Heipä hei! Tässä on Akai Suishou-fanfictionin uusi luku. Ryhdyn suunnittelemaan seuraavaa lukua. Nähdään seuraavassa luvussa.
XXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXX
(Akai Tsubaki)
Kakashi, ja hänen ryhmänsä olivat Ninja-akatemian huoneessa, jossa ryhmille jaettiin tehtäviä.
Kakashi, ja hänen oppilaansa olivat äsken palanneet Konohaan Nami no Kunista haudattuaan Zabuzan, ja Hakun.
Kakashi, ja hänen oppilaansa olivat äsken kertoneet Sandaime Hokagelle, ja muille huoneessa oleville ninjoille äskeisen tehtävänsä yksityiskohdista, minkä jälkeen Sandaime Hokage oli antanut Kakashin ryhmälle palkkion Nami no Kunin-tehtävän suorittamisesta.
"Olen iloinen siitä, että olette kunnossa. Suorititte ensimmäisen B-tason tehtävänne hyvin", Hiruzen sanoi. "Voitte pitää vapaata parin päivän ajan".
Yllättäen huoneen ovi aukesi, ja kaikki käänsivät katseensa kohti huoneen ovea nähdäkseen, että huoneeseen juoksi nuori, 6-vuotias tyttö. Hänellä oli ruskeat silmät, ja hänen ruskeat hiuksensa ylettivät hänen olkapäihinsä asti. Hänellä oli vaalea iho, ja hän oli laiha. Hänellä oli yllään purppura, hihaton pusero. Hänellä oli jaloissaan ruskeat housut, ja siniset ninja-sandaalit:
"Isoisä, katso tätä!" Tyttö huusi juosten kohti Sandaime Hokagea, mutta Natsuki tarttui nopeasti oikealla kädellään ruskeahiuksisen tytön oikeaan käteen.
"Älä huuda rynnätessäsi sisälle, tai menetät hyökkäyksen tuoman edun. Puhuimme juuri äsken edellisestä tehtävästämme Sandaime Hokage-saman kanssa. Kuka sinä edes olet?" Natsuki irrotti otteensa nuoremman tytön kädestä.
"Iltaa. Olen Sarutobi Kohaku, Sandaime Hokagen lapsenlapsi", Kohaku sanoi.
"Iltaa", Natsuki sanoi.
"Hän pysäytti hyökkäykseni noin vain! Ihmeellistä!" Kohaku katsoi Natsukia vaikuttuneena.
"Eikö sinun pitäisi olla nyt oppitunnilla, Kohaku-chan?" Hiruzen kysyi.
"Kyllä, isoisä. Palaan heti luokkaan!" Kohaku sanoi, ja juoksi ulos huoneesta tarttuen oven kahvaan oikealla kädellään, ja sulkien sitten oven perässään.
"Heh heh. Pyydän teiltä anteeksi lapsenlapseni käytöstä. Kohaku-chan taitaa vain kaivata huomiotani, ja siksi hän ryntäsi äsken tänne noin vain", Hiruzen sanoi Kakashin ryhmälle.
"Ei haittaa", Kakashi sanoi, kun hän lähti ryhmänsä kanssa huoneesta tarttuen oven kahvaan oikealla kädellään avaten, ja sulkien oven itsensä ja ryhmänsä perässä.
Kakashi, ja hänen oppilaansa lähtivät kävelemään eri suuntiin mennäkseen koteihinsa.
"Haku välitti Zabuzasta, mutta Haku ei tiennyt Zabuzan välittävän Hakusta. Onko ihmisten niin vaikeaa nähdä toistensa sisimpään asti, ja tulkita toisten ihmisten tunteita?" Natsuki mietti lähtien kävelemään kohti kylän lähellä olevaa metsää.
Natsuki oli ajatellut Hakun, ja Zabuzan välistä yhteistyötä siitä asti, kun Natsuki oli palannut ryhmänsä kanssa Nami no Kunista Konohaan.
Tietenkin Natsuki oli iloinen siitä, että hän ja hänen ryhmänsä olivat onnistuneet suorittamaan Nami no Kunia koskevan tehtävänsä, mutta Natsuki tiesi sisimmässään sen, ettei hän voisi ehkä koskaan unohtaa sitä mitä Haku oli kertonut Natsukille Hakun omasta menneisyydestä.
Lopulta Natsuki saapui joelle, jonka rannalla oli monia kiviä. Joen vastakkaisella puolella olevalla rannallakin oli kiviä, ja joen molemmilla puolilla oli suuria puita, ja aurinko oli laskemassa.
Natsuki istui maahan, ja riisui selässään kantamansa repun laskien sen maahan.
"Täällä on tosi rauhallista", Natsuki mietti, ja poimi oikealla kädellään maasta pienen, harmaan kiven. Hän heitti kiven kohti joen vastakkaisella puolella olevaa rantaa. Plits, plits, plits, plits. Molsk! Kivi osui pari kertaa veden pintaan, ennen kuin se putosi veteen.
Kun punahiuksinen tyttö katsoi jokea hänestä tuntui siltä, että hän pystyisi ehkä sittenkin unohtamaan kaikki Nami no Kunin-tehtävää koskevat huolensa.
"Onko kaikki hyvin, Natsuki-chan?" Joku kysyi Natsukin oikealta puolelta, ja Natsuki käänsi katseensa oikealle nähdäkseen Hiruzenin, Irukan ja Kakashin.
"Sandaime Hokage-sama?" Natsuki kysyi. "Haluatteko puhua kanssani jostain?"
"Kyllä. Olet ollut tavallista hiljaisempi siitä lähtien, kun palasimme Nami no Kunista tänne Konohaan", Kakashi sanoi Natsukille.
"Tapasin Hakun ensimmäisen kerran metsässä. Ja seuraavana päivänä tapsin hänet uudelleen Tazuna-sanin rakentamalla sillalla silloin, kun Uchiha ja minä taistelimme Hakua vastaan. Haku kertoi minulle omasta menneisyydestään. Haku kuului Yuki-klaaniin. Haku syntyi pienessä kylässä, ja hänen vanhempansa rakastivat häntä tosi paljon. Tuona aikana kuitenkin pelättiin ketä tahansa, jolla oli Kekkei Genkai. Kun Haku oli pieni poika, hän huomasin perineensä äitinsä Kekkei Genkain. Hakun äiti oli salannut Hakun isältä sen, että Hakun äiti kuului Yuki-klaaniin, jolla oli harvinainen Kekkei Gentai nimeltä Hyōton. Haku oli yllättynyt siitä, kun hän huomasi, että hänellä oli erityisiä voimia. Mutta kun Hakun äiti näki poikansa voimat, Hakun ymmärsi, että hänen poikansa oli perinyt äitinsä Kekkei Genkainsa. Haku sanoi minulle sen että hänen äitinsä taisi pelätä sitä, että jos joku näkisi Hakun käyttävän voimiaan, tämä joku ymmärtäisi Hakun ja Hakun äidin kuuluvan Yuki-klaaniin ja jotkut ryhtyisivät vainoamaan Hakua ja Hakun äitiä jos kuulisivat Hakun voimiani koskevia huhuja, joten Hakun äiti löi Hakua. Sodan runtelemassa kylässä, jossa Haku asui, Kekkei Genkait liitettiin usein sodan vastapuolella taistelleisiin ninjoihin, ja siksi ajan mittaan Kekkei Genkain omistavia henkilöitä alettiin pelätä ja vainota. Tämän takia niiden, jotka omasivat Kekkei Genkain, täytyi salata voimansa. Kun Hakun äiti oli lyönyt Hakua, Hakun äiti pyysi Hakulta anteeksi. Valitettavasti Hakun isä oli nähnyt Hakun käyttävän voimiaan. Hakun isä, ja eräät miehet tappoivat Hakun äidin sen jälkeen, kun he olivat ymmärtäneet Hakun ja Hakun äidin kuuluvan Yuki-klaaniin. Seuraavaksi Hakun isä aikoi aikoi itkien ja surun murtamana murhata Hakunkin, mutta kun Haku oli nähnyt sen, mitä Hakun isä ja Hakun isän seurassa olevat miehet olivat tehneet Hakun äidille, Haku käytti pelon vallassa voimiaan ja tappoi isänsä ja isänsä seurassa olevat miehet. Sen jälkeen Haku lähti kodistaan, joka oli täynnä Hakun luomia jää-piikkejä. Haku lähti kylästään. Haku ryhtyi ajattelemaan itseään hirviönä, jota kukaan ei huolisi. Hieman sen jälkeen, kun Haku oli lähtenyt kylästään, Zabuza löysi Hakun, ja otti Hakun mukaansa opettaen Hakulle Ninja-taitoja. Koska Zabuza huolehti Hakusta, Haku halusi olla Zabuzalle täydellinen ase, ja tehdä kaikkensa Zabuzan takia", Natsuki kertoi.
"Mitä tapahtui sen jälkeen, kun Haku oli kertonut sinulle menneisyydestään?" Hiruzen kysyi Natsukilta.
"Sanoin Hakulle näin:
"Harmi, että olemme vihollisia. Jos emme olisi vihollisia, voisimme ehkä olla ystäviä". Natsuki sanoi. "En voinut olla tuntematta myötätuntoa Hakua kohtaan. Haku sanoin minulle näin:
"Niin. Kuka olet?"
"Kerroin Hakulle nimeni. Kerroin Hakulle omasta menneisyydestäni tasapuolisuuden nimissä, koska hänkin oli aiemmin kertonut minulle omasta menneisyydestään. Kerroin Hakulle jopa totuuden sisälleni sinetöidystä Kyūbistä ja tavasta, jolla sain oman Kekkei Genkaini, ja sen, että minulla on Shouton-Kekkei Genkai. Sanoin hänelle jopa sen, että aion tehdä parhaani, jotta Konohan asukkaat hyväksyvät minut sellaisena, kuin olen. Sitten Haku sanoi minulle näin:
"Sinulla on samanlaiset silmät, kuin minulla". Yllätyin, ja sanoin Hakulle näin:
"Todellako?" Haku sanoi näin:
"Kyllä. Sinulla on siis surulliset, ja yksinäiset silmät. Minunkin silmäni olivat surulliset, ja yksinäiset ennen kuin kohtasin Zabuza-sanin".
Haku pyysi minua tappamaan Hakun, koska Haku tunsi, ettei hän ollut enää kelvollinen ase Zabuzalle, koska Haku oli hävinnyt minulle. Järkytyin, ja minusta tuntui siltä, kuin Tazuna-sanin rakentama silta olisi kadonnut jalkojeni alta. En olisi halunnut tappaa Hakua, mutta kun näin hänen silmänsä näin hänen olevan tosissaan minulta pyytämänsä asian suhteen, ja arvelin jopa sitä, etten saisi häntä muuttamaan mieltään. Kun olin tekemässä Hakulle sen, mitä Haku pyysi minua tekemään hänelle, Haku näytti hermostuneelta ja pysäytti minut tarttumalla toiseen käteeni omalla kädellään. Sitten hän teki käsimerkkejä yhdellä kädellään, ja katosi. Seuraavaksi kuulin Kakashi-sensein huutavan Raikiri. Halusin tietää, mitä oli tekeillä, joten lähdin juoksemaan siihen suuntaan, josta olin kuullut Kakashi-sensein huudon ja näin että Haku oli syöksynyt Zabuzan eteen ja että Kakashi-sensein tekniikka oli osunut Hakuun Zabuzan sijaan. Järkytyin näkemästäni ja huusin. Kakashi-sensei otti Hakun syliinsä, ja hyppäsi kauemmas Zabuzasta väistäen Zabuzan hyökkäyksen. Kun Zabuza yritti taas hyökätä Kakashi-sensein kimppuun, heitin kolme shurikeniä kohti Zabuzaa, ja kyseiset shurikenit osuivat Zabuzan vasempaan käteen, ja Zabuza pysähtyi. Sitten Gatō, ja hänen alaisensa tulivat sillalle, ja Gatō kieltäytyi maksamasta Zabuzalle. Ajattelin, että oliko Zabuzan, ja Hakun yhteistyössä kyse vain rahasta, ja sanoin Zabuzalle näin:
"Zabuza, oliko Haku sinulle vain työkalu, jolla ansaitsit rahaa?! Etkö välittänyt Hakusta millään tavalla, vaikka hän suojeli sinua omalla hengellään?! En aio tulla samanlaiseksi kuin sinä sitten, kun vahvistun. Hakun ansiosta opin sen, että suojelemalla tovereitaan "tulee" vahvaksi. Kakashi-sensei sanoi joskus minulle ja tiimitovereilleni näin:
"Kieltämättä Ninja-maailmassa sääntöjen ja määräysten rikkojia pidetään alhaisista alhaisimpina, mutta ne, jotka hylkäävät toverinsa, ovat sitäkin alhaisempia". Nyt ajattelen itsekin äsken mainitsemallani tavalla". Sen jälkeen Zabuza pudotti miekkansa sillalle, ja kielsi minua puhumasta lisää. Huomasin hänen itkevän. Zabuza sanoi, että vaikka olemme ninjoja, meilläkin on tunteet. Kun näin Zabuzan itkevän sanoin hänelle, että hän taisi sittenkin välittää Hakusta, ja että Zabuzan olisi pitänyt sanoa Hakulle se, että Zabuza välitti Hakusta. Zabuza pyysi minua lainaamaan hänelle kunain, ja sulkemaan silmäni. Tottelin Zabuzaa, enkä ymmärtänyt, tai piitannut, miksi Zabuza oli pyytänyt minua lainaamaan Zabuzalle kunain. Kun olin sulkenut silmäni, kuulin huutoja, ja miekan ääniä, ja molskahduksen. Kun avasin silmäni, näin Kakashi-sensein kantavan haavoittunutta Zabuzaa kohti Hakua. Kakashi-sensei laski Zabuzan Hakun viereen. Ja sitten Nami no Kunin asukkaat tulivat sillalle auttamaan minua, ja ryhmääni taistelussa Gatōa, ja Gatōn alaisia vastaan. Olin iloinen siitä, että sillalle tullut Inari-kun, ja muutkin Nami no Kunin asukkaat olivat päättäneet olla rohkeita, ja puolustaa kotimaataan. Olin imarreltu siitä, kun Tazuna-san kertoi minulle rakentamansa sillan tulevan nimen olevan Natsuki no ōhashi", Natsuki sanoi.
"Taidat miettiä jotain muutakin", Hiruzen sanoi.
"Hakulla oli vaikea menneisyys. Kun olin kuullut Hakun menneisyydestä, ja nähnyt Zabuzan välittävän Hakusta, niin en voinut olla tuntematta myötätuntoa Zabuzaa ja Hakua kohtaan", Natsuki sanoi. Hän poimi maasta toisenkin kiven oikealla kädellään. Hän heitti oikeassa kädessään pitämänsä kiven kohti jokea. Plits, plits, plits, plits! Molsk! Kivi putosi taas veteen.
"Natsuki, haluatko sanoa jotain muutakin?" Iruka kysy. Hän istui Natsukin oikealle puolelle.
"Miksi Hakun isä, ja Hakun isän seurassa oleva miehet murhasivat Hakun äidin, ja yrittivät murhata Hakun siksi, että Hakulla ja hänen äidillään oli Hyōton Kekkei Genkai?" Natsuki kysyi.
"Suuri voima herättää joskus suurta pelkoa. Ihmiset pelkäävät, ja vihaavat sitä, mitä he eivät ymmärrä", Hiruzen hymyili Natsukille rohkaisevasti. Hiruzen oli tuntenut Natsukin siitä asti, kun Natsuki oli ollut vauva, joten Hiruzen huomasi tosi helposti sen, jos jokin vaivasi Natsukin mieltä.
"Kakashi-sensei, vaikka Zabuza, ja Haku olivatkin vihollisia, niin en voinut olla pitämättä heistä. Oliko se huono asia, että pidin Zabuzasta, ja Hakusta, vaikka he olivatkin vihollisia?" Natsuki kysyi.
"Ei. Minäkin pidin heistä", Kakashi sanoi.
"Haku välitti Zabuzasta, mutta Haku ei tiennyt sitä, että Zabuza välitti Hakusta. Onko ihmisten niin vaikea nähdä toistensa sisimpään asti, ja tulkita toisten ihmisten tunteita?" Natsuki kysyi.
"Natsuki, haluan kertoa sinulle jotain, minkä Shodaime Hokage-sama kertoi minulle joskus kauan sitten", Hiruzen sanoi kuultuaan Natsukin sanat. "Shodaime Hokage-samakin mietti joskus sitä, että onko ihmisten niin vaikeaa nähdä toisensa sisimpään asti. Tietääkseen tulevaisuuden, pitää palata menneisyyteen".(Lainasin äskeisen ilmaisun videosta, jonka olen katsonut pari kertaa YouTubesta. Kyseisen videon nimi on: StaraVideo 90 - Harry Potter ja puoliverinen prinssi-trailer.)
(Flashback)
"Sarutobi, kävin täällä joskus kauan sitten heittelemässä leipiä erään ystäväni kanssa silloin, kun hän, ja minä olimme 9 tai 10-vuotiaita. Silloin mietin, että eikö ole mitään keinoa, jolla voisi näyttää syvimmät tuntonsa toiselle ihmisille. Ystävänikin mietti sitä", Hokagen vaatteisiin pukeutunut pitkä, ja urheilullinen mies sanoi Hiruzenille seisoen Hiruzenin kanssa metsässä olevan joen rannalla.
Hokagen vaatteisiin pukeutuneella miehellä oli ruskettunut iho. Pitkät, ruskeat hiukset, ja mustat silmät. Hän oli 35-vuotias. Hän oli pitkä, ja urheilullinen.
"Todellako?" 12-vuotias Hiruzen kysyi. Hän oli pitkä, ja laiha. Hänellä oli ruskettunut iho, ja ruskeat, sotkuiset hiukset. Hänellä oli yllään ruskea pusero. Hänellä oli jaloissaan harmaat housut, ja ruskeat ninja-sandaalit.
Shodaime Hokage nyökkäsi.
(End of the flashback)
"Mitä tarkoitatte?" Natsuki kysyi uteliaana.
"Shodaime Hokage-sama toi minut joskus tänne, ja kertoi minulle heitelleensä täällä leipiä erään ystävänsä kanssa, ja miettineensä, että onko ihmisten niin vaikeaa nähdä toisensa sisimpään asti. Shodaime Hokage-saman ystäväkin mietti kuulemma samoja asioita. He olivat silloin 9, tai 10-vuotiaita", Hiruzen sanoi.
"Kuka oli Shodaime Hokagen ystävä, jonka kanssa Shodaime Hokage heitteli täällä leipiä?" Natsuki kysyi.
"Nyt ei ole oikea aika vastata tuohon kysymykseen", Hiruzen sanoi.
"Täällä on tosi rauhallista. Kun katson tuota jokea minusta tuntuu siltä, että pystyn ehkä sittenkin unohtamaan Nami no Kunin tehtävää koskevat huoleni", Natsuki sanoi.
"Kun Shodaime Hokage-sama näytti minulle tämän joen, olin suunnilleen sinun ikäisesi. Shodaime Hokage-sama mainitsi minulle silloin, sen että kun hän kävi täällä lapsena hänestä tuntui siltä, että joen virran katsominen huuhtoisi hänen murheensa pois", Hiruzen katsoi Natsukia uteliaana.
"Onko kasvoillani jotain?" Natsuki kysyi huomattuaan sen, että Shodaime Hokage katsoi Natsukia uteliaana.
"Ei. Sanasi vain muistuttivat minua siitä, mitä Shodaime kertoi minulle sanoneensa eräälle ystävälleen joskus kauan sitten, ja juuri täällä", Hiruzen sanoi.
"Tuota, oliko Shodaime Hokagella koskaan vaikeuksia opetella Mokutonin käyttöä?" Natsuki kysyi Sandaime Hokagelta sen, mitä hän oli miettinyt ollessaan Nami no Kunissa.
"Hän kertoi minulle sen, että hänellä oli aluksi vaikeuksia opetella Mokutonin käyttöä huomattuaan, että hän pystyi käyttämään Mokutonia", Hiruzen sanoi. "Muuten Natsuki-chan, Kakashi kertoi minulle vähän aikaa sitten, sen että teit Nami no Kunin-tehtävänne aikana kristallipallon tarkkaillaksesi Tazuna-sanin perheen, ja Tazuna-sanin kodin lähimaaston turvallisuutta".
"Kyllä", Natsuki avasi reppunsa, ja otti sieltä esiin kristallipallonsa molemmilla käsillään. Hän antoi kristallipallon Hiruzenille. "En pystynyt käyttämään omaa kristallipalloani samalla tavalla jolla te käytätte omaa kristallipalloanne, Sandaime Hokage-sama, joten minun oli istutettava Tazuna-sanin kodin lähellä olevaan maastoon kristalli-kukkia, joiden heijastusten kautta minä näin Tazuna-sanin taloon tulevat miehet".
"Se oli tosi kekseliästä. Miksi päätit tehdä tämän kristallipallon?" Hiruzen kysyi.
"Ajattelin sitä että Tazuna-sanin lisäksi ryhmäni on suojeltava jopa Tazuna-sanin perhettä, ja että se onnistuisi, jos voisin tarkkailla Tazuna-sanin kodin lähimaastoa samalla tavalla jolla te tarkkailette Konohan lähimaastoa", Natsuki sanoi Sandaime Hokagelle. "Siksi istutin Tazuna-sanin kodin lähimaastoon kristalli-kukkia, joiden heijastusten kautta näin kristallipallosta sen, että Gatōn alaiset lähestyivät Tazuna-sanin taloa".
"Kekseliästä. Mitä teit mainitsemillesi kristalli-kukille sidottuasi Gatōn alaiset pyydystysverkon, ja vaijerin avulla?" Hiruzen kysyi.
"Annoin kyseisten kristalli-kukkien hajota palasiksi silloin, kun lähdin Tazuna-sanin kodista auttamaan tiimiäni taistelussa Zabuzaa, ja Hakua vastaan", Natsuki sanoi.
"Mitä sinä aiot tehdä nyt?" Hiruzen kysyi, ja antoi kristallipallon takaisin Natsukille.
"Aion harjoitella ahkerammin, ja suojella tiimitovereitani", Natsuki sanoi. "Nami no Kunin tehtävän ansiosta opin erään asian, ja se on kokonaan Hakun ansiota. Tovereitaan suojelemalla tulee vahvaksi. Aion suojella tovereitani".
"Hienoa", Hiruzen sanoi.
"Natsuki, kun taistelin Zabuzaa vastaan, tunsin sillalla Kyūbin chakraa siinä suunnassa, jossa sinä ja Sasuke taistelitte Hakua vastaan. Tapahtuiko jotain silloin, kun sinä, ja Sasuke taistelitte Hakua vastaan?" Kakashi kysyi.
"Uchiha, ja minä haavoituimme taistellessamme Hakua vastaan, ja Uchihan haavasta putosi verta sillalla olevan, valkoisen camelian päälle. Kyseinen camelia värjäytyi veren punaiseksi Uchihan veren imeytyessä siihen. Kun näin kyseisen camelian värjäytyvän veren punaiseksi, muistin silloin sen mitä isosiskolleni tapahtui sinä yönä, kun Uchihan-klaani tuhottiin. Suutuin Hakulle siitä, että hän oli haavoittanut Uchihaa, ja heitin Uchihan ulos Hakun tekemästä jää-peilikupolista ja hyökkäsin Hakun kimppuun, ja tuhosin Hakun kasvojen edessä olevan naamion. Kun näin Hakun kasvot yllätyin, ja pysähdyin. En ollut enää vihainen Hakulle, vaan olin pikemminkin yllättynyt tunnistettuani Hakun siksi pojaksi, jonka olin tavannut ollessani metsässä sillalla käytyä taistelua edeltäneenä päivänä. Samalla kun tunnistin Hakun siksi pojaksi, jonka olin tavannut metsässä edellisenä päivänä ymmärsin sen, että miksi Hakun ääni oli kuulostanut tutulta tavatessani hänet ensin metsässä, ja tavatessani hänet uudelleen sillalla seuraavana päivänä. Kyseinen asia johtui siitä, että tapasin Hakun taistelua edeltäneenä päivänä metsässä, ja kuulin silloin hänen äänensä", Natsuki sanoi. "Mutta tapasin Hakun oikeasti ensimmäisen kerran silloin, kun hän esitti Zabuzaa etsivää Oininia".
Natsuki punastui hieman muistettuaan sen, että hän oli aluksi luullut Hakua tytöksi tavattuaan Hakun metsässä silloin, kun Hakulla oli ollut yllään siviili-vaatteet.
"Miksi punastuit?" Iruka kysyi huomattuaan sen, että Natsuki oli punastunut.
"Kun tapasin Hakun metsässä, ja hänellä oli yllään siviili-vaatteet, hän kuuli minun laulavan Natsuhiboshi-laulun, ja luulin Hakua tytöksi hänen kauniin ulkonäkönsä takia. Silloin minä, ja Haku keskustelimme hieman, ja kerroin hänelle jopa sen, että siskoni kuoli vuosia sitten. Koska hänellä oli yllään siviili-vaatteet, luulin häntä tytöksi hänen kauniin ulkonäkönsä takia. Yllätyin melkoisesti saatuani tietää sen, että Haku olikin oikeasti poika. Kyseinen erehdys nolotti minua jonkin verran. Oletteko te koskaan erehtynyt kenenkään sukupuolesta?" Natsuki kysyi Sandaime Hokagelta.
"Kun olin kauan sitten Genin, erehdyin luulemaan erästä poikaa tytöksi hänen kauniin ulkonäkönsä takia. Minua nolotti hieman kyseisen asian jälkeen, kun sain selville kyseisen henkilön olevan oikeasti poika", Hiruzen sanoi.
"Todellako?" Natsuki kysyi uskomatta korviaan.
"Kaikki erehtyvät joskus", Hiruzen sanoi.
"Selvä. Tapahtuiko Konohassa jotain sillä välin, kun minä, ja ryhmäni olimme Nami no Kunissa?" Natsuki kysyi.
"Ei oikeastaan, mutta Yamabuki ikävöi sinua", Iruka sanoi.
"Kiitos, että huolehdit Yamabukista sillä välin, kun olin ryhmäni kanssa Nami no Kunissa", Natsuki sanoi.
"Ole hyvä", Iruka sanoi.
"Muuten, miksi tulitte tänne?" Natsuki kysyi.
"Sen jälkeen, kun te Geninit lähditte tehtävienjako-huoneesta, Kakashi palasi sinne ja sanoi, että olet ollut tavallistakin hiljaisempi palattuanne Nami no Kunista Konohaan. Halusin tietää syyn hiljaiseen käytökseesi, joten lähdin seuraamaan sinua Kakashin, ja Irukan kanssa. En kuitenkaan osannut odottaa sitä, että löytäisit tämän paikan", Hiruzen sanoi katsellen ympärilleen.
"Kävin joskus isosiskoni kanssa metsässä harjoittelemassa, ja välttelimme samalla Konohan asukkaiden vihaisia katseita, joilla Konohan asukkaat joskus katsoivat minua. Mutta emme kuitenkaan koskaan käyneet tällä joella", Natsuki sanoi. Hän nosti repun selkäänsä, ja lähti muiden kanssa kohti Konohaa.
Käveltyään metsässä Natsuki näki erään puun juurien lähellä kasvavat, punaiset cameliat.
"Huomasikohan Sasuke sen, että hermostuin silloin, kun hänen vertaan putosi sillalla olevan valkoisen camelian päälle, ja kyseinen camelia värjäytyi veren punaiseksi? Kyseinen asian näkeminen sai minut ajattelemaan sitä, mitä isosiskolleni tapahtui kauan sitten. Sasuke ei kuitenkaan haavoittunut vakavasti. Vaikka Sasuke tuntuu vieläkin katsovan muita pitkin nenänvarttaan, niin yhteistyömme alkoi sujua hieman paremmin Nami no Kunin-tehtävämme aikana. Yhteistyömme sujui edellisen tehtävän aikana paljon paremmin, kuin aiemmin. Pitäisiköhän minun kysyä Sasukelta sitä, että miten hän voi, tai että miten hän sai Sharinganinsa? Mutta jos kysyn häneltä äsken ajattelemani asiat, alkaisikohan hän pitää minua samanlaisena, kuin fanityttöjään? Ehkä on vain parempi, jos salaan tunteeni Sasukelta, sillä hänellä on tosi paljon fanityttöjä. Jos Sasuken fanitytöt saisivat selville sen, että minäkin pidän Sasukesta, minä joutuisin vaikeuksiin, sillä Sasuken fanitytöt pitävät jokaista Sasukea lähestyvää tyttöä uutena kilpakosijattarenaan. Lähestyisin itsekin Sasukea, jos kilpakosijataria ei olisi niin paljon, mutta toisaalta, ei sellaisesta rakkaudesta tulisi mitään sillä Sasuke kuuluu Uchihan eliitti-klaaniin ja minä olen vain hänen tiimitoverinsa. Olen tottunut piilottamaan tunteeni Sasukelta, eikä Sasuke välttämättä edes vastaisi tunteisiini, vaikka kertoisinkin hänelle tunteeni. Vien nuo kukat koristeeksi huoneeseeni, ja samalla kun ne kuihtuvat, niin myös tunteeni Sasukea kohtaan katoavat", Natsuki mietti ja poimi punaiset cameliat oikealla kädellään.
