Kaukana merellä, Hebigakurena nykyisin tunnetusta saaristosta pohjoiseen, suurikokoinen mies tarkkaili isoimmalla saarella sijaitsevaa kylää kaukoputken läpi. Hebigakuren perustamisesta... tai oikeammin sanottuna Jiro-saaren valtaamisesta oli kulunut nyt lähes vuosi. Näiden pitkien kuukausien aikana kylän johtajaksi julistautuneen Jinai Ryuun kimppuun oli lähetetty lukuisia, toinen toistaan kyvykkäämpiä salamurhaajia, mutta toistaiseksi yksikään ei ollut onnistunut surmaamaan rikollista, joka oli vallannut Konohan hallussa olleen vanhan sotilastukikohdan ja sen jälkeen koko saariston. Kylää tarkkailevan Girizakin tietojen mukaan Konoha oli jopa jo kerran lähettänyt isomman joukon ninjoja valtaamaan saaren takaisin ja häätämään sinne asettuneet rikolliset matkoihinsa, mutta huonoin tuloksin. Hebigakuren perustamista seuraavina kuukausina, Ryuun oli nopeasti onnistunut kerätä ympärilleen lisää alaisia, joiden avulla konohalaiset oli ajettu matkoihinsa. Eikä asiaa auttanut sekään, että kylässä asuvat siviilit olivat asettuneet Ryuun puolelle siinä missä Ryuun ympärille kerääntyneet ninjatkin. Ja tämä alaisten joukko näytti kasvavan päivä päivältä, sillä Girizakin tarkkaillessa kaukoputkensa läpi, kylän satamaan oli nytkin rantautumassa kolme pientä alusta, joista jokaisessa oli varmasti useita kylänsä jättäneitä ninjoja ja Otogakuresta poistuneita Orochimarun koekappaleita, jotka toivoivat pääsevänsä nyt Ryuun alaisuuteen.
Purren hammasta yhteen, Girizaki taitteli käsissään olevan kaukoputken kokoon ja työnsi sen povitaskuunsa. Oli selvää, että kylän turvatoimet olivat varmasti huipussaan, kiitos aiempien takaisinvaltausyritysten, joten tämä ei ollut ihanteellisin aika yrittää Ryuun tappamista. Samalla Girizaki kuitenkin tiedosti sen, että jokainen kuluva hetki tarkoitti sitä, että Ryuun joukot vain jatkaisivat kasvamistaan, kunnes isompien kylien olisi pakko tunnustaa kylän olemassaolo, kun Ryuu jossain vaiheessa alkaisi vaatia kylälleen itsenäisyyttä ja virallista ninjakylän asemaa. Girizakin mielestä vaikutti myös epätodennäköiseltä, että kukaan viiden suuren kylän kageista halusi todella Ryuusta eroon, sillä olihan tämä loppujen lopuksi tappanut Orochimarun, joka oli tunnettu jopa Ryuuta vaarallisempana rikollisena. Tavallaan Ryuu oli tehnyt isommille kylille palveluksen, vaikka tuskin oli itse ajatellut asiaa niin. Lisäksi isoilla kylillä oli yksinkertaisesti kädet aivan liian täynnä Akatsukiksi itseään kutsuvan järjestön kanssa, jotta olisivat voineet kunnolla keskittyä Ryuun muodostamaan uhkaan.
Puristaen kätensä nyrkkiin, Girizaki sulki keskittyneesti silmänsä ja alkoi kasata chakraansa. Hän piti varmana sitä, että Konohan viimeisimmän takaisinvaltausyrityksen jälkeen seuraavaa ei enää tulisi ja jos kukaan muu ei todella aikonut hankkiutua Ryuusta eroon, hänen olisi tehtävä se, vaikka se sitten tarkoittaisi sitä, että hän kuolisi itse. Saatuaan kerättyä jalkoihinsa riittävän suuren määrän chakraa, Girizaki astui käytössään olevan pienen aluksen laidan yli. Mies ei kuitenkaan uponnut veteen, vaan jäi meren pinnalle seisomaan, kunnes lähti lipumaan eteenpäin, vähitellen suuremmaksi ja suuremmaksi kasvavan aallon päällä. Tämä päivä tulisi olemaan Ryuun ja koko Hebigakuren viimeinen, jos se hänestä riippui.
oOo
"Kyllä, sinä todella odotat kaksosia", Dokukiri Rena, yksi Azusan alaisuudessa toimivista lääkintäninjoista sanoi, vahvistaen tiedon, jonka Azusa itsekin oli todennut vajaa tunti sitten. Hän oli toki aavistanut olevansa raskaana, mutta tajuttuaan, että tunsi yhden pienen chakran sijasta kaksi, hän oli alkanut epäillä omia aistejaan ja pyytänyt Renan tarkistamaan asian.
"Onnittelut lienevät paikallaan. Joko olet kertonut uutiset lasten isälle?" Rena kysyi. Vaikka he eivät olleet tunteneet toisiaan vielä kovin pitkään, Rena vaikutti olevan silti aidosti onnellinen hänen puolestaan. Ja vaikka hän ja Ryuu olivat vielä toistaiseksi pyrkineet pitämään suhteensa vain omana tietonaan, Azusa uskalsi olla melko varma, että Rena tiesi kyllä vallan hyvin kuka lasten isä oli, vaikka jättikin tämän hienotunteisesti mainitsematta nimeltä. Samalla tavoin hänkään ei udellut Renan yksityiselämästä. Ei ollut udellut edes silloin kun tämä itse oli joitakin vain pari kuukautta aiemmin synnyttänyt kuusikätisen lapsen, jonka isästä ei jäänyt epäilystäkään, kun otti huomioon, että koko kylässä oli yksi ainoa kuusikätinen mies.
"Kiitos… En ole vielä kertonut, mutta luulenpa, että se on seuraava asia, joka minun pitäisi tänään tehdä", Azusa onnistui vastaamaan. Hän tunsi yllättäen olonsa hieman hermostuneeksi. Toki he olivat Ryuun kanssa puhuneet lapsista, mutta tähän asti se oli ollut jotain mikä vain tapahtuisi jonain päivänä, kun olisi tapahtuakseen. Näitä lapsia ei oltu varsinaisesti suunniteltu etukäteen.
"Siinä tapauksessa en pidättele sinua kauempaa. En pidä sinulle tavanomaista luentoa, koska osaat sen luultavasti jo ulkoa", Rena sanoi silmää iskien, samalla kun Azusa kokosi tavaransa. Azusa hymähti ja väläytti pienen hymyn alaisensa suuntaan, ennen kuin poistui huoneesta ja lähti sitten mietteisiinsä uponneena kävelemään kohti sairaalan pääuloskäyntiä. Hän oli toki iloinen uutisesta, mutta samalla hän ei voinut mitään sille, että mietti, oliko lastenhankinta välttämättä hyvä idea juuri nyt. Hebigakuren välit muihin kyliin olivat parhaimmillaankin kireät ja vaikka Konohan viimeisin yritys saaren takaisin valtaamiseksi oli saatu torjuttua, mitä tapahtuisi seuraavaksi, kun Konoha yrittäisi uudestaan isommalla joukolla? Tai jos nämä päättäisivät liittoutua jonkin toisen kylän kanssa ja ajaa heidät saarelta pois ylivoiman turvin? Lisäksi hän toimi nyt heidän pienen kylänsä lääkintävastaavana ja käytännössä vastasi kokonaan sairaalan pyörittämisestä, vaikka he olivatkin värvänneet useita lupaavia lääkintäninjoja. Miten hän voisi edes kuvitella kasvattavansa kaksi lasta kaiken tämän keskellä?
Päästessään sairaalan pääovelle, Azusa vilkaisi nopeasti seinälle ripustettua kelloa, ennen kuin jatkoi matkaansa ovesta ulos ja kiersi sitten rakennuksen sivulle, mistä voisi oikaista kasvihuoneiden kautta suoraan kylän korkeimmalla kukkulalla sijaitsevalle linnakkeelle, sen sijaan, että olisi kiertänyt kauempaa ja kulkenut kylän katuja pitkin. Tähän aikaan päivästä Ryuu oli yleensä linnakkeella tekemässä paperitöitä, jakamassa tehtäviä ja vastaanottamassa tehtäväraportteja. Jos hän pitäisi kiirettä, hän ehtisi linnakkeelle ja voisi kertoa uutiset Ryuulle, ennen kuin tällä olisi tapaaminen Iwan ja Ishinin kanssa, jotka olivat palanneet kylään aamulla. Hetken verran nainen harkitsi pysähtyvänsä kasvihuoneille sen verran, että varmistaisi Rikimarulle varattujen myrkkyjen olevan valmiina tämän noudettaviksi, mutta päätti sitten luottaa siihen, että hänen alaisensa olivat hoitaneet asian. Uutisten kertominen Ryuulle tuntui sillä hetkellä tärkeämmältä.
Varttia myöhemmin, Azusa käveli jo linnakkeen portaita pitkin sisäänkäynnille ja jatkoi matkaansa jo tutuksi tulleita käytäviä ja portaikkoja pitkin ylimpään kerrokseen, minne Ryuu oli päättänyt työhuoneensa sijoittaa. Vaikka toimisto oli käytännössä melko monen mutkan takana, Ryuu oli päättänyt sijoittaa toimistonsa juuri ylimpään kerrokseen, koska pohjoisseinustalla olevista huoneista aukesi näkymä koko kylän yli ja näin Ryuu huomaisi saman tien, mikäli kylässä oli jokin vialla.
Azusan saapuessa perille, toimiston ovi oli kiinni kuten tavallista. Ryuu oli toki sanonut, että hänen lähimmillä alaisillaan oli vapaus tulla paikalle, milloin ja miten halusivat, mutta tästä huolimatta Azusa pysähtyi koputtaman kohteliaasti ja kuullessaan viimein kehotuksen astua sisään, nainen avasi oven ja astui huoneeseen. Jo oven avatessaan Azusa kuitenkin huomasi, että oli kaikesta huolimatta myöhässä, sillä Iwa ja Ishin olivat jo paikalla raportoidakseen tehtävänsä kulusta.
"Anteeksi, en kai keskeyttänyt pahasti?" Azusa kysyi ja katsoi Ryuuta, joka istui huoneen oikealla seinustalla työpöytänsä ääressä, selkä takanaan olevaa seinää kohti.
"Et suinkaan. Iwa ja Ishin saapuivat juuri, joten emme ehtineet päästä itse asiaan vielä. Mitä asiaa sinulla on?" Ryuu kysyi tyynesti, olettaen hänen asiansa koskevan varustehankintoja tai muita sairaalan pyörittämiseen liittyviä asioita, joihin hän toisinaan tarvitsi Hebikageksi julistautuneen Ryuun hyväksynnän.
"Ei mitään niin tärkeää, ettei se ehtisi odottaa. Voin tulla myöhemmin uudestaan tai voimme puhua myöhemmin illalla", Azusa tarjoutui ja oli jo aikeissa peruuttaa huoneesta ulos, jättääkseen miehet pitämään palaveriaan rauhassa. Ennen kuin hän ehti kuitenkaan sulkea ovea, hän huomasi Ryuun viittovan häntä tulemaan peremmälle huoneeseen. Mies ei selkeästi äskeisestä tajunnut, että hän ei tällä kertaa ollut liikkeellä työasioissa.
"Ei, tule vain sisään. Hoidetaan asia nopeasti ja jatkan sitten Iwan ja Ishinin kanssa… olettaen, ettei teillä ole kiire jonnekin?" Ryuu sanoi ja vilkaisi sitten alaisiaan, vaikka varmasti jokainen heistä tiesi, ettei kaksikolla ollut juuri vaihtoehtoja. Kysymys oli pelkkä muodollisuus ja kaksikko odottaisi juuri niin kauan kuin Hebikage vaatisi.
"Sopii toki. Ei raportilla niin kiirettä. Itse asiassa voisin odotellessa käydä satamassa ja…", Iwa ehti jo aloittaa tavanomaisen puhetulvansa ja oli jo lähdössä kohti ovea, kun Ishin ojensi kättään ja onnistui tarttumaan Iwan käsivarresta, estääkseen miehen lähtöaikeet. Luultavasti tämä olisi muussa tapauksessa todella poistunut ja mennyt johonkin useista satama-alueella nykyisin sijaitsevista baareista, viihdyttämään turisteja mielikuvituksellisilla tarinoillaan.
"Ei niin nopeasti Iwa. Tämä tuskin vie paria minuuttia kauempaa", Ishin sanoi. Niinpä Iwa jäi raskaasti huokaisten odottamaan ja Ryuu puolestaan katsoi keltaisilla silmillään Azusaa, odottaen tämän kertovan asiansa. Paikallaolijoiden sanoista huolimatta Azusa kuitenkin nielaisi ja epäröi hetken. Lopulta hän nyökäytti päätään kohti huoneen vasemmalla seinustalla olevaa ovea, joka johti toimiston vieressä olevaan isompaan kokoushuoneeseen. Vaikka Iwa ja Ishin tulisivat varmasti kuulemaan uutiset ennemmin tai myöhemmin, hän halusi silti kertoa raskaudesta ensin vain Ryuulle.
"Kahden kesken", Azusa sanoi vaativasti. Vasta tässä kohdin Ryuu vaikutti viimein tajuavan, että kyse oli jostain henkilökohtaisesta. Väittämättä kuitenkaan vastaan, mies nousi ylös tuoliltaan ja siirtyi Azusan perässä kokoushuoneeseen. Kuullessaan Ryuun sulkevan huoneen oven heidän takanaan, Azusa kääntyi ympäri ja nojautui vasten kokouspöydän reunaa. Vaikka he olivatkin nyt Ryuun kanssa kahden, hän tunsi siitä huolimatta olonsa hieman hermostuneeksi, sillä ei tiennyt lainkaan millaista reaktiota odottaa.
"Minä olen raskaana. Odotan kaksosia", Azusa sanoi lopulta suoraan, puhuen kuitenkin sen verran vaimeasti, ettei hänen äänensä kantautuisi oven toiselle puolelle. Azusan sanoja seurasi hiljaisuus, jota olisi voinut leikata kunailla. Ryuu näytti ensin vain hämmentyneeltä, kuin ei olisi uskonut kuulemaansa todeksi. Viimein mies sai kuitenkin toimintakykynsä takaisin. Azusa ehti vain hädin tuskin tajuta, kuinka Ryuu astui lähemmäksi ja veti hänet halaukseen. Pieni hymy kävi Azusan huulilla, tämänkin kietoessa kätensä Ryuun ympärille. Kylän kagena Ryuu tuntui pyrkivän pitämään yllä pelottavaa ja kylmää ulkokuorta, joten tämänkaltainen tunteiden näyttäminen oli suurin piirtein yhtä harvinainen tapahtuma kuin lumisade Sunagakuren aavikolla.
"Haittaako sinua, jos pyydän Ishinin kummisedäksi?" Ryuu katkaisi huoneessa vallinneen hiljaisuuden, päästämättä kuitenkaan Azusaa ihan vielä irti halauksestaan. Äänestä kuuli, että mies yritti pitää tunteensa hallinnassa, mutta huonoin tuloksin, sillä äänessä oli innostuksesta kertova pohjavire. Ryuun kasvoilla olevasta ilmeestä oli helppo päätellä, että ajatuksissaan tämä luultavasti suunnitteli jo linnakkeen täysremonttia lapsiystävällisemmäksi paikaksi. Ennen kuin uutisesta ilahtunut mies ehti kuitenkaan ryhtyä intoilemaan tämän enempää, Azusa kiirehti rauhoittelemaan tätä hieman.
"Älä nyt innostu vielä liikaa. Raskaus on vasta hyvin alussa, joten halusin siksi kertoa ensin kahden kesken. Näin aikaisin on olemassa keskenmenon…", Azusa aloitti. Ryuu kuitenkin kohotti toisen sormensa hänen huulilleen vaientaakseen hänet ja virnisti itsevarmasti.
"Huolehdit aivan turhaan. Kyse on sentään minun lapsistani. Olen varma, että kaikki sujuu hyvin ja aion pitää huolen, että voit jatkossa ottaa rauhallisemmin sairaalan suhteen. En halua sinun rasittavan itseäsi liikaa", Ryuu sanoi. Vaikka järki sanoi, ettei Ryuu voinut millään tietää tuota varmaksi, Azusan oli silti helppo uskoa nuo sanat todeksi. Nainen ei voinut kuin naurahtaa vaimeasti, ennen kuin pyyhkäisi Ryuun käden kevyesti sivuun ja kurotti painamaan suudelman miehen huulille.
"Puhutaan lisää myöhemmin? Sinun ei pitäisi antaa Iwan ja Ishinin odottaa turhan kauan", Azusa sanoi, vaikka ei olisikaan halunnut päästää kahdenkeskistä hetkeä päättymään ihan vielä.
"Sinä todella luulet minun pystyvän keskittymään heidän tehtäväraporttiinsa näiden uutisten jälkeen?" Ryuu hymähti. Annettuaan vielä nopean suukon hänen otsalleen mies päästi kuitenkin vastahakoisesti irti, minkä jälkeen kaksikko poistui kokoushuoneesta takaisin toimiston puolelle.
"Tulen etsimään sinut, kunhan olen saanut työni tältä päivältä hoidettua", Ryuu sanoi vielä, ennen kuin palasi istumaan takaisin työpöytänsä ääreen ja kuunteli kuinka Iwa alkoi lennokkaaseen tapaansa kertoa ensin hyvin liioiteltua ja mielikuvituksella höystettyä versiota siitä, miten he olivat Ishinin kanssa livahtaneet Kirigakureen salamurhaamaan yhden Kirigakuren ANBU-kapteeneista. Ishinin kuitenkin keskeyttäessä ja alkaessa itse kertoa huomattavasti realistisempaa ja todenmukaisempaa versiota tapahtumista, Azusa kääntyi ja oli jo aikeissa poistua huoneesta jättääkseen miehet puhumaan keskenään.
Ollessaan juuri sulkemassa toimiston ovea, Azusa tuli vilkaisseeksi ulos suurista ikkunoista, jotka peittivät huoneen ulkoseinän lähes kokonaan. Toimisto sijaitsi sen verran korkealla, että ikkunasta saattoi helposti nähdä kylän yli, kauas merelle asti ja Azusa oli nähnyt tuon saman näkymän jo lukemattomia kertoja vieraillessaan toimistossa hoitamassa virallisia asioita.
Jokin kuitenkin kiinnitti tällä kertaa hänen huomionsa. Päästäen irti oven kahvasta, Azusa siristi silmiään ja käveli ikkunan luokse, koettaen nähdä paremmin. Kaukana merellä näkyi ohut, valkoinen viiva, jossa sinänsä ei ollut mitään erikoista. Taivas oli loppujen lopuksi pilvessä ja sää oli hieman tuulinen, joten ei ollut mitenkään harvinaista nähdä isoja aaltoja tällä säällä. Azusan kuitenkin katsoessa, tuo valkoinen viiva näytti hitaasti, mutta varmasti kasvavan suuremmaksi.
"Onko tuo… tsunami?" Azusa kysyi viimein, välittämättä siitä, että tuli samalla keskeyttäneeksi Ishinin selonteon tehtävän tapahtumista. Sanat kiinnittivät niin Ishinin kuin Iwankin huomion ja pian Azusa kuuli askelia, kun Iwa tuli hänen vierelleen ja koetti myös tähyillä hänen näkemäänsä aaltoa, joka vyöryi selkeästi suoraan kohti kylää. Myös Ryuu nousi kulmiaan rypistäen ylös. Mies ei ehtinyt kävellä aivan ikkunalle asti, kun tämä yllättäen näytti valpastuvan ja sulki sitten hetkeksi silmänsä kuin keskittyen aistimaan jotain.
"Tunnen todella voimakkaan chakran aallon lähellä. Tuo ei ole luonnollinen tsunami vaan joku yrittää hyökätä kylään", Ryuu sanoi ja kääntyi sitten nopeasti Ishiniä kohti.
"Hoidan tunkeilijan itse. Ota sinä Rikimaru mukaasi ja aktivoikaa kylää ympäröivät suojaussinetit tsunamin ajaksi. Sen jälkeen haluan jokaisen kylässä olevan ninjan evakuoivan siviilit pois satama-alueelta", Ryuu antoi ohjeet Ishinille, joka nyökkäsi ja katosi sitten silmänräpäystä nopeammin paikalta, etsimään Rikimarua.
"Iwa, sinä tulet minun mukaani satamaan ja Azusa…", Ryuun lause jäi yllättäen kesken ja mies näytti epätietoiselta sen suhteen, miten toimia. Eikä Azusa ihmetellyt miksi. Raskaana olevan naisen ottaminen mukaan tilanteeseen, joka varmasti tulisi muuttumaan taisteluksi, ei tuntunut hyvältä idealta. Toisaalta jos jokin menisi vikaan, Ryuu ja Iwa tulisivat tarvitsemaan jonkun lääkintätaitoisen taustatueksi. Vaikka Azusa välttelikin kehumasta itseään liikaa, jopa hänen oli todettava, että häntä taitavampaa kylästä ei tällä hetkellä löytyisi. Hän voisi toki hälyttää Renan satamaan ja mennä itse ottamaan johdon sairaalassa, mutta se vain hidastaisi heidän toimintaansa kylän puolustamisen suhteen.
"Sinä tulet mukaan myös, mutta sinä et osallistu taisteluun. Pysyttele kauempana. Me peräännymme sinun luoksesi, jos tarvitsemme lääkintätaitojasi", Ryuu teki lopulta päätöksen, ennen kuin lähti harppomaan ulos toimistosta, vastaanottaakseen kylään pyrkivän tunkeilijan. Iwa ja Azusa lähtivät nopeasti kävelemään Hebikagen perässä kohti linnakkeen katolle johtavia portaita, mistä he pääsisivät huomattavasti nopeammin ulos kuin kulkemalla käytäviä pitkin alempiin kerroksiin.