Heipä hei! Tässä on Akai Suishou-fanfictionini uusi luku. En omista tässä luvussa olevan Natsuhiboshi-laulun oikeuksia. Olen vain sen laulun fani. Ryhdyn suunnittelemaan seuraavaa lukua. Nähdään seuraavassa luvussa.

XXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXX

(Natsuhiboshi)

"Huomenna on kulunut tasan viikko siitä, kun taistelimme ensimmäisen kerran Zabuza vastaan. Ehkä taistelemme Zabuzaa, ja hänen avustajaansa vastaan huomenna", Natsuki mietti. Hän katsoi edessään olevaa puuta. Hän oli heittänyt monia shurikenejä kyseiseen puuhun, ja shurikenit olivat juuttuneet kyseisen puun runkoon.

Aurinko oli noussut jo pari tuntia sitten, joten Natsuki oli tullut metsään harjoittelemaan shurikenien heittämistä. Tuuli kevyesti, ja metsässä oli hiljaista, ja rauhallista.

Natsuki katseli ympärilleen, kunnes hän näki vasemmalla puolellaan olevan pensaikon, jossa kasvoi valkoisia cameliaita. Natsuki poimi yhden camealian oikealla kädellään, ja katsoi sitä.

"Isosisko piti cameliaista. Kerran, kun minä ja isosisko olimme illalla puutarhassamme erään harjoittelun jälkeen, isosisko lauloi minulle erään laulun. Miten se laulu nyt menikään?" Natsuki mietti. Lopulta hän muisti kyseisen laulun sanat, ja alkoi laulaa kyseistä laulua:

"Natsuhiboshi, naze akai?
Yuube kanashii yume wo mita.
Naite hanashita.
Akai minua yo.

Natsuhiboshi, naze mayou?
Kieta warashi wo sagashiteru
Dakara kanashii yume wo miru

Natsuhiboshi, naze akai?
Yuube kanashii yume wo mita.
Naite hanashita.
Akai minua yo

Natsuhiboshi, naze mayou?
Kieta warashi wo sagashiteru
Dakara kanashii yumewo miru".

"Kaunis laulu", Joku sanoi Natsukin edestä, ja Natsuki katsoi eteenpäin nähdäkseen 15-vuotiaan tytön. Tytöllä oli pitkät, mustat hiukset, ja mustat silmät. Hänellä vaalea iho. Hän oli hieman Natsukia pidempi. Hänellä oli yllään vaaleanpunainen, hihaton kimono, jonka vaaleanpunaiset reunat oli koristeltu pienillä, luumun värisillä pyörre-kuvioilla. Kimonon helma yletti hänen nilkkoihinsa asti. Hänen vyötärönsä ympärillä oli yksinkertainen, valkoinen obi, joka oli sidottu rusettisolmulle. Hänellä oli jaloissaan vaaleanruskeat sandaalit, joissa oli tummat hihnat. Hänellä oli kaulassaan musta kaulanauha. Hän oli laiha, ja kaunis. Hän piti oikeassa kädessään ruskeaa koria, jossa oli yrttejä.

"Kiitos. Isosiskoni lauloi sen minulle, kun olin pieni. Huomenta", Natsuki punastui hieman. Hän hermostui vähän, sillä vieraan tytön ääni kuulosti jostain syystä hieman tutulta. Natsuki ei ollut varma siitä, että miksi vieraan tytön ääni kuulosti jotenkin tutulta, sillä tämä oli ensimmäinen kerta, kun Natsuki näki edessään seisovan tytön.

Tyttö seisoi noin 8 metrin päässä Natsukista, kunnes hän käveli Natsukin eteen.

"Huomenta. En arvannut sitä, että täällä olisi joku muukin tähän aikaan aamusta. Ajattelin ennen niin, että minä olen aamuvirkku", Tummahiuksinen teini sanoi. Hän katsoi punahiuksisen tytön Hitai-atea. "Hän on se tyttö, joka pystyy käyttämään Shoutonia".

"En itse asiassa ole mikään aamuvirkku. Heräsin vain aikaisin tänään. Onko kasvoillani jotain?" Natsuki kysyi, kun tummahiuksinen tyttö tuijotti Natsukia, minkä takia Natsuki hermostui hieman enemmän. Natsuki ei ollut koskaan pitänyt siitä, että häntä tuijotettiin, mikä johtui siitä, että monet Konohan asukkaat olivat usein katsoneet häntä ilkeillä katseilla.

"Ei. Anteeksi, että tuijotin sinua", Tummahiuksinen tyttö sanoi. "Koska sinulla on Hitai-ate, niin taidat olla kunoichi".

"Kyllä. Olen kunoichi. Aion vahvistua, sillä siskonikin oli vahva kunoichi", Natsuki sanoi. "Tuota, olemmeko tavanneet joskus aiemminkin? Äänesi kuulostaa jostain syystä tutulta. Anteeksi, jos käyttäydyin äsken liian tuttavallisesti".

"Ei se haittaa. En muista tavanneeni sinua aiemmin", Tummahiuksinen teini sanoi.

"Selvä. Taisin vain erehtyä luulemaan sinua erääksi toiseksi. Miksi olet täällä näin varhain?" Natsuki kysyi, kunnes hän näki tummahiuksisen tytön korissa olevat yrtit. Natsuki tiesi sen, että joistain yrteistä voitiin valmistaa lääkesalvoja, ja lääkkeitä. "Oletko kasviparantaja?"

"En, mutta tunnen yrtit varsin hyvin. Tulin tänne poimimaan lääkeyrttejä auttaakseni erästä tuntemaani henkilöä", Tummahiuksinen teini sanoi.

"Onko joku loukkaantunut?" Natsuki kysyi.

"Eräs henkilö, joka on huolehtinut minusta lapsesta asti, loukkaantui vähän aikaa sitten. Hän menettää malttinsa tosi helposti, joten hän saattaa syöksyä suoraan toimintaan miettimättä seurauksia. Sellaisen käytöksen takia voi loukkaantua helposti, kuten mainitsemani henkilö loukkaantui äkkipikaisen luonteensa takia", Tummahiukseinen teini sanoi. "Tuntemani henkilö loukkaantui pari päivää sitten, joten tulin tänne keräämään lääkeyrttejä valmistaakseni niistä lääkesalvaa, jonka avulla voin parantaa hänen haavojaan. Taidat pitää cameliaista. Camealiat ovat kauniita".

"Totta. Voinko auttaa sinua poimimaan lääkeyrttejä? En haluaisi rehennellä taidoillani, mutta minäkin tunnen yrtit varsin hyvin," Natsuki sanoi.

"Se olisi tosi kilttiä, mutta löysin jo kaikki tarvitsemani yrtit. Miksi tulit tänne näin aikaisin aamulla?" Tummahiuksinen teini kysyi.

"Tulin tänne harjoittelemaan vahvistuakseni", Natsuki sanoi.

"Miksi haluat vahvistua?" Tummahiuksinen teini kysyi.

"Jotta kyläni asukkaat hyväksyisivät minut sellaisena, kuin olen", Natsuki sanoi. "Minulla on tosi vähän ystäviä, ja olen hieman yksinäinen. Sanoit aiemmin, että tulit tänne keräämään lääkeyrttejä valmistaaksesi niistä lääkesalvaa tuntemallesi henkilölle. Eikö sinullakaan ole paljon ystäviä?"

"Ei oikeastaan. Ja jos minulta kysytään, näytät jo vahvalta", Tummahiuksinen teini sanoi.

"Todellako? Kiitos, mutta haluan vahvistua eräiden päämäärieni takia", Natsuki sanoi.

"Haluatko vahvistua jonkun tietyn henkilön takia, vai omien tavoitteidesi takia?" Tummahiuksinen teini kysyi.

"Siskoni antoi minulle tämän kaulakorun vuosia sitten. Hän kuoli, kun olin 6-vuotias. Kun menetin siskoni olin tosi surullinen. Aloin harjoitella taitojani entistäkin ahkerammin, ja tutkia siskoani koskevia asioita selvittääkseni, miksi joku murhasi siskoni. Halusin tietää, mitä tapahtui sinä yönä, kun siskoni murhattiin. Sitä ennen ystävystyin kyläni Ninja-akatemiassa opettavan, Umino Iruka-nimisen opettajani kanssa. Sitten pääsin erääseen Genin-tiimiin, ja alan jo tulla varsin hyvin toimeen nykyisten tiimitoverieni kanssa, vaikka eräs tiimitoverini onkin hiljainen, ja sulkeutunut. En mielelläni lavertele muiden ihmisten asioista, mutta kyseisellä tiimitoverillanikin on ollut vaikea menneisyys. Kyläni johtaja, Sandaime Hokage-sama on aina ollut minulle tosi kiltti, ja eräänlainen isoisä-hahmo. Ehkä minä haluan vahvistua, jotta mainitsemani henkilöt olisivat ylpeitä minusta. Toisin sanoen, uskon taistelevani minulle tärkeiden henkilöiden takia, ja selvittääkseni mitä siskolleni tapahtui vuosia sitten", Natsuki sanoi. Hänestä tuntui tosi hyvältä puhua jonkun kanssa, vaikka hän ei tuntenutkaan keskustelutoveriaan kunnolla.

"Hyvä. Uskon nimittäin sen, että vahvistut suojelemalla sinulle tärkeitä ihmisiä", Tummahiuksinen teini sanoi. "Olen pahoillani siitä, mitä siskollesi tapahtui".

"Kiitos, että kuuntelit minua. Onko sinulla sisaruksia?" Natsuki kysyi.

"Ei. Olen ainoa lapsi", Tummahiuksinen teini sanoi.

"Anteeksi, että kysyin henkilökohtaisista asioistasi. Tuota, olet tosi kaunis", Natsuki sanoi vaihtaen puheenaihetta.

"Kiitos, mutta olen poika. Uskon, että sinusta tulee vielä tosi vahva", Tummahiuksinen teini sanoi.

"Mitä?!" Natsuki kysyi hermostuneena, ja punastui nolostuneena. Hän oli luullut edessään olevaa poikaa tytöksi. "Anteeksi, mutta luulin sinua tytöksi kauniin ulkonäkösi takia".

"Ei se mitään. Et ole ensimmäinen, joka on luullut minua tytöksi nähtyään minut tällaisessa asussa. Annan sinulle yhden varoituksen. Gatōn alaisuudessa työskentelevät miehet tuskin edes tuntevat sanaa kohteliaisuus, joten ole varovainen, jos kohtaat joskus Gatōn alaisia. Gatōn alaisuudessa työskenteleville miehille ei voi kääntää selkäänsä", Tummahiuksinen teini sanoi.

"Tiedän mistä puhut. Läheisen kylän asukkailla on vaikeuksia Gatōn tekojen takia. Haluaisin auttaa läheisen kylän asukkaita jotenkin", Natsuki sanoi.

"Vaikutat kiltiltä tytöltä", Tummahiuksinen teini sanoi.

"Kiitos. Ovatko Gatōn alaiset tehneet sinulle jotain ikävää?" Natsuki kysyi.

"Eivät, mutta olen nähnyt omin silmin sen, että Gatōn alaiset ovat todellisia raakalaisia", Tummahiuksinen teini sanoi.

"Totta. Minusta tuntuu siltä, että Gatō käyttää pelkoa hyväkseen hallitakseen muista ihmisiä. Käyttääköhän Gatō pelkoa hallitakseen jopa alaisiaan?" Natsuki kysyi.

"En pitäisi tuota ajatusta mahdottomana, kun ottaa huomioon sen, miten Gatō kohtelee tämän maan asukkaita", Tummahiuksinen poika sanoi.

"Kiitos, että kuuntelit minua, ja uskot kykyihini", Natsuki sanoi.

"Ole hyvä. Näkemiin", Tummahiuksinen teini sanoi, ja lähti metsästä.

"Näkemiin", Natsuki sanoi.

Sasuke käveli metsässä, kunnes hän näki Natsukin seisovan eräällä metsäaukealla.

"Täälläkö sinä olitkin?" Sasuke kysyi käveltyään Natsukin eteen.

"En voi sille mitään. Aina kun minua jännittää, herään varhain. Miksi sinä olet täällä tähän aikaan aamusta?" Natsuki kysyi.

"Kyllästyin Sakuran käytökseen, joten lähdin pienelle kävelylle. Olet näemmä harjoitellut", Sasuke totesi nähtyään läheisen puun runkoon juuttuneet shurikenit.

"Minun on oltava valmis huomista varten. Zabuza, ja hänen avustajansa saattavat nimittäin yrittää huomenna hyökätä Tazuna-sanin, ja hänen työtoveriensa kimppuun", Natsuki sanoi.

"Totta. Minäkään en aio jäädä huomenna miksikään sivustakatsojaksi, joten Sakura saa huolehtia Tazunan turvallisuudesta", Sasuke sanoi.

"Toisin sanoen, haluat taistella huomenna Zabuzan avustajaa vastaan. Minäkin aion huomenna taistella Zabuzan avustajaa vastaan", Natsuki sanoi. "Kakashi-sensei on Ninja-taitojensa ansiosta samalla Ninja-tasolla, kuin Zabuzakin, joten Kakashi-sensein, ja Zabuzan väliseen taisteluun ei ehkä kannata puuttua huomenna".

"Olet tainnut jo huomata sen, että Kakashi pystyy liikkumaan kunnolla", Sasuke sanoi. Sitten hän, ja Natsuki lähtivät kävelemään kohti Tazunan kotia.

Natsuki nyökkäsi.