Heipä hei! Tässä on Legend of the Airi (Water)-fanfictionin uusi luku. Ryhdyn suunnittelemaan seuraavaa lukua. Hain tähän lukuun hieman inspiraatiota ajattelemalla Romeo x Juliet-animea, jossa oli hieman samanlainen kohtaus, kuin tässä luvussa. Nähdään seuraavassa luvussa.

XXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXX

Airi vilkaisi Appan satulassa nukkuvia ystäviään, ennen kuin hän pukeutui Purple Ladyn valeasuunsa, ja lähti juoksemaan kohti rannan lähellä olevaa kylää. Lopulta hän pääsi kylän lähelle ja vilkaisi suuntaan, jossa kylän öljykaivokset olivat, ennen kuin hän lähti juoksemaan sinne päin.

Lopulta Airi piiloutui erään puun taakse tarkkaillakseen öljykaivosten tilannetta.

"Tulisotilaat Ovat näemmä palanneet tänne hakemaan öljyä", Airi mietti nähtyään, että eräs mies työnsi metallikärryjä ulos kaivoksesta. Kärryissä oli mustaa öljyä.

Eräät Tulisotilaat seisoivat kyseisen kaivoksen suuaukon edessä, ja toinen Tulisotilas piti oikeassa kädessän lyhtyä.

Airi ei huomannut sitä, että siniseen naamioon pukeutunut mies juoksi paikalle, ja piiloutui erään puun taakse vakoilemaan häntä.

"Nytkö vasta tuot lisää öljyä?! Jos et olisi tuollainen laiskuri, olisit tuonut meille öljyä jo paljon aikaisemmin!" eräs Tulisotilas huusi kärryjä työntävälle miehelle.

Airi ei pitänyt kuulemastaan, joten hän otti vyössään olevat viuhkat molempiin käsiinsä, ja heilautti niitä kohti Tulisotilaita. Viuhkoista ilmestyi iso pörrepyrsky, joka osui Tulisotilaisiin, ja lennätti heidät ilmaan.

"Aaa!" Tulisotilaat huusivat, ja toinen tulisotilas pudotti kädessään pitämänsä lyhdyn maahan. Kraks! Lyhty hajosi palasiksi.

Airi ohjasi viuhkojaan siten, että hänen viuhkoistaan ilmestynyt pyörremyrsky laski Tulisotilaat erään läheisen puun oksien päälle.

"Purple Lady?!" kärryjä työntänyt mies huusi uskomatta silmiään nähtyään Airin.

"Pakene nopeasti!" Airi huusi kärryjä työntäneelle miehelle.

"Kyllä! Kiitos!" mies juoksi kohti kylää.

"Tule heti takaisin, senkin laiskuri!" toinen Tulisotilas huusi, kun hän ja hänen ystävänsä laskeutuivat alas puusta.

"Miten kehtaat puhua hänelle noin?!" Airi huusi ja hän heilautti taas viuhkojaan kohti Tulisotilaita kaataen heidät maahan.

"Hoidan sinut itse!" toinen Tulisotilas nousi nopeasti seisomaan, ja hänen käsistään ilmestyi tulta, jota hän heitti Airia kohti.

"Eikö äitisi ole kieltänyt sinua leikkimästä tulella?!" Airi liikutti oikeaa etusormeaan mahdollisimman huomaamattomasti, jonka seurauksena tulisotilaan käyttämä tuli-hyökkäys vaihtoi suuntaan lentäen nopeasti Tulisoturien oikealla puolella olevaan jokeen.

"Miten hän teki tuon?" eräs Tulisotilas mietti.

Yllättäen siniseen naamioon pukeutunut mies juoksi esiin piilostaan, ja alkoi taistella Tulisotilaita vastaan miekkojensa avulla.

"Blue Spirit?!" Airi huusi yllättyneenä. "Zuko?"

Blue Spirit kaatoi Tulisotilaat maahan, ja otti huotrastaan esiin harmaan ketjun, jolla hän sitoi tulisoturien kädet ja jalat. Sitten hän laittoi miekkansa takaisin huotraan, ja vilkaisi Purple Ladya:

"Paetaan!"

Airi nyökkäsi. Hän heilautti viuhkoistaan tuulta, jonka seurauksena maasta nousi esiin hiekkaa, jolla Airi yritti estää sidottuja sotilaita näkemästä, mihin hän ja Zuko pakenivat. Hän kiinnitti viuhkansa vyöhönsä.

Airi ja Zuko juoksivat metsässä.

Yllättäen Airi kompastui erään puun juureen. Hän nousi nopeasti polvilleen, ja katsoi Blue Spiritsiä.

"Mitä täällä on tapahtunut?!" joku huusi kaivosten suunnasta.

"Purple Lady, ja joku naamioitunut mies hyökkäsivät kimppuumme!" joku huusi, ja Airi arveli, että huutaja oli toinen sidotuista sotilaista.

Blue Spirit nosti Purple Ladyn syliinsä, ja lähti jatkamaan juoksemista.

"Nyrjäytitkö nilkkasi, kun kompastuit?" Blue Spirit kysyi.

"En usko", Airi sanoi. Hän punastui. Hänen sydämensä alkoi hakata normaalia nopeammin.

"Hyvä", Blue Spirit sanoi.

"Hän pelasti minut taas", Airi ajatteli, ja punastui entistä enemmän.

Yllättäen alkoi sataa.

"Tuolla voisi pitää sadetta!" Airi sanoi nähtyään vasemmalla olevan varastorakennuksen.

Blue Spirit juoksi kohti varastorakennusta, ja laski Airin maahan oven edessä. Hän avasi oven ja meni Airin kanssa sisälle.

"Emme kastuneet kovin pahasti", Airi sanoi.

Blue Spirit nyökkäsi. Kun hän katseli ympärilleen hän näki, että varastorakennuksen toisella puolella oli pieni takka. Hän avasi takan luukun ja vilkaisi savupiippuun nähdäkseen, että siellä ei ollut mitään, mikä estäisi savua kulkemasta kunnolla. Hän jatkoi varaston tutkimista nähdäkseen, että siellä oli isoja heinäkasoja, jotka olivat varaston oikealla puolella olevalla lattialla. Hän vilkaisi varaston vasemmalle puolelle nähdäkseen, että siellä oli polttopuista tehty pino, joka oli laitettu lattialle.

"Sytyttän takkaan tulen siltä varalta, ettei meille tule kylmä", Blue Spirit laittoi polttopuita takkaan. Sitten hänen oikeaan käteensä ilmestyi tulta, jonka avulla hän sytytti takassa olevat puut tuleen.

Sitten Blue Spirit riisui puseronsa, jonka hän laittoi roikkumaan varaston oikealla seinällä olevaan naulakkoon.

Airi vilkaisi Blue Spiritsin urheilullista ylävartaloa ja punastui hieman. Hän oli iloinen siitä, että hänellä oli naamio. Hänen sydämensä hakkasi normaalia nopeammin.

"Tarkistan, onko lähellä Tulisotilaita", Blue Spirit meni ulos sulkien oven perässään.

Airi otti yllään olevan kimonon pois, ja laittoi sen roikkumaan varaston oikealla puolella olevaan seinään. Nyt hänellä oli yllään vain valkoinen toppi, jossa oli kaksi olkainta. Hänen jaloissaan oli mustat housut ja mustat kengät.

"Minun pitäisi katsoa minne juoksen, jotta en enää kompastu mihinkään", Airi ajatteli nolona, ja otti naamionsa pois kasvoiltaan. Häntä nolotti se, miten hän oli kompastunut. Mutta toisaalta, metsässä oli ollut pimeää silloin, kun hän oli paennut Tulisotureilta.

Yllättäen varaston ovi aukesi, ja Blue Spirit käveli sisään sulkien oven perässään.

"Reitti on selvä", Blue Spirit sanoi. Sitten hän näki Airin pitävän käsissään Purple Ladyn naamiota. "Avatar?"

"Zuko", Airi sanoi hieman hermostuneena.

Zuko otti naamionsa kasvoiltaan ja katsoi Airia uteliaana, ennen kuin laittoi naamionsa varaston oikealla seinällä olevaan naulakkoon.

Airi perääntyi hieman, mutta hän kompastui lattialla olevaan haravaan, ja pudotti naamionsa varaston lattialle.

Zuko juoksi kohti Airia kohti, ja tarttui oikealla kädellään Airin vasempaan käteen vetäen Airia varaston oikealle puolelle estäen Airia kaatumasta lattialle.

Airi ja Zuko kaatuivat varaston lattialla olevan ison heinäkasan päälle.

Airi katsoi Zukoa punastuneena, sillä Zuko oli kaatunut Airin päälle. Hänen sydämensä hakkasi normaalia nopeammin, ja hänen selässään juoksi kylmiä väreitä.

"Näyttää siltä, että löysin sinut taas, Avatar", Zuko totesi punastuneena. Hänen sydämensä hakkasi normaalia nopeammin, ja hänen selässään juoksi kylmiä väreitä.

"Niin. Kiitos avusta", Airi sanoi ja suuteli Zukoa oikealle poskelle, minkä seurauksena Zuko punastui entistä enemmän.

"Poikaystäväsi ei ehkä pitäisi siitä, että suutelit minua äsken poskelle", Zuko nousi istumaan. Hän vilkaisi taas Airin oikeassa kädessä olevaa rannerengasta.

"Ketä tarkoitat?" Airi kysyi yllättyneenä ja nousi istumaan.

"Kun viimeksi tapasimme sanoit, että sinulla oli Tulentaitaja ystävä nimeltä Kuzon. Kuzon on pojan nimi. Saitko tuon rannerenkaan häneltä?" Zuko katsoi Airin rannerengasta. Hän oli vähän aikaa sitten ymmärtänyt rakastavansa nykyistä Avataria, joten hän ei pitänyt siitä ajatuksesta, että Avatar olisi saanut rannerenkaansa Kuzonilta.

"Sain tämän rannerenkaan äidiltäni sinä päivänä, kun täytin 15", Airi sanoi.

"Äidiltäsi?" Zuko kysyi rauhoittuen hieman.

"Kyllä. Kuzon ei ollut poikaystäväni. Hän oli ystäväni. Keskinkertaisena tulentaitajana, Kuzon rakasti seikkailuja; jossain vaiheessa, hän jopa kiipesi neljälle vuorenhuipulle nähdäkseen lohikäärmeen. Kuzon otti minut mukaansa yhdelle varhaisimmista seikkailuistaan. Hän oli hankkinut kartan lohikäärmeen pesistä, innoissaan lopulta näkemään ja ratsastamaan yhdellä oikeasti. Etsittyämme kolmelta vuorenhuipulta, Kuzon ja minä löysimme lopulta etsimämme: kiivettyämme neljännelle kalliolle, vihreä lohikäärme lennähti meidän ylitsemme jahdatessaan erästä miestä. Kuitenkin, Kuzonille ja minulle selvisi pian, että lohikäärmettä pakeneva mies oli vain syötti. Kun äitilohikäärme oli kiireinen, muut salametsästäjistä ryöstivät sen peässä olevan munan. Kuzon ja minä tulimme välittömästi raivoisiksi, jolloin me keksimme suunnitelman pysäyttää salametsästäjät. Tajutessamme, ettemme he voineet saada metsästäjiä kiinni kerralla, käyttimme taitamisvoimiamme huijataksemme miehiä, että äitilohikäärme olisi palannut aikaisin. Kuzon käytti tulentaitamisvoimiaan luodakseen tulta, kun taas minä heilutin kangasta luodakseni lohikäärmeen siipiä muistuttavan äänen. Kuzon ajatteli, että hänen luomansa tulipallot olivat "liian laimean näköisiä", jolloin minä käytin tuulentaitamista; yhdessä me saimme aikaan tarpeeksi suuret liekit pelottaaksemme salametsästäjät tiehensä, mahdollistaen minua ottamaan munan hylänneen metsästäjän ratsusta. Äitilohikäärme palasi ja huomasi minun pitävän munaa. Kuzon tuli pelastamaan minut vetämällä lohikäärmeen huomion tulentaitamisella ja kutsumalla sitä "isoksi kanaliskoksi". Hänen harhautuksensa toimi, kun lohikäärme käänsi päätään ja ryntäsi hänen luokseen. Kiireessä se löi minua hännällään, minkä seurauksena muna lipesi otteestani. Sain juuri ja juuri munan kiinni, ennen kuin se ehti iskeytyä maahan, mutta onnistuttuani tässä, Kuzon ja minä ansaitsimme lohikäärmeen luottamuksen. Palkkioksi munan pelastamisesta metsästäjiltä, Kuzon kysyi, josko lohikäärme olisi halukas antamaan hänelle kyydin. Lohikäärme kuitenkin murisi ehdotukselle. Vähän sen jälkeen, kun olin kuullut tästä sodasta ensimmäisen kerran, minun oli vaikea uskoa sitä, että Tulikansa olisi hyökännyt muiden kansakuntien kimppuun. Minun oli vaikea uskoa sitä, että Tulikansa oli hyökännyt muiden kansakuntien kimppuun, koska olin ystävystynyt Tulimaassa asuvan Kuzonin kanssa", Airi sanoi.

"Tein hätäisen johtopäätösen", Zuko ajatteli.

"Zuko, en tiedä, miksi pelastit minut Zhaolta, mutta olen siitä kiitollinen. Tämä ei varmaan ole mikään paras hetki kertoa tätä sinulle, mutta pidän sinusta tosi paljon", Airi sanoi ja punastui.

"Mitä?" Zuko kysyi yllättyneenä. Hän oli yllättynyt siitä, että Avatar väitti pitävänsä hänestä, vaikka hän oli jahdannut Avataria vangitakseen Avatarin. Hänestä tuntui kuitenkin hyvältä siksi, että hän oli kuullut mitä Avatar sanoi hänelle.

"Tiedän. Olen Avatar ja sinä olet Tulikansan prinssi. Tulikansa tuhosi minun kansani ja vei minulta äitini, mutta pidän sinusta, minkä takia tunteeni ovat tosi ristiriitaiset. Kun sain tietää, että Tulikansa tuhosi kansani, tunsin itseni tosi yksinäiseksi. Kun kävin ystävieni kanssa Eteläisessä tuulitemppelissä, löysin Tulisoturien tappaman opettajani, Munkki Gyatson. Kun löysin Tulisoturien tappaman Gyatson ajattelin, että onko äitinikin kokenut saman kohtalon, kuin Gyatso", Airi alkoi itkeä.

"Olen pahoillani. Sama on tapahtunut meille molemmille", Zuko sanoi. Nyt hän ei nähnyt Airia Avatarina, vaan tyttönä, joka tunsi itsensä yksinäiseksi siksi, että Tulikansa oli thonnut Airin kansan. Zukon tunteet olivat ristiriitaiset sen takia, että hänen oma esi-isänsä, Tulen valtias Sozin oli tuhonnut Airin kansan, koska Sozin oli tiennyt Rokun jälkeisen Avatarin syntyvän Tuulenkulkijoiden heimoon.

"Tarkoitatko Prinsessa Ursaa?" Airi kysyi. Hän hermostui ymmärrettyään, mitä hän oli sanonut.

"Miten tiedät äidistäni?" Zuko kysyi.

"Kun olin Avatar Rokun temppelissä, tapasin Shyu-nimisen Tulipyhimyksen. Shyu auttoi minua ja ystäviäni huijaamaan muita Tulipyhimyksiä avaamaan sen huoneen ovet, jossa Avatar Rokun patsas oli. Vähän sen jälkeen, kun Shyu näytti minulle ja ystävilleni salakäytävän, jota pitkin kuljimme temppelissä, hän kertoi minulle ja ystävilleni äidistäsi. Shyu kertoi, että isoisäsi, Tulen valtias Azulon yritti järjestää kunnollisen avioliiton nuoremmalle pojalleen, Ozaille. Tulipyhimykset kertoivat Azulonille, että jos hänen poikansa naisi Avatar Rokun tyttärentyttären, tämä tekisi heidän jälkeläisistään voimakkaita tulentaitajia. Azulon uskoi vahvasti tähän ennustukseen, mutta Rokun jälkeläisten löytäminen osoittautui vaikeaksi. Lopulta Azulon ja Ozai löysivät heidät kylästä nimeltä Hira'a. Ursan palatessa kotiin teatteriharjoituksista, Azulon esitteli hänelle itsensä ja poikansa ja kertoi tälle aikeistaan. Ursa suostui, ja he päättivät matkustaa Tulimaan pääkaupunkiin. Shyu mainitsi jopa sen, että äitisi katosi, ja mitä isoisällesi tapahtui. Shyu kertoi jopa sen, miten sait arpesi, ja miksi olet jahdannut minua ja ystäviäni. Shyu kertoi, että hänen isoisäsä, Kaja oli Tulipyhimys, ja Avatar Rokun opettaja Rokun Avatar-koulutuksen aikana. Shyu kertoi, että kun Tulen valtias Sozin aloitti sodan, Tulen valtias Sozin pakotti Tulipyhimykset tottelemaan häntä. Shyu kertoi, että Tulipyhimysten tehtävä on aina ollut auttaa Avataria. Hän sanoi jopa, että vain hänen perheensä pysyi uskollisena Avatarille sen jälkeen, kun Tulen valtias Sozin pakotti Tulipyhimykset tottelemaan häntä. Ystäväni kertoivat minulle myöhemmin sen, että Tulisotilaat vangitsivat Shyun", Airi sanoi. "Tiedän, etten ole vielä täysinoppinut Avatar, mutta aion jossain vaiheessa pelastaa Shyun vankilasta".

"Eli sinä tiedät, miksi olen yrittänyt vangita sinua jo jonkin aikaa?" Zuko kysyi.

"Kyllä, mutta kun pelastit minut Zhaolta mietin silloin, että olisiko Roku ylpeä sinusta", Airi sanoi. "Mietin sitä ehkä sen takia, että Roku oli äitisi isoisä".

"Sain tietää kyseiseisen asian vähän aikaa sitten. Setäni kertoi sen minulle", Zuko sanoi. "Tunteeni ovat ristiriitaiset nyt kun tiedän olevani äitini kautta sukua Avatar Rokulle. En ole enää varma, haluanko vangita sinut. Varsinkin nyt kun tiedän, mitä äidilleni tapahtui sinä yönä, kun hän katosi. Oikeasti setäni pitäisi olla nykyinen Tulen valtias. Kun Iroh-setä aloitti 600-päivää kestäneen piirityksen Ba Sing Seihin, Maan valtakunnan pääkaupunkiin, joka päättyi, kun Irohin ainoa poika, serkkuni Lu Ten, kuoli. Tämän takia isäni päätti puhua isoisälleni. Sisareni Azula vei minut salakuuntelemaan isäni ja isoisäni välistä keskustelua. Isäni pyysi isoisältäni, Tulen valtias Azulonilta, että Irohin syntymäoikeus kruunuun peruutettaisiin ja hän saisi seuraavana kruunun. Ozai selitti, ettei Irohilla enää ollut perillistä eikä hänen jälkeensä tulisi enää uutta Tulen valtiasta. Isälläni puolestaan olisi kaksi elossa olevaa lasta. Azulon suuttui, eikä halunnut pettää esikoistaan. Rangaistuksena Azulon käski isääni tekemään jotain merkillistä minulle, omalle pojalleen. Ja isäni aikoi tehdä sen. Äitini kuuli siitä, ja vannoi suojelevansa minua kaikin keinoin. Äitini tiesi, että isäni halusi Tulen valtiaaksi, joten hän ehdotti kauppaa. Äitini suunnitelman mukaan isästäni tulisi uusi Tulen valtias, ja minun henkeni säästyisi. Äitini oli oppinut vanhemmiltaan valmistamaan myrkkyjä, joten hän valmisti väritöntä ja hajutonta myrkkyä, jonka alkuperää oli mahdotonta selvittää, ja jonka avulla isäni voisi murhata isoisäni päästäkseen uudeksi Tulen valtiaaksi. Isäni pelkäsi itse joutuvansa jonain päivänä saman myrkyn uhriksi, joten hän karkoitti äitini palatsista. Hän uhkasi tappaa äitini, jos äitini ottaisi minut ja sisareni mukaansa. Hyvästeltyään sisareni ja minut, äitini lähti veneellä takaisin Hira'ata kohti. Ennen kuin hän lähti takaisin Hira'an, hän jätti setäni huoneeseen kirjeen, jossa hän kertoi sedälleni, mitä isoisälleni tapahtui. Setäni kertoi minulle totuuden äidistäni", Zuko sanoi.

"Olen pahoillani. Äitisi oli rohkea nainen ja setäsi välittää sinusta", Airi sanoi. Hän oli surullinen kuultuaan, mitä Zukon äidille oli tapahtunut. "Pitäisikö minun kertoa Rokulle, mitä Ursalle tapahtui? Rokulla olisi oikeus tietää, mitä Ursalle tapahtui, sillä Roku oli Ursan isoisä".

"Tiedän", Zuko sanoi. "Ennen kuin äitini lähti, hän sanoi minulle, etten koskaan unohtaisi, kuka olen".

"Olet taitava miekkailija", Airi sanoi vaihtaen puheenaihetta. "Miksi ryhdyit Blue Spiritsiksi?"

"Sain lyömämiekkani Hong Shen-nimiseltä Tulentaitajalta, jonka tapasin pian karkoitukseni jälkeen. Tarkemmin sanoen, tapasin Hong Shenin ensimmäisen kerran, kun Hong Shen oli naamioitunut Red Spiritsiksi ja varasti tavaroita laivani varastosta, ja pakeni. Jahtasin Hong Sheniä laivan kannelle, mutta Hong Shen vilkutti minulle ja pakeni sekoittumalla läheisessä kylässä pidettävän Fire Festivaliin osallistuneiden, naamioituneiden ihmisten joukkoon. Näin myöhemmin Hong Shenin eräässä näytelmässä. Tunnistin Hong Shenin, kun olin nähnyt tavan, jolla Hong Shen vilkutti eräälle toiselle näyttelijälle. Näin jopa sen, että Hong Shen oli lahjakas Tulentaitaja. Kun näytelmä oli loppunut, seurasin Hong Sheniä ja puhuin hänen kanssaan. Hong Shen myönsi varastaneensa, mutta hän puolusti itseään sanomalla, että Komentaja Kanku oli ollut epäoikeudenmukainen varastamalla kyläläisiltä. Minullakin oli aiemmin ollut erimielisyyksiä Komentaja Kankun kanssa, sillä Komentaja Kanku ei ollut suostunut antamaan minulle tarvikkeita ja ympäröivää aluetta koskevia karttoja, sillä hän oli pelännyt menettävänsä suosionsa Tulikansassa antamalla minulle tarvitsemani tavarat. Olin tarvinnut kyseisiä tavaroita löytääkseni Tuulitemppelit, ja johtolankoja sinun olinpaikoistasi. Ehdotin, että Hong Shen auttaisi minua hankkimaan mainitsemani tavarat. Hong Shen suostui auttamaan minua, jos minä auttaisin Hong Sheniä toisessa tehtävässä, vaikka Hong Shen ei kertonut minulle, millaisesta tehtävästä oli kyse. Hong Shen antoi minulle sinisen naamion, jossa oli valkoisia kuvioita, jotta minua ei tunnistettaisi silloin, kun murtautuisimme Komentaja Kankun tukikohtaan. Kun minä ja Hong Shen menimme Komentaja Kankun tukikohtaan, otimme tarvitsemani tavarat Komentaja Kankun tukikohdan varastosta. Samalla reissulla sain selville, että Komentaja Kanku oli pitänyt Hong Shenin poikaa panttivankina, jotta Komentaja Kanku voisi pakottaa Hong Shenin ryhtymään Tuliarmeijan sotilaaksi. Minä ja Hong Shen onnistuimme pelastamaan Hong Shenin pojan. Myöhemmin Hong Shen oli tuominnut Tulen Valtiaan, minkä seurauksena melkein hyökkäsin Hong Shenin ja hänen poikansa kimppuun. Olin kuitenkin hillinnyt itseni, ja juossut metsään. Kun olin myöhemmin laivassani huomasin, että Shen oli jättänyt huoneeseeni lyömämiekat jäähyväis-lahjaksi. Hong Shenin innoittamana otin lopulta oman, salaisen-henkilöllisyyteni Blue Spiritsinä", Zuko sanoi.

"Melkoinen tarina", Airi sanoi vaikuttuneena.

"Kyllä. En olisi koskaan uskonut, että sinä olet Purple Lady", Zuko katsoi Airia.

"Aluksi en ollut Purple Lady", Airi pomi lattialle pudonneen naamionsa oikealla kädellään. "Sitten näin tämän naamion eräässä kojussa, ja muistin äitini kertoman tarinan Purple Ladystä. Halusin auttaa ihmisiä, jotka ovat kärsineet Tulikansan takia, joten päätin ryhtyä uudeksi Purple Ladyksi. Sen jälkeen, kun olin ensimmäisen kerran toiminut uutena Purple Ladynä, näin oikean Purple Ladyn hengen. Hän kiitti minua siitä, miten olin suojellut Tulikansan satuttamia ihmisiä, ja antoi minulle luvan toimia uutena Purple Ladynä, ennen kuin hän katosi. En voinut suojella kansaani, koska en ollut valmis ottamaan vastaan Avatarin velvollisuuttani, mutta voin yrittää suojella muita kansakuntia. Zuko, en kerro kenellekkään sitä, että sinä olet Blue Spirit, jos sinä et kerro kenellekkään minun olevan Purple Lady. Miltä kuulostaa?" Airi kysyi.

"Reilulta sopimukselta", Zuko sanoi harkittuaan asiaa. "Mitä tarkoitit sanomalla, ettet ollut valmis ottamaan vastaan Avatarin velvollisuuttasi?"

"Se on monimutkaista, mutta voin kai kertoakin sen sinulle", Airi sanoi.

XXXXXXXXX

"Missähän Zuko on?" Iroh mietti. Hän seisoi Zukon huoneessa ja katseli ympärilleen. Hän oli vähän aikaa sitten tullut Zukon huoneeseen nähdäkseen, että Zuko ei ollut siellä.

"Veljenpoikani on näemmä ottanut lyömämiekkansa mukaansa", Iroh mietti nähtyään, että Zukon huoneen seinälle ripustetut lyömämiekat olivat kadonneet.

XXXXXXXXXXXXXX

Airi käänsi katseensa pois Zukosta. Hän oli äsken kertonut Zukolle, miksi hän oli karannut Eteläisestä tuulitemppelistä 100 vuotta sitten, ja miten hän oli jäädyttänyt itsensä ja Appan jäävuoren sisälle 100 vuoden ajaksi. Airi oli jopa kertonut Zukolle, että Katara oli vapauttanut hänet jäävuoren sisältä, ja että Airi aikoi tehdä parhaansa suojellakseen maailmaa Tulikansalta. Hän ei kuitenkaan ollut kertonut Zukolle uusista Tuulenkulkijoista, sillä hän yritti suojella heitä, vaikka hän rakastikin Zukoa. Hän ei voinut ottaa mitään riskiä siitä, että Tulikansa yrittäisi vangita uudet Tuulenkulkijat, siksi hän salasi Zukolta sen, että joistain ihmisistä oli tullut uusia Tuulentaitajia.

"Ymmärrän nyt, miksi karkasit kotoa. Herätän varmasti ristiriitaisia tunteita, koska olen sukua miehelle, joka tuhosi kansasi, Avatar", Zuko sanoi. Hän ei pystynyt mitenkään edes kuvittelemaan, miltä Airista oli tuntunut sen jälkeen, kun Airi oli saanut selville totuuden kansastaan.

"Ensinnäkin, se mitä isoisoisäsi Sozin teki kansalleni, ei ole sinun syytäsi, Zuko. Ja pyydän, sano minua Airiksi", Airi sanoi lopulta.

"Airi. Olen pahoillani siitä, mitä isoisoisäni Sozin teki kansallesi. Nyt kun tiedän totuuden äidistäni ja hänen katoamisestaan, tulin siihen tulokseen, että en halua viedä sinua isälleni. Isäni ei välitä siitä, mitä minä haluan, vaikka halusin häneltä rakkautta ja hyväksyntää. Halusin rakkautta ja hyväksyntää isältä, joka haastoi 13-vuotiaan poikansa kaksintaisteluun ja satutti poikaansa niin, että hänen poikansa sai arven vasemman silmänsä päälle", Zuko sanoi. Hänestä tuntui hyvältä avautua Airille. "Airi, olen ymmärtänyt jopa sen, että pidän sinusta tosi paljon".

Airi punastui kuultuaan Zukon sanat, ja hänen sydämensä hakkasi normaalia nopeammin.

Airi nojasi Zukoa kohti, ja ennen kuin hän huomasikaan, hän ja Zuko suutelivat.

"Zuko", Airi ajatteli ja punastui entistä enemmän.

Zuko siirtyi kauemmas Airista, ja katsoi Airia uteliaana. Hänen oli vaikea uskoa sitä, että hän ja Airi olivat äsken suudelleet. Hänen sydämensä hakkasi nopeammin kuin ennen, ja hän punastui.

Airi vilkaisi oikeassa kädessään pitämäänsä naamiota ja muisti, millainen tehtävä hänellä oli, vaikka hän olisikin mielellään viettänyt aikaa Zukon seurassa.

"Zuko, minun pitää palata leiriin, ennen kuin ystäväni heräävät. Jos ystäväni saavat selville, että olen lähtenyt omille teilleni sillä välin, kun he nukkuivat, minä joudun vaikeuksiin. En ole vielä kertonut ystävilleni sitä, että olen Purple Lady, sillä he saattaisivat estää minua toimimasta Purple Ladynä, jotta Tulikansa ei löydä minua. Kerron salaisuuteni ystävilleni sitten, kun aika on oikea", Airi sanoi.

"Tiedän, mistä puhut. Setäni ei tiedä, että olen Blue Spirit", Zuko sanoi. Hän ja Airi nousivat seisomaan. Kun Zuko vilkaisi ulos varaston oikealla seinällä olevasta ikkunasta, hän näki, että sade oli lakannut.

"Sammutan tulen heti, kun olet lähtenyt", Zuko sanoi.

"Kiitos", Airi puki Purple Lady-kimononsa ylleen, ja suuteli Zukoa vasemmalle poskelle, ennen kuin hän laittoi naamionsa kasvojensa eteen.

Zuko punastui enemmän.

Airi käveli kohti varaston ovea, ja avasi sen vasemmalla kädellään sulkien oven perässään. Hän lähti juoksemaan sinne, missä hänen ystävänsä nukkuivat. Kun hän pääsi perille, hän laittoi valeasunsa olkalaukkuunsa, ja puki ylleen Tuulentaitajan-vaatteensa.

"Zuko", Airi ajatteli Zukoa, ja asettui makaamaan Appan satulaan punastuen. Lopulta hän nukahti.

XXXXXXXXXXX

"Prinssi Zuko, missä olet ollut?" Iroh kysyi Zukolta, joka käveli laivan käytävällä kohti huonettaan.

"Menin erääseen metsään harjoittelemaan miekkailua", Zuko sanoi. Hän oli äsken palannut laivalleen sammutettuaan varaston takassa palavat liekit. Hän oli jättänyt Blue Spirits-valeasunsa pienempään laivaansa, jolla hän oli mennyt metsään tunti sitten.

Zuko oli äsken palannut laivalleen pienemmällä laivallaan, minkä jälkeen hän oli pukeutunut Tulikansan vaatteisiinsa. Hän piti miekkojaan molemmissa käsissään.

"Tähän aikaan?" Iroh kysyi. Hänestä tuntui siltä, että Zuko ei kertonut kaikkea.

"Jos harjoittelen miekkailua tähän aikaan, voin harjoitella rauhassa", Zuko sanoi. "Menen nukkumaan".

"Hyvää yötä", Iroh sanoi.

"Airi", Zuko ajatteli samalla, kun hän käveli laivan käytävällä. Hän punastui hieman, ja hänen sydämensä alkoi hakata normaalia nopeammin. Zukosta tuntui hyvältä se, että Airi oli sanonut pitävänsä hänestä.