Heipä hei! Tässä on Legend of the Airi (Water)-fanfictionin uusi luku. Ryhdyn suunnittelemaan seuraavaa lukua. Nähdään seuraavassa luvussa.
XXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXX
Airi ja Katara istuivat maassa ja katsoivat nuotiota, joka oli sammumassa. Momo istui Airin oikealla olkapäällä. Airin olkalaukku roikkui Airin oikealla olkapäällä.
Sokka oli lähtenyt etsimään ruokaa, ja hän oli ollut muualla jo jonkin aikaa.
Appa nukkui nuotion vasemmalla puolella.
Kaikkialla oli puita ja lähellä oli joki.
"Mikähän Sokalla kestää?" Airi kysyi samalla, kun hän heitti viittansa nuotioon. Airi ja hänen ystävänsä olivat pari päivää sitten kohdanneet Tulikansan sotureita, jotka olivat hyökänneet heidän kimppuunsa. Airin viitta oli palanut joistain kohdista, sillä eräät Tulikansan soturit olivat heittäneet käsistään tulta, joka oli osunut Airin viittaan. Vaikka Katara ei vielä osannut hallita voimiaan, hän oli käyttänyt läheisessä joessa ollutta vettä sammuttaakseen liekit Airin viitasta. Airi ja hänen ystävänsä olivat onnistuneet pakenemaan Tulikansan sotureilta.
"Viittani paloi joistain kohdista niin pahasti, että en voi enää käyttää sitä", Airi ajatteli.
Aurinko oli laskemassa.
Lopulta Sokka palasi leiriin kantaen toisessa kädessään ruskeaa pussia.
"Löysitkö ruokaa?" Katara kysyi veljeltään samalla, kun Airi vilkaisi Sokkaa uteliaana.
"Anteeksi, että minulla kesti jonkin aikaa", Sokka kaivoi pussista pähkinöitä, joita hän antoi tytöille.
"Sokka, tällaisellä pähkinämäärällä voisi ruokkia Momon, mutta tarvitsemme enemmän ruokaa", Airi sanoi lopulta.
Dhak! Metsästä kuuluva tömähdys sai teinit hermostumaan. Tömähdyst oli ollut niin kova, että Appa oli herännyt.
"Kuka siellä?!" Sokka esitti rohkeaa, vaikka häntä pelotti.
"Asia selviää, kun tutkimme sitä", Airi sanoi ja lähti juoksemaan oikealle, josta tömähdys oli kuulunut.
Katara seurasi Airia.
"Odottakaa!" Sokka seurasi tyttöjä.
Airi ja hänen ystävänsä pysähtyivät kaatuneen puunrungon eteen nähdäkseen parin metrin päässä seisovan pojan. Poika oli pitkä ja urheilullinen, ja suunnilleen 16-vuotias. Hänellä oli ruskettunut iho ja pitkät, ruskeat hiukset. Hänen silmänsä olivat vihreät. Hänellä oli otsallaan vihreä liina. Hänellä oli yllään vaaleanruskea pusero, jonka hihat olivat harmaat. Hänen lantiollaan oli vihreä vyö. Hänen jaloissaan oli harmaat housut ja mustat kengät. Hän liikutteli käsiään samalla, kun hänen edessään oleva lohkare siirtyi oikealta vasemmalle, ja laskeutui maahan aiheuttaen äänen, jonka Airi ja hänen ystävänsä olivat kuulleet.
"Hän on Maantaitaja!" Katara sanoi katsoen poikaa.
"Hän näyttää vahvalta", Airi sanoi.
"Ehkä meidän on parempi pysyä kaukana hänestä", Sokka totesi, sillä hän näki, että hänen siskonsa näytti pitävän nuoresta Maantaitajasta.
"Hei! Onko täällä päin kylää?!" Katara kysyi käveltyään esiin piilostaan.
Poika katsoi Kataraa hermostuneena, ennen kuin juoksi pois paikalta liikuttaen molempia käsiään siten, että lähellä olevat kivet siirtyivät hänen ja Kataran väliin.
"Kysyin vain yksinkertaisen kysymyksen", Katara sanoi turhautuneena.
"Hän näytti hermostuneelta. Ehkä meidän pitäisi etsiä hänet siltä varalta, että hän voisi opettaa minulle Maantaitamista", Airi ehdotti.
"Hyvä idea. Jos löydämme hänen kylänsä, voimme ostaa sieltä ruokaa!" Katara ehdotti.
Airi ja Katara lähtivät juoksemaan siihen suuntaan, johon poika oli juossut.
"Hei. Näin kovasti vaivaa löytääkseni ne pähkinät! Hyvä on sitten", Sokka lähti seuraamaan tyttöjä ymmärrettyään, että tytöt olivat oikeassa.
Lopulta teinit saapuivat pieneen kylään, jonka talot oli rakennettu puista. Kylässä olevien talojen katot olivat vihreät ja kylän ympärille oli rakennettu puinen aita.
Kylän lähellä oli vuoria.
Kun Airi ja hänen ystävänsä olivat ostaneet ruokaa, Katara näki pojan, jolle hän oli yrittänyt puhua aiemmin. Poika avasi erään talon oven ja meni sisälle sulkien oven
perässään.
Katara työnsi kyseisen talon oven auko nähdäkseen, että talo oli kauppa. Talon seinissä oli ikkunoita, ja talossa oli hyllyjä, joiden päälle ole laitettu useita tavaroita. Kaupan perälle oli laitettu puinen pöytä, jonka edessä Kataran näkemä poika seisoi. Pöydän päällä oli vaaka ja muitakin tavaroita. Talon seinisssä oli ikkunoita. Talon seinät olivat sisäpuolelta ruskeat. Kaupan lattia ja katto olivat ruskeat, ja kaupan ulko-oven edessä oli matto. Kyseisessä matossa oli oransseja ja sinisiä neliöitä. Kaupan myyntipöydän edessä oli matto, joka oli samanlainen, kuin oven edessä oleva matto. Myytipöydän takana seisoi nainen, joka taisi olla pojan äiti.
Naisella oli pitkät, harmaat hiukset. Hän oli pitkä ja laiha. Hänen ihonsa oli vaalea ja hänen silmänsä olivat vihreät. Hänellä oli yllään vihreä mekko. Hänellä oli vihreät silmät. Hän näytti 48-vuotiaalta. Hänen jaloissaan oli rukeat kengät.
"Hei", Katara sanoi pojalle. "Miksi pakenit, kun tapasimme aiemmin?"
"Taidat sekoittaa minut johonkin toiseen", poika sanoi. Hän kuulosti hermostuneelta ja oli päivänselvää, että hän valehteli.
"Ei, sillä minäkin näin sinut", Airi sanoi, kun hän ja Sokka tulivat kauppaan. Hän ja Sokka olivat seuranneet Kataraa, kun hän oli mennyt kauppaan, joten he olivat kuulleet koko keskustelun. "Olet Maantaitaja, sillä näimme sinun harjoittelevan.
Poika ja äiti hermostuivat, ja nainen sulki nopeasti kaupan oven ja ikkunaluukut:
"Olitko harjoittelemassa Maantaitamista?"
"Ei äiti", poika sanoi. "Katso heidän vaatteitaan. He eivät ole paikallisia, sillä heillä on erilaiset vaatteet, kuin meillä. He todennäköisesti luulevat minua joksikin toiseksi".
"Haru, tiedät varsin hyvin, että Maantaitaminen on kiellettyä tässä kylässä", nainen sanoi pojalleen.
"Miksi se on kiellettyä?" Airi kysyi.
Kop kop! Joku koputti kaupan ovelle, ja Sokka vilkaisi ulos ikkunaluukkujen raosta nähdäkseen miehiä, joilla oli yllään Tulikansan vaatteet:
"Tulisotureita! Piiloudutaan!"
Airi ja hänen ystävänsä piioutuivat nopeasti pöydän alle, ja Harun äiti avasi kaupan oven.
"Mitä haluatte? Maksoin jo teille haluamanne rahasumman tällä viikolla", nainen sanoi.
"Rahamäärä on noussut. Jos olisin sinä, maksaisin sen heti. Jos tulta ei hallitse, se aiheuttaa tuhoa", mies sanoi ja hänen käsiinsä ilmestyi tulta. Lopulta tuli katosi.
Nainen näytti hermostuneelta ja käveli kohti pöytää. Hän otti pöydän päältä mustan rasian, jonka hän avasi. Rasiassa oli pari kolikkoa. Hän otti rahat ja antoi ne
miehelle.
"Emme tee mitään tällaisillä kolikoilla", mies pudotti rahat maahan ja käveli ulso kaupasta sulkien oven perässään.
Airi ja hänen ystävänsä tulivat esiin piilostaan ja nainen poimi lattialle pudotetut kolikot.
"Voisitteko kertoa, miksi Maantaitaminen on kiellettyä tässä kylässä?" Airi kysyi.
"Viisi vuotta sitten, Tulen Valtias Ozai lähetti sotilaansa tänne, jotta Tulisoturit voisivat käyttää täällä olevien hiilikaivosten hiiliä laivojensa polttoaineena",
nainen sanoi.
"Hänen joukkonsa valtasivat kylämme", Haru sanoi.
"Lopeta, Haru", nainen sanoi.
"Mutta Haru on Maantaitaja. Hän voisi auttaa kyläläisiä", Katara sanoi.
"Maantaitaminen on kiellettyä tässä kylässä, sillä Tulikansa vangitsee Maantaitajat, jotka vastustavat heitä", Harun äiti sanoi.
"Haru voisi suojella kyläänsä käyttämällä voimiaan", Katara sanoi.
"Et ymmärrä", Harun äiti sanoi.
"Ymmärrän varsin hyvin, sillä olen Eteläisen Vesiheimon ainoa Vedentaitaja. Isoäitini kertoi minulle, että Tulikansa vei kaikki Eteläisen Vesiheimon Vedentaitajat yli 60 vuotta sitten. Siksi minä olen koko Eteläisen Vesiheimon ainoa Vedentaitaja", Katara sanoi
"Jos Haru käyttäisi voimiaan uhmatakseen Tulikansan sotureita, Tulikansan soturit vangitsisivat Harun samalla tavalla, kuin he vangitsivat Harun isän", Harun äiti sanoi.
Haru näytti vihaiselta, kun hän kuuli, mitä hänen äitinsä sanoi.
"Olen pahoillani. Tulikansa tuhosi kansani kauan sitten, minkä takia olen nyt viimeinen Tuulenkulkija. Olen Airi, mutta Tulikansa etsii minua siksi, että olen Avatar",
Airi sanoi.
Haru ja hänen äitinsä yllättyivät kuulemastaan.
"En voinut suojella kansaani, mutta yritän suojella muita kansoja ja lopettaa tämän sodan. Kun näin Harun ensimmäisen kerran, halusin kysyä häneltä, voisiko hän opettaa minulle Maantaitamista", Airi sanoi. "Anteeksi, että jouduitte kärsimään siksi, että katosin 100 vuodeksi, mutta kaikki muuttui sen jälkeen, kun sain tietää olevani Avatar. En ollut valmis ottamaan vastaan Avatarin velvollisuuttani, mutta nyt aion korjata tekemäni virheet".
"Olen pahoillani, mutta en voi opettaa sinulle Maantaitamista", Haru sanoi. Toki hän oli hieman imarreltu siitä, että Avatar olisi halunnut olla hänen oppilaansa, mutta hän tiesi, että hän ei saanut käyttää voimiaan millään tavalla.
"Ymmärrän", Airi sanoi.
"Haluatko kostaa Tulikansalle sen, mitä he tekivät kansallesi?" Harun äiti kysyi Airilta.
"Tiedän vain sen, että minun on taisteltava Tulen Valtiasta vastaan", Airi sanoi. Hän oli yllättynyt siitä, että Haru ja Harun äiti eivät olleet Airille vihaisia.
"Pitäisikö minun suojella tätä kylää Purple Ladynä ja pelastaa vangitut Maantaitajat?" Airi mietti.
"Setä, meidän on löydettävä Avatar ennen Zhaota", Zuko istui sängyllään.
XXXXXXXXXXXXXXXXX
"Tiedän Prinssi Zuko. On erittäin todennäköistä, että Avatar ja hänen ystävänsä eivät pysy samoissa paikoissa pitkiä aikoja, sillä he yrittävät vältellä kohtaamista Tulikansan kanssa. Miten kovasti olet ihastunut nykyiseen Avatariin?" Iroh kiusasi Zukoa istuen Zukon vieressä
"Lopeta!" Zuko punastui.
XXXXXXXXXXXXXXXXX
"Äiti sanoi, että voitte yöpyä täällä tämän yön, mutta että teidän on lähdettävä aamulla, jotta Tulikansa ei löydä teitä", Haru sanoi. Hän oli johdattanut Airin ja tämän ystävät kylän lähellä olevaan latoon. Lato oli niin iso, että jopa Appa mahtui sinne. Kaikkialla oli kuivista heinistä tehtyjä heinäkasoja.
"Kiitos", Airi sanoi.
"Appa tuntee olonsa kotoisaksi", Airi ajatteli nähtyään, että Appa söi heinää.
Sokka asettui makaamaan yhden heinäkansa päälle.
Katara ja Haru kävelivät ulos ladon isoista pariovista.
"Airi, luulenko vain, vai käyttäytyykö siskoni eri tavalla, kuin ennen?" Sokka kysyi.
"Tarkoitatko sitä, että Katara ja Haru tulevat juttuun?" Airi kysyi ja katsoi ulos vajan ovesta nähdäkseen, että Katara katsoi Harua punastuneena.
"Kyllä", Sokka sanoi.
"Ehkä siskosi on ihastunut Haruun", Airi ehdotti. "Sokka, sinua taitaa harmittaa se, että Katara on löytänyt mahdollisen poikaystävä-ehdokkaan, mutta sinulla itselläsi ei ole tyttöystävää".
"Olen ryhmän taktikko, joten en ehdi miettiä tyttöystäviä", Sokka sanoi.
"Todellako?" Airi kysyi.
Sokka ei sanonut mitään, joten Airi vilkaisi häntä nähdäkseen, että Sokka oli nukahtanut.
"Täydellistä. Nyt voin naamioitua Purple Ladyksi ilman pelkoa siitä, että Katara ja Sokka saavat salaisuuteni selville", Airi puki ylleen Purple Ladyn vaatteet. Sitten hän kaivoi olkalaukustaan sinisen viltin, jonka hän laittoi heinäkasan päälle.
"Momo, mene nukkumaan tämän viltin alle!" Airi sanoi.
Momo juoksi viltin alle, ja alkoi nukkua.
Airi laittoi viltin kokonaan Momon päälle, minkä jälkeen hän laittoi olkalukkunsa heinäkasan eteen. Sitten hän juoksi ulos ladosta tutkiakseen kylän lähellä olevaa metsää siltä varalta, että Tulikansa olisi kyseisessä metsässä.
(Katara ja Haru)
"Anteeksi se, mitä sanoin aiemmin. En tiennyt, että Tulikansa oli vanginnut isäsi", Katara sanoi Harulle.
"Ei se mitään. Isäni uhmasi Tulikansaa muiden Maantaitajien tavoin, minkä takia Tulikansa vangitsi hänet ja muut Maantaitajat. Kun sanoit, miten voisin taistella Tulikansaa vastaan, sait minut ajattelemaan sitä, miten isäni ja muut Maantaitajat uhmasivat Tulikansaa. He tekivät parhaansa taistellessaan Tulikansaa vastaan, ennen kuin heidät vangittiin", Haru sanoi.
"Kiitos", Katara sanoi.
"En ole nähnyt isääni sen jälkeen, kun hänet vangittiin. Kun isäni ja muut Maantaitajat vangittiin, heidät vietiin vankilaan, joka on kaukana merellä", Haru sanoi. "Tiedän, että Maantaitaminen on kiellettyä tässä kylässä, mutta haluaisin olla yhtä vahva Maantaitaja, kuin isäni".
"Siksi harjoittelevat Maantaitamista salaa?" Katara kysyi, kun hän ja Haru istuivat eräälle kalliolle ja katsoivat auringonlaskua.
"Kyllä", Haru liikutti oikeaa kättään ylemmäs, ja käytti voimiaan nostaakseen ilmaan kaksi, pientä kiveä. Lopulta hän murskasi kyseiset kivet voimillaan siten, että ne muuttuivat soraksi. "Kun harjoittelen Maantaitamista, tunnen olevani lähellä isääni".
"Ymmärrän. Näetkö tämän kaulakorun? Sain sen äidiltäni", Katara sanoi ja osoitti kaulassaan olevaa kaulakorua.
"Se on kaunis", Haru sanoi.
"Äitini kuoli, kun tulikansa hyökkäsi kylääni. Minulle jäi vain koru muistoksi", Katara sanoi.
"Se ei riitä", Haru sanoi.
"Totta", Katara sanoi.
(Airi)
Airi juoksi metsässä ja piiloutui erään puun taakse nähdäkseen, että aurinko laski, ja taivaalle nousi kalpeana hohtava puolikuu. Pian taivaalle oli ilmestynyt useita tähtiä.
"Kaikki on toistaiseksi hyvin. Hetkinen, tuolla on Tulisotureita", Airi ajatteli nähtyään kolme Tulisoturia, jotka seisoivat hiilikaivoksen edestä.
Kaivoksesta käveli esiin nuori mies, joka työnsi edessään isoa metallikärryä, joka oli täynnä hiiltä.
"Älä laiskoettele, vaan hae lisää hiiltä!" eräs soturi huusi ja hänen käsiinsä ilmestyi tulta.
Airi poimi molemmilla käsillään kimononsa vyöhön kiinnitetyt viuhkat, ja heilautti niitä kohti Tulentaitajaa, jonka seurauksena viuhkoista ilmestyi tuulta, joka kaatoi Tulisoturin maahan.
"Kuka siellä?!" Tulisoturi huusi nousten seisomaan.
Airi heilautti viuhkojaan uudelleen, ja viuhkoista ilmestyi iso pyörremyrsky, joka osui Tulisotureihin ja kaatoi heidät maahan. Airi astui esiin piilostaan, ja katsoi Tulisotureita vikaisena.
"Purple Lady!" kärryjä työntänyt mies huusi uskomatta silmiään.
"Mitä?!" yksi Tulisoturi huusi kuulostaen vihaiselta.
"Jättäkää tämän kylän asukkaat rauhaa, ja vapauttakaa vangitsemanne Maantaitajat!" Airi huusi.
"Ei käy!" eräs Tulisoturi huusi nousten jaloilleen.
Airi heilautti molemmat viuhkansa kohti Tulisotureita, minkä seurauksena viuhkoista ilmestyi tuulta, joka osui Tulisotureihin ja kaatoi heidät taas maahan.
Tulisoturit pakaenivat kaivoksilta.
"Kiitos, Purple Lady", kärryjä työntänyt mies sanoi.
"Ole hyvä", Airi sanoi ja juoksi metsään.
Lopulta hän saapui ladolle huomatakseen, että Sokka nukkui yhä. Airi laittoi valeasunsa laukkuunsa, ja nosti Momon päällä olevaa vilttiä sen verran, että se oli hänenkin päällään.
