Iltaa. Tämä on Legend of the Airi (Water)-fanfictionin uusi luku. Airin ensimmäinen salaisuus paljastuu hänen uusille ystävilleen, ja Airi tapaa Prinssi Zukon. Nähdään seuraavassa luvussa!

XXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXX

Airi katsoi oikeassa kädessään pitämäänsä liidokkia, minkä jälkeen hän laittoi liidokin Appan satulaan, ja käveli Kataran kanssa kauemmas Eteläinen vesiheimon kylästä.

Taivas oli vaaleansininen, ja taivaalla oli pilviä.

Kylän talot olivat suurimmalta osalta igluja ja telttoja, ja kylän ympärille oli rakennettu lumesta tehty muuri, joka oli suunnilleen saman kokoinen kuin Appa.

Airi oli ollut kylässä vasta yhden päivän, mutta hän oli huomannut nopeasti, että kylässä oli vain naisia ja lapsia. Airi oli jopa huomannut sen, että kaikki kylän asukkaat katsoivat häntä uteliaina.

"Katsovatko tämän kylän asukkaat minua uteliaina siksi, että olen Tuulenkulkija?" Airi mietti. "Näytin äsken tämän kylän asukkaille pari liidokki-temppua, ja lapset näyttivät pitävän kyseisistä tempuista".

"Katara, missä isäsi on?" Airi kysyi samalla, kun hän työnsi oikean kätensä hameensa oikealla puolella olevaan taskuun ja otti sieltä punaisen kamman, jossa oli valkoisten liljojen kuvia. Hän alkoi kammata hiuksiaan samalla, kun hän katseli ympärilleen.

Sokka seisoi kauempana ja yritti opettaa kylässä asuvilla lapsille, miten taisteltiin, mutta lapset näyttivät siltä, että he eivät olleet kiinnostuneet Sokkan pitämistä oppitunneista. Sokka närkästyi siitä, kun lapset keskeyttivät hänen oppituntinsa kysymällä jotain.

"Isäni ja muut heimomme miehet lähtivät täältä taistellakseen Maa-armeijan rinnalla Tulikansaa vastaan. Siitä on kaksi vuotta, kun viimeksi näin isäni. Kun hän ja muut heimomme miehet lähtivät täältä Maan valtakuntaan, veljeni ja minä jäimme huolehtimaan heimostamme. Tulikansa murhasi äitini, kun olin pieni. Sitä ennen sain tämän kaulakorun äidiltäni", Katara sanoi ja osoitti kaulassaan olevaa kaulakorua oikealla etusormellaan.

"Olen pahoillani", Airi sanoi hiljaisena.

"Kiitos. Muuten Airi, voisitko opettaa minulle vedentaitamista?" Katara kysyi.

"Anteeksi, Katara, mutta en ole Vedentaitaja. Eikö kukaan heimosi jäsen voisi opettaa sinua Vedentaitajaksi?" Airi kysyi.

"Ei, sillä minä olen koko etelänavan ainoa Vedentaitaja. Isoäitini kertoi minulle ja veljelleni, että Tulentaitajat veivät kaikki täällä asuvat Vedentaitajat yli 60 vuotta sitten. Vedentaitajat taistelivat urheasti Tulentaitajia vastaan, mutta heidät kaikki vangittiin", Katara sanoi.

"Niinkö? Entä pohjoisnapa? Sielläkin on Vesiheimo?" Airi kysyi.

"Totta, mutta pohjoisnapa on Maapallon toisella puolella. Enkä ole ennen lähtenyt etelänavalta", Katara sanoi.

"Ymmärrän. Tuota, mitä sanoisit, jos menisimme pohjoisnavalle ja etsisimme sinulle vedentaitaja- opettajan?" Airi ehdotti.

"Hienoa. Se merkitsisi minulle paljon", Katara sanoi.

"Haluatko ryhtyä Vedentaitajaksi kostaaksesi äitisi puolesta, vai suojellaksesi kyläsi asukkaita?" Airi kysyi.

"Haluan ryhtyä Vedentaitajaksi mainitsemiesi syiden takia", Katara sanoi.

"Selvä", Airi sanoi.

Kun tytöt pysähtyivät, he näkivät edessään laivan, joka oli juuttunut jäähän. Alus oli harmaa, ja se oli iso. Sen mastossa oli punainen lippu, jossa oli Tulimaan musta liekki-symboli. Alus vaikutti hylätyltä, ja se oli ruostunut joistain paikoista.

"Onko tuo Tulikansan laiva?" Airi kysyi samalla, kun hän laittoi kamman takaisin hameensa oikealla puolella olevaan taskuun.

"Kyllä. Tuo alus on ollut täällä siitä asti, kun isoäiti oli minun ikäiseni. Tuliarmeija käytti tuota alusta hyökätessään tänne. Isoäiti sanoi, että eräät Eteläinen vesiheimo Vedentaitajat jäädyttivät tuon aluksen tuohon, ennen kuin heidät vangittiin. Isoäiti on kieltänyt minua ja muita heimomme jäseniä menemästä tuohon alukseen, koska se voi olla vaarallinen. Airi, mitä teet?" Katara kysyi, kun Airi kiipesi laivan oikeassa kyljessä olevia tikapuita pitkin laivan kannelle. Katara seurasi tyttöä.

"Minulla oli ystäviä Tulimaassa, joten minun on vaikea uskoa sitä, että Tulikansa olisi hyökännyt muiden kansakuntien kimppuun", Airi tarttui oikealla kädellään laivan kannella olevan oven kahvaan, ja työnsi oven auki mennen sisälle.

"Airi, maailma on muuttunut sinä aikana, kun olit jäävuoren sisällä. Saatat näyttää 15-vuotiaalta, mutta taidat olla oikeasti 115-vuotias", Katara seurasi Airia.

"Todellako?" Airi hermostui kuulemastaan.

Airi ja Katara katsoivat ympärilleen samalla, kun he kävelivät portaita pitkin alas. Lopulta he pysähtyivät ja näkivät, että lattialla oli keihäitä, ja Tulikansan sotilaiden haarniskoja. Keihäät ja haarniskat olivat pölyn peitossa. Itse asiassa kaikki, laivan sisäpuolella olevat esineet olivat pölyn peitossa.

"Airi, meidän pitäisi lähteä", Katara astui läheisen oviaukon edessä olevan siiman päälle, jonka seurauksena laivan kaikki ovet sulkeutuivat ja eräässä huoneessa olevan merkki-raketin sytytyslanka syttyi tuleen ja lensi ulos laivan savupiipusta.

Bam! Merkkiraketti räjähti lennettyään ulos laivan savupiipusta.

Airi siirsi molempiin käsiinsä tuulta, joka osui aluksen kannelle johtavaan oveen avaten sen. Hän tarttui Kataran vasempaan käteen oikealla kädellään, ja juoksi portaita pitkin laivan kannelle. Hän hyppäsi Kataran kanssa alan laivan kannelta, ja lähti juoksemaan kohti Eteläinen vesiheimo kylää.

"Toivottavasti Katara ei joudu vaikeuksiin minun takiani!" Airi mietti hermostuneena.

XXXXXXXXXXXXXXXX

Airi ja Katara eivät tienneet sitä, että Prinssi Zuko seisoi laivansa kannella, ja Airi ja Katara eivät tienneet sitäkään, että Zuko oli nähnyt merkkiraketin. Zuko piti molemmissa käsissään mustaa kaukoputkea, ja katsoi suuntaan, jossa merkkiraketti oli räjähtänyt. Kun Zuko katsoi kaukoputkellaan jäätikköä, hän näki kaksi ihmistä, jotka juoksivat kohti Eteläisen vesiheimon kylää. Jäätiköllä juoksevat ihmiset olivat niin kaukana, että Zuko ei nähnyt heitä kunnolla.

"Löysin Avatarin. Hän on aika nopea ikäisekseen. Hän on siis piileskellyt täällä", Zuko sanoi.

XXXXXXXXXXXXXXXX

"Katara, miksi menit siihen alukseen, vaikka olen kieltänyt sinua menemästä siihen?" Kanna kysyi Kataralta, kun hän ja Airi palasivat kylään. Kanna oli 80-vuotias nainen. Hänellä oli harmaat hiukset ja ruskettunut iho. Hänen silmänsä olivat siniset. Hän oli laiha ja hänellä oli yllään samanlaiset vaatteet, kuin Kataralla.

"Ei se ollut Kataran syytä. Minä menin siihen alukseen, sillä olin utelias", Airi sanoi.

"Oletko kenties Tulikansan vakooja?" Sokka kysyi Airilta.

"En ole Tulikansan vakooja! Onko sinulla muka jotain todisteita siitä, että olisin Tulikansan vakooja?!" Airi kysyi Sokkalta.

Sokka hermostui, sillä hänellä ei ollut minkäänlaisia todisteita siitä, että Airi työntenteli Tulikansalle.

"Olen pahoillani, Airi, mutta sinun on lähdettävä täältä, jotta Tulikansa ei hyökkää tänne. Kyläläisten turvallisuus on tosi tärkeää", Kanna sanoi. Hän oli huomannut, että Katara ja Airi olivat ystävystyneet, joten hän ei olisi mielellään pyytänyt Airia lähtemään pois kylästä. Hänen oli kuitenkin ajateltava kylän asukkaiden turvallisuutta.

"Jos Airi lähtee, minäkin lähden. Menen pohjoisnavalle ja etsin itselleni Vedentaitaja-opettajan!" Katara huusi.

"Älä Katara. En halua, että joudut vaikeuksiin minun takiani", Airi juoksi kohti Appaa ja hyppäsi Appan selkään. Hän tarttui Appan suitsiin ja katsoi Kataraa. "Hyvästi, Katara. Hop hop!"

Appa nousi ilmaan ja lensi pois.

"Oletko nyt tyytyväinen?! Nyt minusta ei koskaan tule Vedentaitajaa!" Katara huusi isoäidilleen.

XXXXXXXXXXXXXXX

"Appa, Katara joutui ongelmiin minun takiani", Airi sanoi Appalle, joka laskeutui erään ison jäälohkareen taakse.

Airilla oli huono omatunto, koska hän oli aiheuttanut Kataralle ongelmia.

Airi poimi liidokkinsa oikealla kädellään ja katsoi siihen suuntaan, jossa Eteläisen vesiheimon kylä oli nähdäkseen, että merellä oli Tulikansan alus, joka lähestyi Eteläisen vesiheimon kylää. Laivan savupiipusta nousi mustaa savua, joka sekoittui taivaalla olevaan lumeen muuttaen kyseisen lumen mustaksi.

"Appa, pysy sinä täällä, niin menen auttamaan kylän asukkaita!" Airi lähti juoksemaan kohti kylää auttaakseen kylän asukkaita.

"Näkikö tuon aluksen mieshistö hylätyn aluksen merkkiraketin?! Senkö takia he löysivät Eteläisen vesiheimon kylän?! Kylän asukkaat joutuivat vaikeuksiin minun takiani, joten minun on autettava heitä!" Airi juoksi niin nopeasti kuin pystyi. Kun hän saapui kylään, hän piiloutui erään teltan taakse ja näki, että Sokka oli kaatunut maahan, ja että yksi Tulikansan sotureista tarttui Kataran isoäidin takissa olevaan huppuun.

"Etsimme erästä henkilöä! Kyseinen henkilö on suunnilleen tämän naisen ikäinen, ja hän hallitsee kaikki neljä alkuvoimaa!" Tulikansan soturi tönäisi Kannan kohti Kataraa, joka kietoi molemmat kätensä isoäitinsä ympärille.

Airi katsoi miestä, joka oli puhunut Eteläisen vesiheimon väelle. Kyseinen mies oli pitkä ja urheilullinen. Hän oli 16-vuotias, ja hänellä oli vaalea iho ja kultaiset silmät. Hänen hiuksensa olivat mustat, ja hän oli sitonut ne poninhännälle. Hänellä oli yllään punainen haarniska. Hänen jaloissaan oli mustat housut ja harmaat saappaat. Hänen vasemman silmänsä päällä oli punainen arpi. Miehen vasemmalla puolella olevaan lumeen oli pudonnut punainen Tulikansan kypärä.

"Hän näyttää vahvalta", Airi ajatteli ja punastui hieman. Airi tiesi, että kyseinen mies kuului Tulikansaan, mutta hän ei voinut olla huomaamatta sitä, että kyseinen mies oli komea, vaikka kyseisellä miehellä oli arpi toisen silmänsä päällä. Airin sydän alkoi hakata normaalia nopeammin, mutta hän tiesi, ettei hän voinut antaa Tulikansan satuttaa Eteläisen vesiheimon asukkaita. Airi siirsi oikeaan käteensä tuulta, jonka hän heitti nopeasti kohti Tulikansan sotureita.

Vham! Tulikansan soturit kaatuivat lumeen, kun tuuli osui heihin samalla, kun Airi hyppäsi Eteläisen vesiheimon väen eteen suojellakseen heitä Tulikansalta.

"Miksi hyökkäätte tänne?!" Airi kysyi Tulikansan sotureilta.

"Etsimme Avataria!" sanoi mies, jolla oli arpi toisen silmänsä päällä. Hän nousi nopeasti seisomaan muiden Tulisotilaiden tavoin. "Tiedämme, että hän on täällä, emmekä lähde täältä, ennen kuin olemme löytäneet hänet!"

"Jos kerron sinulle nykyisen Avatarin henkilöllisyyden, jätätkö tämän kylän asukkaat rauhaan?" Airi kysyi.

Mies, jolla oli arpi toisen silmänsä päällä nyökkäsi. Hän poimi lumessa olevan kypärän vasemmalla kädellään.

"Minä olen nykyinen Avatar. Ota minut vangiksi", Airi sanoi.

"Airi?" Katara kysyi uskomatta korviaan.

"Ei ikinä", Sokka hermostui.

Kylän muutkin asukkaat vaikuttivat hermostuvan siitä, mitä Airi sanoi, mutta Tulikansan soturit vaikuttivat hermostuvan enemmän, kuin Vesiheimon väki.

"Sinäkö olet Avatar? Meditoin ja harjoittelin vuosia voidakseni taistella sinua vastaan sitten kun löytäisin sinut, ja olet vasta teini-ikäinen", sanoi mies, jolla oli arpi toisen silmänsä päällä. Hän kuulosti vihaiselta.

"Sinäkin olet teini-ikäinen", Airi kuulosti närkästyneeltä. "Miten on? Hyväksytkö ehdotukseni?"

"Hyvä on", sanoi mies, jolla oli arpi toisen silmänsä päällä. "Sotilaat, vangitkaa Avatar!"

"Katara, voisitko huolehtia Appasta?" Airi kysyi samalla, kun Tulikansan soturit tarttuivat hänen käsiinsä ja veivät hänet kohti laivan nostosiltaa. Tulikansan sotureilla oli yllään punaiset haarniskat. Heidän jaloissaan oli mustat housut ja harmaat saappaat. Jokaisella Tulikansan sotilaalla oli päässään punainen kypärä, ja heidän kasvojensa edessä oli valkoiset naamiot.

"Airi!" Katara huusi. Hän alkoi itkeä.

"Palaamme Tulimaahan!" sanoi mies, jolla oli arpi toisen silmänsä päällä.

Sotilaat, jotka olivat vanginneet Airin, seurasivat miestä, jolla oli arpi toisen silmänsä päällä.

Kun Tulikansan soturit olivat vieneet Airin laivaan, Airi katsoi Kataraa, ennen kuin laivan nostosilta sulkeutui.

Mies, jolla oli arpi toisen silmänsä päällä katsoi Airia. Hän ei ollut osannut odottaa sitä, että nykyinen Avatar olisi nainen. Hän oli huomannut jopa sen, että nykyinen Avatar oli kaunis, mutta hän sivuutti kyseisen ajatuksen, sillä nyt hän voisi lopulta palata kotiinsa.