itkien.

Charlie itki Sashan ja Flon ollessa tukena. Vähitellen Charlie rauhoittui, niiskuttelen edelleen suruissaan sohvalla pää painuksissa.

"Kaikista pahinta on se, etten tiedä miksi isä muuttui. Eikö hän enää rakastanut minua, vai eikö hän halunnut enää minua?" Charlie totesi itkuisena äänellä.

Flo asetti oikean tassunsa Charlien olkapäälle.

"Charlie rakas, kyllä hän sinua rakasti. Hän oli silloin sairas, josta parani hyvin." Flo vastasi.

"Kyllä sen käsittelyn jälkeen parani varmasti." Charlie murheissaan totesi.

"Ei Charlie, se johtui aivokasvaimesta." Flo vastasi.

Charlie järkyttyi ja nosti päänsä ylös, kohdistaen katseen Flohon.

"Kasvain? Mikä kasvain?" Charlie kysyi järkyttyneenä.

Sasha asetti tassunsa Charlien olkapäälle, johon Charlie reakoi kääntäen katseen Sashaan.

"Kyllä sinä Charlie tiedät. Sinulle on kerrottu siitä." Sasha vastasi hymyillen.

Charlien alaleuka vapatti, pidättelen itkua. Daniel havaitsi Charlien reaktion ja lähestyi häntä.

"Et taida tietää asiasta?" Daniel kysyi.

"En tiedä, mistä te puhutte. Mikä kasvain?" Charlie värisevällä äänellä kysyi.

Sasha ja Flo järkyttyivät. Charlie ei tosiaan tiedä koko jutusta mitään. Huolestuneella ilmeellä lähestyivät Charlieta.

"Kun retutit isääsi, hän tunnusti kaiken viranomaisille. Hänen oireiden sekä pyynnöstään häntä alettiin tutkia, jolloin hänellä todettiin aivoissa kasvain. Kyseinen kasvain on muuttanut isääsi täysin ja kehittänyt hänelle 'Kaksisuuntaisen mielialahäiriön' ja 'sivupersoonahäiriön'. Hän parani siitä hyvin ja jatkoi normaalisti elämää äitisi kanssa. Vanhempasi palasivat noin vuosi sitten takaisin maan päälle." Flo vastasi haikeasti.

Charlie vapisi ja hengitti hieman raskaasti.

"Tarkoitatko, että isäni kohteli minua julmasti kasvaimen takia?" Charlie kysyi väristen.

"Olen pahoillani Charlie, totta se on. Papereissa lukee, että sinulle on kerrottu asiasta." Flo vastasi.

"Ei minulle ole kerrottu mitään. Voi luoja, meinasin tappaa sairaan isäni. En tarkoittanut sitä, en tiennyt siitä. Olit sairas, et voinut sille mitään. En tarkoittanut sitä, antakaa anteeksi. Antakaa anteeksi." Charlie toisteli paniikinomaisesti.

Charlie hengitti todella tiheästi, silmät kosteana. Charlie oli saamassa kohtauksen, sillä tieto oli järkyttänyt hänet tyystin. Sasha ja Flo yrittivät rauhoitella silittämällä Charlien selkää, vaikuttamatta asiaan yhtään.

"En saa henkeä." Charlie totesi ja nousi nopeasti ylös.

Charlie oli aikeissa mennä ulos, kesken matkan jaloista lähti kantovoima. Charlie lysähti kyljelleen lattialle ja puhkesi voimakkaaseen itkuun, itkien huutaen ja pidellen päätänsä.

"Antakaa anteeksi! En tiennyt sitä isä, anna anteeksi! Olen paha koira!" Charlie huutaen itki.

Sasha, Flo ja Daniel nousivat ylös sohvalta ja polvistuivat maassa makaavaan Charlien luona. Charlie keinui edestakaisin ja pidellen päätän huusi itkien voimakkaasti. Sasha hädissään yritti rauhoitella maassa makaavaa Charlieta, saamatta kontaktia aikaan. Flo laukustaan kaiveli piikin, johon annosteli jotain lääkeainetta ja pisti sitä Charlien. Charlie hetken päästä rauhoittui ja nukahti. Piikin Flo laittoi takaisin laukkuun.

"Annoin rauhoittavaa hänelle. Hän nukkuu nyt jonkin tunnin." Flo totesi.

"Hyvänen aika, kun tuntuu pahalta." Sasha totesi pidättelen itkua.

"Niin tuntuu. Olisihan sen voinut nätimmin kertoa." Flo totesi myös.

"Ei se teidän syy ole. Ette te voinut tietää sitä, että Charlielle ei jostain syystä tieto ole välittynyt perille. Sitä ei olisi edes sen nätimmin voinut kertoa." Daniel lohdutteli.

Sasha katsoi veljeään hetken, huokaisten syvään.

"Niin, olet oikeassa." Sasha totesi.

"Kannetaan hänet nukkumaan sänkyyn. Lähden sitten iltavuoroon." Flo totesi.

Daniel kumartui ottamaan Charlien kainalon alta kiinni, Sashan kumartuen Charlien takajaloista ottamaan kiinni ja nosti yhtä aikaa Charlien ilmaan veljensä kanssa. Rauhallisesti yhdessä tallustelivat makuuhuonetta kohti ja asettivat Charlien sängyn vasemmalle puolelle sänkyä makoilemaan. Charlie asetettiin selälleen nukkumaan, Sashan nostaessa peiton Charlien päälle. Flo ja Daniel poistuivat makuuhuoneesta, Sashan jäädessä hetken silittelemään Charlien otsaa. Suukon Sasha antoi Charlien otsalle, poistuen sitten makuuhuoneesta. Sasha lähestyi ulko-ovea, jossa Daniel ja Flo tekivät lähtöä.

"Käyn saattamassa Flon töihin ja tulen sitten takaisin." Daniel lupasi.

"Ei tarvitse pitää kiirettä. Menen hetkeksi päiväunille, joten ota avain, että pääset sitten sisälle omia aikojaan." Sasha totesi ja ojensi avaimia Danielille.

"Hyvä on, tulen sitten muutaman tunnin päästä. Soita, jos jotain tulee." Daniel neuvoi.

"Okei, tehdään niin. Onnea ensimmäiselle työpäivälle." Sasha toivotti ja halasi Flota.

"Kiitos Sasha. Pääsen vasta huomenna katsomaan teitä, sillä olen aamuvuorossa huomenna." Flo ilahtuneena totesi.

"Ei siinä mitään, tule sitten kun pääset. Olen huomisen vielä lomalla, joten kotona ollaan." Sasha hymyillen totesi.

Sasha hymyillen vilkutti, kun Flo ja Daniel poistuivat ja sulkivat ulko-oven perässään. Oven sulkeudutuaan Sasha suuntasi jääkaapille ja katsasti sisällön. Sashalla alkoi tehdä kolmioleipiä, jonka aineksia jääkaapista löytyi. Pöydälle Sasha kasasi Kinkkusiivuja, majoneesia, kurkkua ja sun muuta. Hetkessä Sasha sai tehtyä pari leipää itselleen, laittaen ainekset takaisin jääkaappiin. Sasha istui lattialla ja nautti leivät suuhunsa, jonka jälkeen suuntasi makuuhuoneeseen päiväunille. Makuuhuoneessa Charlie nukkui yhä selällään ja tuhisi viattomasti. Oikealle puolelle sänkyä Sasha rentoutui ja käpertyi Charlien viereen, laskien pään Charlien rinnan päälle. Hetken katsellen tuhisevaa Charlieta, Sashan silmät kostuivat, lopulta puhjeten vaimeasti itkemään. Sasha nojasi päätään Charlieta vasten puskemaan.

"Voi rakas, olen niin pahoillani. Et sinä ole paha koira." Sasha itkien lohdutti.

Sasha nosti päänsä ja kyyneleet silmissään antoi Charlielle suukon otsalle, rentoutuen viereen päiväunille. Sasha laski päänsä takaisin Charlien rinnan päälle, silmät lopulta mentyään kiinni.

Jossain päin New Orleansissa, samoihin aikoihin

Saksanpaimen, väriltään harmaa, päästä häntään asti musta alue ja rinnalla valkoista, luki New Orleansin-päivälehteä, istuen nojatuolilla. Hänen kasvojaan ei näytetty. Hän havahtui, nähdessään Charliesta lehtijutun. Lehdessä iso kuva Charliesta, joka kätteli presidenttiä, ratkaistuaan itsemurha tapauksen.

"Kultaseni? Tulisitko käymään täällä?" Saksanpaimen kysyi.

Hetken päästä paikalle tuli Collie, väriltään pinkki ja hieman valkoista rinnassa. Hänenkään kasvoja ei näytetty.

"Mitä hätänä kultaseni?" Collie kysyi.

"Katso mitä löysin." Saksanpaimen vastasi, näyttäen lehtijuttua.

"Voi hyvä Jumala. Hän on tosiaan elossa, aivan kuten Annabell on kertonut. Hänestä on tullut komeakin, aivan kuten sinä rakas." Collie sanoi, puskien miestänsä.

"Oi, anteeksi rakas. Ei saisi lausua herran nimeä turhaan." Collie jatkoi, ollessaan häpeissään.

"Ei se mitään rakas, saat sen anteeksi viimeistään jumalanpalveluksessa. Otetaan tämä kuitenkin talteen." Saksanpaimen totesi tohkeissaan.

Vaimonsa haki keittiöstä sakset ja Saksanpaimen leikkasi lehtijutun lehdessä pois. Hän kehysti sen ja ripusti sen seinälle. Seinällä oli kuvia Charliesta ja perheestä.

"Voi rakas, kunpa näkisimme hänet vielä." Collie toivoi, nojautuneena mieheensä.

"Toivon sitä myös rakas, haluan pyytää häneltä anteeksi. Jos hän haluaa koskaan nähdä minua." Saksanpaimen vastasi ja nojasi takaisin.

"Syytääköhän Charlie itseään siitä illasta?" Collie kysyi mieheltään.

"Toivottavasti ei. Jos syyttää, haluan tavata hänet kertoakseni, ettei hänellä ole mitään anteeksi pyytävää. Hänen ansiostaan sain apua ja toivuin terveeksi." Saksanpaimen totesi ja suuteli vaimoaan.

Tuntien päästä, Sashan talolla

Sasha havahtui vessahätään. Nopeasti, mutta varovasti nousi ylös, ettei herättäisi nukkuvaa Charlieta. Noustuaan ylös, Sasha suuntasi nopeasti kylpyhuoneeseen ja sulki oven perässään. Hetken päästä Sasha poistui kylpyhuoneesta ja suuntasi takaisin makuuhuoneeseen, yllättyi Charlien heräämisestä, Charlien istuen sängyn reunalla unisena.

"Hei rakas. Miten nukuit?" Sasha kysyi, yllättyneenä.

"Hei kulta. Pää on jotenkin ihan sekaisin. Onko jotain sattunut? En muista oikein mitään." Charlie kysyi, ihmettelen tyhjää oloan.

"Etkö tosiaan muista mitään?" Sasha kysyi ihmeissään.

"Muistan vaan sen, että olin jostain syystä menossa ulos ja kaaduin lattialle. Muuta en muista." Charlie vastasi, hieroen päätänsä.

"Sait hermoromahduksen ja Flo joutui antamaan rauhoittavaa. Lepää vielä, niin olo helpottaa." Sasha neuvoi, asettaen Charlieta takaisin sängylle.

"Hermoromahduksen? Minkä takia?" Charlie kysyi, ihmettelen.

"Sait tietää isäsi koskevan tiedon, mistä et ollut tietoinen." Sasha vastasi, peittelen peitolla Charlieta.

"Pää lyö ihan tyhjää. Ehkä muistan sen myöhemmin." Charlie totesi.

"Älä murehdi siitä nyt, lepää vaan." Sasha vastasi, antaen suukon otsalle.

"Sasha?"

"Niin Charlie?" Sasha kysyi

"Ethän sinä pelkää minua?" Charlie kysyi

"Miksi minä sinua pelkäisin?" Charlie kysyi

"Ajattelin vaan." Charlie totesi.

Sasha ihmetteli Charlien kysymystä. Oliko Charlie huolissaan mielenterveydestään? Sasha kömpi sängylle ja asettui Charlien viereen, laittaen päänsä Charlien rinnan päälle. Charlie silitti Sashaa. Kaksikko makoilivat hiljaa lähekkäin, yllättäen Charlie totesi yhden asian.

"Nyt muuten muistan sen, miksi sain hermoromahduksen." Charlie totesi.

"Niinkö?" Sasha kysyi huolestuneella äänellä.

"Niin. Nyt kun olen tässä pyöritellyt sitä asiaa, alan ymmärtämään isäni käytöstä pikkuhiljaa." Charlie vastasi.

"Pentuna en ajatellut sitä silloin. Toki isäni ihmeelliset kohtaukset, käytös ja raivokohtaukset mietitytti minua. Sen jälkeen kun karkasin, en ottanut siitä selvää." Charlie jatkoi avautumista.

"Se ei ollut varmasti helppoa." Sasha totesi ja nosti päänsä ylös.

"Ei se ollut. Sitä eli jatkuvassa pelkotilassa, kun isäni osasi olla arvaamaton. Kun karkasin kotoa ja tarkkailin vanhempiani pari kertaa sen jälkeen, huomasin isällä päässä siteen, jota en edes ajatellut. Silloin isä on täytynyt päästä pois." Charlie vastasi.

"Et tainnut nähdä vanhempiasi sen jälkeen?" Sasha kysyi.

"En uskaltanut palata takaisin. Sitä ihan kuin oli loukussa silloin." Charlie vastasi.

"Mihin menit sen jälkeen, kun karkasit kotoa?" Sasha kysyi viattomana.

"Vaeltelin neljä päivää ilman ruokaa ja vettä. Jos ei lasketa roskiksista löytyneitä tähteitä. Liitouduin eräänlaiseen taskuvaras jengiin, josta minulle jäi mukavia muistoja." Charlie hymyillen vastasi.

"Haluatko puhua siitä?" Sasha kysyi.

"Kerron sen myöhemmin, sillä se on liian pitkä tarina. Sen voin sanoa, että iltana, kun jengi hajosi, pelastin kahden nartun hengen." Charlie vastasi.

"On sinussa ollut siitä lähtien hyvääkin." Sasha hymyillen totesi ja puski Charlien rintaa.

"Olin nuorena kiltti monelle. Vähitellen sydän kai piiloutui ja aloin muuttua." Charlie totesi.

"Elämäsi ei tainnut olla helppoa." Sasha totesi.

"Ei se ollut. Joka päivä oli yhtä selviytymistä. Sorruin myöhemmin Carfacen bisneksiin, josta sain kärsiä. Onneksi en tullut kuitenkaan isäksi, sillä en tiedä, miten asiat olisi mennyt sen jälkeen." Charlie vastasi.

"Älä mieti sellaisia enää. Pääasia on, että kaikki hyvin." Sasha lohdutti ja laski pään Charlien pään vierelle.

Charlie kääntyi vasemmalle kyljelle ja silitteli Sashan poskea, katse Sashassa. Charlie painautui huulilla Sashan huulia vasten, suudellen romanttisesti ja hellästi. Sasha tarrasi Charlien päästä kiinni ja eläytyi suudelmaan. Suudelman jälkeen Charlie painautui kasvoillaan Sashan rintaa vasten ja kiersi käsivarret Sashan ympärille.

"Minulla on niin paha olla." Charlie totesi vaimealla äänellä.

Sasha silitteli Charlien päätä ja päätään nojasi Charlien päätä vasten.

"Ei hätää, olen tässä." Sasha rauhoitteli.

Sasha piteli hiljaista Charlieta halauksessa, kiertäen tassut Charlien pään ympärille. Charlie ei puhunut mitään, vaan makasi Sashaa vasten hiljaa. Hetken päästä Sasha kuuli hiljaista tuhinaa ja huomasi Charlien nukahtaneen. Sasha antoi Charlien otsalle suukon ja leputti itsekin silmiään hetkeksi

Jonkin ajan päästä puhelin alkoi soimaan, johon Sasha heräsi. Nopeasti, mutta varovasti nousi ylös, ettei herättäisi nukkuvaa Charlieta. Noustuaan ylös, Sasha suuntasi nopeasti puhelimen ääreen. Sasha nosti luurin.

"Sasha puhelimessa."

"Hei kulta, äiti täällä. Soitinko huonoon aikaan?" Katya kysyi iloisesti.

"Et ollenkaan, nukahdin vaan hetkeksi. Onneksi soitit, niin heräsin. Olisin nukkunut pian liian kauan. Onko kaikki hyvin?" Sasha kysyi.

"Kaikki on hyvin. Jos ei lasketa isäsi kanssa käytyä kiivasta keskustelua." Katya vastasi huokailen.

"Mikä isällä on?" Sasha huolestuneena kysyi.

"Hän hermoille työasioita. Kaiken lisäksi isäsi meinasi lähteä sinne laittamaan Charlie ojennukseen. Jouduin pitämään puhuttelun hänelle." Katya vastasi.

"Kaikki on nyt kuitenkin hyvin?" Sasha kysyi.

"On. Isäsi rauhoittui ajan kanssa. Vaikka isäsi on kiivas ja luja, hän ei koskaan ole väkivaltainen. Hänen mukaan Charlielle on annettu mahdollisuus, hieman epäilyttää se, mutta kuitenkin. Miten siellä?" Katya vastasi ja kysyi.

"Charliesta olen huolissaan. Hän avautui lapsuudestaan ja vanhemmistaan. Kaikista pahinta on se, että hän ei ollut tietoinen isänsä sairaudestaan." Sasha vastasi.

"Luin Charlien isän tiedot. Miten Charlie reagoi siihen?" Katya kysyi.

"Charlie sai hermoromahduksen. Hölmönä menimme sanomaan asian päin kuonoa, vaikka toinen ei ollut tietoinen edes siitä." Sasha murheissaan vastasi.

"Ette te sitä tienneet. Haluatko puhua siitä?" Katya kysyi.

"Voin kertoa sen, mitä Charlie kertoi." Sasha vastasi.

Sasha kertoi äidilleen saman tarinan, jonka Charlie oli kertonut. Katya kauhisteli kuullessaan, miten Burt hyväksikäytti omaa poikaansa.

"Voi hyvä luoja häntä auttakoon. Charlie parka." Katya päivitteli.

"Kaikista pahinta on se, ettei Charlie ollut tietoinen isänsä kasvaimesta. Tieto oli melko shokki, josta romahti täysin. Herättyään Charlie ei muistanut mitään, kunnes maattessamme kahdestaan, muisti palautui." Sasha vaisuna totesi.

"Muistat vaan olla hänen rinnalla, jos Charlie romahtaa uudestaan. Ei ole hyvä olla silloin yksin. Charliella on pitänyt lapsuuttaan pimennossa koko ikänsä, joten paras apu, jonka voit antaa on kuunnella ja olla tukena. Varsinkin, jos asiasta on pimennossa asioita." Katya neuvoi.

Sasha huomasi sivusilmällä, että Charlie oli herännyt. Charlie tallusteli keittiöön, hyräilen. Hänellä ei näyttänyt olevan mitään hätää.

"Äiti? Charlie on hereillä." Sasha kuiskasi puhelimeen.

"Juttele hänelle." Katya neuvoi.

Sasha mietti hetken sanojaan.

"Hei rakas, nukuitko hyvin?" Sasha kysyi

"Hei Sasha. Nukuin erinomaisesti." Charlie vastasi iloisesti, alkaessaan lukea aamulehteä.

"Millainen olo?" Sasha kysyi.

"Erinomainen, ei minulla ole mitään hätää." Charlie vastasi, lukiessaan lehteä.

"Äidiltä terveisiä. Hän on huolissaan sinusta." Sasha kertoi.

"Minusta? Minkä takia?" Charlie kysyi, ihmettelen.

"Hän kuuli sinun voinnista. Haluaa varmistaa, että kaikki on hyvin." Sasha sanoi, pitäen luuria korvan juurella.

"Mistäs nyt tuulee? Ei minulla ole mitään hätää, voin mainiosti. Kerro terveisiä. Tulemme käymään lomilla sielläpäin." Charlie selitti.

Sasha jutteli vielä hetken äitinsä kanssa ja hyvästeli hänet sitten. Sasha laski luurin alas ja suuntasi jääkaapille. Sasha avasi jääkaapin, istahti lattialle ja katsasti sen. Yhtäkkiä Charlie halasi Sashaa selän takaa syvällisesti, käärien käsivarret Sashan ympärille.

"Kiitos." Charlie sanoi.

Sasha oli helpottunut. Hänestä oli jälleen ollut apua Charlielle vain olemalla oma itsensä. Sasha rentoutui halaukseen ja kaksikko olivat joitakin minuutteja hiljaa.

Useiden kymmenien minuuttien päästä Charlie ja Sasha istuivat keittiön pöydän ääressä vierekkäin ja lukivat Annabellen tuomaa vihkoa. Charlie lueskeli tällä hetkellä vanhempiensa nykyistä tilannetta.

"Isä on näköjään tullut uskoon ja toimii pappina. Auttaa kaltaisiani kaltoinkohteluita pentuja." Charlie ihaili.

"Ja ovat yhä yhdessä." Sasha ihaili.

"Joo ja rakastavat nyt toisiaan enemmän." Charlie jatkoi.

Sasha kohdisti katseen Charlien ja hymyili.

"Aiotko joskus tavata heidät?" Sasha kysyi.

Charlie käänsi katseen Sashaan.

"Olen minä miettinyt sitä. Pitäisi kai minun tavata heidät ja kertoa isälle, että olen antanut hänelle anteeksi." Charlie vastasi.

"Oikeasti?" Sasha liikuttuneena kysyi.

"Olen minä. Isäni ei voinut mitään itselleen. Jos aion jatkaa elämääni kanssasi ja perustaa perheen, en voi jäädä murehtimaan menneitä. Yritän olla omille lapsille parempi isä, mitä omani ei voinut olla." Charlie vastasi hymyillen.

Sasha otti Charlien poskesta kiinni ja peukalolla silitti hellästi.

"Olet sinä vaan uskomaton." Sasha ihaili.

Charlie naurahti ja hymyili. Sasha yllättäen antoi pusun Charlien poskelle, josta Charlie punastui hieman. Charlie ja Sasha havahtuivat oveen koputukseen, jolloin Charlie nousi tuolilta ylös ja suuntasi ovelle. Avattuaan oven, paljastui koputtajiksi Daniel ja Flo. Daniel kuljetti neljää pizzalaatikkoa.

"Hei Charlie, voidaanko tulla?" Daniel kysyi

"Toki." Charlie vastasi ja ohjasi heidät sisälle.

Charlie palasi takaisin samalle tuolille istumaan.

"Mikäs teidät tänne toi?" Charlie kysyi.

"Sovin Sashan kanssa, että tulen muutaman tunnin päästä takaisin." Daniel vastasi ja kantoi neljä pizzalaatikkoa pöydälle.

"Aivan niin. Eikös sinun pitänyt olla töissä?" Charlie kysyi ja käänsi katseen Flohon.

"Pääsin ensimmäisen päivän kunniaksi aikaisemmin. Tapasin Danielin matkalla, joten lähdin tänne." Flo vastasi ja istuutui pöydän ääreen vastapäätä Charliesta.

"Toin pari pitsaa samalla, sillä lähdin katsomaan vointiasi." Daniel totesi ja istuutui Flon viereen.

"Millainen olo?" Flo kysyi.

"Ei minulla hätää ole. Kaikki on hyvin." Charlie hymyillen vastasi.

"Jäikö lääkkeestä mitään sivuoireita?" Flo kysyi.

"Ei enää. Herätessäni minulla oli outo olo. Nyt ei ole mitään." Charlie vastasi.

"Miten sen, 'erään' asian kanssa?" Daniel varovasti kysyi.

"Siis isäni kasvaimen kanssa?" Charlie kysyi.

"Niin se." Daniel vastasi.

"No olihan se melko shokki saada tietää isän käytöksen syy. Jostain syystä minulle ei ole sitä kerrottu, vaikka lukemassani vihossa lukee." Charlie vastasi.

"Tiedätkö, miten isällesi kävi?" Flo kysyi.

"Tiedän sen, mitä tässä vihossa kerrottiin, että hänet oli löydetty tajuttomana. Olin ilmeisesti hakannut häntä kunnolla. Toivuttuaan sairaalassa, hän oli myöntänyt kaiken. Isäni oli myöntänyt juopottelut, vaimonsa lyömisen, minun kaltoinkohtelun, poikansa hyväksikäytön ja virkavallalle valehtelun. Hän oli myös kertonut omista oireistaan ennen muuttumistaan ja kuinka ennen raivokohtausta viilasi päästä. Hänet kuvattiin ja todettiin aivokasvain. Häntä leikattiin useasti ja hän toipui siitä, mutta joutui olemaan sairaalassa kauan. Välillä hän pääsi kuitenkin kotona käymään, olen tainut nähdä hänet silloin aina. Hän toipui täysin ja kirkossa sanoi löytävänsä vapahtajan, jolloin isäni tuli uskoon. En tiedä sitä, mihin vanhempani joutuivat, mutta pääsivät maan päälle takaisin. Nykyään hän toimii New Orleansin pappina, auttaen minunlaisia kaltoin kohteluita lapsia ja tutkii joskus rikoksia, sillä hän pääsee lähelle hyviä kuin pahoja koiria aitoudellaan. Äitini ja isäni ovat edelleen yhdessä ja rakastavat toisiaan nyt enemmän. Tietääkseni kaikki on nyt hyvin ja asuvat samassa paikassa. Isää on usein vaivannut minun lapsuuteni. Hän on rukoillut ja järjestänyt jumalanpalveluksia, mutta ei pysty antamaan itselleen anteeksi." Charlie kertoi.

"Oletko ajatellut käydä tapaamassa heitä?" Daniel kysyi.

"Olen minä sitä miettinyt. Pitäisi sitä kai käydä puhumassa asia läpi ja kertomassa isälle, että olen antanut hänelle anteeksi.." Charlie sanoi.

"Miten olet niin rauhallinen?" Flo ihmetteli.

"Olen päässyt irti omista demoneista ja oppinut hyväksymään se asian. Jos pidän menneestä kiinni, en voi koskaan jatkaa elämääni Sashan kanssa. Eikä isäni voinut sille käytökselle mitään. Todennäköisesti kasvain alkanut muuttamaan isää silloin." Charlie totesi.

"Ei se kuitenkaan oikeutta hyväksikäyttämään omaa poikaansa, vaikka aivokasvain on." Flo sanoi, hieman ollessaan vihainen.

"Ei tietenkään. Ei se syy tietenkään ole sellaiseen tekoon. Vaikka antaisin anteeksi, en siltikään välttämättä unohda sitä ikinä. Haluan antaa anteeksi ja päästää vihasta jo irti. En jaksa vaan vihoitella koko elämääni." Charlie vastasi, rapsuttaen päätä.

"Olet sinä vaan uskomaton." Daniel totesi.

"Kuinka niin?" Sasha kysyi.

"Charlie, osaat olla melko uros. Ensin isäsi kohteli sinua lapsuudessasi julmasti ja pahoinpiteli. Eikä myöskään ollut mikään isä-malli ja hyväksikäytti sinua. Silti olet niin oikeudenmukainen ja annat anteeksi. Ei sinua voi kuin kunnioittaa." Daniel ihmetteli.

"Kuten sanoin, en jaksa vihoitella koko elämääni. Jos aion jatkaa elämääni Sashan kanssa ja perustaa perheen, en voi jäädä murehtimaan menneitä. Yritän olla omille lapsille parempi isä, kun omani ei pystynyt olemaan. Oli meillä isäni kanssa hyviäkin hetkiä ennen kuin kaikki muuttui, kun aivokasvain paineli nappuloita." Charlie totesi.

"Älä murehdi niistä enää. Pääasia on, että sinulla on kaikki hyvin." Sasha lohdutti

"En aiokaan. Kuten minulla on tapana ajatella, 'ei saa jäädä tuleen makaamaan, vaan täytyy tallustella eteenpäin'. Tapahtunut on tapahtunut, sitä ei saa muutettua, vaikka voissa paistaisi." Charlie vitsaili.

Nelikko jatkoivat keskustelua ja nauroivat välillä, syöden Danielin tuomia pitsoja. Sasha oli onnellinen, sillä hän oli saanut saman Charlien takaisin, mikä hän oli ennen romahdusta.

Ilta lähestyi, joten Daniel ja Flo poistuivat omiin hotellihuoneisiin. Charlie ja Sasha tappoivat aikaa, jonka jälkeen ennen keskiyötä valmistautuivat iltapesuihin. Makuuhuoneessa kaksikko rakastelivat pikaisella paritelulla, sillä väsymys alkoi jo näkyä. Seuraavana aamuna Sasha meni töihin kahvilalle, Charlien viettäessä aikaa Danielin seurassa.