LUKU 17
Matka alkaa

Päivä oli edennyt hiljalleen jo iltapäivän puolelle ja tällä aikaa Luffy, Zoro ja Nami olivat lopettelemassa ateriaansa Meshissä. Olkihattuinen poika kaivoi sillä hetkellä kurkkuaan ja onnistuikin lopulta kaapimaan ulos sinne takertuneen kalanruodon.

"Phuuuh! Lähtihän se lopulta!" Luffy puuskahti helpottuneena.

"Ääliö.. Ihmisen kurkkua ei yleensä ole rakennettu käsittelemään kalanruotoja." Zoro totesi.

"Sitä paitsi.. Yleensä kun syöt kalan niin siitä jää jäljelle tämmöinen!" Nami puuskahti hikipisara ohimollaan ja näytti kalanruotoa, johon oli oikeaoppisesti jäänyt vain pyrstö sekä pää.

"Joka tapauksessa, syöminen on nyt hoidettu, joten meidän on varmaankin aika lähteä." Miekkamies lisäsi loppuun.

"Hmmh.. Olet oikeassa.. Mutta Feliziaa ei ole näkynyt! Hänenkin pitää tulla!" Olkihattuinen poika nurisi samalla kun tämä vielä järsi kurkustaan onkimaansa kalan ruotoa.

Nami oli juuri sanomassa asiaan jotain, kun samassa ravintolan ovi kävi, jolloin kolmikko huomasi, että tulija oli itse Kaya-neiti. Vaaleahiuksinen nainen katseli hetken ympärilleen, kunnes näki etsimänsä kolmikon ja totesi samalla astellessaan näiden luo; "Täällä te siis olitte..!"

"Hei! Kartanon neiti!" Luffy hihkaisi.

"Eikö sinun pitäisi olla sängyssä?" Nami kysyi ihmeissään.

"Ei.." Kaya vastasi ja jatkoi; "Olen ollut sairas jo vuoden verran.. Oikeastaan siitä asti kun menetin vanhempani.. Mutta Usopp rohkaisi ja auttoi minua pysymään vahvana.. Siksi en aio enää olla heikko!" Vaaleahiuksinen nainen totesi hymyillen ja lisäsi; "Mutta, asiasta toiseen.. Kuulin, että te tarvisitte laivan?!"

"Laivan! Aiotko antaa meille sellaisen?!" Luffy kysyi innoissaan.

Samaan aikaan Felizia ja Usopp olivat valmistautumassa lähtöön Usoppin talolla. Punahiuksinen nainen oli jo saanut omat tavaransa pakattua ja oli sillä hetkellä kylpyhuoneessa siistiytymässä ja vaihtamassa toisenlaisiin vaatteisiin. Naisen asukokonaisuus koostui tällä kertaa mustasta, lyhythihaisesta topista, joka jätti myös hieman esiin hänen hartioitaan, tuoden näin esiin myös tummanpunaisten liivien olkaimet. Jalassaan naisella oli tummat, puoleen reiteen ulottuvat housut sekä ruskeat, pitkävartiset lehtimäiset saapikkaat. Felizia oli myös jälleen kasvattanut hiuksiinsa samanlaisen tummansinisen orkidean, minkä hän oli menettänyt aikaisemmin taistelussa Kuroa vastaan. Punapää katsoi vielä itseään lyhyesti peilistä, kasvattaen samalla koristeeksi kehonsa ympärille muutamia ohuita kukkamaisia köynnöksiä, iskien tämän jälkeen tyytyväisenä silmää omalle kuvajaiselleen ennen kuin astui ulos kylpyhuoneesta, siirtyen seuraavaksi katsomaan, mikä pitkänenäisen pojan tilanne oli.

Usopp oli juuri samaisella hetkellä saanut tungettua viimeiset tavaransa jo ennestään täysinäiseen reppuunsa ja nyt pitkänenäinen poika vain makoili sängyllään, kunnes tämä kuuli kenkien kopinaa ja nousi istumaan, huomatakseen punahiuksisen kaunottaren astelevan esiin. Nuori mies ei voinut olla salaa ihastelematta, kuinka upealta Felizia jälleen kerran näytti valitsemassaan asukokonaisuudessa, mutta herrasmiehenä Usopp ei kuitenkaan sanonut mitään vaan hypähti pystyyn ja alkoi vaivalloisesti asetella jättimäistä reppuaan selkäänsä.

"Oletko ihan varma, että selviät tuon kaiken tavaramäärän kanssa..? Tai että ylipäätänsä edes tarvitset tuon kaiken..?" Felizia kysyi hikipisara ohimollaan samalla, kun tämä heitti oman laukkunsa olalleen.

"Todellinen merten soturi ei pienistä hätkähdä!" Usopp julisti ja oven avattuaan alkoi astelemaan ulospäin, vain huomatakseen, että hänen reppunsa oli siinä samassa juuttunut tiukasti kiinni oviaukkoon.

"Hrrrrmmmhh! Hmmmggghh! Hemmetti! Miksen pääse ulos!?" Usopp puhisi ja yritti kiskoa itseään irti.

"No ehkä siksi, että reppusi on isompi kuin itse ovi!" Felizia tuhahti ja alkoi työntämään pitkänenäisen pojan kiinni juuttunutta kantamusta voimiensa takaa.

"Aaarrhh! Juuri.. Juuri kun sain kaiken pakattua mahdollisimman hyvin!" Usopp ärisi naama irveessä, vetäen itseään eteenpäin parhaansa mukaan. Silloin oven karmien molemmin puolin alkoi kuulua ikävää kitinää ja natinaa.

"Vielä.. Vielä vähän..!" Felizia murisi ja silloin pisamakasvoinen nainen päätti astella vähän kauemmas ja huudahti; "Jatka vain! Minä tönäisen täältä päästä kunnolla!"

"Teet.. Teet mitä?!" Usopp huudahti kauhistuneena kesken kiskomisen, kun samassa punahiuksinen nainen syöksähti liikkeelle ja pamautti itsensä kovalla voimalla päin Usoppin reppua. Kuului hirveä rysähdys, kun talon oviaukkoinen seinä antoi hajoten periksi, jolloin huivipäinen poika lensi komeassa kaaressa reppuineen ilmaan, ennen kuin iskeytyi maahan, minkä jälkeen tämä rupesi kovalla vauhdilla vierimään kantamuksineen alaspäin pitkin edessä ollutta mäkeä, suunnistaen tällä lailla kohti rannikkoa.

"GYAAAAAAHHH! FELIZIA! AUTA!" Usopp kiljui pyöriessään poispäin tuosta pisamakasvoisesta naisesta, joka sillä hetkellä vielä seisoi hajonneen oviaukon luona, hikipisara ohimollaan.

"VOI HELVETTI SINUN KANSSASI!" Punapää huusi hampaat irvessä, lähtien laukku olallaan juoksemaan ystävänsä perään.

Aallot löivät hiljalleen kivikkoiseen rantaan, kun Luffy, Zoro ja Nami olivat saapuneet Kayan kanssa pohjoiseen solaan. Rannalla seisoi odottamassa hovimestari Merry ja miehen takana, aaltojen syleilyssä keinahteli hiljalleen iso, kaksimastoinen laiva, jonka keulakoristeeksi oli muotoiltu sarveikas pässin pää.

"No jopas jotakin!" Zoro totesi.

"Karaveli!" Nami huudahti.

"VAAAUUUTSII!" Luffy sanoi suu pyöreänä.

"Tervetuloa! Olenkin odottanut teitä!" Merry totesi ja ja jatkoi; "Laivan malli on hiukan vanhahtava, mutta suunnittelin sen itse.. Tämä on kaksimastoinen karaveli latinalaispurjeella. Aluksen nimi on Going Merry." Tällöin hovimestari pisti myös kunnolla merkille edessään olevan kolmikon ja lisäsi vielä loppuun; "Te siis olette ne, jotka auttoivat Usoppia ja Feliziaa häätämään kylää uhanneet piraatit.. Odotin tietä hieman isommiksi.."

"Mekö siis todellakin saadaan tämä alus?!" Luffy totesi innoissaan, ohittaen perinteisesti kaiken, mitä Kayan hovimestari oli sanonut.

"Kyllä vain! Minä suorastaan vaadin." Kaya vastasi hymyillen.

"Seuraavaksi muutama neuvo liittyen laivan ohjaukseen.." Merry totesi tähän kohtaan ja alkoi selostamaan ohjeitaan olkihattuiselle pojalle, joka ei tehnyt muuta kuin katsoi pässisarvista miestä ihmeissään. Tällöin Nami hyppäsi väliin, pyytäen hovimestaria kertomaan ohjeensa vain ja ainostaan hänelle.

"Tämä on kyllä siisti laiva!" Luffy totesi innoissaan, jättäen Namin kuuntelemaan Merryn selostusta.

"Olemme myös lastanneet mukaan kaiken tarpeellisen, mitä tarvitsette mukaan matkalle." Kaya totesi.

"Kiitos paljon vaivan aiheuttamisesta!" Olkihattuinen poika vastasi virnistäen.

"Se on "Kiitos paljon vaivannäöstä" Ääliö.." Zoro tuhahti.

Siinä samassa solan yläpuolelta alkoi kuulua tasaista jyrinää sekä huutoa. Silloin rannalla seisova viisikko huomasi, kuinka jokin pyöri kovaa vauhtia heitä kohti ja samassa he myös näkivät, kuinka tuttu, punahiuksinen nainen ilmestyi hieman tuo omituisen kappaleen jäljessä solan yläpäähän.

"PYSÄYTTÄKÄÄ TUO ÄÄLIÖ!" Kuului Felizia huuto, jolloin kaikki paikalla olijat tajusivat, että omituinen, huutava ja pyörivä kasa oli Usopp, joka sillä hetkellä huutaen rukoili jotakuta auttamaan häntä.

"Usopp!?" Kaya huudahti ihmeissään.

"Mitä hän oikein tekee?" Luffy ihmetteli.

"En tiedä.. Mutta meidän kyllä tosiaankin pitää pysäyttää hänet.. Tuolla menolla hän osuu muuten laivaan." Zoro vastasi ja juuri kun Usopp oli reppuineen iskeytymässä kaksikkoa päin, nämä nostivat jalkansa ylös, jolloin kuului vain kova tömähdys, Usoppin pysähtyessä niille sijoilleen.

"Kii.. Kiitos avusta.." Usopp mumisi, tämän naaman ollessa litistyneenä Luffy ja Zoron kenkien alla.

"Ei ongelmaa!" Kaksikko vastasi yhdestä suusta.

"Joten.. Te olette tosiaankin lähdössä.." Kaya sanoi Usoppille ja Felizialle.

"Jep.. Ennen kuin jompikumpi muuttaa mieltänsä.. Älä kuitenkaan yritä estellä meitä, ethän." Usopp vastasi, punahiuksisen naisen seisoessa hiljaa tämän vierellä.

"En tietenkään..! Kuulin, että olette päättäneet tehdä näin.. Mutta silti.. Se tekee minut surulliseksi." Kaya sanoi.

"Mutta seuraavan kerran, kun tulen tänne takaisin, saat kuulla tarinoita, jotka ovat vielä uskomattomampia kuin kertomani valeet!" Usopp virnisti.

"Kiitos.. Odotan sitä innolla!" Kaya hymyili.

Silloin punahiuksinen nainen yllättäen asteli Kayan eteen, ojentaen samalla kätensä, jolloin siitä versoi esiin kaunis, valkoinen orkidea. Kaya katseli ihmeissään, kun Felizia nyppäsi kukan irti kädestään ja katsoi sen jälkeen vaaleahiuksista naista.

"Saanko?" Felizia kysyi.

"Toki..?" Kaya vastasi kysyvästi, jolloin pisamakasvoinen nainen asetteli hellästi luomansa kukan tytön hiuksiin.

"Se näyttää oikein hyvältä." Felizia totesi hymyillen, saaden Kayan silmäkulmat kostumaan. Lopuksi punapää vielä halasi ystäväänsä lämpimästi ja kuiskasi jotain tämän korvaan, ennen kuin toivotti tälle hyvää jatkoa, astellen sen jälkeen hieman sivummalle. Samalla Kaya kaivoi hameensa taskusta esiin kirjeen, katsoen sen jälkeen Usoppin suuntaan.

"Mitä täällä tapahtuu?" Kuului olkihattuisen pojan kysymys, jolloin Nami kalautti tätä päähän, laittaen samalla sormensa huultensa eteen.

"Uuummm.. Usopp.. Ennen kuin lähdet, minulla olisi sinulle jotain.." Kaya sanoi hieman vapisevalla äänensävyllä ja asteli sen jälkeen pitkänenäisen pojan luo, pitäen samalla kirjettä ojennetussa kädessään.

"Tämä kirje sisältää kaiken sen, mitä en ehtinyt sinulle kertomaan.. Se sisältää.. No, palan ajatuksiani, jotka toivottavasti tulevat aina kulkemaan mukanasi.. Luethan sen heti kun pystyt..?" Kaya sanoi hiljaa.

"Kaya.. Kiitos.. Mi-" Mutta enempää Usopp ei ehtinyt sanomaan, kun vaaleahiuksinen nainen siinä samassa kietoutui pojan kaulalle ja halasi tätä lujasti. Tyttö kuiskasi vielä samalla jotain pitkänenäisen pojan korvaan, antaen lopuksi tämän poskelle hellän suukon. Tämän jälkeen Kaya irrottautui Usoppista ja asteli vieno hymy huulillaan hovimestarinsa viereen, jättäen pitkänenäisen pojan tuijottamaan tämän perään kasvot punaisena, kun samalla hetkellä Felizia vaivihkaa iski Kayan suuntaan lyhyesti silmää ja nosti peukalonsa pystyyn.

Pitkältä tuntuneen ajan kuluttua Usopp heräsi nykyhetkeen ja aloitti takerrellen; "Öööh.. Niin.. Hmm.. Mitäs minun piti.. Ai niin..!" Tämän jälkeen huivipäinen poika vilkaisi syrjemällä seisovan punapään suuntaan ja huikkasi; "Felizia, oletko valmis? Meidän pitäisi tosiaankin nyt lähteä!"

"Mitä!? Miten niin?" Kuului äkkiä olkihattuisen pojan kysymys.

"Mikä kysymys tuo nyt on?" Usopp kysyi kummastellen ja jatkoi; "Me ollaan molemmat piraatteja, joten totta kai lähdemme kohti omia seikkailujamme.."

"Mutta Felizia lupasi jo liittyä mun toverikseni! Etkö luvannutkin?!" Luffy tokaisi ja katsoi punahiuksisen naisen suuntaan, saaden samalla Usoppin suun loksahtamaan auki.

"No en minä suoraan kyllä mitään luvannut, mutta-" Felizia aloitti ja raapi vaivaantuneesti niskaansa, kunnes oranssihiuksisen naisen huudahdus keskeytti tämän; "Mutta Luffy! Etkö muista mitä kerroin sinulle?! Mitä jos Merivoimat saavat selville, että mukanamme on entinen-" Nami aloitti, mutta olkihattuinen poika keskeytti tämän siinä samassa.

"Ei minä välitä, vaikka Felizia olisi ollut ennen Punakolli-Piraattien jäsen-" Olkihattuinen poika aloitti.

"Punakallo-Piraattien!" Nami korjasi.

"Anteeksi.. Mitä?" Felizia kysyi siinä samassa, saaden oranssihiuksisen naisen katsomaan tätä kauhuissaan, ennen kuin tämä piiloutui Luffy selän taakse ja huudahti; "Se oli Usopp! Usopp kertoi minulle! Syy ei ollut minun!" Tällöin punapää vilkaisi vuorostaan pitkänenäistä poikaa, joka siinä samassa hypähti itse reppunsa taakse ja huusi peloissaan; "Se oli vahinko! Se vain lipsahti kun luulin sen laikkunaamaisen kissanretaleen tappaneen sinut! Ihan tosi! Älä vain tapa minua!"

Felizia vilkaisi vielä lyhyesti ensin Namin ja sitten Usoppin suuntaan. Lopulta punapää kuitenkin huokaisi syvään ja katsoi sen jälkeen olkihattuista poikaa, osoittaen sanansa tälle; "Tämä asia olisi kuitenkin tullut ilmi jossain vaiheessa.. Minä tosiaan olen edesmenneiden Punakallo-Piraattien viimeinen elossa oleva jäsen.. Entinen perheeni tuhottiin Tuulimylly-Saaren mukana.. Ja voi olla, että Merivoimat saavat enemmin tai myöhemmin selville, että olen elossa, joten ymmärrän, jos et halua minun enää-"

"Ei mä edelleenkään välitä!" Olkihattuinen poika tokaisi kesken Felizian lauseen ja jatkoi; "Sulla on siistit pirunmarjavoimat, olet pähee kuin mikä ja ennen kaikkea vahva! Lähdetään yhdessä kohti Grand Linea ja jos Merivoimat hyökkää kimppuumme, me hoidellaan ne!" Luffy lopetti leveästi virnistäen.

Punahiuksinen nainen painoi tällöin päänsä alas ja tunsi, kuinka kyyneleet kihosivat hänen silmiinsä. Felizia ei ollut ikuisuuksiin tavannut ketään noin aitoa ja epäitsekästä ihmistä. Tämä viimeistään todisti sen, että tuon joukon avulla hän varmasti saisi toteutettua unelmansa. Punapää vilkaisi kuitenkin vielä Usoppin suuntaan, joka samalla hetkellä myös tajusi, että tämä oli kuitenkin se reitti, mitä hänen ystävänsä oli tarkoitus kulkea. Pitkänenäinen poika nyökkäsi reppunsa takaa vieno hymy huulillaan, jolloin Felizia hymyili tälle leveästi, ennen kuin käänsi katseensa takaisin olkihattuiseen poikaan päin.

"Kiitos.." Felizia aloitti ja pyyhki kasvonsa, ennen kuin lisäsi; "Eiköhän sitten hoideta homma kotiin.. Kapteeni!" Tämän jälkeen punapään kädestä luikersi esiin muutama köynnös, jotka tarttuivat kiinni laivan kaiteeseen ja siinä samassa pisamakasvoinen nainen heilautti itsensä sulavasti Going Merryn kannelle.

"JAHUUU! Meillä on uusi toveri!" Luffy huusi ja hypähteli innoissaan, pisamakasvoisen naisen virnistäessä leveästi, Zoron hymähtäessä hyväksyvästi ja Namin huokaistessa syvään hikikarpalo ohimollaan.

"Noniin.. Eipä tässä sitten muuta.. Turvallista matkaa teille kaikille! Toivottavasti me tapaamme vielä joskus! Pitäkää ennen kaikkea hyvää huolta Feliziasta!" Kuului siinä samassa Usoppin huuto, kun tämä samalla alkoi vaivalloisesti siirtää reppuaan kohti omaa pientä venettään. Silloin olkihattuinen poika lopetti hyppimisen ja katsoi ihmetellen pitkänenäisen pojan suuntaan.

"Mitä sinä oikein selität?" Luffy kysyi ihmetellen.

"Jestas.. Olet kyllä hidas.. Kuten aikaisemmin totesin, olemme nyt molemmat piraatteja, joten ehkä taas joskus tapaamme näillä merillä.." Usopp puuskahti.

"Lakkaa jo selittelemästä ja hyppää sinäkin kyytiin!" Zoro tokaisi ja osoitti laivan kantta, saaden Usoppin katsomaan heitä ihmeissään.

"Sähän olet jo myös meidän toveri, etkö vain..?" Luffy sanoi ja nojasi Going Merryn kaiteeseen.

"Sitä paitsi, pitäähän jonkun pitää sinua silmällä siihen asti, kunnes taas palaamme tänne!" Felizia lisäsi virnistäen ja vilkaisi lyhyesti Kayan suuntaan, joka käänsi punastellen katseensa poispäin.

"Mi-" Usopp sai sanottua. Hetken pitkänenäinen poika vain seisoi aloillaan, kunnes huudahti lopulta; "MINÄ.. MINÄ OLEN SITTEN KAPTEENI?!"

"ÄLÄ SEKOILE! MINÄ OLEN KAPTEENI!" Luffy huusi hampaat irvessä, samalla kun muu joukkio Kayaa ja Merryä myöten puhkesi nauramaan yhteen ääneen.

Ninjin, Piiman ja Tamanegi nojailivat kaukaisen kallion reunalla olevaan puunrunkoon ja katselivat, kuinka Olkihattuisen pojan ja tämän toverien uusi laiva seilasi hiljalleen kohti horisonttia.

"Siellä Kapteeni ja Vara-Kapteeni menevät.." Ninjin sanoi.

"Tärkeintä on, että Kapteeni on yhdessä Vara-Kapteenin sekä heidän uusien ystäviensä kanssa.. Nyt tunnen omankin oloni rauhallisemmaksi.." Piiman totesi.

"Samaa mieltä.. En ole koskaan nähnyt ketään, jotka olisivat yhtä vahvoja kuin Vara-Kapteeni." Tamanegi sanoi.

"Me emme tietenkään voineet estää heitä.. Kapteeni halusi aina olla piraatti ja Vara-Kapteeni.. Hänellä oli oma unelma toteutettavanaan." Ninjin lisäsi.

"Silti.. Kyläläiset tulevat olemaan surullisia, kun kerromme heille uutiset." Piiman huokaisi.

"Tämä tuli niin äkkiä.. Ja vain siksi, koska Kapteeni oli jo yksistään aika meluisa tapaus.." Tamanegi totesi ja pyyhkäisi silmäkulmaansa.

Pojat seurailivat vielä pienen hetken Going Merryn menoa, kunnes Piiman kääntyi kahden ystävänsä puoleen ja sanoi; "Kaverit.. Minulla on idea!"

"Minkälainen?!" Ninjin ja Tamanegi kysyivät yhteen ääneen, jolloin Piiman nousi ylös ja viittoi kaksikon tämän mukaan.

Samaan aikaan Kaya sekä hänen hovimestarinsa olivat siirtyneet erään toisen kallion reunamalle katselemaan, kuinka Going Merry kutistui pienemmäksi ja pienemmäksi seilatessaan kohti aavaa merta. Vaaleahiuksinen nainen oli istuutunut pienen puun alle ja piteli kädessään valkoista orkideaa, jonka Felizia oli hänelle antanut.

"Merry.." Kaya aloitti, jolloin pässisarvinen mies käänsi huomionsa emäntänsä suuntaan, kun tämä jatkoi; "Valehteleminen.. Se todellakin sattuu.."

"Tarkoitatteko Klahadoren tapausta?" Merry kysyi, jolloin vaaleahiuksinen nainen pudisti päätänsä.

"Eli taidattekin tarkoittaa sitä, että oikeasti ette olisi halunnut päästää Usoppia lähtemään..?" Merry totesi, saaden pienen punan nousemaan nuoren tytön kasvoille, jonka jälkeen kaksikko keskittyi vielä hetkeksi seuraamaan Going Merryn menoa, kunnes laiva lopulta kutistui pois heidän näköpiiristään, kadoten horisontin taakse.

"Nuori neiti.. " Merry aloitti ja jatkoi; "Kuulin aikoinani tarinan kyläläisiltä koskien sitä, kun Usopp oli nuori." Tämä sai vaaleahiuksisen naisen katsahtamaan hovimestarinsa suuntaan, kun tämä alkoi kertoa tarinaansa siitä, kuinka pian Usoppin isän lähdettyä kylästä, poika oli menettänyt myös äitinsä tämän sairastuttua vakavasti. Sanat joita nuori Usopp oli sillä hetkellä huutanut olivat..

"..Merirosvot tulevat!.." Merry sanoi ja ja lopetti tarinansa; "Kaikki kylässä uskovat, että hänen vanhempiensa menetyksen tuoman surun takia hän jatkoi valehtelua, toivoen näin samalla, että jonakin päivänä hänen isänsä merirosvolaiva todella ilmaantuisi rannikolle ja tulisi hakemaan hänet mukaansa.."

Kaya pyyhki sillä hetkellä silmäkulmaansa pieni hymy huulillaan. Hänen hovimestarinsa jotenkin aavisti tytön ajatukset, koska tämä sanoi seuraavaksi; "Nyt varmaan ymmärrätte, miksei hän voinut jättää teitä yksin.. Usopp oli kuitenkin kokenut tässä kylässä aikoinaan samanlaisen menetyksen kuin tekin.. Myös senkin takia teidän täytyy kasvaa vahvaksi, kiitoksena kaikesta siitä, mitä se nuori mies teidän eteenne on tehnyt."

"Tiedän.." Kaya sanoi hymyillen ja asetti valkoisen orkidean takaisin hiuksiinsa. Samalla tytön mieleen muistui myös Felizian viimeiset sanat, jotka punapää oli kuiskannut hänelle rannalla;
"Rakenna oma polkusi, muokkaa oma tulevaisuutesi äläkä unohda elää.." Nämä kyseiset sanat olivat istuttaneet vaaleahiuksisen tytön sydämeen rohkeuden siemenen, jonka myötä tämä oli uskaltanut ottaa jo monta isoa askelta valitsemallaan polulla.

Ja poluista puheen ollen, sillä hetkellä edellä mainittu punahiuksinen nainen yhtyi iloisesti yhteiseen huutoon, kun tämä sekä hänen uudet ystävänsä kilistivät lasejaan niin Going Merryn kuin uusien toverien kunniaksi.

Samaan aikaan myös tuttu kolmikko, eli Ninjin, Piiman ja Tamanegi olivat saapuneet takaisin kylään ja olivat aloittamassa Piiman ehdottamaa ideaa.

"Aiommeko todella tehdä tämän?" Ninjin kysyi vielä kertaalleen.

"Todellakin! Kapteenin kunniaksi! Vara-Kapteenia unohtamatta!" Piiman vastasi ykskantaan.

"Annetaan mennä!" Tamanegi lopetti päättäväisesti, jonka jälkeen kolmikko veti syvään henkeä..

Lopuksi, Kayan ja Merryn kävellessä tahollaan kohti kartanoa, vaaleahiuksinen tyttö aloitti; "Kuule Merry.."

"Niin Kaya-neiti?" Hovimestari kysyi.

Ja täsmälleen samaan aikaan, kun kylässä kaikui tällä kertaa kovaan ääneen kolmen pojan yhteinen huuto; "MERIROSVOT OVAT TÄÄLLÄ!"..

.."Minä aion opiskella lääkäriksi!" Kaya totesi päättäväisesti.

"Se on hieno tavoite!" Hovimestari Merry vastasi leveästi hymyillen.

Näin Syrup Village on jäänyt taaksemme ja samalla Felizia on aloittanut uuden matkan, joka tulee varmasti pitämään sisällään vauhtia ja vaarallisia tilanteita, varsinkin kun miettii minkälaiseen porukkaan punapäämme on liittynyt..

Samalla ensimmäinen tarinakaari on nyt virallisesti paketissa, mutta matka totta kai jatkuu taas myöhemmin uusien lukujen myötä :). En malta odottaa, että saan jatkaa matkaa kanssanne eteenpäin!

Nähdään jälleen seuraavassa luvussa!

-WillofJ-

And here we are! Syrup Village has left behind and at same time Felizia has started a new journey, where's going to be lots of dangers and no dull moments.. Especially when we know what kind of gang our redhead has joined..

And at same time first arc is now officially over, but of course journey is going to continue later with a new chapters :). I can't wait to continue this journey with you all!

See you again in the next chapter!

-WillofJ-