Ikäraja: K+

Genre: yleinen, ystävyys, huumori

Varoitukset: muutama kirosana

Muut hahmot/maininta: Amerikka, Sealand, Wy, Romano, Englanti

Kirjoittajan kommentti:

Yhtenä keskiyönä mielessäni välähti: onkohan yhtään fanifiktiota, joka kertoisi Molossiasta ja Hutt Riveristä? Varmasti he olisivat mukana joissain mikrovaltioista yleisesti kertovissa ficeissä, mutta olisiko jotain, joka kertoisi vain heistä kahdesta tai heihin keskittyen?

Niitä oli. Muutama. Luin kaksi ja rakastin erityisesti kirjoittajan Republic of Yolossia tarinaa Laddie in Purple. Olin aivan varma, että noin se menisi, jos nuo hahmot, jotka olivat mielestäni kuvattu todella in character, olisivat ihastuneet toisiinsa. Mieleni pohjalle jäi kytemään, että näistä kahdesta pitäisi olla tarinoita lisää.

Muutama ilta myöhemmin törmäsin kirjoittajan BirdSpell tekemään 30 Days of Norpan –haasteeseen. Tuo shippaus on niin harvinainen, että pelkästään sen takia jäin sitä lukemaan, ja nähdessäni miten hän todella sai kirjoitettua jokaisesta annetusta otsikosta tarinan yhdessä päivässä, innostuin. Päätin kokeilla pystynkö samaan ja valitsin hahmoikseni heti Molossian ja Hutt Riverin. (Syysloma oli silloin alkanut, joten minulla oli kaikki aika kirjoittaa.)

Siinä tämän tämän ficcisarjan synty. Olisin halunnut kirjoittaa kaikista ystävyyspohjalta ja koetin kiertää kaikki vahvasti romanttiseen tarinaan ohjaavat otsikot (romantiikka ei ole vahvuuteni), mutta kaksi otsikkoa (Making out ja Spooning) näyttivät ohittamattomilta. Siksi romanttisiksi tulkittavia sävyjä ja tilanteita tuli mukaan enemmän kuin olin alun perin ajatellut.

Järjestin tarinat niin, että ensin tulevat huumori/ystävyys/yleinen -tarinat (näissä on monissa muutkin mikrovaltiot mukana) ja niiden jälkeen romanssi/seurustelu-tarinat ja yksi tai kaksi muuta teemoiltaan ehkä hieman hankalampia tarinaa. Toivon jaon olevan lukijaystävällinen.

.

Käsistä kiinni pitäminen (Holding hands)

.

Leikin nimi oli Aarteenetsintä. Se on leikki, missä pikkulapset piilottavat takapihalle jonkin aarteen – lelun tai mahdollisesti pussillisen suklaakolikoita tai mitä ikinä – piirtävät monimutkaisen kartan ja hortoilevat sitten puolipäivää "etsimässä" sitä joutuen mitä ihmeellisimpiin seikkailuihin. Leikistä kasvettiin ulos viimeistään silloin kun täytettiin neljätoista.

Mutta ei Amerikan tapauksessa.

Siksi he olivat nyt täällä. Perslävessä, jos Molossialta kysyttiin. Oikeasti he olivat jossain rämeikössä. Ilma oli nihkeä ja hiostava, kärpäset puolikkaiden kissojen kokoisia ja maasto umpihankalaa. He olivat lähteneet Amerikan pihasta ja jotenkin – kukaan ei osannut sanoa miten – päätyneet tänne.

Molossia ei ymmärtänyt miksi ja miten oli joutunut vedetyksi mukaan. Luultavasti sitä ihmettelivät monet muutkin. Englanti oli kiroillut pidäkkeettömästi astuttuaan ensimmäisen kerran suonsilmään. Romano oli luovuttanut siinä paikassa, kun oli nähnyt mihin he joutuisivat seuraavaksi. Jotkut, outoa kyllä, pitivät leikistä. Sealand esimerkiksi säntäsi aivan innoissaan eteenpäin ja se australialaistyttö, Wy, oli osoittautunut oikein sisukkaaksi tapaukseksi, mutta he olivatkin lapsia, joten sen ymmärsi.

Mitä taas tuli toiseen australialaiseen mikrovaltioon… Molossia katsoi häntä.

Näky Hutt Riveristä suurissa kumisaappaissa, maastohousuissa ja valtavassa hyttysverkon ympäröimässä hatussa ei lakannut huvittamasta Molossiaa. Tyyli oli niin täysin päinvastainen kuin olla ja voi verrattuna siihen miltä Hutt River tavanomaisesti näytti, että Molossian oli pakko painaa katseensa maahan pitääkseen kasvonsa vakavina. Silti Molossiaan oli tehnyt vaikutuksen, että toinen ylipäätään oli pukenut Amerikan tarjoamat varusteet ylleen.

Se onnistui melkein hyvittämään sen, ettei hänestä ollut lainkaan hyötyä itse etsinnässä. Molossia ei muistanut, että olisi koskaan tavannut toista yhtä omiin maailmoihinsa uppoutuvaa henkilöä. Jos hän ei pitänyt toista silmällä, tämä saattoi hyvinkin jäädä omiin mietteisiinsä ja eksyä tai jäädä jälkeen. Ja karttaa hänelle todellakaan ei pitänyt antaa. Yksi kerta riitti sen todistamiseen.

"Kirottu Amerikka" Molossia mutisi puoliääneen kahlatessaan hitaasti eteenpäin niljaiselta näyttävässä vedessä. Mikä järki aarteenetsinnästä oli tehdä näin eeppisen suurta? Se kyllä kuulosti aivan Amerikalta, mutta jokin raja eeppisyydelläkin!

Hänen takaansa kuului yllättynyt älähdys ja valtaisa molskahdus. Se ei ollut ensimmäinen kerta, mutta se kuulosti pahemmalta kuin aiemmat. Molossia kääntyi ja kahlasi hitaasti liukastuneen Hutt Riverin luo.

"Helvetti, etkö sinä pysy ollenkaan pystyssä?"

"Kyllä minä yritän –"

"Joo joo" Molossia sanoi, ojensi kätensä ja nykäisi arvalla arvotun etsijäparinsa ylös. "Jäikö saapas jumiin?"

"Ei."

"Hyvä, koska se oli viheliäisen vaikea homma" Molossia murahti. Hän oli melkein yhtä kurainen ja märkä kuin Hutt Riverkin, vaikkei ollut kaatunut kertaakaan. Kauankohan peli vielä kestäisi? Mitä jos koko aarre ei edes ollut tällä halvatun suolla, vaan heidän pitäisi jatkaa vielä tämän jälkeenkin? Hän kuristaisi Amerikan, jos niin olisi.

"Tuo-taa… Saanko minä nyt käteni takaisin?" Hutt River kysyi.

Molossia tosiaan piti yhä Hutt Riveriä kädestä tajuamatta sitä itse. Hän päästi irti ja sysäsi käden niin nopeaan pois, että Hutt River oli kaatua uudelleen jorpakkoon. Molossia sai napattua häntä käsivarresta juuri ajoissa ja nykäisi australialaisnuorukaisen takaisin jaloilleen.

Noloa. Molossia ei kehdannut katsoa Hutt Riveriin päinkään. Heidän seistyään aloillaan kohtuullisen kauan, Molossia viimein rykäisi. "Öö, kenties on parempi, että pidän kiinni, kun maasto on niin epätasaista?"

Hutt River katsoi häntä pitkään.

"E-ei tietenkään ole pakko, jos kuvittelet, että pysyt yksin pystyssä, paskiainen!" Molossia lisäsi ääni aavistuksen epävakaana, mikä harmitti häntä äärettömästi.

"Miten vaan, kamu. Ei haittaa minua" Hutt River lausahti tyynesti katsoen välinpitämättömänä toisaalle. Molossia murahti. Mielessään hän nimitti toista kiittämättömäksi paskaksi, mutta ei sanonut ääneen mitään eikä päästänyt irti. He jatkoivat kävelemistä Hutt Riverin käsi tiukasti Molossia käsikoukussa ja kainalossa.

Pitkän hiljaisuuden jälkeen, jossa kuului ainoastaan heidän saappaidensa lotina ja kärpäs- ja hyttysparvien surina, Hutt River lausui kuin ohimennen "Kai sinä tiedät, että minä olen Australiasta, missä suunnilleen kaikki eläimet, paitsi lampaat, ovat myrkyllisiä? Minä en ole ensimmäistä kertaa ulkona luonnossa."

"Tiedän, totta kai" Molossia vastasi katsoen tiukasti eteenpäin.

"Aivan" Hutt River totesi. Hän ei vetänyt kättään pois. Hän hymyili.